Olen 30v eronnut nainen. Nyt olen seurustellut ihanan miehen kanssa kaksi vuotta, mutta en halua kiirehtiä yhteenmuuton kanssa. Emme siis virallisesti ole edes avopari? Mutta suhteemme on vakava ja tiedämme kuuluvamme yhteen.
Mieliharmia aiheuttaa äitini. Hänellä on tapana silloin tällöin kutsua suku koolle, viettämään aikaa yhdessä hyvän ruuan ym. merkeissä. Ensi viikonloppuna on edessä jälleen tällainen kokoontuminen. Sain kutsun äidiltäni, jossa hän nimen omaan kutsuu VAIN minut. Hän kirjoitti että SINÄ olet tervetullut, jos et vietä juuri silloin aikaasi Petterin kanssa. Selvästi hän ilmaisee ettei pidä miesystävästäni, tai ainakin näin minä asian tulkitsen. Tai sitten hän pitää minua sinkkuna, eikä koe tarpeelliseksi kutsua miestäni mukaan. En tiedä miksi hän näin käyttäytyy, mutta minua tuo loukkaa:=( Siskoni ja veljeni ovat parisuhteessa,toinen kihloissa ja toinen naimisissa ja he kyllä kutsutaan puolisoiden kera.
Aion nyt ilmaista äidilleni etten osallistu tapaamiseen, koska kutsu koski vain minua.
Mitä te olette mieltä? Kiukuttelenko turhaan, vai onko minulla oikeus loukkaantua miesystäväni puolesta?
Mieliharmia aiheuttaa äitini. Hänellä on tapana silloin tällöin kutsua suku koolle, viettämään aikaa yhdessä hyvän ruuan ym. merkeissä. Ensi viikonloppuna on edessä jälleen tällainen kokoontuminen. Sain kutsun äidiltäni, jossa hän nimen omaan kutsuu VAIN minut. Hän kirjoitti että SINÄ olet tervetullut, jos et vietä juuri silloin aikaasi Petterin kanssa. Selvästi hän ilmaisee ettei pidä miesystävästäni, tai ainakin näin minä asian tulkitsen. Tai sitten hän pitää minua sinkkuna, eikä koe tarpeelliseksi kutsua miestäni mukaan. En tiedä miksi hän näin käyttäytyy, mutta minua tuo loukkaa:=( Siskoni ja veljeni ovat parisuhteessa,toinen kihloissa ja toinen naimisissa ja he kyllä kutsutaan puolisoiden kera.
Aion nyt ilmaista äidilleni etten osallistu tapaamiseen, koska kutsu koski vain minua.
Mitä te olette mieltä? Kiukuttelenko turhaan, vai onko minulla oikeus loukkaantua miesystäväni puolesta?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Jos pari vuotta ootte ollu yhdessä, pitäisi typerämmänkin jo älytä kutsua myös se kumppani.
Näin minäkin asian ajattelen.
ja vanhempien tehtävä ei ole ottaa kantaa lastensa seurusteluihin, vaan hyväksyä ne. Tietenkin sillä edellytyksellä, että kyseessä ei ole vaikkapa väkivaltainen kumppani. Sellaista vävypoikaa mä vetäisin pataan.
väkivaltainen. Muistiko appiukko vetää sua pataan?
ja ei appiukko kysy kyllä vaimolta (siis silloin tyttöystävältäni), että onko toi jokin hippi?
Siitä voit muuten olla varma, että jos joku pahoinpitelisi mun tyttäreni, niin luonnehdintana väkivaltainen olisi mieto kuvaamaan sitä mitä tekisin sellaiselle juipille. Verilöyly kuvaisi tapahtumia paremmin.
Mitä väliä sillä on? Luultavasti mieheskään ei lähtisi sinne kuin korkeintaan sinun mieliksesi.
Äitisi käytös oli selvästi mielenosoituksellista sinun suhdettasi kohtaan. Itse jättäisin sinuna menemättä äitisi kutsuille, enkä muutenkaan olisi yhteydessä häneen, ennenkuin pyytää anteeksi ja muuttaa käytöstään.
Kyse on sinun elämästäsi ja sinun parisuhteestasi, ei äitisi. Hän käyttäytyy lapsellisesti.
Näin juuri aion toimia!!!!!
"Kyse on sinun elämästäsi ja sinun parisuhteestasi, ei äitisi."
Hänhän tekeekin mitä haluaa, mutta miksi hänen äitinsä pitäisi kutsua outo mies luokseen syömään?
lapsellista?
kahden vuoden aikana enää ovat outoja toisilleen... Ja sitä suuremmalla syyllä nyt olisi aika tutustua, jos vaikka vielä olisivatkin vieraita toisilleen.
Hän ei ole outo mies äidilleni. Olemme usein lounastaneet minun luonani yhdessä ja vanhempani tuntevat kyllä miehen.
olisiko keskustelu äidin kanssa mitenkään mahdollista?
Voin avoimesti kertoa hänelle loukkaantuneeni tuosta. Mutta vaikka hän jälkikäteen kutsuisi miehenikin mukaan, se ei mielstäni enää auta asiaa. Hän on nyt tehnyt selväksi ajatusmaailmansa:=(
ainakin loukkaantuisin. Ihan oikein teet, jos et mene ollenkaan, ellei mieskin pääse.
että äitisi kutsuu vain sukuun kuuluvat henkilöt paikalla ja kyse saattaa olla vain suvun sisäisille asioille, joilla miesystävälläsi ei ole mitään tekemistä tai sanansiaa.
Ja kuten kirjoitit "kutsuu suvun koolle".
Taisi olla "Suku on pahin" palstalla, missä oli samankaltainen kirjoitus. Palautteessa oli kertomus, ettei edes avoparin asuinkumppania kutsuta suvun yhteiselle matkalle. Vasta sitten, kun he ovat naimisissa, saa elämänkumppani kutsun.
ainakin joskus, että jotkut suvun asiat pidetään suvun asioina.
Voisiko olla jokin erityinen syy miksei äitisi pidä miesystävästäsi? Kuulostaa hieman siltä.
taitaa olla probleema oman ajatusmaailmansa kanssa.Oletko nuorin lapsi?
Olen nuorimmainen. Olen kuitenkin ollut aiemmin naimisissa, enkä koskaan havainnut tämän kaltaista kohtelua.
suojelua siis.
Olen nuorimmainen. Olen kuitenkin ollut aiemmin naimisissa, enkä koskaan havainnut tämän kaltaista kohtelua.
Jos sanon suoraan mitä tuli mieleen, niin jospa äitisi pitää sinua epäonnistuneena kun olet eronnut (ehkä pitkähköstä suhteesta hänelle mieluisan miehen kanssa).
Sanot vain että suksi hiivattiin ellemme voi yhdessä osallistua, koska en aio osallistu yksinkään.
loukkaantumiseni kääntyi tässä kohtaa jo nauruksi:=) Kiitos, tuo oli nasevasti sanottu!
Minä loukkaantuisin. Minä kysyisin äidiltä suoraan miksei hän kutsunut kumppaniani?
Miehesi voi rauhassa katsella kotona tv:tä tai mennä oluelle. Viet toki runsaan "koiranpussin" syötävää miehellesi.
..en minäkin pidä sukujuhlista, vaikka nainen olen. Jättäytyisin kohteliaan loukkaannuksen tekosyyllä menemättä. Pitäkää hauskaa keskenänne. Älköötte pahoittako mieltänne, mutta saavun kaksin jos sittenkään :)
en minäkään pidä (pullaa, kahvia, mahanpuruja ja kellon tuijottelua.. ääh!
Laitoin äidilleni viestin, jossa kysyin suoraan miksi kutsu koski vain ja nimen omaan yksin minua????? Hän vastasi näin: Erosit hyvästä miehestä. En ymmärrä tuollaista seurustelua jossa ei edes asuta yhdessä.
Se oli hänen mielipiteensä ja minä tein päätökseni. Kieltäydyin kohteliaasti kutsusta, eikä äidistäni sen jälkeen ole kuulunut mitään.
*huoh*
Minua vit**aa!!
Voin lohduttaa tuollaisia enedessanomillaisia vanhempia on paljon. Uskomatonta mun järjellä ajatellen, että joku voi sanoa jotain tuollaista omalle lapselleen, tai edes ajatella noin. Yleensä kai erotaan kun toinen havaitaan ei-hyväksi. Ymmärrän kyllä jos kyse on jostain todellatodella huonosta puolisovalinnasta ja jos koittaa sitten johdatella sitä pientä aivotoimintaa oman lapsen pääkoppaan (eihän ne perkeleet usko kun pitää saada kapinoida ja ollaan kaikkitietäviä), mutta noin muutoin.
rankaisee sinua siitä, että erosit hänen mielestä hyvästä miehestä.
Jotenkin tuntuu yliampuvalta selitykseltä tuo "Ei edes asu yhdessä" kohta.
Hän oletettavasti hakee vain tekosyitä miksi ei kutsu miestäsi tapaamisiin.
Sinähän tiedät, millaisesta miehestä erosit, vai erosiko mies sinusta? Sillä ei ole väliä kuka erosi kenestä.
Sinänsä siinä on myös psykologinen tekijä, onko äidilläsi tarkoitus toiminnallaan saada aikaan, että kieltäydyt kutsusta?
Tai sitten menet jatkossa äitisi järjestämille kutsuille ja aina kun joku kysyy miten miesystävällesi kuuluu, vastaat "Hän kertoisi itse, mikäli hänet olisi kutsuttu".
Voi olla, ettet tuon jälkeen sinäkään saa kutsua.
Minusta tuossa ei ole mitään yliampuvaa. Voi joskus olla, ja voihan tuollainen olla tekosyy, mutta kyllä osa vanhemmista osaa olla sen verran kusipäisiä lapsiaan kohtaan, että huh huh. Usein(?) vielä ovat pahasti kaksinaismoralistisia, itse ovat toimineet muinoin tai hiljattain samoin mistä lapselleen saarnaavat tai lastaan sitä lapsen tekemistä apuvälineenä käyttäen rankaisevat.
Ei näin.