Tänne voi vapaasti ilmoittaa millon ja millaisessa kiusaamis tapauksessa on saanut apua ja jos niin millaista?
Itselläni on tiedossa surullisen kuuluisia tapauksia joissa työntekijä leimataan hulluksija pikku hiljaa syödään ulos talosta.
APUA en ole kuullut kenekään saavan, en koskaan.
Vapaasti tänne niitä tarinoita milloin liitto tai joku muu instanssi on auttanut yhtäkään työpaikka kiusattua.
Itselläni on tiedossa surullisen kuuluisia tapauksia joissa työntekijä leimataan hulluksija pikku hiljaa syödään ulos talosta.
APUA en ole kuullut kenekään saavan, en koskaan.
Vapaasti tänne niitä tarinoita milloin liitto tai joku muu instanssi on auttanut yhtäkään työpaikka kiusattua.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ikävä kyllä, en saanut apua. Sanotaan vain että itsessäsi on vikaa, kun et tule toimeen. Siis on nieltävä kaikki panettelut, solvaukset, perättömät juoruilut ja halpamaiset nimittelyt mm. jopa erään osaston luottamusmiehen taholta. Näin Pohjois-Savossa.
Sama se on helsingissä,ja luottamus ihmiset on mukana samassa "ringissä"
Helsinki ja Savo = koko maailma? =)
Mihinkähän Norja sitten kuuluu? Ulkoavaruuteenko?
Sori että vähän vinoilin, mutta tuli pakottava tarve. Anteeksi :). Kiitos että nimesit Savonkin muun maailman osaksi. Ei sua ainakaan voi valehtelematta syyttää ylimieliseksi statilaeseksi.
En ole ikinä ollut työpaikalla jossa olisi kiusattu. Mutta koulussa jossa on kiusattu kylläkin. Joo.. mää jouduin hoitoon.
Lapsellista kuvitella, että luottamusmies, tai työsuojeluvaltuutetu tekisi jotain. He ovat työnantajan naruissa.Riippuvaisia äänistä.. Varmistelevat omaa tryöpaikkaansa!
Kylmä tosiasia on kiusaustilanteesa vetää tilane kovaksi. Vetää vaikka turpaan kiusaajaa. Oli kiusaaja kuinka iso tahansa.
Jos vedät työtoveria turpaan niin se on työstä erottamis peruste ilman irtisanomis aikaa.
Omakohtainen kokemus on että avun hakeminen on turhaa. Kiusaaja (minun tapauksessani esimies) saa erityismainninnan = nimitetään vuoden virkamieheksi ja kiusattu saa elinikäisen virkakiellon kotikaupungissaan. Näin se menee. Ikävä kyllä
seksuaalinen häirintä loppui meillä yhteen puhutteluun.kaikki asianosaiset olivat paikalla.sen jälkeen asiasta ei ole puhuttu.tämä tapahtui jo vuosia sitten.
ole apua tullut mistään. Savustaja on pomo( pk-yrityksen tj ); mustamaalaa, nolaa, kertoilee perättömiä juttuja, uhkaa että minun pitää itse irtisanoutua tai tehtailee varoituksin työsuhteen purun. Väittää työilmapiirin ja firman imagon pilaajaksi; tukea on tullut tuotannon puolelta (suoraan minulle,soittavat ja tukevat ulkopuolella työajan) mutta avoimesti kukaan ei puolusta, eivät uskalla. Jokainen kiusattu tässä työyhteisössä on lähtenyt itse; "syöty ulos". Tj käynyt aiemmin työntekijöihin käsiksikin, monta kymmentä vuosien aikana lähtenyt itse firmasta.
Työsuojelupiiri käskee katsomaan peiliin, ts."jotain perää pitää olla jos tj mustamaalaa", etteivät tee mitään kun vain osapuolten sanat.
Liitto on kanssa yhtä tyhjän kanssa; "keskustelkaa avoimesti työpaikalla tilanteeesta".
Kukkua sanon minä, apua ei heru mistään. Tilanteessani lohtua tuo se että suurin osa työntekijöistä on salaisesti tukenani, tiedän että syy ei ole minussa. Olen korkeasti koulutettu, ahkera,joustava, sosiaalinen, hyvät paperit aiemmista työpaikoista ja opinnoista.Opiskelen vapaa-ajallani.
Ainoa vaihtoehto taitaa kohta olla lähteä itse ( ennen kuin työsuhde puretaan) kun ei uutta työtä ole löytynyt. Kranttukaan en ole, mutta ikää on jo 38.
Ja miten kertoa miksi lähdin vakipaikasta, ei voi mollata edellista työpaikkaa ja kertoa että pomo käy kallonkutistajalla ja syö diapameja ja olen hänen uhrinsa, vaikka se kuinka on täysi fakta.
Nyt töissä ollessasi haet uutta työpaikkaa ja sen saatuasi vaihdat maisemaa. Työttömänä ja irtisanottuna on vaikeampi saada uutta työpaikkaa, joten ei kannata heti irtisanoutua.
Aina kiusaajan korvien välissä on vikaa ei kiusatun, mutta aina kiusattu joutuu kestämään ikävän tilanteen "yksin" ainoastaan perhe ja ystävät tukena.
Harva ihminen on niin älyllinen, rohkea ja omaa niin korkean moraalin, että uskaltaisi puolustaa heikompaa kun vastassa on lauma, jonka hyväksymisestä oma asema on kiinni. Esimerkiksi luottamusmies ei edellämainitusta syystä voi juuri koskaan olla "oikeudenmukaisena" kiusatun puolella.
Siksipä luottamusmiehille, eikä esimiehille ei kannata puhua kiusaamisesta ,vaan suoraan ylimmälle johdolle nimettömänä ja työsuojelupiirille. Ihmiset ovat enimmäkseen laumasieluja. Jos joku uskaltaa tehdä hyvänkin ehdotuksen, mutta joka ei lauman ns.klikille sovi ,niin olet leimattu.
Mene äidin hameen alle piiloon, se auttaa.
tai soitan poliisille! Pikkupojat tulevat langoille. Miten ne saatas kuriin?
No nyt se selvisi, mikä se toi Boss on!!
Noitahan on maapallo pullollaan!!
... kun sinä olet vielä siellä!!!
En ole koskaan kuullut ensikäden tietona että joku olisi saanut konkreettista apua. Huhuja vain.
Itse menin pomoni pomon puheille, hän kuunteli (yhden kerran) mutta oli sitten hienovaraisesti mukana työntämässä minua sivuun ja ulos. Sitten kävin jopa työpaikkani terapeutilla (kerran), josta näin heti että hän piti minua sekopäänä.
On se kumma kun olen kyllä muissa paikoissa pärjännyt!?! Ja on työtaitoja kiitelty, niin etten ole mikään lusmukaan.
Minä en ainakaan saanut apua. Ei esimieheltä, ei luottamusmieheltä. Viime hädässä hain apua myös työterveyshuollosta, mutta siellä sain viimeisen niitin, kun lääkäri suhtautui minuun pilkallisesti ja sanoi sanoja, joita en kehtaa edes tässä toistaa. Luuli minun tulleen vain lomaa hakemaan. Sitä en sitten enää kestänyt, vaan sairastuin pahasti. Jouduin rytmihäiriöiden takia sairaalaan ja syön lopun ikäni sydänlääkkeitä. Muiden rääkkäämisen vielä jotenkin sulatti,mutta että se lääkäri, jonka luota hain äärimmäisessä hädässäni apua...
No enpä minä ainakaan mene enää ikinä työterveyteen!
Moro!
sain kengän kuvan persuuksiin, tietämättä edes, että työsuojeluvaltuutettu/työterveyshuoltossa toimiva lesbolääkäri olivat selän takana työnantajan kanssa yhteistyössä palavereissaan. . Olin kuulema yrittänyt iskeä jotakin ja kärsin vainoharhaisuudesta. Nykyisin toinen ko. hlö
onkin pääluottamusnainen joensuussa.Tietoja en saanut kuin 4 vuotta uudelleenkoulutuksen jälkeen, joten teen rikosilmoituksen.Liitot on perseestä, ainakin kun puhutaan terveysongelmista, jossa käytetään liimoja sun muita.
Puutuit tärkeään asiaan, nimittäin leimaamiseen. Sen avulla yritetään tehdä jo todistetut ja ilmitulleetkin kiusanteot mitättömiksi. Syy on uhrin, tavalla tai toisella. Valta ja "hallinto" toimii näin useassa tapauksessa. Mikään hallintotaso ei varmaan toivo työpaikoilla kiusanteokoa,koska se on kaikkea muuta kuin eduksi organisaatiolle, mutta jos sellaista pääsee tapahtumaan,ja jos esimiestaso vielä huomaa olleensa voimaton estämään sen toteutumista saati itse mennyt siihen osin mukaan, on "luonnollista", että asian leviäminen pyritään salaamaan ja vaientamaan. Silloin yksi tapa on kohteen leimaaminen kuhunkin työpaikkakulttuuriin kuuluvalla tavalla. Hyvin usein tarjotaan kohteelle luulosairaan, huomionhakuisen tai piiloaggressiivisen ihmisen osaa, joka siis muka saisi toiset käyttäytymään häntä kohtaan kuten käyttäydytty. Voidaan jopa sanoa, että "henkilö vetää esiin" tai vetoaa toisissa heidän ärtyviin ja aggressiiviviin puoliinsa, siis että henkilö nostaa toisessa kiusanteon halun pintaan. Tällainen "ymmärrys" johtaa pian ajattelun ja asenteeseen, että kiusattu on ansainnutkin tuon kohtelun, että se on hyväksi hänelle, karaisee häntä tai opettaa hänet yhteisön tavoille.Näin etenkin jos kiusanteossa on kateus selkeästi mukana. Tilanne on samansuuntainen kuin väkivaltaisessa liitossa. Väkivaltainen osapuoli perustelee väkivaltaisuuttaan sillä, että toinen sai hänet toimimaan niin, tai alkoholisti, että kumppanin käytös sai hänet juomaan. Sairastavassa työyhteisössä(joka ei tarvitse olla mikään lopullinen tila)kuviota voidaan kääntää vielä niinkin, että väitetään kiusatun näkevän vikaa vain työyhteisössään vaikka itse asiassa "ne ongelmat ovatkin siellä kotona"-tapaan. Ei siis haluta kohdata kiusaamisilmiötä ja -asiaa asiana, vaan selitetään sitä uhristä käsin olettamalla, luulottelemalla kaikkea mahdollista muuta. Kiusaaminen on ryhmäilmiö, josta on usein järki kaukana, toimitaan sokeasti ja laumasieluisesti. Kukaan ei uskalla viheltää peliä poikki, päinvastoin katsotaan kuinka toisen käy. Samalla voidaan kuitenkin tuntea harmia ja sääliä kiusatun puolesta, ja samalla kiukkua esimiehiä kohtaan,ehkä koko organisaatiota kohtaan, että "meidän porukassa tapahtuu tällaista". Ei-kiusattujen tunteet eivät siis ole myöskään kaikkein mukavimpia, etenkin jos saa pelätä milloin kohteeksi joutuukin itse tai jos porukka jonka kanssa on "jekkuillut" pettää. Mitä pitempään epärehellinen tila työyhteisössä jatkuu, sitä enemmän sekoittuvat puurot ja vellit keskenään, ja sitä kauemmaksi loitonnutaan itse kiusaamisasiasta, joka pitäisi ihan maalaisjärjelläkin ajatellen yhteisönä aina tilannekohtaisesti myöntää, kohdata, voittaa. En usko ihmisen pohjimmaiseen pahuuteen, en silloinkaan kun tehdään toiselle pahaa, henkisesti tai aineellisesti, en ole kovin uskovainen edes sairausajattelun suhteen. Uskon paremminkin siihen, että ihminen voi jos tahtoo, ja jos työpaikkakulttuuri sitä tukee ja sen sallii, alkaa ajatella eettisesti ja moraalisesti (moraali oikein ymmärrettynä)työssä käynnin ja työn teon merkityksestä yhteisen hyvinvointimme rakentamisessa. Työnteon pitäisi olla henkisesti ja fyysisesti suojattua. On erilaisia osaajia ja erilaisia persoonallisuuksia. Kaikki eivät voi olla hyviä kaikissa. Ja kaikki eivät voi pitää kaikista. Kunpa opittaisiin edes suvaitsemaan tai sietämään toisiamme. Sekin olisi jo paljon, ja tuotantokin siitä hyötyisi. Väkivaltaisuutta tai kiusantekoa työpaikalla ei saisi puolustella eikä naamioida, eikä selitellä esimerkiksi uhrin "hankalilla" ominaisuuksilla. Hankalat saattavat olla olla joskus luovuuden käynnistäjiä jos eivät kiusaa muita. Mielestäni ei pitäisi tyytyä aina edes myötäeläviin yksilöpsykologisiin selityksiin. Kuten toteamukseen, että yksinäisiä tai masentuneita kiustataan eniten. Sillä jos näin on, sitä suuremmalla syyllä pitäisi luoda sellaista työkulttuuria ja ilmapiiriä, jossa tähän taipuvaisten ihmisten olisi edes työpaikallaan hyvä ahertaa ja olla.
Voi kun olisit kirjoittanut jaksottain ,niin olisi ollut helpompi lukea. No tulihan tuo luettua. Mikä vielä lisää erilaisia kiusaamistinteita on ryhmäurakka. Siinä persoona ja työn tekeminen otetaan mittatikuksi. Sen jälkeen siitä kiusatusta tulee porukan silmätikku.
asia asiana
Kirjoittanut: puurot ja vellit, 27.4.2004 klo 20.23
Puutuit tärkeään asiaan, nimittäin leimaamiseen. Sen avulla yritetään tehdä jo todistetut ja ilmitulleetkin kiusanteot mitättömiksi. Syy on uhrin, tavalla tai toisella.
Valta ja "hallinto" toimii näin useassa tapauksessa. Mikään hallintotaso ei varmaan toivo työpaikoilla kiusanteokoa,koska se on kaikkea muuta kuin eduksi organisaatiolle, mutta jos sellaista pääsee tapahtumaan,ja jos esimiestaso vielä huomaa olleensa voimaton estämään sen toteutumista saati itse mennyt siihen osin mukaan, on "luonnollista", että asian leviäminen pyritään salaamaan ja vaientamaan.
Silloin yksi tapa on kohteen leimaaminen kuhunkin työpaikkakulttuuriin kuuluvalla tavalla. Hyvin usein tarjotaan kohteelle luulosairaan, huomionhakuisen tai piiloaggressiivisen ihmisen osaa, joka siis muka saisi toiset käyttäytymään häntä kohtaan kuten käyttäydytty.
Voidaan jopa sanoa, että "henkilö vetää esiin" tai vetoaa toisissa heidän ärtyviin ja aggressiiviviin puoliinsa, siis että henkilö nostaa toisessa kiusanteon halun pintaan.
Tällainen "ymmärrys" johtaa pian ajattelun ja asenteeseen, että kiusattu on ansainnutkin tuon kohtelun, että se on hyväksi hänelle, karaisee häntä tai opettaa hänet yhteisön tavoille. Näin etenkin jos kiusanteossa on kateus selkeästi mukana.
Tilanne on samansuuntainen kuin väkivaltaisessa liitossa. Väkivaltainen osapuoli perustelee väkivaltaisuuttaan sillä, että toinen sai hänet toimimaan niin, tai alkoholisti, että kumppanin käytös sai hänet juomaan.
Sairastavassa työyhteisössä (jonka ei tarvitse olla mikään lopullinen tila) kuviota voidaan kääntää vielä niinkin, että väitetään kiusatun näkevän vikaa vain työyhteisössään vaikka itse asiassa "ne ongelmat ovatkin siellä kotona" -tapaan.
Ei siis haluta kohdata kiusaamisilmiötä ja -asiaa asiana, vaan selitetään sitä uhristä käsin olettamalla, luulottelemalla kaikkea mahdollista muuta.
Kiusaaminen on ryhmäilmiö, josta on usein järki kaukana, toimitaan sokeasti ja laumasieluisesti. Kukaan ei uskalla viheltää peliä poikki, päinvastoin katsotaan kuinka toisen käy. Samalla voidaan kuitenkin tuntea harmia ja sääliä kiusatun puolesta, ja samalla kiukkua esimiehiä kohtaan,ehkä koko organisaatiota kohtaan, että "meidän porukassa tapahtuu tällaista".
Ei-kiusattujen tunteet eivät siis ole myöskään kaikkein mukavimpia, etenkin jos saa pelätä milloin kohteeksi joutuukin itse tai jos porukka jonka kanssa on "jekkuillut" pettää.
Mitä pitempään epärehellinen tila työyhteisössä jatkuu, sitä enemmän sekoittuvat puurot ja vellit keskenään, ja sitä kauemmaksi loitonnutaan itse kiusaamisasiasta, joka pitäisi ihan maalaisjärjelläkin ajatellen yhteisönä aina tilannekohtaisesti myöntää, kohdata, voittaa.
En usko ihmisen pohjimmaiseen pahuuteen, en silloinkaan kun tehdään toiselle pahaa, henkisesti tai aineellisesti, en ole kovin uskovainen edes sairausajattelun suhteen.
Uskon paremminkin siihen, että ihminen voi jos tahtoo, ja jos työpaikkakulttuuri sitä tukee ja sen sallii, alkaa ajatella eettisesti ja moraalisesti (moraali oikein ymmärrettynä) työssä käynnin ja työn teon merkityksestä yhteisen hyvinvointimme rakentamisessa. Työnteon pitäisi olla henkisesti ja fyysisesti suojattua.
On erilaisia osaajia ja erilaisia persoonallisuuksia. Kaikki eivät voi olla hyviä kaikissa. Ja kaikki eivät voi pitää kaikista. Kunpa opittaisiin edes suvaitsemaan tai sietämään toisiamme. Sekin olisi jo paljon, ja tuotantokin siitä hyötyisi.
Väkivaltaisuutta tai kiusantekoa työpaikalla ei saisi puolustella eikä naamioida, eikä selitellä esimerkiksi uhrin "hankalilla" ominaisuuksilla. Hankalat saattavat olla olla joskus luovuuden käynnistäjiä jos eivät kiusaa muita.
Mielestäni ei pitäisi tyytyä aina edes myötäeläviin yksilöpsykologisiin selityksiin. Kuten toteamukseen, että yksinäisiä tai masentuneita kiustataan eniten. Sillä jos näin on, sitä suuremmalla syyllä pitäisi luoda sellaista työkulttuuria ja ilmapiiriä, jossa tähän taipuvaisten ihmisten olisi edes työpaikallaan hyvä ahertaa ja olla.
Hei!
Olen saanut apua minua ja muita pitkään kiusanneelta työkaverilta.
Työsuojelu ja esimiehet auttoivat, siitä suuri kiitos heille!