Tällä palstalla on viime aikoina ollut useampiakin sellaisia vähän provokatiivisia viestejä, joissa varatun ukkomiehen salainen naisystävä rehentelee, ettei piittaa vähäkään, miltä petetystä vaimosta tai hänen lapsistaan tuntuu, vaan käyttää tilaisuutta hyväkseen ja ottaa ilon irti ukkomiehestä.
Viestit vaikuttavat provoilta ja mahdollisesti niiden takana on yksi ja sama henkilö. Mutta jos ne jostain syystä eivät ole provoja, niin se kertoo kyllä siitä, että näiden ukkomiesten hellujen joukossa on poikkeuksellisen epäempaattisia ja kylmiä ihmisiä. On tietysti myös mahdollista, että viestien takana onkin joku hylätty ja petetty vaimo, joka haluaa tällaisilla tekaistuilla provoilla koettaa osoittaa, miten "kovasydämisiä" nämä ukkomiesten heilat oikeasti ovat. Mene ja tiedä. Mielenkiintoinen ikkuna kuitenkin aikaan ja kulttuuriin, jossa elämme.
Viestit vaikuttavat provoilta ja mahdollisesti niiden takana on yksi ja sama henkilö. Mutta jos ne jostain syystä eivät ole provoja, niin se kertoo kyllä siitä, että näiden ukkomiesten hellujen joukossa on poikkeuksellisen epäempaattisia ja kylmiä ihmisiä. On tietysti myös mahdollista, että viestien takana onkin joku hylätty ja petetty vaimo, joka haluaa tällaisilla tekaistuilla provoilla koettaa osoittaa, miten "kovasydämisiä" nämä ukkomiesten heilat oikeasti ovat. Mene ja tiedä. Mielenkiintoinen ikkuna kuitenkin aikaan ja kulttuuriin, jossa elämme.
Vastaukset 16
Vanhimmat
en tiedä mikä täällä on totta ja mikä ei, mutta itse olen kokenut tuon toisen naisen vihan nahoissani, että tiedän, että sellaisia ihmisiäkin on, ketkä eivät oikeasti välitä vaimon tunteista vaan ainoastaan itsestään. On myös kakkosia, jotka ovat varmasti ihan ok tapauksia, mutta minun kohdalle sattui juuri tälläinen ihminen, joka halusi keinolla millä hyvänsä tuhota minut.
Ei onnistunut, vanha sanonta- mikä ei tapa, se vahvistaa,- pitää minun kohdallani paikkansa. Minä se porskutan vain elämässä eteenpäin:)
On se, että täällä palstalla on näitä petettyjä aviovaimoja, jotka yhä jatkavat miehensä kanssa pettämisestä huolimatta, yhä peläten, että mies pettää, kakkosta vihaten ja tänne katkeruuttaan purkaen. Ja paremmuuttaan, voittoaan mainostaen.
Lisäksi täällä on niitä katkeria kakkosia, jotka ukkomies on jättänyt sen kummempia selittelemättä. Nyt sitten täällä kiukutaan ja raivotaan, miten se pihtari vaimo ei päästä miesparkaa otteestaan.
Kenties täällä on myös niitä kakkosia, jotka ovat suhteessa yhä ukkomieheen ja koska sellainen suhdehan on täysin salattava kaikilta, mutta jollekin on kerrottava ja jonnekin tunteensa purettava- tämäpä vasta oiva väylä sen kaltaiseen toimintaan.
Luulisin, että palstoilla liikkuu niin petettyjä, jätettyjä, ykkösiä ja kakkosia sekä sinkkujakin, jotka vain hakevat vertaistukea.
Varmasti on provoilijoitakin, mutta valitettavan usein totuus on tarua ihmeellisempää ja voi olla kovin vaikea jonkun täältä lukea ne pahimmat pelkonsa ns. todeksi. Esim. että ei se pettävä mies välttämättä kadukaan, tai ettei se suhde ole vielä laoppunutkaan perheneuvolassa juoksemisesta huolimatta, tai ettei se mies jätäkään sitä vaimoaan jne.
Kun vaan pysyisi asiallisena aina nämä keskustelut, niin silloin näistä kirjoituksista voisi todella olla jotain apua lukijalleen. Siinä vertaistuen mielessä.
Niin..itsehän olen petetty vaimo, joka yrittää yhä miehensä kanssa. Peläten pahinta. Toivoen parasta. Vertaistukea hakien.
Entä sinä? kuka sinä olet?
Minäkin olen joskus parisuhteessa jätetty ja petetty, tosin aikaa siitä on lähes kymmenen vuotta. Nykyisin elelen ihan sinkkuna. Kakkosen tai pettäjän roolissa en ole koskaan ollut. Käyn välillä tätä palstaa lukemassa, vaikka enimmäkseen liikun tuolla sinkut-palstalla. Lähinnä siis tarkkailijana, koska uskottomuus ei tavallaan koske nykyistä elämääni, mutta on kuitenkin joskus koskenut ja jättänyt jälkensä. Tavallaan ajattelen että tämä uskottomuuspalsta, kuten sinkutpalsta ja perheväkivaltapalsta, ovat eräänlaisia ikkunoita nykykulttuuriin. Vaikka täällä on paljon provoja eikä kaikkea pidä ottaa niin tosissaan, niin jotainhan tällaiset palstakirjoitukset kertovat muutoksista arvomaailmassa. Eivät tietenkään anna kokokuvaa, koska tietysti nämä netin keskustelupalstat ovat vain pieni osa arkielämästä, mutta kertovat kuitenkin jotain. Näin ainakin koen. Voin tietysti olla väärässäkin.
Saanko kysyä, että mikä on se sinun stoorisi ?
minä myös petetty vaimo, joka pyristelee yhä miehensä kanssa eteenpäin (ja välillä taaksepäin!)'. Ja olen saanut todella paljon vihaa, katekruutta niskaani, minut ja mieheni on nöyryytetty pohjamutia myöden ja kaikista kovin kolaus on ollut se, että mieheni pystyy valehtelemaan suut ja silmät täyteen ja siten entinen elämä on täysin mennyttä kamaa, valhetta ja valhetta! Heikompi olisi jo lannistunut, minä en. Koville on kyllä ottanut, myönnän sen, mutta toivon, että jonain päivänä voisin sanoa, että kannatti. Minulla on sitkeä luonne, helposti ei periksi anneta, vai kuinka se menee...
Sinulle Maaria sanoisin, että jos haluat asiallisempaa juttua uskottomuudesta, mene Tukinetin sivuille. Siellä ei niin pahasti lynkata.... eikä siellä ole tätä vaimo, ykkönen, kakkonen kilpailua keskenään...
Niin, mitä oman tilanteeseen tulee, niin en edelleenkään tiedä, pääseekö tästä yli vaiko ympäri koskaan, mutta kaipa joskus tulee päivä, jolloin tietää, että lähteäkö vai jäädä. Hitto, kuinka helpompaa olisi ollut se, että ukko olisi vaan jättänyt ja mennyt kakkosen matkaan! Ei olisi tarvinnut enää miettiä mitä, jos, kuka, koska missä, you know! Olisin todella hyväksynyt tappioni, vaikkakin tietysti helppoa ei sekään olisi ollut, jos ei tämä yhdessä yrittäminenkään. Kyllä täytyy sanoa, että maailmani kääntyi vielä enemmän ympäri, kun mieheni sanoi, että haluaa ehdottomasti jatkaa kanssani, kyllä suu loksahti auki, kun itse olin äärimmäisen helpottunut, että syy miehen kireyteen selvisi; toinen nainen. En ollutkaan hullu nainen, eikä minun päässä ollut yhtikäs mitään vikaa, yes!!! Eli suoraan sanottuna varsinainen pommi oli se, että kehtaakin mies pyytää minua jatkamaan kanssaan... Tässä sitä mennään, siis yhdessä porskutellaan, pariterapiassa käydään, opetellaan PUHUMAAN asioista, tiedät varmaan kuviot...
Mitenkä sinä Maaaria A?
Mies tunnusti- pakon edessä- pitkän sivusuhteensa viime syksynä. Ja yllätys, halusi myös jatkaa minun kanssani. Hieman kyllä jäi epäselväksi halusiko se kakkonen sitten loppupeleissä mieheni vai ei, että olinko minä sitten se toiseksi paras vaihtoehto vai ensimmäinen...
Yhdessä kuitenkin yritetään, terapiassa käydään ja mies kovasti tekee töitä suhteemme eteen. Puhumista meilläkin opetellaan yhä, yli kahdenkymmen vuoden jälkeen.
Välillä kyllä iskee pelko perssiisseen, että jospa se suhde ei olekaan ohi? Jospa minua viedäänkinkuin vierasta sikaa. Pelko johtuu siitä, että mieheni mukaan hänellä ja tällä kakkosella oli kyseessä suuret tunteet. Ja joskus sitten mietin, miten muka on mahdollista unohtaa nämä tunteet muutamassa kuukaudessa?
Mutta pyristellen, pyristellen. Ei se helppoa ole, mutta vaihtoehtokaan ei ole helppo. Ajatus kolmen lapsen yh-äidin elämästä sinkkumarkkinoilla ei houkuttele sekään.
Anteeksi kun utelen, mutta miten mies selitti sitten uskottomuutensa ja miten sen, että halusi kuitenkin jatkaa kanssasi ? Tuliko uskottomuus sinulle täytenä yllätyksenä vai oliko teillä ollut ongelmia pidemmän aikaa ? Olitko itse valmis avioeroon, jos miehesi olisi sitä halunnut ? Ja miten uskoaksesi toimisit, jos paljastuisi että miehesi jatkaa yhä suhdetta ?
sinulla on aika lailla samanlainen tilanne kuin minulla. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia, vaikka sähköpostin välityksellä.
Sähköpostiosoitteeni on [email protected]
Jos joku haluaa vaihtaa ajatuksia ja tuntoja, niin kirjoittelen mielelläni.
Tuohon kysymykseen, miten mies selitti uskottomuutensa? Ei hän oikein osannut selittää mitään. Näistä "suurista tunteista" hän vain puhui, niitä kun en ihan ollut valmis nielemään, selitys löytyikin terapeuttimme tarjoamasta identiteettikriisistä.
Yllätyksenä se tuli.Shokkina. En minä tosiaan tajunnut, että mikään olisi pielessä. Seksiä oli vähemmän kuin ennen, mutta ei muuta poikkeavaa.
Olin valmis eroon tai ainakin uskoin olevani. Nyt en ole siitä enää niin varma, kun tunteet eivät kuohu niin paljoa enää tässä vaiheessa.
Jos suhde vielä- kaiken tämän jälkeen jatkuisi- en tiedä mitä tekisin ja kenelle.
siis lähes sama tilanne. Mieheni suhde oli jo päättynyt ennen käryä. Toinen nainen käräytti mieheni.
Meillä, (onneksi), meni huonosti ennen pettämistä. Sanon siksi onneksi, koska en tiedä, miten osaisinkaan asiaa selvitellä, jos kaikki olisi ollut hyvin. Meillä myös terapeutti sanoi, että osaksi tämä pitkä salasuhde johtuu miehen identiteettikriisistä, tosin osasyy oli myös se, että huonosti meni. Mies ei sen paremmin osaa selittää myöskään, myönsi, että ihastui ja ihastus vei, mutta hänen mukaansa hänen ei ollut koskaan tarkoitus lähteä naisen matkaan. Mies oli aloitteentekijä, myönsi sen. Sanoi, että jotenkin kulki vuodet silmät sumussa ja jossakin vaiheessa kävi naisen luona sitten jo tottumuksesta. Sanoi, että tavallaan paha tapa, ei saanut katki, nainen koukutti. Kunnes sitten mieheni teki päätösen, ettei jatka enää. Siitä nainen sitten suivaantui ja juttu meni aika likaiseksi.
Mutta laitan sinulle Maaria viestiä jossain vaiheessa, kaikkea kun ei voi tässä kirjoitella. Mutta uskomaton tarina on tiedossa, jos haluat kuulla....
Olisi mukava kuulla kohtalotovereiden tarinoita. Joskus tuntuu, että on niin yksin tapahtuneen kanssa, tenkin kun tuli miehelle luvattua, että en asioitamme puhu muille. Että hän voi säilyttää ns. kasvonsa kaiken tapahtuneen jälkeen.
Onhan täällä varmaan aina ollut sellaista veitsen kääntämistä haavassa. En sitten tiedä mitkä ne perimmäiset motiivit. Mun on vaikea kuvitella, että kukaan olisi niin "kylmä" ihminen. Jos he oikeasti olisivat välinpitämättömiä, niin tuskin jaksaisivat tulla kirjoittelemaan palstalle ja nähdä sen vaivan, jos lopulta ei kiinnosta yhtään muiden ihmisten tunteet. Mutta en sitten tiedä, voinpa olla täysin väärässä. Onhan toisaalta tietynlainen kovuus ja kylmyys in nykyaikana.
Sen sijaan juuri sellaisen loukkaamishalun jotenkin ymmärrän (en siis hyväksy, mutta osaan kuvitella paremmin syyt). Lieneekö loukkaukset verhottu tuollaiseen äärettömän ilkeään kielenkäyttöön ja "muaeikiinnosta"-asenteeseen, koska oikeasti se petetty ärsyttää ihan sikana ja on mustasukkaisuutta, katkeruutta, kateellisuutta jne. Vaikka ei sitä pettäjää lopulta itse edes haluaisikaan, mutta joskus ne ihmismielen tunteet voivat olla tosi kieroja. Tai vaikkapa ihan siksi, että kokee tekevänsä väärin ja se viha kohdistuu siihen ykköseen. Jos ei ykköstä olisi, niin kuvitellaan ettei olisi ongelmaakaan. Ja suoraan, aidosti noiden kertominen ilman kovuuden naamiota voi olla tosi vaikea paikka - edes anonyymisti. Eli provoamista juu, loukkaamisella halutaan enemmän pahaa oloa ykköselle kun itselläkin on.
Toisaalta onhan näissä anonyymeissä palstoissa myös vieläkin oudompi ilmiö, kuten se provous ihan aidoimmillaan: Ihminen ei ole välttämättä lähellekään sitä mitä väittää, ei kakkonen, ei petetty tai edes pettäjä, mutta haluaa vain aiheuttaa hämminkiä ja kerätä huomiota - edes sitä negatiivista.
Olen itsekin tullut ajatelleeksi tuota, että näiden provojen takana voi olla myös huono omatunto. Tavallaan se oma syyllisyydentunne yritetään peittää teini-ikämäisellä uhmakkuudella "Mähän teen mitä mua huvittaa". Näinhän teinit vastaavat, jos aikuiset toruvat heitä.
Ja niin tosiaan, voihan se provoilija tosiaan olla joku ihan oikea pilaileva teini-ikäinen...
Eiköhän tämä ongelma ole jokaisen keskustelupalstan ongelma, kasvottomana on helppo kirjoitella mitä vain. Tietenkin on harmillista, että jotkut ottavat nämä ohjeet jakirjoitelmat tosissaan ja noudattavat elämässään tällaisten kirjoittajien antamia ohjeita. Jos oikeasti esim. tällä palstalla ajatellaan näitä parisuhde kiemuroita, on jokainen suhde varmastiaina erilainen eikä niitä voi verrata toisiinsa, tietenkin omat kokemuksensa jokainen voi tänne kirjoittaa, muttei se tarkoita että jonkun toisen pitäisi elää juuri samalla tavalla, eli lukiessaan näitä kirjoitelmia kannattaa pitää kuitenkin järki kädessä niinkuin sanotaan.
Mun mielestä se on enemmän kuin inhimillistä, että esim. uskottomuus-palstalla olevat ihmiset ottavat tosissaan kirjoituksia. Petetyillä on voinut kaikki siellä kotona muuttua päälaelleen, ollaan jonkinmoisessa shokissa ja sydän särkyneinä. Jotkut miettivät jopa eroa, lapsia joita voi olla mukana joka on kyllä todella iso muutos elämässä. Petetyt ovat omalta osaltaan kimurantissa tilanteessa ja varmaan pohdiskelevat, että mitä on tullut tehtyä, oikein vai väärin ja miten tästä nyt eteenpäin. Kakkoset voivat olla syvästi kiintyneitä ja jopa tavallaan koukussa siihen pettäjään, mutta suhde on salainen omatunto, viha ykköseen siksi, että on olemassa jne. Sitten kun nämä kaikki osapuolet pistetään yhteen ja annetaan anonyymiuden suoja, niin varmasti tulee sivalluksia ja jotkut niistä ymmärrettävästi osuvat syvälle vaikkei sitä julkikirjoitettaisikaan - oli mikä tahansa osapuolista.
haukkua sitä toista osapuolta, toisinsanoen tehdä sen, mitä pohjimmiltaan haluaisi, mutta käytöstavat eivät sitä salli. Täällä ei menetä kasvojaan.
Joskus lukee ketjuja, jossa aloittaja vastaa itselleen erinäkökulmista. Jos tarkemmin tutkii vastauksia, ainakin osasta löytyy juoni eli huomaa, mikä ongelma kirjoittajalla on. Jotenkin tuntuu, että tälläinen palvelee vain kirjoittajaa itseään; onko jostakin " itseterapiasta" kyse.
Kyllä nämä keskustelupalstat palvelevat. Itse sain näkökulmaa luettuani ketjua, jossa ruodittiin suvun yhteistä mökkiä jollakin palstalla. Itse samassa tilanteessa olevana, olisin voinut allekirjoittaa jonkin teksteistä 100%, lopussa jo nauratti, niin samankaltaisia ärsytyksen aiheita ihmisillä oli, kuten esim. kuka tekee pilkkeet, siivoaa, kuka nirppanokkana arvostelee.
No näköjään voi, jos olet lukenut suomi24:n kirjoituksia yhtään. Se ei tarkoita, että se olisi oikein.