Mahdollisuuksia

miehellä paljastui salasuhde syksyllä. Vielä yritetään yhdessä. Minä haluaisin puida ja käsitellä asiaa päivittäin, mies ei. Yllättäin näin päin. Terapiassa käydään, yksin ja yhdessä.

En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Minulla olisi tahtoa ja halua tehdä töitä suhteemme eteen , miehestä en ole niinkään varma. Juuri tämän puhumattomuuden takia.

Ei ollut mitään suhdetta, mutta siis jonkinasteinen pettäminen eli mieheni (silloin miesystävä) itse koki ylittäneensä rajan ja minä myös. Kertaluontoinen juttu ja siitä mies heti kertoi minulle rehellisesti seuraavana päivänä. Noh, en nyt muista mitään kestoja, mutta aluksi itkettiin, sitten huudettiin ja sitten taas itkettiin ja sitten kiukuteltiin. Tai mies ei kiukutellut, mutta mä kahden ihmisen edestä. Sitten puhuttiin suumme puhtaaksi ja meitittiin. Tässä kohdassa oltiin päästy siihen pisteeseen, että mä olin saanut sanoa sanottavani ja ne oli kuunneltu. Mies oli sanonut sanottavansa ja mä kuuntelin. Tämä oli tärkeää mulle tietää, että miten hän itse ajatteli tapahtuneen, miten koki tekonsa. Sen, että mies ei odottanut multa välitöntä luottamusta vaan se rakentui hiljalleen. Mä sain purkaa kaikki tunteeni ja mies otti ne vastaan.

Sitten se vaan hiljalleen siitä lähti. Aluksi ajatus tapahtuneesta nousi mieleen useammin ja luottamus oli heikoilla, myöhemmin sitten taas ajatus nousee aniharvoin mieleen eikä aiheuta oikeastaan minkäänlaisia ahdistuksen, surun tai vihan tunteita. Ja luotan tuohon mieheen enemmän kuin koskaan aikaisemmin. :) Ei tuo ole mitenkään esillä enää. Silloin alussa oli ne raastavat hetket, mutta kyllä se siitä tasottui aika hyvin. Ja kun ei ollut mistään järjestelmällisestä pettämisestä kyse ja oikeastaan mies ei paljoa edes ole missään iltariennoissa yksin lopulta eli sellaiset hetket, että sen luottamuksen kanssa joutui painimaan olivat suht harvassa.

Kyllähän mies ihan niinä ekoina päivinä vaikka mitä ehdotti, esim. että olisin aina hänen kanssaan läsnä, joka nyt tietysti oli ihan typerä idea, sillä ei minulla ole halua ryhtyä kenenkään vahtikoiraksi. Ja toisaalta toi juttu ei ollut läheskään pahimmasta päästä ja mies ei ollut halukas salailemaan ja pimittämään mitään. Ja noi riippuu paljon tapauksesta:
- Onko pitkäkestoinen suhde/kertaluontoinen juttu.
- Onko pettäjä itse osoittanut rehellisyyttä kertomalla itse vai onko tapahtuneet käyneet ilmi muuta kautta (vaikuttaa aika paljonkin siihen miten sitä luottamusta voi uudelleenrakentaa)
- Miten pettäjä vastaanottaa petetyn reaktiot: saako petetty kokea olleensa petetty, saako kokea luottamuspulaa, vihaa, surua jne. Vai pitääkö nuo tunteet peittää, jos pettäjälle tulee paha mieli. Ja kuinka kauan pettäjä suostuu vastaanottamaan reaktioita, hyväksyykö, että luottamuksen rakentamiseen voi kestää kauankin.
- Miten pettäjä itse käsittelee tekojansa. Kokeeko ettei hänellä ollut mitään vastuuta asian suhteen vaan vika toisessa/parisuhteessa ja niitä voi ratkoa/lievittää oikeutetusti pettämällä. Kokeeko ylipäätänsä että teki väärin.
- Petetyn omat piirteet. Onko sen sorttinen ihminen, ettei enää yksinkertaisesti kykene luottamaan ja ne asiat jää kaihertamaan. Pystyykö keskustelemaan noista asioista pettäjän kanssa.

Loppujen lopuksi jos ihmisen kanssa aikoo vaikkapa sen puoli vuosisataa yhdessä elää, niin väistämättä tulee jos jonkinlaisia mokia tehtyä. Ei välttämättä pettämistä, mutta sammakoita tai muita mokia. Lopulta ollaan aika inhimillisiä ja erehtyväisiä olentoja. En odota etteikö joskus joku päivä tuo mies erehtyisi sanomaan tai tekemään jotain minua loukkavaa, ei ehkä pettämistä, mutta jotain muuta. Mutta kaikkista tärkeintä on se, että kun sammakot on suusta päästetty, on mokattu, tietää loukanneensa ja jopa itsekin kantaa kiveä sydämellä sen takia, niin asia kohdataan rehellisesti. Myönnetään virheensä, kohdataan ne ja otetaan vastuu. Ja mä tiedän, että toi mies on sen luottamuksen arvoinen ja hän haluaa olla sen luottamuksen arvoinen - vaikka se toisi epämukavuutta ja kyyneliä. Sitäpaitsi uskon, että ihminen on oppiva eläin. Miksi aliarvoisin miestäni kun itsekin olen tehnyt tyhmyyksiä murkkuikäisinä, mutta ottanut niistä opiksi ja toiminut sen mukaan?

Täällä paljon näkyykin sitä, että toitotetaan kuinka ei voi tietää ja kumminskin se voi pettää tulevaisuudessa. Eli asenteena on juuri se että ei luoteta. Ja luottamuksen voi ansaita vasta, kun toinen on kuolinvuoteella ja valheenpaljastuskokeessa. Sen jälkeen tämä vainaja saa ansaita luottamusta. Siitä ajatusjumista olisi pois päästävä jos haluaa rakentaa luottamuksen. Sen, että ihminen on kyvykäs oppimaan (riippuu ihmisestä toki, jos läpi parisuhteen yhä uudelleen ja uudelleen pettänyt pitkiä kausia, niin siinä nyt järkikin jo varmasti jotain sanoo, kun siitä on tullut tapa eikä vain erehdys) erehdyksistään ja se toinen haluaa olla luottamuksen arvoinen eli ei valehtele. Jos itse ajattelee tuon kappaleen alun kaltaisesti niin vankasti eikä muuhun pysty, niin siinä on turha yrittää enää elvyttää luottamusta.

Voi jatkua. Jos kynnys on ylitetty, se on helppo tehdä uudestaan. Uusimiseen vaikuttavia seikkoja ovat muutokset omassa suhteessa, emotionaalinen kiintymys salarakkaaseen, jokin tietty kiihoke juuri siinä henkilössä, konkreettinen alttius eli jos salarakas on ollut esim. työtoveri ja häntä näkee edelleen usein. Toisin sanoen kun antaa pikkusormen...

Myös se miten aiempi pettämisestä kiinni jääminen käsiteltiin, vaikuttaa. Tunnustiko ja jos kyllä niin tekikö sen paineen alla vai omasta tahdosta, vai jäikö kiinni rysän päältä. Miten petetty reagoi, halusiko jättää vai takertuiko entistä tiukemmin kiinni. Mitkä olivat motiivit suhteen jatkumiselle, aito halu vai yksinjäämisen pelko. Halusivatko molemmat jatkaa vai oliko ilmassa kiristystä suuntaan tai toiseen. Saiko petetty helposti anteeksi ja palasiko asiat nopeasti ennalleen aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, jos näin niin asiat saattoivat jäädä käsittelemättä. Pettäjä saattaa myös ajatella että hänen tekonsa ei ollutkaan niin paha kuin luuli koska kaikki on nyt hyvin, ja pettäminen ja siitä kiinni jääminen ei enää pelota samalla tavalla kuin edellisellä kerralla.

Mitkä syyt ajoivat salasuhteeseen? Oliko omassa suhteessa puutteita, ja onko ne nyt korjaantuneet?

Näitä asioita on tullut mietittyä koska olen ollut elämäni aikana kolmiodraaman jokaisena osapuolena, helppoa ei ole kenelläkään. Sen voin myöntää että lipsuminen tapahtuu hävettävän helposti jos pelissä on ollut tunteita. Kadun sitä mitä tein, lapsellista, tuhoisaa ja itsekästä toimintaa. Olisi pitänyt pelata avoimin kortein ja hoitaa asia kerrallaan. Liian kauan meni ennen kuin päädyin eroamaan, olisi pitänyt ymmärtää se ajoissa. Ja petettynä ollessani lähdin kieltämisen linjalle mikä oli lopulta tuhoisaa, en vain halunnut katsoa totuutta silmiin vaikka vaistot huusi että älä luota. En tiedä olisiko asiat menneet eri tavalla jos olisin ottanut omaa aikaa miettiä ja antanut anteeksi vasta sitten kun oikeasti niin tunsin. Mutta annoin melkein heti anteeksi koska menin paniikkiin ja pelkäsin jääväni yksin.

Suosittelen asioiden rehellistä käsittelemistä ja vahvuutta irtautua ajoissa jos tuntuu väärältä.

Mies petti muutaman? kerran työmatkoilla työkaverinsa kanssa. Alkoholilla osuutta, mutta ei mikään puolustus, mutta uskon, ettei minun miehestä ole pettäjäksi selvinpäin.
Alussa oli lievästi sanottuna pelkkää katastrofia koko elämä. Pystyttiin sitten puhumaan, yritettiin mielestäni tosissamme pitää liitto koossa. Vaikka mies katui, pisti mielestäni turhan paljon viinan piikkiin, ei se minua lohduttanut.
Pari vuotta meni, mutta itse en pystynyt loppujen lopuksi elään enää yhdessä. päällisin puolin meni ihan mukavasti, mutta kyllä minä aina silloin tällöin piikittelin (tosin siten, ettei mies ollut IHAN varma) asiasta, eli en pystynyt unohtaan, enkä anteeksi antaan.
Erossa ollaan nyt sitten oltu reilu vuosi.

Suosittelen kuuntelemaan omia vaistoja. Muistele miten puoliskosi käyttäytyi ennen kuin tunnusti tai jäi kiinni. Onko hänen käytöksessään merkkejä siitä että jotain olisi vialla? Onko hän poissaoleva, ärsyyntyvä, hilpeä, ailahteleva tai muuta erikoista? Mun entinen mies petti yhden naisen kanssa puolitoista vuotta ennenkuin tunnusti. Olin aivan järkyttynyt asiasta vaikka jotain olin epäillytkin. Päätettiin kuitenkin pysyä yhdessä, mies vakuutteli että suhde siihen naiseen on ohi ja että haluaa keskittyä minuun. Annoin anteeksi vaikka asia vaivasi ja loukkasi tosi paljon. Yritin uskoa mieheeni. Enkä ollut valmis eroamaankaan, sillä tieto tuli niin yllättäen. Teimme kaikkea hauskaa yhdessä ja yritimme saada suhdetta kuntoon. Emme kuitenkaan keskustelleet tapahtuneesta, halusin jotenkin vältellä liian kivuliasta aihetta. Olin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Noin kolmen kuukauden päästä kuulin ystävältäni että hän oli nähnyt mieheni kahvilassa tämän naisen kanssa. Pelästyin, mutta ajattelin että ehkä heille jäi vielä jotain selvittämättä ja mieheni ei halunnut vaivata minua sillä. Ahdisti oma epäuskoisuuteni. Vaiensin kuitnkin pahat aavistukset ja päätin luottaa mieheeni. Se oli suuri virhearvio sillä vuoden päästä mies jäi kiinni pettämisestä, saman naisen kanssa. Tällä kertaa ei ollut kyse tunnustuksesta. Tunsin itseni niin tyhmäksi! Olivat kuulemma olleet reilun kuukauden pitämättä yhteyttä, mies oli meidän riidan jälkeen soittanut naiselle ja mies oli "vähän livennyt". Ai vähän? He oli tapailleet säännöllisesti ja käyneet ties missä yhdessä. Luulisi että kerran jälkeen ymmärtää katua ja osaisi arvostaa sitä että hän vielä kelpasi minulle, mutta ei kun kaikki piti saada. Mies sanoi jälleen että jättää sen naisen, mutta en uskonut. Jos ei ensimmäisestä kerrasta mitään oppinut, ei ymmärrä mitä rakastaminen ja arvostaminen on. Hän ei tuntenut minua kohtaan niin paljon kuin olisin toivonut hänen tuntevan. Jätin hänet, koska tunnen itseni ja tiedän etten olisi voinut ikinä enää luottaa häneen niinkuin puolisoon tulisi luottaa. Nyt voin taas hengittää. :) Kuuntele vastojasi, älä vaienna niitä niinkuin minä tein! Mutta älä ruoki mustasukkaisuuttakaan jos ei tunnu olevan aihetta.

heitin heti avovaimon pihalle kun sain tietää. hyvä etten lyönyt turpaan, mutta sen verran katuvan oloinen oli, etten kehdannut.