Kliseinen tilanne: toinen puolisoista kärsii ikäkriisistä, etsii itseään ja kadotettua nuoruuttaan - ja sotkee koko perheen elämän siinä sivussa. Tuntuu h...in epäreilulta että yhden ihmisen tempoilu pakottaa kaikki irti tutuista ympyröistä: pakko vaihtaa kotia, mukautua uusiin järjestelyihin ja lasten kannalta katsottuna myös tietynlaiseen epävarmuuteen. Itseni kannalta en välttämättä kokisi itse eroa negatiivisena asiana, mutta sen myötä eteen tuleva uuden kodin etsiminen pistää vihaksi, tuntuu typerältä että ei voi itse vaikuttaa asiaan vaan on mukauduttava siihen että omaisuus menee jakoon ja muutto on edessä. Avioehto takaa sinänsä reilun jaon, mutta nykyistä kotia en pysty pitämään itselläni ja lapsillani, eikä toinen ole valmis neuvottelemaan mistään. Sanotaan aina, että raha ei tee onnelliseksi, mutta tässä tilanteessa kyllä tekisi.
Ikäkriisi romuttaa kaiken?
Kohta ex
264292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ikäkriisejä tulee ja menee. Yhdelle isompana kuin toiselle. Yhteistä niille on se, että menevät kyllä aikanaan ohi. Kuuluvat tähän ihmiseloon. Ärsyttävinä, mutta usein ihmistä aika hyvin eteenpäinvievinä. Mieti nyt murrosikäistä. Ikäkriisi sekin. Tai uhmaikäinen. Tai keski-iän kriisi...samaa alkuperää kaikki.
En mene itse mukaan teinini murrosikään. Mutta en kiellä sitä häneltä. Miten muuten kasvaisi, oppisi, kehittyisi? En mennyt myöskään mukaan mieheni neljänkympin kriisiin. Löysikin kyllä sitten heilan joka meni touhuun mukaan. Ja kun mies tokeentui, niin kertoi itse ja häpesi omaa tyhmyyttään. Se paketti on sitten kyllä ihan oma juttunsa, josta selvittiin rimaa hipoen...
Mutta jos toinen käyttäytyy sekopäisesti, vaatii muutoksia joihin muu perhe ei ole valmis/halukas, niin miksi ihmeessä annat tällaisen ihmisen terrorisoida? Päättää ja sanella?
Halutkoon mitä haluaa. Kyllä tähän maailmaan haluja mahtuu. Yksi oppiminen aikuisiällä on se, että kaikkea haluamaansa ei vain aina saa. Kun on muidenkin ihmisten halut sovitettava yhteen omien kanssa. Ja jos aikuinen ei sitä ymmärrä pitkässä juoksussa, niin menee jo kyllä narsismin tai muun sellaisen häiriön piikkiin.
Päätään on hyvä joskus hakata seinään, jotta tajuaa, että kipu syntyy ihan omasta toiminnasta. Jos miehesi nyt paukuttaa itseään seinää vasten, niin ei sinun tarvitse tehdä samoin hänen mielikseen.
Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä. Vastuu sille jolle se kuuluu. Mutta välillä meistä jokainen saa olla tyhmä, erehtyvä, kriisiytynyt, kummallinen, outo jne. Kunhan välillä osataan olla ihmisiksi.
Joskus suvaitsevaisuus ja päätös siitä, että huolehtii noin pääpiirteissään vain siitä, että omat teot ja toiminta pysyy hallussa ja jossakin tolkussa, ja jättää muut aikuiset tekemään samoin, auttaa hieman. Eli et ole veljesi tai miehesi vartija. He tekevät omat mokansa ja aikuisina vastaavat niistä.
Ei se puolisosi sotke sinun elämääsi jos et anna hänen sotkea. Se vain on niin. rsyttää varmaan ja ajaa raivon partaalle ajoittain, mutta kyllä sen sietää. Tai sit ei. Rajat tulee siinäkin.
Kiitos kommenteista - erittäin fiksuista sellaisista :) Muuten puoliso saisi puolestani käydä läpi mitä kriisejä tahansa, mutta koska haluaa eron, asialla on väkisinkin vaikutusta myös minun ja lasten elämään. Ei itse erossakaan vielä mitään, saa sitä haluta ja sen myös saa, halusi toinen osapuoli tai ei. Eron takia joudumme kuitenkin muuttamaan, ja se tässä riepoo. Lapset viihtyvät nykyisessä kodissaan, minä myös, mutta osituksen vuoksi on pakko laittaa koti myyntiin, on raivostuttavaa kun ajattelen, että todennäköisesti tämä eroa ja ositusta nyt vaativa tosiaan havahtuu jonkin ajan kuluttua ihmettelemään että mikä iski - silloin se on jo myöhäistä. Tehköön mokansa, ottaa vaan suunnattomasti pattiin joutua väkisinkin kärsimään siitä.
Meillä vaimo otti ja lähti. Nyt ero vireillä, eikä mitään syytä. On itse todennut että hänellä joku kapinavaihe päällä. No, kaikki menee paskaksi ja se harmittaa tosi paljon. Koti myydään. Lapset aloittavat reissu elämän. Ja mitä vielä? Tulevaisuuteen ei voi nähdä.
Tuntuu holmöltä ajatella, että ihminen voi oikeasti muuttua käytännössä yhdessä yössä!
En uskoisi, ellen itse olisi tätä nähnyt.
En itsekään uskonut tuohon, että joku voisi muuttua yhdessä yössä. Mutta näin sen kanssa omin silmin, kun vaimoni muuttui yhdessä yössä. Hän ei vieläkään myönnä itse, että olisi joku ikäkriisi meneillään. Syyttää minua kaikesta mahdollisesta, osassa on perää ja osassa ei..
Olen yrittänyt antaa hänelle tilaa kriiseillä, mutta tuntuu, että mitä enemmän sitä annan sitä syvemmälle mennään. Hän on jo tehnyt aika peruuttamattomia tekoja kriiseillessään ja ne on vaikeuttaneet paljon tilannetta. Ymmärrän, että näitä tulee ja menee, mutta jos loukkaa toista toistamiseen eikä ymmärrää enää rajoja ja sitä mikä on oikein ja väärin niin sitten tulee se raja vastaan. Nyt noita kriisihairahduksia on tullut useita peräkkäin. Olen päättänyt että, seuraavasta hairahduksesta en enää katsele menoa, vaan vaimo saa kantaa ne seuraukset jota siitä syntyy. Luultavasti hän jälkeenpäin katuu niitä kaikkia, mutta olen mielestäni tehnyt hyvin selväksi, että kriiseillä saa, mutta myös tehnyt ne rajat selväksi. Jollei ne tässä kohtaa ole aikuiselle ihmiselle selviä, niin kantakoon vastuunsa jä kärsiköön. Harmi vain, kun hänen kriisissään kärsii myös lapset minun lisäksi.
Niin, harvoinpa nuo yksipuolisesti tahdotut erot ovat kovinkaan reiluja.
Minulta lähti myös puoliso jonkinlaisen neljänkympin kriisin seurauksena. Ravasi edestakaisin, välillä halusi erota, välillä ei, välillä syytti minua, välillä ei. Veivasi niin pitkään, että multa meinas mennä järki. Silloin syytin ikäkriisiä ja luin kaikki aiheesta kirjoitetut artikkelit ja kirjat jotka löysin. Mietin, josko tilanne olisi ohi muutaman vuoden päästä ja palattaisin takaisin normaaliin. Mutta eihän rikottua enää ehjäksi saa ja ero siitäkin sitten lopulta tuli.
Näin jälkikäteen ajateltuna mietin, että vaikka se olikin todennäköisesti ikäkriisi, niin oliko tilanne yhtään sen epäreilumpi kuin esim. kolmannen osapuolen ollessa kyseessä. Epäreilua se on aina, kun toinen sanoo yksipuolisesti irti kaikki tehdyt sopimukset ja toinen joutuu säätämään elämänsä uuteen uskoon vain siksi, että toinen ei vaan enää halua.
Liike-elämässäkin on sopimusten rikkomiset sanktioitu. Jos yhtiökumppanini päättäisi irtautua yhtiöstämme ennen sovittua exit-päivää, voisi hän olla varma siitä, että raastuvassa tavattaisiin. Olenhan tähän asti järjestänyt businekseni niin, että sovittuun päivään asti kaikki hyödyttää yhteistä tavoitetta, ja sopimuksen purkaminen panisi minut hankalaan rakoon.
Miksei tämä sama logiikka päde kaikissa virallisissa ja sopimuksenvaraisissa suhteissa, kuten esim. avioliitoissa? En ymmärrä!
Niin minunkin exäni nimesi erotoiveeni "ikäkriisiksi", kun ei vain millään käsittänyt, että meillä oli mennyt jo päin pitkään päin peetä ja että suhteemme oli kertakaikkisesti LOPPU. Kun ei vaan yhteistä säveltä tai tulevaisuutta ollut näköpiirissä parhaalla tahdollakaan.. Kun tunteet on loppu, eikä kylmiä faktoja halua myöntää ääneen, on ne helppo naamioida "ikäkriisiksi". Tärkeämpää olisi kuitenkin mennä vähän syvemmälle ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Mikä yhteiselossa mättää ja miten tulisi toimia, jos yhdessä halutaan jatkaa? Entä miten hoidetaan ellei haluta yhdessä jatkaa?
Toisinaan selviä tosiasioita on vain katsottava suoraan silmiin.. Herkkuahan se ei ole katsoa itseään peilistä ja myöntää, että suhde epäonnistui ja kantapäät näyttävät eri suuntiin. Saati sitten että toinen ei enää rakastakaan, vaikka itse rakastaisikin..
Meillä kanssa isäntä tulee varmaan selittelemään muille lähtöäni "ikäkriisin" piikkiin...vaikka oikeat syyt ovat miehen jatkuva yöelämä lieveilmiöineen, miehen juominen ja nykyään miehen jatkuvasti valehtelusta kiinni jääminen..
Silmät kirkkaina valehtelee asioita, eikä oo moksiskaan vaikka jää niistä kiinni!
Mitä helvetin elämää se semmoinen on...muka aikuinen ukko!
Entinen heilani sanoi kerran minulle, että parasta minussa on silmät, aina iloisesti säihkyvät...no, ei oo säihkyneet vuosiin...surulliselta näyttävät, sanoi poikanikin..
on tänne kirjoitettu. Tottahan se on että ero ei koskaan ole niin yksiselitteinen asia. Ei se ero sinänsä harmita, mutta on paljon asioita mitkä sen johdosta joutuvat soputumaan tai jopa suorastaan kärsimään. Lisäksi tuntuu ihan käsittämättömältä, että toinen voi pokkana sanoa että ei meillä ole ollutkaan mitään yhteistä! Se jos mikä on itsekästä ja outoa!
Mikäli vaimo tästä mielenhäiriöstä joskus herään, niin en tiedä mihin todellisuuteen hän herää. Varma on kuitenkin että kaikki on pantu sitä ennen paskaksi!
Ainakin juuri suhteen aloittaville pitäisi olla aika raja..Olemme yhdessä ainakin vuoteen..se ja se asti.
Itse erosin muutama vuosi sitten,puoliso sitä haki ja silloin se tuntui itsestänikin oikealta ratkaisulta. Tänäpäivänä en tiedä oliko ? Pitkä pala elettyä historiaa katosi,velkaiset seinät jäi mutta koti katosi.
Usko ja luottamus mihinkään pysyvään sai myös kolauksen. Uskaltaaako luottaa uuteen ihmiseen jos sellainen jossain edes olisi ? Vai toistako historia taas itseään?
Ehkäpä luojalla oli jotain mielessään,kun hän sanoi, kunnes kuolema heidät eroittaa.
Puit hienosti sanoiksi hankalan asian, Exit plan. Ihan sama, miksi se ero tulee, jos se on yksipuolinen päätös. Toinen joutuu aina asemaan, johon ei a) tiennyt (yleensä) eikä b) halunnut joutua. Ei ole merkitystä silläkään, miksi toinen ei sitä eroa haluaisi, olkoon syy maallinen tai henkinen, epäreilua yhtä kaikki. Itse yritin tehdä sopimusta, jossa katsottaisiin tilannetta puoli vuotta ennen kun sännättäisiin tekemään päätöksiä jotka pakottavat kaikki (koko perheen) muutoksiin, joita ei ole ehditty kovin hyvin suunnitella.
Logiikka ei suhteissa päde, oletan että tuo viimeinen lausahduksesi oli sarkastinen huomautus :), mutta siitä huolimatta tuntuisi reilulta että esimerkiksi ositusta ei voisi vaatia sillä sekunnilla kun avioero on saatu vireille, se tulee joskus/joillekin niin puskista että ei jätä toiselle aikaa minkäänlaiseen suunnitteluun.
Mullekin pisti silmään ap kirjoituksessa tuo ikäkriisi??
Itse aikoinaan erotessani, tuttavat/sukulaiset sanoivat että kärsin 35-vuoden ikäkriisistä, mutta kyllä totuus oli se, että pitkään oli asiat olleet huonosti ja jostain syystä se vain osuin tuohon ikään. Minusta on aivan turhaa puhua ikäkriiseistä, olen sitä mieltä että meille jokaiselle tulee vain niitä tiettyjä hetkiä, jolloin pysähdymme miettimään missä mennään. Toiset pistävät siinä vaiheessa huonosti olevat asiat kuntoon (joko eroammalla tai parantamalla parisuhdettaan). Toisaalta ehkä jätetyn puolison on helpompi jätetyksi tuleminen, pistämällä se esim. 50 villityksen piikkiin.
Voin toki olla väärässäkin, eikä kyseessä ole ikäkriisi, mutta ulkoiset(kin) merkit viittaavat kyllä siihen; moottoripyörä, kitara, tatuointi, hiusten värjäys, hampaiden valkaisu. Voihan se olla että nuo vain osuvat yhteen pyöreiden vuosien ja muiden merkkien kanssa, eli myönnän että päätelmäni ikäkriisistä voi olla väärä. Itse tilanne on silti ennallaan.
..jos toista ei enää rakasta niin kyllä silloin on vaikea liitossa pidempään jatkaa. Siihen tulee väistämättä sivusuhteita, ja avioliitto muuttuu kämppäkaveruudeksi. Eihän siinäkään mitään vikaa ole, jos se molemmille passaa. Usein kuitenkin nainen haluaa tunteilleen vastakaikua, ja silloin jos sitä saa niin siinä ei paljon merkitse omaisuus, lapset tai mies.
Pari tällaista naista olen nähnyt, ja molemmat ovat vuosien jälkeen katuneet.
Itse erosin nuoruuden liitosta sen takia, koska en rakastanut miestäni. Hmm..suorastaan inhosin häntä, ja näin jälkikäteen ymmärrän, että olisi pitänyt ehkä saada joatin terapiaa silloin, ettei olisi liitto särkynyt.
Alkuperäisen suurin ongelma tuntuu olevan se kodin/talon menetys, ei niinkään puolison rakkauden tai avioliiton menetys. Entäs jos puolisollasi onkin toiset arvot. Hän haluaa elämältään jotain muuta ja sen lisäksi mahdollisesti oikeasti häntä arvostavan ja rakastavan puolison?
Ehkä sittenkin kannattaa oikeasti katsoa peiliin ja miettiä onko se todellinen eron syy se puolison ikäkriisi vai ihan se siinä kuvastimessa näkyvä ihminen...
Huono syy on talon takia yhdessä pysyä :D
Ei tunnu sullakaan ap niitä rakkauden tunteita olevan vaimoosi, joten vähän materialistinen on kirjoituksesi!
Jokaisella on se yksi elämä edelleen ja jos ei halua jonkun talon vuoksi sitä uhrata, niin hyväksyä pitää se, eikä aina niitä tekosyitä keksiä eroon...
Rakkaus on loppu. Se on se syy. Kaikki muu on kuvitelmaa ja ilkeilyä.
Rupea sinäkin nyt vain miettimään niitä keinoja, millä voisit pitää oman unelmasi, eli sen talosi..
Ota vaikka vuokralainen johonkin huoneeseen...opiskelija ehkä?
Kyllä niitä keinoja löytyy, kun käännät energiasi muuhun, kuin vaimon mollaukseen.
kyllä se raha on vaan aika tärkeä juttu, ne väheksyy rahan merkitystä joilla ei sitä juurikaan ole, mutta yksikään jolla on rahaa ja omaisuutta ei väheksy rahan merkitystä , kaikki köyhät ja kateelliset hakevat vaan yhteenkuuluvuutta näillä rahalle ole merkitystä jutuillaan, eihän tässä maailmassa saa mitään ilman rahaa jopa rahattomien rakkauskin rapistuu.
Tuollainen on enempi taas arvokeskustelun paikka..
Olen eri mieltä tuosta, ettei rahattomilla rakkaus kestä... Olin ennen naimisissa insinöörin kanssa ja enempi oli rahasta suhteellemme haittaa kuin hyötyä...Pippaloita oli ja viina virtas..
Erosin miehestäni tuon ulkokultaisuuden vuoksi, sydäntään kun ei voi pettää..
Tällä hetkellä olen naimisissa jo 9:ttä vuotta tavallisen duunarin kanssa ja vaikka välillä on ollut työttömyyttäkin, elämämme on paljon rikkaampaa ja rakkaampaa...Juhlat on jääneet ja viinaa ei tässä perheessä käytetä. Vieläkin kun katson nykyiseen mieheeni, tulee se lämmin tunne sydämmeen ja haluan painautua hänen kainaloonsa. Hänen hymynsä on maailman paras asia!
kympillä sais rakkautta?
Jaa.a..Joltain tallinnanhuoralta ehkä nuolaisun sinne...tai antais sun vilasta tavaraansa..
Thai-huorat maksaa niitäkin enemmän..hmm.. Äitis kun viet vanhainkodista pullakahville, saat häneltä lämpimän kädenpuristuksen..eiköhän siinä rakkautta sulle oo ihan tarpeeksi. :D
...ja kehoituksen leikkaamaan parran..
ottakaa sitten rahaton luuseri ukoksenne tai tylsistyttävä penninvenyttäjä duunari, jokainen saa vapaasti valita haluaako kuolla tylsyyteen tai kantaa pulloja kauppaan ei sitä ihannettaan tarvitse täällä kokoajan mainostaa, sehän kielii epävarmuudesta.. no siitän ei tietenkään ole kysymys,,, ei varmaan :)
Mikähän se sunki ongelmas on? Lapsellista puhetta aikuiselta!
Mitäs se sulle kuuluu kenenkin ratkaisut? Jos itse olet materialisti ja nainut rahaa, pidä se omana häpiänäs! Aina on riittänyt ja tulee riittämään ihmisiä, joiden ainoa hupi vanhana on rahojen laskeminen sukasta! Kannattaa sinunkin sellainen vanha viisaus muistaa, että siinä viimeisessä palttuussas ei kuiteskaan oo taskuja lainkaan!
Rakkaudella ja rahalla ei ole tekemistä keskenään, jos rakkaus on aitoa..jos et ole koskaan rakastanut, et voi sitäkään tietää..
Noista pulloista..eiköhän nykyaikainen valistunut varakaskin kiikuta ne tyhjät pullot keräykseen. :D
Heh! Joo..jos ei oo saanu eukkoo sillä "massillakaan", niin katkeraksihan se pistää ;D
"...ja sillä naapurin köyhällä talkkari-Mikolla on niin saatanan komee muija...vittu! miten se on saanu, kun ei oo ees Mersua pihalla..!?? ja pirun onnellisiltakin vaikuttavat, saatana!...mulla ei ketään...no, haen vähän keppanaa Salesta...kyllä se siitä helepottaa..meenpä vittuileen sinne suoli24..." Hih!
Ketjun keskustelu oli harvinaisen aikuismaista kunnes tuli tämä Mitä selität!
Sääli, jutut meni sen jälkeen sättimiseksi.
Minusta ainakin on piristävää kun joku sanoo suoraan asiat.Sinulla taitaa olla sitten se ongelma,jos et kärsi toisten topakoita mielipiteitä kuunnella? :D
Ei minusta ollenkaan paha, että kirjoituksiin tulee muutakin kuin yhtä lällyä.
Taitaa ukoille vaan ottaa tunnon päälle, kun ei kaikki naiset oo niin nöyriä, kuin niiden pitäisi miesten mielestä olla.
Tuliko joku lellun hiekkalaatikolle leikkiin ilman lupaa..!! NiiiiiH!
Mistä teitä ääliöitä riittäää!!
Tietääkseni tämä on ihan yleinen jokaisen mielipiteelle vapaa palsta?
Perusta kuule oma foorumis, jos noin ottaa isolla ihmisellä päähän toisten kommentit!
Mahtoit olla penskana oikee "minä ite" tyyppi! Mee kasvaan torvi...perk...!
Vai on täällä niiiiin asiallista keskustelua! no on äijäpololla ystävät harvassa jos pitää jollakin suoli24 palstalla seurustella ku kotonaan! hahahhahahah! siinä sulle asiallista tekstiä! törppö!
"..ja linnut lauloi ja aurinko paistoi ja kaikilla meillä oli niin mukavaa....!! :D"