Hiljaisuuden sietokyky alentunut

Joku on sanonut, että ihmiset karttavat hiljaisuutta, sillä he pelkäävät joutuvansa siinä huonoon seuraan.

Isälläni oli ainakin ennen radio joka paikassa päällä, jopa suihkussa. En voinut ymmärtää. Nyt oma tytärkin meinaa viedä välillä radiota pesuhuoneeseen suihkun ajaksi. Siihen olen kyllä pistänyt stopin. Olen muutenkin yrittänyt ohjata lapsia olemaan välillä hiljaisuudessa - laihoin tuloksin. Radion pitää olla lapsilla aina päällä teki sitten läksyjä tai teki muuta. En nyt ole viitsinyt sillekään linjalle lähteä, että ottaisin heiltä radiot pois.

Itse nautin hiljaisuudesta. Mikä onkaan sen mukavampaa kuin laittaa kunnon korvasuojat korvilleen ja kuunnella vain omien korvien tinnitusta :)

Itse nautin hiljaisuudesta, joten kerrostalossa asuvana välillä alkaa etenkin alakerran lapsiperheen meno ärsyttää, kun kaikki muumit ja muut kuuluu selvästi läpi. En oleta naapurien olevan hipihiljaa, mutta välillä ihmettelen, miten ihmiset jaksavat elää jatkuvan melun keskellä.

Minulle musiikki antaa voimaa ja elämäniloa, siksi kuuntelen musiikkia aina ja joka paikassa. Kotonani heitän volumit aika usein täysille, kun esim. kokkaan keittössä tai siivoan. Musiikin tahdissa kaikki sujuu minulta paremmin. Kaipaan välillä hiljaisuutta ja vetäydyn silloin omaan retriittiini mietiskelemään ja vain olemaan rauhassa. Minulle hiljaisuus ja omat ajatukset eivät ole ahdistavaa tai häiritsevää, ei liioin radiossa soiva musiikki, kumpaakin siedän hyvin ja kummastakin osaan nauttia.

keskittyä tässä "hiljaisuudessa", mitä täällä on. Jos yritän lukea jotain opiskelumateriaali, pidän yleensä radion hiljaisella, koska se häivyttää liikenteen metelin, joka tulisi ikkunoista sisälle. Pitäisi ehkä investoida sellaiset kunnon kuulosuojaimet, mitä raksoilla käytetään, sitten ei kuuluisi kaikki aura-autot ja bussit, mitä tuossa suhailee menemään.

yksinäisyydessä alkaa ajatella asioita syvällisesti ja olisi tosi terveellistä kaikille olla välillä yksin ja hiljaa miettien omaa ja muiden elämää. Kaikki luovat ja kekseliäät ihmiset tarvitsevat rauhaa, jolloin syntyy mestariteoksia. Nykypäivän hälinä ja huuto on todella ärsyttävää. Itse tykkään kuunnella musiikkia yksikseni, imen siitä aina lisää vaikutteita ja mielialoja. Välillä täytyy silti olla täysi hiljaisuus.

voin sanoa että kun hiljaisuuteen on tottunut niin.. kaikki mekkala on ärsyttävää ja kun on äänekästä ja siihen on tottunut, niin sitä melua ei edes huomaa.

Olen joskus aiemminkin lukenut vastaavan ajatuksen.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkien pitäisi kokeilla retriittia http://fi.wikipedia.org/wiki/Retriitti

Kai se on tämä nykyajan meno, josta ei uskalleta hellittää, koska ollaan niin siinä kiinni. Kuin voisi toisinpäin ajatella, että joku, joka on elänyt jossain viidakossa koko ikänsä pelästyisi nykyhälinää.

Kuten muutama tuossa on jo sanonut, hiljainen äänenlähde taustalla häivyttää edes jollakin tavalla naapuriston kolinat ja muut äänet, jotka katkaisevat ajatuksen esimerkiksi työtä tehdessä. Minä käytän hiljaista, yllätyksetöntä klassista (laulajatonta) musiikkia, kun teen jotakin keskittymistä vaativaa. Siis ihan äänisuojana ympäristöä vastaan. Mökillä olen aina maaseudun hilajisuudessa ilman apuneuvoja, olisin kaupungissakin mielelläni.

Olen lopettanut kokonaan kaveruuden erään ääniriippuvaisen ihmisen kanssa; en enää jaksanut. Hänellä oli tapana kutsua minut kylään, istuttaa nojatuoliin muutaman metrin päähän omasta nojatuolistaan (oli design-olohuone, harvat ja valitut huonekalut olivat kauuukana toisistaan) ja vääntää CD-soittimen äänenvoimakkuus jäteauton äänen tasolle. Ei auttanut pyytää hiljaisempaa taustamusiikkia, koska kaverille tuntui olevan fyysisesti mahdotonta kääntää sitä volyyminappulaa yhteen suuntaan kääntämättä heti toiseen. Kun kävin itse säätämässä, alkoi nipotus siitä, että kyllä musiikkia pitää olla ja vähän kovempaa jooko. Ehkä olohuoneen designiin sitten kuului ääni enkä minä sitä ymmärtänyt. Viimeisestä käynnistä on aikaa, mutta yhä muistan yrittäneeni päivittää kuulumisia huutamalla kilpaa Leonard Cohenin kanssa. Hävisin.

Äänisaasteesta on kyllä se hyöty, että ostosreissuni ovat niin lyhyitä kuin mahdollista. Mariah Careyn ja kumppaneiden ulina ja paikallisradioiden juontajien mölinä ovat muutaman kerran ajaneet minut kaupasta ulos ilman ostoksiakin.

oppii tuntemaan itsensä ja kohtaamaan pelkonsa. Tosin hiljaisuus voi myös moninkertaistaa kaikki ympärillä olevat äänet, mitkä aiheuttavat pelkoja. Missään ei ole oikeasti täysin hiljaista. Ymmärrän mitä hiljaisuudella tarkoitat, takoitat ettei mitään ääntä tuottavaa mediaa ole päällä. Itsekin nautin sellaisesta hiljaisuudesta.

ja rakastelen hiljaisuudessa

Heti piti buustata, mutta tällanen kiinnostaa.

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka saa hiljaisuudesta tajuttomia kiksejä. Esmes (oliko se toissa kesänä) kun olimme melomassa saaristossa, ja kun sapuskan ja iltapölinöiden ja ihastelun jälkeen heittäydyimme makuupusseihin peilityyneen yöhön, niin mä jossain vaiheessa yötä heräsin tajuttomaan meteliin: ranteessa oleva kello hälytti kuin paloauto tai tsirra. Mun piti sen mielestä nousta ylös.

No minä kun olen tekninen ihminen, niin nousin ja puin päälle, kömmin ulos teltasta ja kohtasin kesän kasvot kauneimmillaan. Meri juuri ja juuri liikahteli ja aamu oli jo oudosti läsnä, kuin siinä vierellä valoisana, vaikka oli yö ja tähdet näkyivät aivan selvästi. Kipitin rantakallioille jäykistyneine jalkoineni ja istahdin katselemaan jonnekin etelään, utuun ja siihen, miten mikään ei liikahtanut muu kuin kuvajaiseni vedessä.

Sitä tuntee sydämensä lyönnit, kuulee varpaansa kipristyksen. Jos tällaiseen tilaan sovittaa jonkin äänen niin se on kuin sähköisku, lattiaan lyötyjä lautasia ja kaatuvia puita. Ja tässä omituisessa liikkumattomassa ja äänettömässä tilassa tuntee jollain tavoin sulautuvansa maisemaan, tai että maisema ei enää ole maisema vaan olet itse osa sen hiljaisuutta. Oikeastaan kokemus oli niin kuvaamattoman (kielletty sana) syvä, että luulin hetken kadottavani minuuteni. Mutta tämä katoava luonnonvara ei kadonnut vaan voimistui, vahvistui.

Siinä ollessani yhtä luomakunnan kanssa ja tuntiessani yleviä ajatuksia sydämelläni, en niinkään päälläni, niin ohitse liisi (liiti...tonou) lokki ja rääkäisi.

Kun osaa kuvitella tuon äänen repivän ja raastavan metallimaisuuden, niin ymmärtää millaista oli olla jyrsijä matelijoiden maailmassa. Eli melontasessio oli hyvin avaava, fundamentaaleja järkyttävä.

Totta turiset. Mutta sen hiljaisuuden löytää kukin vain omasta itsestään, ei siitä hiljaisuuden puutteesta voi oikein muiden puolesta huolehtia.
Jos itse kaipaa hiljaisuutta (ja muut eivät), niin kannattaa seurata omaa vaistoaan ja vetäytyä omiin oloihin.

Kyky sietää hiljaisuutta on katoamassa. Suomi on hyvin amerikkalainen maa, jotenka jonkinlaista älämölöä pitää olla jokapaikassa. Kaupoissa taustamusiikki on usein niin kovalla, että se häiritsee. Tv- ja jopa radio-ohjelmissa pitää puheen taustalla kuulua jumputus. Kyky tuottaa puhetta sanomatta mitään on hyvin arvostttu ominaisuus jopa niin, että työpaikoilla tämmöiset ihmiset ohittavat "tylsät, mutta asialliset" osaajat mennen tullen. Suomalaisia on perinteisesti syyllistetty liiasta hiljaisuudesta, mutta nyt supliikkitaidoista on tullut ylitunnollisille suomalaisraukoille uusi stressin aihe. Katsotaanhan aito, mutta hitaasti avautuva, ujohko ihminen paitsi työelämään kelpaamattomaksi, myös henkisesti sairaaksi.