Kysely teille kaikille?

Kaikki nämä on nyt menossa minulla, en tiedä mikä ylitse muiden:

-Olen kai vähän läheisriippuvainen - mustasukkainen jos en saa huomiota...jos edes kerran päivässä tuntisin saisin tuntea että minua toodella kaivataan ja ikävöidään...kerjään sitä typerällä kiukuttelulla ahdistuneena koska minua ei huomioida 10 kk seurustelun jälkeen enää tarpeeksi...muutama hassu sana pävittäinjotka alkaa olla merkityksettömiä...

-perhe suku ei hyväksy miesystävää...en kehtaa sanoa miksi. No sen Iän takia.

-asutaan eri paikkakunnilla ainakin vielä jonkin aikaa...

-Olen aika paha pessimisti joka asiassa, en vain parisuhde-asioissa, ja vakea kuvitella että tämä kestäisi pitkään, sillä sisälläni on niin valtavasti paineita varsinkin nyt.

No siis Itsetuntoni on hyvin heikko monien asioiden vuoksi ja siksi valitankin varsinkin tänä stressaavana keväänä paljon ja toivon saavani edes hitusen myötätuntoa ja halauksia mutta enpä saa.
Mies ei ymmärrä kuinka minulla on välillä hyvinkin paha olla. Jos kaipaan halausta ja sitä että mies osoittaa kiinnostuksensa ja sen että haluaa kuunnella, niin mies vaan vetäytyy entistä kauemmaksi ja saan jäädä yksin itkemään ja rutistamaan tyynyä nurkkaan...

siinä nyt jotakin vuodatusta.

Mulla kans etäisyys. Lentokoneella 3h. :(

taitaa meitin avoliitossa suurin ongelma olla pelit.... mieheni tykkää pelata erittäin paljon ja välillä ehkä unohtaa mut siinä sivussa... mutta toisaalta ei haittaa koska ite pelaan myös jonkin verran mitä koulultani jaksan niin se ei toisaalt ees hirveesti haittaa..
muuten meillä menee enemmän kuin hyvin... :)

Suurin ongelmani on varmaan ei niinkään kumppanin kanssa vaan itseni kanssa. En tuppaa osaamaan kunnolla sitoutumaan, tai en osaa elää ns. normaalissa suhteessa. En koskaan ajattele tulevaisuutta edemmälle (avioliittoa, lapsia tms..) koska asenteeni on valmiiksi se, että ''kaikki hyvä loppuu aikanaan, pidetään nyt vaan hauskaa niin kauan kuin voidaan'' ja sitten kun pitäisi alkaa miettiä suhdetta syvällisemmin, tuppaan pakenemaan ja muuttumaan etäiseksi.
Pelkään, että rakastun ja saan sydänsuruja, siinä se suurin syy.
Hassua kun yleensä monet sanovat, että miehet ovat huonompia sitoutumaan..

heippa.. ongelmani on aika sama kun nw21:sen ensimmainen.
ollaan hengailtu tai seurusteltu (kun siitakaan ei oikein ota selvaa!) puolisen vuotta ja miehen on niin saatanan vaikea paattaa mita se haluaa, saatikka puhua asiasta. No siina lyhyesti..ei jaksa nyt jauhaa enempaa :D;

rahahuolet tai kommunikointiongelmat :(

Olen suhteessa ihmisen kanssa, joka ei sovi minulle. Olemme kertaalleen jo eronneet ja vaikka uskalsin toivoa ja mies esittää muuttunutta, niin siinä ollaan mistä lähdettiinkin. Eli asiat niin kauan rempallaan ennenkuin eroamma taas, tällä kertaa lopullisesti. Ensin saatava oma talouspuoli kuntoon, että varaa muuttaa ja elää.

Asun myös eri kaupungissa kuin kultani ja näemme todella harvoin. Kun taas pitkän ajan kuluttua nähdään, olen jo koko ajan varautunut taas eroamaan enkä ole kovin mukavaa seuraa miehelleni.

Parisuhteeni suurin ongelma on kaikenpuolinen tylsyys ja naiseni laiskuun/masentuneisuus joka tuntuu tarttuvan itseenikin.

Vuosi oltu yhdessä, intohimo naiseni puolelta on jäänyt pois melkein kokonaan ja sitäkautta myöskin seksi.
Itse olen menettänyt pari harrastustakin suhteemme vuoksi ja olen muuttumassa sohvaperunaksi.

Kaipaan elämääni muutakin kuin istumista ja yhdessä nukkumista!