Mistä saitte ja kuinka nopeasti uuden kämpän eron jälkeen? Olen itse 25v. työssä käyvä & opiskeleva nainen, jonka 4 vuoden avosuhde kosahti karille muutama viikko sitten miehen yksipuolisella ja täysin yllättäneellä ilmoituksella.
Taloudellisista (kuten myös päänsisäisestä helvetistä) johtuen minä haluan olla se, joka lähtee yhteisestä kodista ja pääsen muokkaamaan omaa tulevaisuuttani uuteen kotiin (johon exällä ei ole mitään asiaa edes muuttoavun merkeissä). Paha vaan pankkitili näyttää nollaa ja koska olen aikoinani itse tämän unelma-asunnon meille tapellut en tahdo mihinkään murjuun. (Mutta tosiaan tähän ei ole varaa jäädä enkä haluakaan ja 500e on mun kipuraja tulevan kämpän suhteen HKI/Espoo).
Tutkin asiaa ja vaikka olo on kuin tonnin p***aa päällensä saaneella hain eilen kaikki tarvittavat liitteet ja raahasin itseni nuosisosäätiön toimistolle ja kerroin tilanteeni. Pääsen kuulemma jonon etupäähän (ei ole sukulaisia eikä ystäviä, joilla olisi mahd. majoittua), mutta hakemani asunnot on tietysti niitä kaikkein suosituimpia (Haaga/Sörnäinen/Leppävaara). Tahdon kuitenkin juuri näihin ihan jo käytännön syistä, kun kaikki ystävät ja esim. kuntosali ym. on lähellä. Haluan myös mahdollisuuden saada rauhallinen ja siisti koti, jossa viihtyä pitkään yksinkin, kun tilanne kotona toistaiseksi on sen verran rauhallinen, että voin odottaa sen parikin kuukautta, jos sen jälkeen saan juuri sellaisen asunnon kuin haluan, niin ettei ainakaan sen puoleen sitten v*****a niin paljon.
Onko kellään kokemuksia miten nopeasti nuorisäätiöltä saa asunnon? Ja ylipäänsä miten päästä jätetyksi tulemisen jälkeisestä ahdistuksesta? Helpottaako sitten kun saa oman kodin ja saa laittaa sen haluamallaan tavalla?
Olen tosiaan pitänyt exän erossa kaikista asunnonhakuun liittyvistä asioista, vaikka on sanonut, että haluaisi auttaa. Kerroin vaan, että käykö jos menee vähän enempi aikaa, kun haluan mukavan asunnon ja hän sanoo että ymmärtää ja voi toistaiseksi vielä odottaa. VVO:lle ja SATOlle en voi hakea, kun vuokrat on niin isot ja HOASilta sanoivat, etteivät vuokraa yksiöitä mun opiskelutilanteessa ja soluasuntoon en takaisin halua.
Taloudellisista (kuten myös päänsisäisestä helvetistä) johtuen minä haluan olla se, joka lähtee yhteisestä kodista ja pääsen muokkaamaan omaa tulevaisuuttani uuteen kotiin (johon exällä ei ole mitään asiaa edes muuttoavun merkeissä). Paha vaan pankkitili näyttää nollaa ja koska olen aikoinani itse tämän unelma-asunnon meille tapellut en tahdo mihinkään murjuun. (Mutta tosiaan tähän ei ole varaa jäädä enkä haluakaan ja 500e on mun kipuraja tulevan kämpän suhteen HKI/Espoo).
Tutkin asiaa ja vaikka olo on kuin tonnin p***aa päällensä saaneella hain eilen kaikki tarvittavat liitteet ja raahasin itseni nuosisosäätiön toimistolle ja kerroin tilanteeni. Pääsen kuulemma jonon etupäähän (ei ole sukulaisia eikä ystäviä, joilla olisi mahd. majoittua), mutta hakemani asunnot on tietysti niitä kaikkein suosituimpia (Haaga/Sörnäinen/Leppävaara). Tahdon kuitenkin juuri näihin ihan jo käytännön syistä, kun kaikki ystävät ja esim. kuntosali ym. on lähellä. Haluan myös mahdollisuuden saada rauhallinen ja siisti koti, jossa viihtyä pitkään yksinkin, kun tilanne kotona toistaiseksi on sen verran rauhallinen, että voin odottaa sen parikin kuukautta, jos sen jälkeen saan juuri sellaisen asunnon kuin haluan, niin ettei ainakaan sen puoleen sitten v*****a niin paljon.
Onko kellään kokemuksia miten nopeasti nuorisäätiöltä saa asunnon? Ja ylipäänsä miten päästä jätetyksi tulemisen jälkeisestä ahdistuksesta? Helpottaako sitten kun saa oman kodin ja saa laittaa sen haluamallaan tavalla?
Olen tosiaan pitänyt exän erossa kaikista asunnonhakuun liittyvistä asioista, vaikka on sanonut, että haluaisi auttaa. Kerroin vaan, että käykö jos menee vähän enempi aikaa, kun haluan mukavan asunnon ja hän sanoo että ymmärtää ja voi toistaiseksi vielä odottaa. VVO:lle ja SATOlle en voi hakea, kun vuokrat on niin isot ja HOASilta sanoivat, etteivät vuokraa yksiöitä mun opiskelutilanteessa ja soluasuntoon en takaisin halua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos et pääkaupunkiseudulta tahdo lähteä, niin eipä sinulla ole paljoa vaihtoehtoja. Voit joko yrittää hankkia itsellesi äkkiä uuden miehen, jonka asuntoon pääset asumaan, tai sitten ehkä jonkin paremmanluokan kimppakämpän. Tuolla n. 500e/henkilö vuokralla saa jo kahteen tai kolmeen pekkaan ihan kohtuu hyvän kimppakämpän, tosin noita luksuskimppakämpän haluavia ihmisiä on melko vähän. Pistä nettiin ilmoitus.
Yksiötä et saa millään 500 eurolla/kk tuolta haluamaltasi alueelta, et ainakaan yli 20 neliöistä asuttavassa kunnossa olevaa.
Itse asuin 3 vuotta sitten kimppakämpässä ns. snobiperheen kasvatin kanssa, oli pianot, stepperit, kuntopyörät yms. luksuskamppeet kämpässä. Ihan hyvin sujui kahdestaan asuminen, eikä vuokrakaan ollut kuin 520e/nuppi, alueena oli tosin itä-helsinki, mutta neliöitä olikin sitten jo melkein 80.
Minulla ei ole valitettavasti juuri kokemusta noita haluamastasi asioista mutta liippaa sen verran läheltä että sanon nyt kuitenkin sanasen. Älä lue jos ei kiinnosta :)
Minulla vähän samantyylinen menneisyys taustalla eli HOASilla asumista (tosin myös perheasunnossa ja yksiössä eikä vain solussa (kuten ilmeisesti sinulla?)) ja sitten yhdessä asumista avopuolison kanssa. Tosin kämppä ei ollut oma vaan vuokra sellainen. Tai voi tuo kämppä sinullakin olla vuokrakämppä mutta kun puhut siitä "unelma-asuntona" niin ei se varmaan vuokrattu sitten ollut. Jos oli oma niin olette varmaan jo miettineet miten sinun osuutesi velasta pankille/omistuksesta asuntoon hoidetaan(?).
Minulle tuli muutto eteen yksikseni kun ero tuli ja silloin lähdin myös täsmälleen samoilla kriteereillä liikkeelle eli hyvällä sijainnilla oleva yksiö alle viidensadan. :) Heti kärkeen voin sanoa että mahdollista se on, mutta epätodennäköistä. Heti jos nostat kriteerisi edes 550 egeen niin mahdollisuutesi paranevat selkeästi. Puhun tässä siis vapaista markkinoista eli ei mistään säätiöstä tai vastaavasta. Kävin neljässä eri näytössä (paikkojen hinnat vaihtelivat 480-550 välillä) ja soitin viidenteen parin viikona aikana. Ilmeisesti se kiinnosti vuokranantajia että minulla oli vakituinen työ sillä noista viidestä paikasta kolmesta tuli ilmoitus että voisin tulla vuokrasopimuksen allekirjoittamaan samantien. Taka-Töölöön silloin päädyin ja se on esimerkiksi noista sinun mainitsemistasi paikoista aika hyvä sijainniltaan myös (esim. bussilla pääsee todella nopeasti kaikkiin noihin kolmeen paikkaan ilman ongelmia). Eli ehdottaisinkin sinulle samantien että otat uuden ylärajan eli tuon 550 lähtökohdaksi. Se voi tuntua korkealta summalta jos on liian tottunut HOASin hintoihin, mutta niin se vain on että hyvästä sijainnnista joutuu maksamaan... Lisäksi kannattaa ottaa huomioon että yksiössä tuskin elää loppuelämäänsä eli vaikka siitä sitten joutuu vähän aikaa maksamaan korkeaa hintaa niin tilanteet muuttuvat kyllä. Itsekin ostin alle vuoden päästä sitten oman kämpän ja kaksion sitten ostin samantien koska toisaalta yksiöt ovat suhteessa niin järjettömän kalliita (sekä vuokrattuina että ostettuina) ja toisaalta ennakoin tuossakin päätöksessä tulevaa.
Tämä "unelma-asunto" on kyllä ihan vuokrattu, koska ei taloudellinen tilanne tällä hetkellä mahdollista kämpän ostamista. Ja tässä on tosiaan liian korkea vuokra pelkästään mulle ja toisaalta mies haluaa/voi pitää tämän, kun mua ahdistaa jo nyt se fakta, että tämä on yhteinen koti.
Olen laitellut hakemuksia pariin paikkaan, mutta tällä hetkellä kaikki vaan tuntuu liian ahdistavalta ja olen ihan sairaan tyytyväinen jo siihen, mitä olen saanut aikaan. Onneksi exä huitelee päivät ja illat ties missä niin ei tarvitse olla kuin käytännössä öisin saman katon alla. Vaikka ei sinänsä tappeluita ole niin kyllä mä silti haluan pois niin nopeasti kuin mahd, koska ennen sitä en saa omaa elämääni uudestaan alulle. Olen vaan nähnyt niin monta vastaavaa tapausta, jossa eronnut pari on "pakolla" joutunut asumaan yhdessä kuukausikaupalla.
Ehkä sitten se, että opiskelen kuitenkin päätoimisesti, vaikka olenkin vakituisessa työsuhteessa pelottaa kaikki varsinkin yksityiset vuokranantajat pois. Tuonne nuorisosäätiöön pääsin kuulemma kuitenkin jonon etupäähän.
Jos ei asuntoa rupea kuulumaan niin höllään sitten noista vaatimuksista ja hinnasta. Mutta kun olen kuitenkin joutunut asumaan ties minkälaisissa järjestelyissä aiemmin niin tällä kertaa tahtoisin sen hintaisen asunnon sellaiselta paikalta, että siinä olisi mahdollista asua pidempään ja tehdä siitä ihan oikea koti, vaikka vuokrakämppä oliskin. Enkä jaksaisi tyytyä mihinkään väliaikaisjärjestelyyn ja sitten taas heti muuttaa vaan tahdon löytää heti sen oikean paikan.
Olen tällä hetkellä sen verran petetty ja paskana, etten seuraavan miehen kanssa ihan heti rupea yhteistä kotia rakentamaan, vaan tahdon että mulla on se oma turvasatama jossakin, joten tuo miehen vaihto ei nyt vaan oikein innosta.
Ikävä tilanne, on itsekin tullut oltua samassa jamassa. Toisen ilmoitus suht yllättäen erosta ja sen jälkeen piinalliset ajat saman katon alla. Molempien tarvitsi asunnosta muuttaa, mutta kumpikaan ei halunnut mihin tahansa lähteä. Kolmatta kuukautta siinä meni, että sopiva asunto löytyi, eikä ollut mitään mukavinta aikaa saman katon alla majailla. Mutta yhdistelmä nopeasti ulos toiveiden mukainen kämppä ei kyllä onnistu kuin hyvällä onnella. Asunnon etsiminen on muutenkin stressaavaa puuhaa, siihen kun lisää tuollaisen henkisen taakan niin ei helppoa ole.
Jaksamisia sinne päin, toivottavasti löydät mahdollisimman pian toiveitasi vastaavan kämpän. Toinen vaihtoehto on ottaa jotain huonompaa ja jatkaa etsimistä sieltä käsin. Jos yhteisessä kodissa oleminen on liian rankkaa. Vielä yhtenä vaihtoehtona tietenkin huonekalujen laittaminen johonkin minivarastoon ja kaverin/vanhempien/sukulaisten luona punkkaaminen.
Toivottavasti kaikki menee hyvin.
Meinasin vastata pidemmästi mutta tomhansen sanoikin jo oikeastaan kaiken sanomisen arvoisen.
Oikeassa olet toki että paljoa ei varmasti nappaa miettiä mahdollista yhteenmuuttoa tulevaisuudessa joten se saattaa olla oikea ratkaisu että etsit pysyvämpää paikkaa vain itsellesi. Mutta, kuten tomhansen jo sanoi, niin se, että tahdot toisaalta nopeasti ulos ja toisaalta halvan kämpän hyvällä sijainnilla, ei ole kovin todennäköinen skenaario toteutua. Juuri tuo voi aikaansaada sen tilanteen josta itsekin puhuit että kärvistellään saman katon alla monta kuukautta.
Mutta mitä muuten tulee tilanteeseesi niin käsittääkseni naisopiskelijat eivät ole huonossa jamassa vuokramarkkinoilla hekään eli kyllä se kohta nappaa. Ja jos tahdot niin voit korostaa hakemuksissa sitä vakituista työpaikkaa ja jättää sen opiskelupaikan pienemmälle maininnalle. Ei se laitonta ole :)