Naiset antakaapa arvio olenko hyvä mies? Avovaimon mielestä oon kuulema täyspaska. Olen 24v mies ja meillä on 1vuotias tyttö jonka kanssa avovaimoni (21v) on kotona. Yhteistä taivalta on reilu 5 vuotta, luulin että ollaan samalla taajuudella vaan ei nyt taideta olla.
Aamuvuoroviikoilla hoidan täysin itse vauvan illalla (siis klo14 eteenpäin), eli syötän, juotan, leikin, vaihdan vaipat ja vaatteet sekä laitan nukkumaan. Siinä sivussa hoidan tiskit, siivoan ja kerään vaimolta ympäri asuntoa jääneet pyykit pesuun. Saatampa ruokaakin tehdä (muutakin kuin nakkeja ristissä). Käydään vauvan kanssa kaupassa yhdessä että saa vaimo olla itsekseen kun on niin "rankkaa". Hoitelen kaikki muutkin kodin työt mitä omakotitalossa maalla voi olla, eli lumi- ja pihatyöt, uunin lämmittämisen, roskien viennin, autojen huollot yms. Muija istuu sitten facebookissa tai mitä tekeekään tietokoneella, tai käy shoppailureissulla itsekseen. Ruuan onneksi yleensä tekee jos suostun auttamaan, ei ole kuulema kivaa sekään. Pyykit pesee jos sanon että ei ole enää puhdasta laittaa itselle tai lapselle.
Iltavuoroviikoilla herään vauvan kanssa 7 aikaan ja annan vaimon nukkua niin pitkään kuin nukkuu, syötän, juotan, leikin, vaihdan vaipat ja vaatteet sekä laitan päiväunille. Hoidan tiskit, siivoan ja kerään vaimolta ympäri asuntoa jääneet pyykit pesuun. Saatampa ruokaakin tehdä (muutakin kuin nakkeja ristissä). En jaksa tuota aamuvuoroviikkojen päiväohjelmaa kokonaan kopioida tähän mutta sitä samaa se on. Sitten pääsee töihin "lepäämään" klo 14 aikaan. Töitten jälkeen on usein vielä kotitöitä odottamassa että ei aamulla ei odota täysi kaaos.
Viikonloput aamusta iltaan sitä samaa. Saan välillä luvan käydä ulkotöissä jos ei pitkään kestä tai hermot kuulema menee.
Kerran kuussa vaimo lähtee vetämään pään täyteen. No onhan nuo kotityöt tuttuja. Itselläni on sattuneesta vapaa-ajan puutteesta johtuen jääny sosiaaliset suhteet vähälle, ei mulla käytännössä ole yhtään kaveriakaan enää. Työkavereitten juttuja en halua kuunnella kun on töissäkin kestämistä. Eikä tietysti mitään harrastustakaan ole kun ei ole aikaakaan. Eikä rahaa.
Rahaa on aina vailla, no onhan reilu 300e kuussa (lapsilisä ja hoitolisä) aika vähän mutta ruoka ostetaan velaksi tilille jonka minä maksan sitten kerran kuussa. Vaimoke ei oo ollut töissä päivääkään eläessään että voi olla hämärtynyt tuo että rahan eteen tehdään yleensä töitä...motivaatio omassa työssäni on olisi nolla jos ei olisi vauvaa, sen tähden jaksan päivästä toiseen. Itselleni en osta oikestaan mitään ruuan lisäksi että ei konkurssi koittaisi. Kaikkea pitäisi kuulema ostaa ja matkustella kun muutkin ostaa ja matkustelee. Vaikka velaksi. Ei mitään järkeä. Velkaa en suostu moisiin ottamaan.
Alkaa vituttaa. Sanon joskus että voisit joskus tehdä näitä kodinjuttuja enemmänkin että voisin jotain muutakin tehdä. Aikoo siinä heti sitten yksiön etsiä ja laittaa elatusmaksut perään. En halua olla mikään viikonloppuisä joten on pakko niellä tämä kaikki. Kaikki tuntemani viikonloppuisit on enempi tai vähempi paskoja jätkiä muutenkin...en halua kuulua siihen joukkoon.
Tuntuu usein että en kestä enää. Oli meillä joskus muinoin ihanaa. Nyt en jaksa kuin lapseni vuoksi etten olisi mikään viikonloppuisä josta voi juoruilla paskaa kaikille. Jotenkin tuntuu että muija on minun kanssa vain siksi kun olen hyväsydäminen idiootti joka elättää ja maksaa laskut. Joku voisi sanoa että oletpa tossun alla, no niin kyllä olenkin mutta tuo uhkailu on hyvä syy olla kiltisti, niin paljon lastani rakastan. Ennen raskautta teimme kotityöt tasan molempien kesken ja se toimi, ei kumpikaan ollu tossun alla tai päällä.
Normaalia perheen elämää? Haluaisin että kaikki olisi hyvin ja saisin seurata lapsen kasvua, ehkäpä niitä pikkusisaruksiakin saisi olla mutta nyt en uskalla edes ajatella asiaa. Mitään jos puhuu asioista niiden nimillä niin uhkaillaan yksinhuoltajuudella. Puhu siinä sitten kun ei muutenkaan ole erityisen hyvät puheenlahjat. Tähänkään en varmaan saanut kirjoitettua kaikkea mitä sydämellä on, jospa joku ymmärtäisi. Mikä tähän kaikkeen auttaisi?
Aamuvuoroviikoilla hoidan täysin itse vauvan illalla (siis klo14 eteenpäin), eli syötän, juotan, leikin, vaihdan vaipat ja vaatteet sekä laitan nukkumaan. Siinä sivussa hoidan tiskit, siivoan ja kerään vaimolta ympäri asuntoa jääneet pyykit pesuun. Saatampa ruokaakin tehdä (muutakin kuin nakkeja ristissä). Käydään vauvan kanssa kaupassa yhdessä että saa vaimo olla itsekseen kun on niin "rankkaa". Hoitelen kaikki muutkin kodin työt mitä omakotitalossa maalla voi olla, eli lumi- ja pihatyöt, uunin lämmittämisen, roskien viennin, autojen huollot yms. Muija istuu sitten facebookissa tai mitä tekeekään tietokoneella, tai käy shoppailureissulla itsekseen. Ruuan onneksi yleensä tekee jos suostun auttamaan, ei ole kuulema kivaa sekään. Pyykit pesee jos sanon että ei ole enää puhdasta laittaa itselle tai lapselle.
Iltavuoroviikoilla herään vauvan kanssa 7 aikaan ja annan vaimon nukkua niin pitkään kuin nukkuu, syötän, juotan, leikin, vaihdan vaipat ja vaatteet sekä laitan päiväunille. Hoidan tiskit, siivoan ja kerään vaimolta ympäri asuntoa jääneet pyykit pesuun. Saatampa ruokaakin tehdä (muutakin kuin nakkeja ristissä). En jaksa tuota aamuvuoroviikkojen päiväohjelmaa kokonaan kopioida tähän mutta sitä samaa se on. Sitten pääsee töihin "lepäämään" klo 14 aikaan. Töitten jälkeen on usein vielä kotitöitä odottamassa että ei aamulla ei odota täysi kaaos.
Viikonloput aamusta iltaan sitä samaa. Saan välillä luvan käydä ulkotöissä jos ei pitkään kestä tai hermot kuulema menee.
Kerran kuussa vaimo lähtee vetämään pään täyteen. No onhan nuo kotityöt tuttuja. Itselläni on sattuneesta vapaa-ajan puutteesta johtuen jääny sosiaaliset suhteet vähälle, ei mulla käytännössä ole yhtään kaveriakaan enää. Työkavereitten juttuja en halua kuunnella kun on töissäkin kestämistä. Eikä tietysti mitään harrastustakaan ole kun ei ole aikaakaan. Eikä rahaa.
Rahaa on aina vailla, no onhan reilu 300e kuussa (lapsilisä ja hoitolisä) aika vähän mutta ruoka ostetaan velaksi tilille jonka minä maksan sitten kerran kuussa. Vaimoke ei oo ollut töissä päivääkään eläessään että voi olla hämärtynyt tuo että rahan eteen tehdään yleensä töitä...motivaatio omassa työssäni on olisi nolla jos ei olisi vauvaa, sen tähden jaksan päivästä toiseen. Itselleni en osta oikestaan mitään ruuan lisäksi että ei konkurssi koittaisi. Kaikkea pitäisi kuulema ostaa ja matkustella kun muutkin ostaa ja matkustelee. Vaikka velaksi. Ei mitään järkeä. Velkaa en suostu moisiin ottamaan.
Alkaa vituttaa. Sanon joskus että voisit joskus tehdä näitä kodinjuttuja enemmänkin että voisin jotain muutakin tehdä. Aikoo siinä heti sitten yksiön etsiä ja laittaa elatusmaksut perään. En halua olla mikään viikonloppuisä joten on pakko niellä tämä kaikki. Kaikki tuntemani viikonloppuisit on enempi tai vähempi paskoja jätkiä muutenkin...en halua kuulua siihen joukkoon.
Tuntuu usein että en kestä enää. Oli meillä joskus muinoin ihanaa. Nyt en jaksa kuin lapseni vuoksi etten olisi mikään viikonloppuisä josta voi juoruilla paskaa kaikille. Jotenkin tuntuu että muija on minun kanssa vain siksi kun olen hyväsydäminen idiootti joka elättää ja maksaa laskut. Joku voisi sanoa että oletpa tossun alla, no niin kyllä olenkin mutta tuo uhkailu on hyvä syy olla kiltisti, niin paljon lastani rakastan. Ennen raskautta teimme kotityöt tasan molempien kesken ja se toimi, ei kumpikaan ollu tossun alla tai päällä.
Normaalia perheen elämää? Haluaisin että kaikki olisi hyvin ja saisin seurata lapsen kasvua, ehkäpä niitä pikkusisaruksiakin saisi olla mutta nyt en uskalla edes ajatella asiaa. Mitään jos puhuu asioista niiden nimillä niin uhkaillaan yksinhuoltajuudella. Puhu siinä sitten kun ei muutenkaan ole erityisen hyvät puheenlahjat. Tähänkään en varmaan saanut kirjoitettua kaikkea mitä sydämellä on, jospa joku ymmärtäisi. Mikä tähän kaikkeen auttaisi?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Teillä oli muinoin ihanaa, teitkö ja maksoit silloinkin kaikki, aivan, ei lapsen saaminen ketään muuta yhtäkkiä.
Kunnon mies ja isä sinä olet tuosta tekststä päätellen, mutta avokkisi kuulostaa sipiveikolta. Lapsuuden kodissa äiti ja isi kantaneet kaiken eteen ilmeisesti. Kotoa kaikki lähtee, kannustus siellä.
Vai olisiko avovaimosi masentunut, siihenkin saa apua kun vaan osaa hakee. Opiskelu, työhön suuntaaminen, joku oma juttu kohentaisi 21-vuotiaan itsetuntemusta.
jää vain 300 euroa jos olet työssä ja siihen päälle lapsilisä ja hoitotuki?
Siis lapsilisä ja hoitotuki on yhteensä reilu 300e, joka siis menee avovaimon tilille ja on hänen käytössään. Lähinnä tarkoitin että 300e on rahaa käyttää mihin haluaa, ei tarvii ruokaan laittaa kun voi ostaa kaupasta tilille. Siihen päälle vielä on usein vailla rahaa milloin mihinkin. Oma palkkani on siis erikseen...ei meillä tarvii tapetteja syödä :)
En ennen lapsen saantia tehnyt kaikkea. Minä siivosin ja hän teki ruuat, ehkä välillä toisinkin päin mutta kyllä meidän kodinhoito pelasi.
Kertomuksestasi päätellen sinulla on tuon vuodenikäisenen vauvan lisäksi myös toinen lapsi vastuullasi, sillä myöhäisikäiseltä teiniltä puolisosi toiminta ja käytös vaikuttaa.
Jos minä kotona olessani olisin toiminut naisesi tavoin, niin kyllä ukko olisi aivan varmasti näyttänyt ovea.
Syyttänyt vielä lasten heitteillejätöstä.
jos tilanne on todella tuo, niin sinun puolestasi kyllä surettaa. Ei tuollainen normaalia ole. Oletko ottanut asiaa puheeksi lapsen isovanhempien kanssa? Jospa vaimokkeesi vanhemmilla olisi vielä jonkinlainen ote tyttäreensä (olettaen että ovat suhteellisen normaaleja älykkäitä ihmisiä, eikä naisesi ole käyttäytymismalliaan oppinut kotoaan).
Totta on, että pienen lapsen kanssa kotona oleminen on rankkaa, mutta sinullakin on oikeus levätä ja tehdä sinua kiinnostavia asioita. Raha- ja muihin pulmiin voisi auttaa sekin, jos naisesi hankkisi töitä. Onko hänellä minkäänlaista koulutusta peruskoulun jälkeen? Lukiopapereilla ei tietenkään töitä saa, mutta siinä tapauksessa vaihtoehtona voisi olla opiskeleminen.
Miten ihmeessä oletkaan valinnut tuollaisen ihmisen lapsesi äidiksi?
3,5 vuotta kerettiin yhdessä olla ennen raskautta, luulin siinä tuntevani ja haluavani lapsia hänen kanssaan. Enkä tiedä onko se lapsensa äidin valinta aina omissa käsissä, tarpeeksi ruma pärstäkerroin itsellä niin täytyy olla tyytyväinen että näinkin hyvin on asiat että jälkikasvua ylipäätään on :) Ennen lasta olin tyytäväinen että on edes tyttöystävä joka rakastaa minua sellaisena kuin olen. Tai no, yhden kerran petti minua ja mutkan kautta kuulin asiasta. Oli siinä ja siinä että en jättänyt mutta annoin anteeksi kun kerran katuikin suuresti. Taisi olla virhe.
Epäilen suuresti uskoisiko avovaimoni vanhemmat hänen käytöstään, aina silloin tällöin kun anoppilassa vieraillaan niin kovin ahkeran kuvan antaa itsestään. Tekee ruuat vanhemmilleen ja leipoo jotain kaiken kukkuraksi... minä kyllä hoidan vauvan niilläkin reissuilla. Käyttäytymismalli voisi kyllä olla sieltä opittu, isänsä on ollut työttömänä ja paljon lasten kanssa kotona, hoitanut kaikki kodin työt. Empä olis tullut ajatelleeksi että sieltähän tämä toiminta voisi olla kotoisin, kiitti ajatuksesta vastaajalle!
Töistä on ollut puhetta ja vaimoke kävi äskettäin kokeilemassa oman alansa (lähihoitaja) töitä yhden päivän eikä oikein innostunut vaikka koitin kannustaa. Ei kuulema ole hänen alansa ja haluaisi opiskella johonkin toiseen ammattiin, mutta nyt ei kiinnosta vielä. Aikoo onneksi jotain töitä kuitenkin seurailla jos sattuisi kiinnostavaa löytymään, lapsenhoito on arvoitus vielä jos menisi työt päällekkäin.
:)
ei hyvältä kuulosta. Sanot sen itsekin, kiltteydessäsi teet elämän hänelle kovin helpoksi. Siihenhän sitä voi jäädä viettämään myöhäistä teini-ikää kun toinen on se huushollin aikuinen.
Ehkei äitiys ja perhe-elämä ollutkaan sitä mitä siippasi kuvitteli...? Nuorihan hän on, ehkä kuvitteli että lapsi on jonkinlainen lisäkoriste uusien vaatteiden ja meikkien jatkumoon. Nukkeleikki osoittautuikin rankemmaksi? Ja jos ei ole joutunut tuohon ikään mennessä päivääkään töitä tekemään, voi helposti kuvitella että tästähän se kotirovan ura urkenee; sen kun shoppailee ja natkuttaa kuinka mies on paha.
Tottakai avovaimollasi voi olla masennusta tms. terveydellinen syy toimettomuuteensa, mutta se ei tietenkään ole mikään syy kaataa kaikkea toisen niskaan. Niin voi käydä, mutta pitäisi aikuisen jossain kohtaa herätä omaan vastuuseensa ja hakea apua.
Pelkäät menettäväsi lapsesi ja avovaimo lyö löylyä lisää uhkailuillaan. Näin ulkopuolisen on tietty helppoa sanoa että millähän lihaksilla avovaimosi tosta kuviosta lähtisi sitä vuokra-asuntoa hankkimaan. Jos ei ole kummoiset tulot eikä työhaluja, lapsenhoitokin on liian raskasta ja haluaa vaan istua tietokoneella, tämähän on hänelle helpoin ratkaisu. Uhkailu on sinun kurissa pitämiseksi. Jos olet pokerinaama, voit tietenkin tarjoilla hänelle omassa asunnossa asumisen realiteetit. Silloin hän maksaa laskut, hoitaa kotityöt ja lapsen (poikkeuksena kun lapsi on sinun luonasi). Voit selvittää mitä vuokra-asunnot maksaa ja mitä elatusapu käytännössä tulisi olemaan. Voit kysyä miten hän aikoo itsensä muuten elättää, onko työpaikka jo katsottuna. Tässä ei kannata ampua yli jos avokkisi on kovin temperamenttinen tai ylpeä, hän saattaa nurkkaan ahdistettuna kehittääkin jonkun yllätyskuvion. Mutta väärinhän tuokin on, että sinua pidetään kurissa uhkailuilla. Jos parisuhdetta ollaan lopettamssa joka kerta kun asiat ei mene oman mielen mukaan, alkaa se syödä luottamusta siihen että yhdessä selvitään, vaikka vaikeuksiakin tulisi. Ja siten häviää pohja koko yhdessäolon mielekkyydestä. Mitä järkeä on jakaa elämänsä toisen kanssa, jos tilanne voi kääntyä yhden päivän aikana niin että kattilat menee jakoon.
Jos kirjoituksesi on huonon hetken purkaus eli teillä on parempiakin hetkiä vielä olemassa, koita saada vaikka silloin asiallinen keskusteluyhteys avovaimosi kanssa. Ole kiinnostunut siitä, mikä mättää, mikä on vialla, miksei arki hänen näkökulmastaan suju kuin ennen, jolloin jaoitte kotitöitä jne. Loppunajettuna, väsyneenä ja vihaisena voi olla vaikea tavoittaa empaattista, kiinnostunutta asennetta avokin todellisuuteen, mutta voisiko hän siten avautua kertomaan mikä hänen ongelmansa on, kai jotain muutakin on kuin "täyspaska mies". Niin ja jäi tietenkin kiinnostmaan, miksi sinä olet saanut moisen luonnehdinnan osaksesi.
Totta on joka sana, kirjoitin tekstiä monen illan aikana hiljalleen kun vauvakin oli hoidettavana sillä aikaa niin kerkesi ajatella etten liioittele tai väritä asioita. Hyvä äiti hän on kun vain jaksaa, rakastaa lastaan ihan varmasti. Tutkin masennuksesta juttuja niin masennus voisi olla yksi vaihtoehto... pitää yrittää puhua.
Oon kyllä kysynyt miten rahallinen puoli jos yksiöön muuttaisit kun nytkin on minun siivellä elettävä, kyllä kuulema elatusmaksut ja sossun tuet riittää. En kehtaa vettä heittää enää kiukaaseen siinä vaiheessa kun häneltä tosiaan löytyy mainitsemaasi temperamenttisyyttä. Tiedä mitä hautoisi jos oikein painostaisi.
Yksi asia tuli mieleen yhdessä selviämisestä, ensi kesänä olisi tarkoitus ruveta rakentamaan uutta taloa ja tässä kevään mittaan pitäisi tehdä kaikkea valmistelevaa työtä. Aina kun olisin jotain menossa tekemään, tulee vain valitusta ja kommentit "ethän sinä saa kuitenkaan mitään aikaan". No ei kai tässä mitään suurta ja näkyvää vielä tehdäkkään...jos lähden tuossa tilanteessa ovet paukkuen niin kotona mökötetään ainakin loppupäivä ja soitellaan että ala tulla helvetti nyt kotiin sieltä ja luuri kiinni. Tosi kannustavaa. Kauhulla odotan ensi kesää kun pitäisi oikeasti jotain tehdäkkin eikä olla lasta ja kotia hoitamassa.
Täyspaska mies oma luonnehdintani, kysyin vaan joskus olenko semmoinen ja semmoinen kuulema olen.
Maisesi tulot jos yksin asuisi:
250e (kodinhoidontuki verojen jälkeen)
130e (hoitolisä verojen jälkeen joka on riippuvainen tuloista mutta eiköhän naisesi täydet saa jos yksin on)
146e (lapsilisä jossa siis 46e yh-lisää)
150e (elarit jos lapsi on hänellä, tämä elari on siis arvio,minimi on reilu 130e..)
Menot vuokra n.500e (en tiedä missä asutte joten e ntiedä millaset hinnat teillä on mutta tuskin naisesi yksiöön muuttaa ainakaan lapsen kanssa)
sähkö n.30e
vesi .30e (kahdelta henkilöltä)
ruoka n.300e kuussa
naisesi saisi noilla tuloilla ja menoilla n.200e toimeentulotukea..laskin tuliksi myös n.300e asumistukea mutta sehän riippuu aina asunnosta,kunnasta, neliöistä, talon rakennusvuodesta jne jne jotensiitä ei voi olla varma ennen kuin sitä hakee...
eli tulot naisellasi olisi n.1100 ja menot reilu 800....
Jos sinä olet lapsesta pääosin vastuussa ja täysin kykenevä hoitamaan häntä, niin miksi lapsi erossa jäisi automaattisesti äidille eikä sinulle? Pidä puolesi!
En tiedä. En haluakaan tietää. Avovaimon puolesta löytyy varmaan 100x enemmän puolesta puhujia, kyllä hän osaa oman julkisuuskuvansa ylläpitää. En tiedä millä perusteilla huoltajuus määrättäisiin. Enkä nyt erityisemmin haluaisi olla yh-isäkään, lapselle on hyvä olla 2 rakastavaa vanhempaa.
Kyllä on mukavalle miehelle siunaantunut ristiä elämään!Ja kuinka paljon tässä maailmassa naiset nakuttavat siitä ettei oma mies tee tarpeeksi kotona.Aivan kauhea on tuo sinun tilanteesi.
Kyllä minäkin olin nuorena, kun lapset olivat pieniä, välillä hankala miehelleni kun en oikein osannut olla sellainen äiti kun omissa mielikuvissani odotin,että millainen äidin pitää olla.Tosin en kylläkään noin hankala ollut.Tein kyllä kotitöitä ja laitoin ruuat aina.Mieheni kyllä ymmärsi että minulla oli vaikeaa lasten kanssa,joista toinen vielä oli/on sairas.Kovin paljon se vaati/vaatii molemmilta selkärankaa että jaksaa taaplata päivästä toiseen.
Sen kuitenkin Sinulle sanon,ettei todellakaan tarvitse olla toisen heittopussina jos puoliso laittaa kaiken lekkeriksi.Yhteistuumin on ihan PAKKO hoitaa perheen asiat,ei siitä muuten mitään tule.
Kyllä meilläkin on ollut sellaisia aikoja kun ollaan toisiamme kahden kesken haukuttu ja mollattu ja purettu turhautumista toisiimme.Se on kuitenkin ihan inhimillistä ja kuuluu elämään.
Pahimpina aikoina nostettiin monesti "kissa pöydälle" ja tuuletettiin oikein kunnolla.Ei minunkaan mieheni mikään "ruuneperi" ole ja oli joskus vaikeaa saada hänestä jutun juurta ulos.Ajan kanssa kuitenkin hänestä on sukeutunut kovinkin puhelias,jos näin voin asian ilmaista.Ajan kanssa asiat teilläkin varmaan selviää kunhan vaan avaat keskustelun ja laitat kovan kovaa vastaan.Minustakin on vuosien myötä tullut pehmoisempi kun mieheni on itse avautunut asioista.Muun muassa viime viikolla hän jopa kehui minua sanoen "Voi että kun minä rakastan sinua kun sinä olet tuollainen pippurinen ja annat minulle vastusta,ei ole ollut tylsää elää sinun kanssasi!"
Joten,koita nyt jutella vaimosi kanssa äläkä lampaile siellä.Kyllä tuosta vielä ihan hyvä tulee.Älä anna periksi ja tee joitakin pelisääntöjä selväksi.Puolisosikin varmaan tykkää siitä että vähän "mieheilet" siellä.Usko pois! Minusta ainakin oli tosi kivaa kun oma kiltti mieheni pisti minua hieman sanallisesti ojennukseen aikoinaan.Hokasin,että hups,toisellakin tavalla asioita voi hoitaa.Kovasti tsemppiä teille,älä luovuta missään tapauksessa!
En ole ikinä halunnut olla passiivinen kotitöissä, se on kai vastareaktio omalle isälleni joka ei auttanut äitiäni oikeastaan missään ja aina vain valitti kaikesta. Ruokaakin osaan ja haluan tehdä. Mutta liika on liikaa.
Avovaimo on aina ollut pippurinen että en ainakaan lisää kaipaa. Ei kai tässä tilanteessa oltaiskaan jos hän olisi kiltti ja leppoisa. "Mieheilyt" päättyy usein riitaan ja jos sattuu ilta olemaan niin voi olla että ei yötä nukuta... joten luovutan että saisi nukkua. Nukkuminen kun paras asia maailmassa väsyneenä. Muutenkaan ei innosta riidellä kun menee tuohon yksinhuoltajuus juttuun ja vaikka tiedän että ei hänestä varmaan olisi minnekkään muuttamaan niin siinä vaiheessa ei osaa ajatella järkevästi ja tuntuu että sanat katoaa kun rakas ihminen uhkaa muuttaa pois.
Mutta pitää yrittää puhua, kai tämä tästä. Uskon ja yritän ainakin.
Pariterapia olisi yksi hyvä mahdollisuus. Tuo 'kai tämä tästä' ei oikein vakuuta.
Talonrakennushanke vielä tuohon tyytymättömyyteen lisäksi niin ennuste on ainoastaan huono. Huh. Taloprojektissa pitää alusta pitäen molempien vetää yhtä köyttä, se vie nimittäin loputkin mehut ja silloin toisen tuki on kullan arvoinen.
Onneksi sinä olet olemassa!!!
nostan näin äitinä hattua sinulle ja erittäin kunnioituksella.
Pakko vaan sanoa, että yritä jaksaa sen lapsen vuoksi. Hän on niin pieni.
VOisiko rouvallasi olla jonkinsortin masennus tms. jonka vuoksi kaikki tuntuu niin hankalalta?
Luulen että jos joutuisitte eri osoitteisiin, niin hän ennenpitkää haluaisi että lapsi asuu luonasi pysyvästi koska ei jaksa noita normikuvioita nyttenkään kun sinä teet melkein kaiken teillä.
Itse olen äiti joka tekee meillä lapseen liittyvät asiat 99 %:sti ja tiedän että se on rankkaa kaiken muun kotityön ohella. Mies makaa sohvalla kun ei käy töissäkään.
No, se on minun kuvioni.
Rakasta lasta, ole hänelle läsnä. Hän alkaa olla sen ikäinen että huomaa jo kumpi on se enempi vanhempi ja näin ollen turvaa sinuun enemmän, olet hänelle tärkeämpi vanhempi. Itse olen huomannut ettei isi kelpaa lapselle juuri koskaan koska isin kanssa ollaan vähän ja sekin on tylsää....
Äitejä on näköjään monenlaisia, harmi että sinun lapsellesi sattui noin huono.
on sulla kestämistä mutta koita jaksaa,mitä tossa on noita nuorikkoja seurannut,oma mukaan lukien, kun ollaan ensimmäisillä od. viikoilla niin kyllä ihminen muuttuu aikaslai erikoiseksi ensiks koitetaan tehdä tavallisen selvöks se että mies EI ole mitään eikä mikkään.Puhumattakaan siitä kun syntyy lapsi mies on vallan kelvoton.Siitä ei ole sit yhtään mitään,asia korostuu kun tulee siltäpuolen sukua käymään silloin vasta rankkaa on.Ensimmäisen raskausviikon jälkeen olis pitänyt jäädä pois töistä että kerkiäis hankkimaan lapselle kaikenmaailman tykötarpeet (ja samalla täyttään omaa vaatekaappia,niin sais poiskin heittää sieltä 1-3 kertaa käytettyjä vaatteita.elikkä koluta kaikki kaupat muutamaan kertaan,ei sen niin väliä mitä maksaa)Kerrankin oltiin kauppareissulla no lapselle tuli potkupuku ja kahdet sukat,äideelle 2 takkia,1 toppapuku,3 pitkät housut,kaksi hametta joista kumpikaan ei ole ollut tähänpäivään mennessä päällä kun hame on kylmä pitää, tulee pirunmoinen vilu.Lisäksi pikkuroinaa.kahden päivän päästä äitinsä ja tätinsä kanssa uusi kauppareissu toiseen kaupunkiin kun silloin ei saanut vielä hankittua LÄHESKÄÄN kaikkia,minä silloin töissä.Seuraavalla viikolla samalekioona ,-täti vaihtu vaan toiseen ja sitä rataa jatku ja jatku.(laiskantyöttömiä kun ovat) Siinä ei auta muu kuin koittaa miehen pitää järki ja elämä raiteilla.Kaupasta ostaa valmis- ruokia niistä enin osan laittaa roskiin,-näin sitä sitten on aikaa istuskella kaikenmaailman Feisbuukeissa ja kirjoitella sinne että tänäänkin oman kenkän toinen nauha meinas mennä umpisolmuun mutta onneks huomasin.Voimia teille isät ja toimeliaat äidit.Tehkää yhdessä lapsenne kanssa erilaisia hommia antakaa lapsen osallistua vain niin lapsi oppii.(tästäkin oltu eri mieltä,-ei saa vaatia yhtään mitään)
Jos saan neuvoa...Älä (älkää) missään nimessä ala (alkako) nyt talonrakennuspuuhiin tässä tilanteessa..lapsesi äidillä saattaa olla jokin mielialaan ja itsetuntoon, parisuhteen todellisuuteen liittyvä pulma..tässäkö tämä nyt oli? Yms. Masennuksesta näissä viesteissä on vastattu ja terveydenhuollon ammattilaiserna sanoisin, että voi olla mahdollista, ei hän sinua tahallaan kiusaa..
Missä teidän yhteinen elämä on?? Jutelkaa! Pyytäkää sukulainen, tuttava hoitamaan lastanne, ja lähtekää kahdestaan johonkin, tai olkaa kahdestaan kotona, pitää keskustella ja miettiä, miksi elämä on mennyt omia raiteitaan vikasuuntaan..
Tsemppiä!
Hyväksikäyttäminen, velttous ja laiskuus on nykyään kaikki MASENNUSTA. Akka kun sen kakaran äheltänyt niin sen jälkeen ei tarvitse mitään tehdäkkään kuin shoppailla, istua valittamassa ja kaupasta saa ruuatkin valmiina.
Toiset tekee kotityölistan äijälle ja lähtee kakaran kanssa kylään istuskeleen ja haukkuun äijäänsä.
Eihän nykyään näe vanhempia tekevän, harrastavan lasten kanssa mitään kun he istuvat netissä. Kakarat melskaa jossain keskenään eikä vanhempia näy mailla halmeilla kun on helvetinmoinen nettiaddiktio tai missä lie makaavat. Pääasia kunhan saavat pennut pois häiritsemästä facebookki elämää.
Monesta asiasta kanssasi samaa mieltä, muttei koske pelkästään äitejä ja onneksi puhutkin vanhemmista.
Jos naiset shoppailevat ja istuvat naamakirjan äärellä, miehet kasvaa kiinni pelikonsoleihin ja kännäävät kavereitten kera. Lähipiirissä monta tapausta joissa sekä äidille että isälle passaa oikein hyvin, että alle kouluikäinen viettää tuntikausia huoneessaan piirrettyjä katsellen tai jonkun pelikoneen ääressä käkkien. Sitten ihmetellään kun ei tiedetä mitään murrosikäisen touhuista, koulussa on keskittymis- ym. vaikeuksia, kaverisuhteet ei onnistu ja fyysisesti ollaan rapakunnossa. Puhumattakaan että osattaisiin arjen- ja elämänhallinnan kannalta olennaisia juttuja.
Tekee ihmisistä velttoja. Yhtä karmeaa se on miehenkin peli ja bailaus riippuvuus ja samat ongelmat naisillakin, ei siinä mitää eroa. Ei ole mukavaa jos koko kodin hoito joutuu vain toisen harteille vaan silloin pitää hakea apua riippuvuuteen jos ei omin avuin siitä pääse eroon. Itsekuria se vaatii niin etten avaa nettiä ennen kuin kaikki tärkeimmät asiat ovat suoritettu. Osaa laittaa itselleen rajoja että säännöstelee "viihdykkeensä", jos ei sitä osaa niin ei pidä perhettä perustaa ennen kuin on addioktinsa hallinnassa.
Minua ei kiinnosta koko facebookki eikä pelaaminen. Telkkarista katson tietopuolisia ohjelmia pääasiassa ja menen arkena kymmenen aikaan nukkuun. En koskaan valvo öitä teeveen tai tietokoneen takia. Koulujen häiriökäyttäytyminen johtuu juuri siitä kun lapsilla ei ole enään läsnä olevia vanhempia. Kaikilla on jokin helvetin riippuvuus jossa lapset ovat vain tiellä.
eukkosi meinaa olla se yh? Sanot eukolle että jos joku lähtee lapsen kanssa yksiöön niin se olet sinä isänä ja alat yh-isäksi ja muija maksaa elatusmaksut. Näyttäisi siltä että homma pelaisi niin päin ihan mainiosti kertomasi perusteella. Tsemppiä! Yrittäkää jakaa kotityöt jatkossa tasapuolisemmin. Entä sallisiko työtilanteesi sen, että rouvasikin kävisi töissä, vaikka osa-aikaisesti. Saisitte taloutta tasapainoon ja rouva oppisi työnteon merkitystä? Työvuorot niin että jompikumpi olisi kotona aina vauvan kanssa, silloin ei taida menettää kotihoidon tukeakaan, luulisin.
Voih, älä kanna murhetta, enempää et voi enää tehdä. Varmasti on Suomi pullollaan naisia, jotka mieluusti vaihtaisivat oman ukkonsa tuollaiseen :)
Mutta lapsi ei ole syy olla yhdessä, suhteessa joka ei tyydytä ja jolla ei näytä olevan tulevaisuutta. Älä polta itseäsi loppuun. Jos lapsen kannalta ajattelet niin onnellinen isi on mukavampi isi. Itse olen sitä mieltä, että mielummin kaksi kotia kuin yksi onneton koti.
Kyllä se naises sitten huomaa sun tekemät hommat ja maksamas jutut kun et ole siinä enää niitä hoitamassa.
Kokeile väliaikaista asumuseroa, jos se avais silmät....?
Mitä huoltajuuteen tulee, jos et ole täysin kelvoton huolehtimaan lapsesta niin varmaankin saatte yhteishuoltajuuden aikaiseksi. Jos ei muuten niin oikeusteitse.
Tässä taas nähdään se, että nainen voi "raskaan vauva-ajan" varjolla tehdä mitä hyvänsä, ja ihmiset ja yhteiskunta syyttävät isää laiminlyönnistä.
Jaksamista :)
kyllä se on niin että istutaan koneella fasebuukeissa ja kerrotaan mitä muka ollaan ny itse tehty ei niitä kun on jäänyt tekemättä.huusholli on ninko pyörremyrskyn jäljiltä.pölyt pyyhkimättä jne.ruoka haetaan valmiina kaupasta ei viittitä itse tehdä kun ollaan niin prk masentuneita.Shoppaileen tätien yms kans ei ole mikreeniä eikä masennusta.Kehdataanki sanoa että vietetään milloin mitäkin ISOJEN "TYTTÖJEN" ILTAA/PÄIVÄÄ-kysymys kuuluu kuin kaun kestän pinna on kyl tav.kiree että jollei parannusta tule niin sanon että tämä homma on selvä tältäosin eli OHI.KUNNEI viitsitä tehdä edes LAPSELLE ruokaa .SE NAISISTA