Mikä meitä oikein vaivaa....

"ornitologi" kirjoitti:

... kun näin valon määrän ja äänien kasvaessa vai-
vumme synkkyyteen? Emmekö nä ja kykene kokemaan
kevään aina niin uutta, sekä ihmeellistä heräämis-
tä. Linnut nuo joka kesäiset laulavat vieraamme
ovat aloittaneet paluunsa,tänä ihanan ja suurena
valon juhlana,tuo valon määrä kasvaa.Aiheuttaen
meissä tiettyjä myönteisiä reaktioita.Eikö se ole
niin,että ihmiselläkin pariutumisen ja pesän lai-
ton vietti kasvaa samalla tavalla kuin ympäröi-
vässä luonnossakin.Sillä käsittääkseni me olemme
yhtä luonnon kanssa,eläen sen ehdoilla halusimme-
pa tai emme.Niin tämä valon määrän kasvu on alka-
nut meissä aiheuttaa itsetuhon viettiä,kun tilas-
toja seuraa niin "yksi naruisia" kiikkuja tehdään
juuri keväällä eniten.Mistä moinen sitten johtuu,
emmekö kykene uusiutumaan parhaalla mahdollisella
tavalla,tässä valon valtavassa ihmeessä.Miksi nyt
huomattava osa ihmisistä synkistyy,rikkoontunut
onko pesä,eikö löydy paria ja miksi ei pesän ra-
kennus onnistu.Olemmehan paratkoon sen verran ym-
päröivää luontoa korkeammalla,että emme tule syö-
dyksi jos jostain syystä vietin toteuttaminen ei
onnistukkaan.Toki meilläkin on reviirimme,mutta
emme niitä muiden nisäkkäiden tapaan merkitse muu-
ten kuin nimenä postiluukkuun.Siksi vietin toteut-
taminen käy meiltä helposti,vaikka emme haluaisi-
kaan pesänrakennus tarkoituksessa pariutua.Emme-
hän enään ajattele synkkyyksiä,iloitkaamme uudel-
leen valosta ja lähtekäämme etsimään toisia osa-
puolia,jotka liikkuvat reviiri alueidensa rajoil-
la.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä