Pitäisikö jäädä taloon vai etsiä uusi työpaikka? Ongelmani on hankala: Työskentelen ihan kohtuullisissa työtehtävissä erittäin hyvämaineisessa yrityksessä. Kuitenkin viihdyn työssäni äärettömän huonosti.
Ongelmani on työyksikkömme ja erityisesti lähin työkaverini/pomoni, joka on todella pottumainen tyyppi. Emme ole varsinaisesti ottaaneet yhteen, mutta molempia selvästi ottaa häntä päähän. Itse olen täysin kyllästynyt kädestä pitäen- tyyliseen ohjaukseen ja jatkuviin mielipiteiden muutoksiin, joita hän harrastaa. Hän on välillä aamusta hyvällä tuulella, mutta iltapäivällä kuin käärme - tai toisin päin.
Olen itse ollut tähän astisissa työpaikoissani pidetty tyyppi, joka hoitaa työnsä. Siksi minun on vaikeaa ajatella, että murjotukseen olisi syynä huonosti tehty työ tai jokin minun henk koht ominaisuus.
Tilanne on nyt mennyt siihen, että emme enää juttele käytännössä muualla kuin palavereissa vaikka istummekin samassa maisemakonttorissa vierekkäin. Molemmat tekevät töitä samojen asiakkaiden kanssa tietämättä mitä toinen on sopinut. Onneksi mitään typeriä sattumuksia ei ole tapahtunut.
Tietenkin olisi helppoa todeta, että nyt vaihdan työpaikkaa, mutta kun asioilla on puolensa. Tässä tapauksessa se on erittäin hyvä työnantajayritys. Se että kerron työskenteleväni tässä talossa saa "ihailua", tiedän että tämä työkokemus on mannaa CV:ssä. Vaikka en todnäk hyvää työtodistusta tule saamaankaan.
Pohdin joka päivä töihin raahautuessani, että kun vielä jaksaisin muutaman ja sitten vielä kuukauden (tavóitteena tasan 1 vuosi, max 1,5 v ,enempää en todnäk jaksa), niin sitten voisin jo hyvin mielein sanoa, että voin lähteä lätkimään, ilman että CV:stä näkyy että minulla oli näitä ongelmia. Joku tietenkin ajattelee, että olen joku hemmoteltu p-kiainen, kun en muka kestä vuotta tuollaisessa paikassa. Päivät on vaan käytännössä ihan kauheita, kun ei koskaan tiedä mitä pomoni päässä taas tänään liikkuu ja tuleeko se huutamaan/kettuilemaan vai ei.
Oletteko olleet vastaavassa tilanteessa? Miten jaksoitte eteenpäin?
Ongelmani on työyksikkömme ja erityisesti lähin työkaverini/pomoni, joka on todella pottumainen tyyppi. Emme ole varsinaisesti ottaaneet yhteen, mutta molempia selvästi ottaa häntä päähän. Itse olen täysin kyllästynyt kädestä pitäen- tyyliseen ohjaukseen ja jatkuviin mielipiteiden muutoksiin, joita hän harrastaa. Hän on välillä aamusta hyvällä tuulella, mutta iltapäivällä kuin käärme - tai toisin päin.
Olen itse ollut tähän astisissa työpaikoissani pidetty tyyppi, joka hoitaa työnsä. Siksi minun on vaikeaa ajatella, että murjotukseen olisi syynä huonosti tehty työ tai jokin minun henk koht ominaisuus.
Tilanne on nyt mennyt siihen, että emme enää juttele käytännössä muualla kuin palavereissa vaikka istummekin samassa maisemakonttorissa vierekkäin. Molemmat tekevät töitä samojen asiakkaiden kanssa tietämättä mitä toinen on sopinut. Onneksi mitään typeriä sattumuksia ei ole tapahtunut.
Tietenkin olisi helppoa todeta, että nyt vaihdan työpaikkaa, mutta kun asioilla on puolensa. Tässä tapauksessa se on erittäin hyvä työnantajayritys. Se että kerron työskenteleväni tässä talossa saa "ihailua", tiedän että tämä työkokemus on mannaa CV:ssä. Vaikka en todnäk hyvää työtodistusta tule saamaankaan.
Pohdin joka päivä töihin raahautuessani, että kun vielä jaksaisin muutaman ja sitten vielä kuukauden (tavóitteena tasan 1 vuosi, max 1,5 v ,enempää en todnäk jaksa), niin sitten voisin jo hyvin mielein sanoa, että voin lähteä lätkimään, ilman että CV:stä näkyy että minulla oli näitä ongelmia. Joku tietenkin ajattelee, että olen joku hemmoteltu p-kiainen, kun en muka kestä vuotta tuollaisessa paikassa. Päivät on vaan käytännössä ihan kauheita, kun ei koskaan tiedä mitä pomoni päässä taas tänään liikkuu ja tuleeko se huutamaan/kettuilemaan vai ei.
Oletteko olleet vastaavassa tilanteessa? Miten jaksoitte eteenpäin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvän CVn takia kannattaa mun mielestä vähän kärsiä. Todellisuudessa työtodistuksia ei katsele kukaan, tai harvassa paikassa niitä kysellään.
Sinnittele niin pitkää kun voit. Sen jälkeenkään ei kannata siltoja poltella.
Itse en näe kovin suurta eroa CV:n kannalta, lähdetkö esim. 8 kk:n työsopimuksen jälkeen vai 1 vuoden vai 1,5 vuoden. Kaikki on aika lyhyitä ja jos vastapuoli alkaa miettimään edellisestä paikasta lähdön syitä, niin kyllä se niitä noiden kaikkien ajanjaksojen jälkeen miettii. Pitäisi olla useita vuosia, vähintään muutama. Mutta toinen asia kuitenkin on se, miten kerrot lähdön syyn, jos sitä joku tuleva haastattelija vaivautuu kysymään. Esim. omalla alallani aukeaa määrättyjä virkoja niin harvoin, että kun sellainen auki tulee, siihen on haettava vaikka olisi eilen mennyt edelliseen paikkaan. Jos joku kysyy, sanon esim. tämän syyksi. Suoraan ei ole kukaan kysynyt mitään, joillekin haastattelijoille olen oma-aloitteisesti kertonut lähdön syyksi esim. työtehtävien vähäisyyden edellisessä paikassa tai esim. sen, että se määrätty työ johon sovin meneväni, ei ole edes alkanut. Olin siis reilun puoli vuotta ko. lafkassa.
Ei kai kukaan enää nykyään oleta, että ihmiset viihtyy neljännes vuosisadan samassa paikassa? Paikkoja vaihdetaan ja ei siinä kukaan kysele miksi, vai onko kysellyt?
Mutta kysymykseesi jaksamisesta, kai siinä voisi jotakin ajatusleikkiä pitää yllä ja sinnitellä sillä päivä kerrallaan. mutta jos tosiaan et enää saa töitä tehtyä kun pännii niin pahasti, kannattaa ehkä harkita lähtöä kaikesta huolimatta.
Oon itse ollut kerran työssä johon pinnistelin hampaat irvessä. Irtisanouduin tyhjän päälle ja se tuntui tosi kauheelta. Työkkäristä tuli 4 kk karenssi. Kuitenkin kokonaisuuden kannalta se oli paras ratkaisu silloin.