Tuttu tarina varmasti. Naiseni petti minua, hetken harhassa ja alkoholin vaikutuksen alaisena. Sain hänet kiinni, koska tunnemme toisemme niin hyvin. Olemme olleet pitkään yhdessä, nuoresta asti ja kaikki on yritetty tehdä aina "oikein". Otimme jopa eron (hänen aloitteestaan) ja kävimme molemmat kokeilemassa muita vaihtoehtoja noin vuoden ajan. Nyt kuitenkin hyvin käyntiin lähteneen takaisinpaluun jälkeen hän teki tämän erehdyksen. Annoin itse tapahtuman aika nopeasti anteeksi, taustalla myös omat virheet aikaisemmasta elämästä. Mutta vaikeaa tämä eteenpäin siirtyminen on kuitenkin. Jotenkin tuntuu, että on menettänyt sen yhden ihmisen johon voi luottaa, jonka puhtaus oli ylpeyden aihe ja teki suhteesta jotain erityistä.
Nyt pystyn normaaliin kanssakäymiseen täysin tavallisesti, mutta minkäänlaisia läheisyyden tai hellyyden osoituksia en pysty antamaan tai vastaanottamaan toistaiseksi. Kaikki tämmöinen saa minut tällä hetkellä vain vihastumaan. Samoin piikittelen häntä aina silloin tällöin julmalla tavalla, pystymättä kontrolloimaan hyvityksen hakemisen tarvettani. Samoin pelkään, että tilaisuuden tullen voisin erehtyä nyt itsekin. Kaikki tämä tekee prosessista todella vaikean ja tie takaisin onnelliseen yhteiselämään tuntuu kiviseltä ja pitkältä.
Olen pyrkinyt puhumaan tunteistani ystävieni kanssa, olen asian käsitellyt myös tyttöystäväni kanssa, mutta tuntien itseni en ole kovin vakuuttunut kyvystäni siirtyä asiassa eteenpäin ilman suuria vastoinkäymisiä. Hän rakastaa minua ja on nähtävästi valmis kärsimään mitä tahansa, jotta pysyisimme yhdessä. En haluaisi kaikesta huolimatta häntä satuttaa, mutta tunnen oloni kyvyttömäksi kontrolloimaan käytöstäni.
Kannan raskasta taakkaa ja pelkään sen muuttuvan vielä raskaammaksi. Tunneherkkyydestäni ja älystäni huolimatta olen neuvoton täysin, mitä minun pitäisi tehdä?
Nyt pystyn normaaliin kanssakäymiseen täysin tavallisesti, mutta minkäänlaisia läheisyyden tai hellyyden osoituksia en pysty antamaan tai vastaanottamaan toistaiseksi. Kaikki tämmöinen saa minut tällä hetkellä vain vihastumaan. Samoin piikittelen häntä aina silloin tällöin julmalla tavalla, pystymättä kontrolloimaan hyvityksen hakemisen tarvettani. Samoin pelkään, että tilaisuuden tullen voisin erehtyä nyt itsekin. Kaikki tämä tekee prosessista todella vaikean ja tie takaisin onnelliseen yhteiselämään tuntuu kiviseltä ja pitkältä.
Olen pyrkinyt puhumaan tunteistani ystävieni kanssa, olen asian käsitellyt myös tyttöystäväni kanssa, mutta tuntien itseni en ole kovin vakuuttunut kyvystäni siirtyä asiassa eteenpäin ilman suuria vastoinkäymisiä. Hän rakastaa minua ja on nähtävästi valmis kärsimään mitä tahansa, jotta pysyisimme yhdessä. En haluaisi kaikesta huolimatta häntä satuttaa, mutta tunnen oloni kyvyttömäksi kontrolloimaan käytöstäni.
Kannan raskasta taakkaa ja pelkään sen muuttuvan vielä raskaammaksi. Tunneherkkyydestäni ja älystäni huolimatta olen neuvoton täysin, mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sama prosessi täälläkin meneillään. Meillä mies petti (kännissä yhdenillanjuttu). Kai sitä pitää vaan antaa anteeksi. Anteeksiannolla tarkoitan tässä sitä, että päättää olla muistelematta asiaa ja lakkaa rypemästä itsesäälissä ja pyörittelemästä ikäviä mielikuvia. Vaikeaa se anteeksianto ja unohtaminen silti on(, vaikka asia on kotona puhuttu selväksi ja toinen sydämestään katuu). Sen todistaa jo tämä, että pyörin edelleen näillä palstoilla, kun pettämisestä on aikaa jo puoli vuotta. Ja olen mustasukkaisempi miehestäni nykyään. Hermostun jokaisesta naisille juttelusta ja mielessä on usein epämääräinen epäilys ja pelko, kun mies on omissa harrastuksissaan jne.