Tämä minun "ongelma" saattaa kuulostaa ihan älyttömältä, mutta minua se vaivaa.
Nimittäin, minulla ei ole minkäänlaisia kokemuksia miehistä, olen jo 20v enkä ole koskaan seurustellut.
Minulla ei ole ollut isää, enoa, setää, veljeä eikä yhtään läheisiä miespuolisia sukulaisia. Isoisääkin näkee niin harvoin, lapsena tuli kalasteltua mutta vanhempana ne mummolareissutkin vaan jäivät. Kavereilla on veljiä, mutta enhän minä heitäkään tunne. Äitini on vanhapiika, hänellä ei ole minun syntymän jälkeen ollut yhtään miesystävää, tai ainakaaan minulle hän ei ole semmoista esitellyt... Äiti ei ole koskaan puhunut isästäni, luulen että olen jonkun raiskaajan lapsi.
Oman ikäisistä miehenaluista minulla on vain huonoja kokemuksia. Ala-asteella he kiusasivat ja nimittelivät samalla kun juoksivat nätimpien likkojen perässä. Yläasteella ja lukiossa olin heille kuin ilmaa.
Minulla ei ole koskaan ollut yhtään poikakaveria, olen aina vaan pyörinyt tyttöjen kanssa. Naamakirjassakin minulla on n.50 "ystävää" joista kaikki ovat naisia! Minulla ei ole siis minkäänlaisia kontakteja kaksilahkeisiin.
jos minä nyt jostain saisin kumppanin, niin en mä tiedä miten mun pitäisi oikin olla. Olen aina jotenkin niin varautunut miesten seurassa. jos bussissakin joku istuu viereen, niin tulee semmoinen tunne, että kohta hän sanoo mulle jotain tyyliin: Ompa sulla rumat hiukset tai mikäs rillikalle se siinä istuu. Kuulostaa typerältä, mutta kun olen kuullut heiltä aina vaan huonoja kommentteja, niin en oikein tiedä miten mun pitäisi heidän seurassa olla. hermoilenko ihan turhaan, pitäisikö nämä peruskoulun huonot kokemukset jo unohtaa ja liikkua rohkeasti eteenpäin :)
huh.
Nimittäin, minulla ei ole minkäänlaisia kokemuksia miehistä, olen jo 20v enkä ole koskaan seurustellut.
Minulla ei ole ollut isää, enoa, setää, veljeä eikä yhtään läheisiä miespuolisia sukulaisia. Isoisääkin näkee niin harvoin, lapsena tuli kalasteltua mutta vanhempana ne mummolareissutkin vaan jäivät. Kavereilla on veljiä, mutta enhän minä heitäkään tunne. Äitini on vanhapiika, hänellä ei ole minun syntymän jälkeen ollut yhtään miesystävää, tai ainakaaan minulle hän ei ole semmoista esitellyt... Äiti ei ole koskaan puhunut isästäni, luulen että olen jonkun raiskaajan lapsi.
Oman ikäisistä miehenaluista minulla on vain huonoja kokemuksia. Ala-asteella he kiusasivat ja nimittelivät samalla kun juoksivat nätimpien likkojen perässä. Yläasteella ja lukiossa olin heille kuin ilmaa.
Minulla ei ole koskaan ollut yhtään poikakaveria, olen aina vaan pyörinyt tyttöjen kanssa. Naamakirjassakin minulla on n.50 "ystävää" joista kaikki ovat naisia! Minulla ei ole siis minkäänlaisia kontakteja kaksilahkeisiin.
jos minä nyt jostain saisin kumppanin, niin en mä tiedä miten mun pitäisi oikin olla. Olen aina jotenkin niin varautunut miesten seurassa. jos bussissakin joku istuu viereen, niin tulee semmoinen tunne, että kohta hän sanoo mulle jotain tyyliin: Ompa sulla rumat hiukset tai mikäs rillikalle se siinä istuu. Kuulostaa typerältä, mutta kun olen kuullut heiltä aina vaan huonoja kommentteja, niin en oikein tiedä miten mun pitäisi heidän seurassa olla. hermoilenko ihan turhaan, pitäisikö nämä peruskoulun huonot kokemukset jo unohtaa ja liikkua rohkeasti eteenpäin :)
huh.
Vastaukset 2
Vanhimmat
palstalta haluat jotain jutskia hankkia, niin sitten kiinostais kuulla vähän mittojasi ja mistäpäin suomea sitä ollaan?
Ja kyllä joo, peruskoululaiset kannattaa unohtaa,ei normaali mies tolleen kyllä sano kellekään.
Juu, kyllä ne huonot koulut kokemukset kannattaa työntää sivulle, kuten myös negatiiviset ajatukset itsestä. Et sitten oo niin varautunut, tai ala vähättelemään itseä, kun joku mukava poika sanookin jotain positiivista esim. siellä bussissa, tai uskaltaudut jopa itse mennä tekemään tuttavuutta. Eipä sille mitään sääntöä ole, miten sun pitäisi olla suhteessa tai miehen kanssa, vaan yritä olla siten että viihdyt itse ja tunnet olosi hyväksi.