olisi raskaana ja lapsi todettaisiin lapsivesitutkimuksen perusteella kehitysvammaiseksi, mitä ajattelisitte? Ja naiset, haluaisitteko pitää lapsen siitä huolimatta? Miksi?
Jos kumppaninne
*****
60289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Toivoisin aborttia. Toivoisin, vaikka sikiö olisi todettu terveeksikin, mutta etenkin, jos se olisi kehitysvammainen.
itsekin abortin. Minusta olisi itsekästä pitää lapsi ainoastaan sillä verukkeella, että haluaisin lapsen hinnalla, millä hyvänsä. Ei ole lapsen paras, jos syntyy tähän maailmaan jopa vaikeasti kehitysvammaisena. Lapselle vammaisuuden vuoksi elämästä tulisi enimmäkseen kärsimystä ja muille ympärillä oleville se olisi yksinkertaisesti taakaksi, vaikka rakastaisikin lastaan yli kaiken. Tosiasioita ei käy kieltäminen.
onko se ihmisen etu syntyä tähän maailmaan ollenkaan? eikö olisi parempi olla syntymättä, ja täten välttää kaikki se tuska ja suru, mitä elämä tuo tullessaan? siinä tapauksessa aborttihan olisi paras ratkaisu tilanteessa missä hyvänsä.
tuokin. Elämä ei ole kaikille oikeudenmukaista ja hyvää, eikä se ole edes läheskään aina kiinni omasta itsestä. Toisaalta taas, synnymmekö juuri niille vanhemmille ja elämään, jotka/jonka ansaitsemme ja "valitsemmeko" tavallaan jo ennen syntymäämme omat vanhempamme? Toisaalta taas mulla on ollut tähän asti ihan hyvä elämä, mutta olenko sittenkään ansainnut sitä?
kukaan ei ennen syntymää 'ansaitse' mitään, ja me emme pysty valitsemaan vanhempiamme, koska sehän on loogisesti ajateltuna täysi mahdottomuus.
mun mielestä jokaisella on täysi oikeus syntyä maailmaan koittamaan onneaan oli sitten kehitysvammainen tai ei. jokainen tulee kärsimään täällä jonkin verran, siltä ei yksinkertaisesti pysty välttymään, jos haluaa elää täysipainoista elämää, mutta ei sen tulevan kärsimyksen takia kannata ihmistä sikiövaiheessa tappaa. eläessä kokee myös onnistumisen elämyksiä ja mielihyvää, ja sen takia mun mielestä kellään ei saisi olla oikeutta estää jotakuta elämästä. kehitysvammaisilla voi ihan yhtä hyvin olla hyvä elämä kuin kellä tahansa terveellä yksilöllä, eikä kehitysvammainen yksilö välttämättä ole sen suurempi taakka kuin tervekään, joten ei noita ainakaan voi käyttää perusteluna kehitysvammaisen sikiön tappamiseen.
vedota siihen naivistiseen höpötykseen jokaisen elämän arvokkuudesta ja jokaisen ihmisen oikeudesta syntyä tähän maailmaan. Maailma on kuitenkin julma ja epäoikeudenmukainenkin, kaikesta kauneudestaan ja hyvyydestäänkin huolimatta. Itsekkyydestä olisi hirveän hyvä opetella pois. Epäitsekkyys ei ole aina sitä natsismia, joksi se äärimmäisen helposti käännetään :-).
että ihmisen tappaminen on jollain tavalla epäitsekästä? siinä tapauksessa mehän voisimme vapauttaa vankiloissa olevan murhaajat, ja itse asiassa palkita heidät epäitsekkäiden tekojensa vuoksi.
vain tässä asiassa, jookos? Kyse oli siitä, haluaako pitää mahdollisesti vaikeastikin kehitysvammaisen lapsen vai haluaako mieluummin abortoida sikiön. Ja mitä ylipäänsä siitä ajattelee. Oma mielipiteeni on se, että itsekkyys nousee useimmiten päällimmäiseksi tekijäksi valintaa tehdessä ja sekin on toisaalta ihan ymmärrettävää. Voiko sitä läheskään aina järjellä edes ajatella? Onhan se sentään jotain, mikä kasvaa omassa kehossa. Itse en kuitenkaan tässä tapauksessa lasta pitäisi vaan haluaisin ehdottomasti abortin. Puhun kuitenkin nyt vain omasta puolestani. Muut tehkööt, mitä haluavat.
no joka tapauksessa se on nuoren ihmisen murha, ja vieläpä itsekkäistä syistä. nyky-yhteiskunnassa on täysin laillista tehdä abortti, mutta jos sä haluat siihen jonkinlaisen moraalisen oikeutuksen, sun täytyy rakentaa moraalisi ihan erilaiseksi, kuin se useimmille ihmisille on rakentunut. mielestäni abortin tekeminen on väärin, oli sitten kyse kehitysvammaisesta tai terveestä yksilöstä, mutta kuten sanoit: maailma on kuitenkin julma ja epäoikeudenmukainen.
miten pitkään, mutta minun pitää mennä nyt nukkumaan. Aamulla pitää lähteä töihin. Hyvää yötä ja levollisia unia!
koska mulla ei ole oikeutta tappaa ketään, saati rakkaudesta alkunsa saanutta, viatonta lasta.
Ja, koska mulla on kaveri, joka teetti abortin, ja sikiö todettiin patologisella terveeksi eikä kaveri ei toivu koskaan, ja en halua ees kuvitella kuinka hajoaisin pirstaleiksi moisesta.
"No voihan vittu".
Muuta en oikein osaa sanoa koska tilanteita voi olla monenlaisia ja omatkin fiilikset mahtaa kummasti vaikuttaa. Että eiköhän ne heilahtelisi mahdollisesta abortin toivomisesta asian hyväksymiseen? Voi olla että hyvin todennäköisesti enemmän pyörisi siellä abortin puolella, ei kehitysvammaisuus herkkua ole sillekään kehitysvammaiselle. Luulisin.
koska kehitysvammoja on niin eriasteisia. - Mikäli olisi erittäin todennäköistä, että lapsi syntyisi kuolleena tai ei eläisi kovin kauan syntymän jälkeen, päätyisin tietenkin aborttiin. - En tosin tunne asiaa, kuinka tarkasti kehitysvamma pystytään määrittelemään "riittävän" ajoissa, mutta jos keihitysvammasta olisi faktaa saatavilla, niin perustaisin päätökseni siihen. Molemmat ratkaisut olisivat siis mahdollisia.
En halua lapsia nykyisen kumppanini kanssa, enkä varsinkaan vammaista lasta.
Haluaisin abortin, koska en usko, että elämä kehitysvammaisena on elämisen arvoista, enkä myöskään haluaisi joskus vanhuksena yrittää viimeisillä voimillani hoitaa aikuisen kokoista lasta tai viedä häntä johonkin hoitolaitokseen.
pystyvät elämään ihan normaalia elämää, itsenäisesti, joskin tuetusti. Kehitysvammainen ihminen on aikuisena aikuinen, ei lapsi. Vaan kehitysvammainen aikuinen.
Paitsi vamman asteesta niin myös perheen asenteesta riippuu se, kuinka suureksi vaivaksi ja riipaksi kehitysvammainen perheelleen on.
mutta mulla on ystäväperhe, jossa on kaksi aikuista kehitysvammaista lasta(molemmat isokokoisia miehiä) ja vanhat vanhemmat. He ovat henkisesti ihan pikkulapsen tasolla. Heitä ei voi jättää hetkeksikään keskenään, toinen saa raivokohtauksia ja toinen tekee tarpeensa housuihinsa, jos ei saa tahtoaan läpi. Ja äiti itkee, että kuinka kauan jaksaa vielä heitä hoitaa ja mitä heille sitten tapahtuu. En usko, että siinä perheessä kenenkään elämä on kauhean hyvää.
onkin eri juttu kuin tilasto.
tilastoihin ei kannata tuijotella oman elämänsä valintojen edessä ;-)
mutta en mä alkaisi sitäkään pelätä, että jos tuttavaperheessä on kaksi kehitysvammaista poikaa/miestä, että itselle käy samoin.
ihminen hankkii lapsen, niin toiveena on saada ensin ihana pienokainen, joka oppii uusia asioita, menee kouluun, saa ystäviä, ammatin, ehkä perheen ja alkaa elämään omaa onnellista itsenäistä elämää. Tiedän, että kehitysvammaisen vanhemmat rakastaa yhtä lailla lastaan, kuin normaalienkin lasten vanhemmat, mutta minä en halua elää sellaista elämää, jossa haarukan käytön oppiminen 42-vuotiaana on suuri saavutus ja itsenäistä elämää on se, että osaa ottaa jugurtin jääkaapista. Minä haluan lapsia joiden kanssa voi tehdä asioita ja jutella ja jotka kasvaa aikuisiksi. Minä en halua edes lievästi henkisesti kehitysvammaista lasta. Ehkä minä olen sen takia paha ihminen, mutta tuo on totuus.
on nyt selkeästi tietovaje tästä asiasta. Kyllä monet kehitysvammaiset oppivat uusia asioita, käyvät koulua, opiskelevat ammattiin ja elävät itsenäisesti omissa kodeissaan! Se on kiinni paitsi vamman asteesta niin myös vanhempien asenteesta. Jos se on jo lähtöjään sellainen, ettei kehitysvammainen osaa mitää eikä siitä ikinä tule mitään, niin ei varmasti tulekaan.
ole sama asia kuin terve lapsi.
mutta sekään, että ei ole kehitysvammaa, ei vielä tarkoita, että lapsi olisi sataprosenttisen varmasti ja aina ja ikuisesti terve.
niin monia erilaisia ja eriasteisia, että pelkkä tieto kehitysvamman olemassa olosta ei riittäisi minulle syyksi raskauden keskeytykseen.
Äitini työskentelee kehitysvammaisten parissa, joten asia ei ole minulle tabu enkä näe sitä mitenkään omituisena tai edes pelottavana asiana. Kehitysvammaisen elämä ei ole välttämättä yhtään huonompaa tai edes vaikeampaa kuin ns. normaalin.
Tai edes pelottava asia. Itse en vain voisi katsoa vierestä lapseni suurella todennäköisyydellä tulevia ongelmia ja kärsimyksiä tässä valtaosaltaan terveiden ihmisten johdolla pyörivässä maailmassa ja yhteiskunnassa. Voisitko miettiä asiaa myös siitä näkökulmasta, että nainen voisi tehdä abortin myös epäitsekkäin syin ja lapsen parasta ajatellen?
Kuten sanoin, niin pitäisi tietää vamman aste ja se, liittyykö siihen muuta. Monivammainen kehitysvammainen, sokea ja kuuromykkä, liikuntakyvytön lapsi on ihan eri asia kuin pelkkä Downin syndrooma.
Maailma on niin mätä, että minä en aio tietoisesti tänne saattaa edes tervettä lasta. Mutta jos vahinko tapahtuisi, niin ei minusta pelkkä tieto kehitysvammasta olisi riittävä syy. Siis minulle. En minä ole kaikkitietävä jumala enkä halua sellaista leikkiä.
puolta lääketieteen kehittyessä, että miksi sikiö pitää pitää tulevan äidin sisässä hinnalla, millä hyvänsä, puoliväkisin, jos kuitenkin sikiö pyrkii pois mm. supistelemalla koko raskausajan? Tietysti tulevat äiditkin tätä varmasti haluavat, en usko lääkäreiden siitä nyt sentään yksistään päättävän, mutta loogisesti ajatellen luonto kyllä tietää, milloin sikiö on ns. epäkelpo yksilö ja abortoisi itse itsensä, jos sille annettaisiin mahdollisuus. Minusta tällöin ei kyllä ajatella ollenkaan lapsen parasta lopulta.
Ymmärrän silti sinun näkökulmasi myös.
että miksi jotkut eivät vaan kertakaikkiaan tule raskaaksi. Yrittääkö luonto kertoa jotain..?
No, ei minulla ole mitään keinohedelmöityksiä vastaan, jostain kumman syystä ymmärrän hirveän hyvin sen halun ja tarpeen saada oma lapsi. Mutta sitä mä en ymmärrä, että jos se vanhemmuuden kaipuu on niin kauhea, niin miksi niiden pitää olla just omia geenejä ja soluja?
No jaa, joka tapauksessa jätän lisääntymisen muille, jos luoja suo.
vastannut kysymykseen.
....
Luojilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, vaan homma on pelkästeen itsestäsi kiinni. Älä tee jos et halua, se on niin simppeliä eikä tarvi edes neitsyitä kaydä uhraamassa tulivuorella sen edestä.. kuhan ehkäsyn pitää kunnossa niin avot :D
hullua, kun uskikset, jotka saa hedelmöityshoitoa sanoo ei, kun lääkärit haluaa abortoida osan sikiöistä, koska niitä on niin monta, koska se on jumalan tahto. Miksi ei ollut jumalan tahto, etteivät he saa lapsia?
Samaa mieltä tosta keskenmenoasiasta.
kun en ole oikeasti siinä tilanteessa, että jonkinlainen valinta tuon asian suhteen olisi tehtävä, on ihan turha miettiä ja jossitella.
Voihan se lapsi vammautua vasta synnytyksessäkin ja voihan se lapsi olla vammainen vaikka lapsivesitutkimuksissa olisi todettu terveeksi.. Kaikenlaista voi tapahtua ja ikäviä yllätyksiaä tulla eteen... Kaikkeen ei voi varautua etukäteen ja onko tarpeenkaan..
kaikkea voi sattua, voihan terve ihminenkin jäädä vaikka bussin alle ja vammautua. Kyse oli aivan eri asiasta, eli siitä, että jos tietäisit varmuudella etukäteen (ennen syntymää) että lapsesta tulee vammainen. Ei sillä ole todennäköisyyksien ja mahdollisuuksien kanssa enää mitään tekemistä, vaan se on varmaa.
Mutta sanoin jo, että niin pitkään kun en ole OIKEASTI tuon valintatilanteen edessä on ihan turha jossitella.
Se on miun mielipide tähän asiaan.
Onneksi en ole ollut tuossa tilanteessa ja tuskin tulen olemaan kun kolmatta lasta ei ole suunnitelmissa.
.
se pitäisi abortoida. Sori vaan, mutta Suomella ei ole varaa tähän sosiaaliturvaan enää monta vuotta. 30 vuoden kuluttua kukaan ei elele veronmaksajien varoin ja se tarkoittaa ikäviä aikoja vammaisille ja varhaiseläkeläisille. Suomessa ei ole tehtaita eikä töitä, sillä ne ovat hinnoitelleet itsensä vaatimuksineen Suomesta Aasiaan. Sitä riskiä ei kannata ottaa, että syytön ihminen ei kykene huolehtimaan itsestään.
Abortti on mulle vaikea asia, niin kyllä minä kallistun abortin kannalle. Tässä kohtaa se olisi jopa paljon helpompi päätös, kuin terveen sikiön kohdalla.
Syitä on monia, mutta yksi isoin on etten halua lasta kärsimään tänne, kun valmiudet selviytyä on jo alunalkenkin huonot. En halua lapsen kärsivän enkä kykene vierestä katseleen sitä kärsimystä.
aihe on mulle ihan täysin vieras, eikä mulla ole kehitysvammaisista tottapuhuen minkäänlaista tietoa vielä. Jos siis noin kävisi, kysyisin ekaksi sen lapsen isän mielipidettä asiasta ja haluisin ainakin, et me perehdytään erilaisiin kehitysvammoihin. Kai me sit oltais hiukan viisaampia sen suhteen, mitä tehtäis..
paikka, mietin tätä pitkään. Jollain tasolla pää sanoo, että kuinka paljon lapsi itse vammoistaan kärsisi ja miten sitovaa se on olla vammaisen vanhempi. Mutta sydän sanoo, että se on mun lapsi ja mä rakastaisin omaa lastani myös vammaisena. Eli en varmankaan pystyisi abortoimaan. Tämä on mutua. Koska en ole ollu oikeasti tilanteessa. Luonto on abortoinut ne ilman mun lupaa.
Toki tässä asiassa painaisi myös lapsen isän mielipide ja näkemys. Niikun kaikessa muutenkin perhettä perustaessa.
luonto tietää kenen kuuluu lisääntyä ja kenen ei.
Mulla ja vaimollakaan ei ole mukuloita ja ilman ehkäisyä on aina oltu.
Ei tämä mikään sairaus ole, eikä tähän hoitoja ole tarvittu.
minäki sitä olen joskus ajatellut. Luonto ei anna, mitä mulle ei kuulu. Mutta sitten taas toisaalta, jännää että ne saa jotka ei edes halua tai lapsista välitä. Pieni ristiriita.
sekin on ettei kaikkia pareja ole tarkoitettu yhdessä lisääntymään. Ehkä niitä ei ole tarkoitettu silloin yhteenkään? Tuon luonto ajattelun mukaan? Kun taas jotkut lisääntyy eri parin kanssa taas. Tätähän voisi taas veivata vaikka miten päin ja aina päästä johonkin loppu tulokseen löytäen aina vaan muka loogisemman vastauksen, pääasia että on asioiden kanssa sinut. Vaikka lopputulos ei aina miellyttäiskään.
tunteet, halut ja fyysinen kyky lisääntyä.
Luonto huolehtii siitä, että vain fyysisesti kyvykkäät lisääntyvät.
oon erotellu senkin. Mietin vaan mm. narkkeja että heillähän voi kroppa olla jo aivan paskana, kun he lisääntyy. Sitten taas huippukuntoinenkaan ihminen ei välttis lisäänny. Missä vika?
ei kyllä mitenkään ole tarkoittanut että ihmislajin lisääntyminen olisi sidoksissa elinikäiseen liittoon. Se on ihmisen omaa keksintöä. Pareja voi vaihtaa muistakin syistä ja ehkäpä ennen kaikkea niistä muista syistä, kuin tuosta mainitsemastasi. Mukuloita maailmaan kyllä ilmaantuu, kun eletään ja naidaan.
huippukuntoisessa tai sen puolisossa. Ei ainakaan narkissa tai sen puolisossa.
emmä sitä tarkottanutkaan tavallaan. Eihän siihin tarvita kun se hetki ja pam. Vaan jos luontoäiti kaikessa viisaudessaan tietää mistä ei hyvä tule? Mitkä ei yhteen kuulu? Jos lähdetään lisääntymisestä liikkeelle, että se on lähtökohta elämän säilymiselle ja oikeat parit löytää toisensa. Siisn lisääntymisen kannalta oikeat. Jos ihmisen pitäs lyöttäytyä yksiin toisen kanssa vain lisääntyäkseen, se tarkottais että sen olis aina löydettävä itselleen sopiva pari, jonka kanssa se on mahdollista. Entäs parien välinen kemia?
loogista. Mutta entäs jos viat ei ole niin merkittäviä, että ei ole mahdottomuus lisääntyä? Ei vaan lisäänny just sen tietyn kanssa. Silloinhan ei ole kysessä vika, vaan se ettei yhdessä vaan matsaa. Monia ihmisiä on joilla on lapsia vaikka aina luultiin ettei niitä koskaan ole, mutta vasta kun löytyi se oikea vastakappale. Eli lisääntymisen kannalta nyt puhtaasti ajateltuna se oikea.
naaras voi tulla raskaaksi yli 35 vuotta ja uros voi siittää jotakuinkin 60 vuotta (ja vaikka puolen tunnin välein), ettei siihen lajin säilymiseen meitä kaikkia tarvita. Nyttenkin - koko ajan kun keskustelemme - ihmislaji lisääntyy aivan liikaa.
Ei sen takia mitään oikeita pareja tarvita.
Ja elämän säilyminen on aivan eri asia kuin ihmislajin säilyminen.
hyvä pointti muuten. Olet oikeassa elämän säilyminen tosiaan on eri asia, olis pitäny täsmentää että tarkoitan nimenomaan ihmiselämän säilymistä. Nyt täsmensin. Joo mä tiedän että ihmisiä on liikaa. Mutta entäs, jos sen on tarkoituskin mennä niin? Tarkoitus ylikansoittua ja sitten siitä seuraa se mistä kaikki aina jauhaa. Jotenkin kun mä uskon, ettei maailmassa tapahdu mitää epänormaalia ja kaikkeen ei ihminen pysty vaikuttamaan. Se tapahtuu minkä pitää tapahtua. Tää on tietty taas turhaa veivaamista, mutta kun mä niin tykkään veivata.
Kyllä lisääntymisen vuoksi tarvitaan oikeet parit. Koska kaikki ei lisäänny keskenään. Ajattele puhtaasti biologiana.
tarkoittanut? En usko kohtaloon tai yliluonnollisiin voimiin.
Kaikki mitä tapahtuu on seurausta ainoastaan maailmankaikkeuden synnystä, luonnon laeista ja evoluutiobiologiasta. Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Lajit tulee ja menee.
Minun puolesta menköön miten menee. Olen jo sisäistänyt ajatuksen että geeniperimäni on väistyvä, eivätkä jälkeläiseni tule taistelemaan paikastaan.
mielenkintoinen pointti. Olen tota miettiny itekki joskus. Muista et tää on veivaamista ei mitään kiveen hakattuja totuuksia mitä kirjoitan. Mä tykkään vaan miettiä asioita monelta eri kantilta. Hypoteeseja. Kyllä noin se menee, niikun kirjotit.Nimenomaan luonnon laiesta on kyse. Ja evoluutiobiologiasta. Siitä on kyse myös miksi kaikki ei lisäänny keskenään ja lisääntyy toisen kanssa. Kohtalo? Noh siitä en ole ihan varma. Mutta miten maailmankaikkeus syntyi?
tarkoitus sanana on huono. En keksi siihen parempaa sanaa. Jos keksit paikkaa se. tarkoitus on vaan suuntaa antava, ymmärrät ehkä sen perimmäisen tarkoituksen. x')
Tarkoitus = asiat menee niikun ne menee
Ei sille tarkoitukselle ole aina pakko nimetä mitään persoona joka tarkottas jotain. Se voidaan ajatella vaan syy seuraus suhteenakin.
pitäisi lasta luultavasti.Oon tosin kuullu noista tutkimuksista että joillekin on syntynyt täysin terveitä lapsia vaikka on sanottu että olisi kehitysvammainen...
Abortti olisi todennäköisesti mun toive siinä kohtaa.
....selväksi, että minusta ei ole elämään vaikean CP-vammalapsen kanssa.
Ja kokemuksia tuollaisista minulla enemmän kuin useimmilla muilla.
vaikee tilanne. Joutuisin harkitseen todella tarkkaan. Jos sanottais että on todella vaikeesti vammainen niin menisin varmaan aborttiin, mutta joku downin syndrooma aiheuttaisi pitkällistä harkintaa ja riippuis myös mitä lapsen isä sanois koska lapsi on yhtälailla molempien.
Lähtökohtainen ajatukseni on inhimillinen, mutta vasta tosipaikan tullessa voisin tietää miltä todella tuntuu sisällä. Kerron mitä ajattelin, jos joudun tilanteen joskus kohtaamaan.