Elämä menee suht hyvin, naimisissa, mutta enemmänkin kaverisuhde... elämässä ei ole intohimoa ei seksiä.. Rakkautta kyllä mutta tarviiko se riittää? Jos olisi rakastaja, olisiko kaikki paremmin...
Haluaisin rakastajan....
Milla
71340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mietihän...mikä sitten olisi paremmin? Saisit keksiä selityksiä kaiken aikaa...salailua, valheita...sellainen käy ennemmin tai myöhemmin mielenterveyden päälle...suosittelisin pelaamaan niille korteilla mitä sinulla on...
olis parempi jos sulla olis rakastaja.Jos jotain puuttuu voi se käydä terveyden päälle.Itsesi pitäisi tietää mitä tarvitset.
Tämä omatunto sepustelu on asiasta tietämättömien ikioma keksintö.Voihan olla että itsekin kuulut tähän ryhmään niinkuin naiset yleensä.Luulevat jälkikäteen tekevänsä hyvänkin työn kertomalla tekemisistään.Kuvittelevat pelastavansa omantuntonsa sotkemalla toistenkin elämän.
Jotkut on sitä mieltä, että seksittömyys suhteessa on hyväksytty syy sille, että hommaa rakastajan.
Mutta tietysti ois mahdollista ennen sitä käydä pikku keskustelu kotona, ja kertoa siipallesi, että olet vähän puutteessa, ja kysyä onko hän ajatellut tehdä asialle mitään. Jos ei auta niin sittenhän olet ainakin yrittänyt.
Varmaan sellainen harvinainen suhde, jossa rakastajan/rakastajattaren kanssa harrastetaan vain seksiä ja kevyttä yhdessäoloa vois ollakin ihan toimiva.
Käytännössä kuitenkin useimmiten näyttää siltä, että siihen touhuun tulee aina tunteet mukaan ja sitten se onkin menoa, tulee poikkeuksetta ongelmia. Huomaat sen, jos luet näitä viestejä täällä.
Terve, mistäpäin Suomea olet, haluatko kokeilla miltä tuntuu, kun on rakastaja!?
Haloo..herätys.Tuosta ei hyvää seuraa pöljä.Mieti itses samaan petetyn asemaan ja herää.Jätä miehesi jos kerran hän ei riitä äläkä petä.ALHAINEN NAINEN!!!Yök
kaikki olisi paremmin.Edellyttäen että osaat pitää pääsi kiinni jälkikäteen.On nimittäin erittäin tyhmää yrittää korjata jotain jäljestäpäin kertoilemalla.
Moi, pohdit samoja asioita mitä minäkin muutama vuosi sitten. Eli ei kunnon seksiä kotona, ja syli huutaa sitä kuitenkin. Eikä ole edes ilkeä aviomies, sellainen kun olisi helppo jättää. Mietiskelin mitä teen. Jatkanko kuivaa elämää näin ja näännyn puutteeseen, vai teenkö jotakin repäisevää. Tein sitä "repäisevää". Sanokoon ja tuomitkoon kuka mitä vaan, mutta homma on toiminut. Eikä meidän rakastajani kanssa tarvi potea seksin puutetta, eikä kummankaan kotiseksin kuivuus enään haittaa. Olemme tietenkin itsekkäitä kun ajattelemme itseämme, mutta ei sitä jaksa puutteessakaan kärvistellä eläkkeeseen asti. Etenkään kun mitkään keskustelut eivät kotona seksinlaadun paranemisesta auta.