Olen 21-vuotias nuori nainen 164/47. Olen todella luurankomainen, luut törröttää joka puolelta eikä lihaksia ole nimeksikään. Olin joskus muodokas ja hyvännäköinen, mutta aloin pakkomielteisesti laihduttaa kun joku idiootti netissä huomautteli jenkkakahvoistani tai liian suurista rinnoistani. Aloin syödä päivittäin todella vähän ja laihduttaa epäterveellisin keinoin, söin päivästä riippuen 100-400 kaloria päivässä, välillä olin koko päivän syömättä. Onnistuin laihtumaan todella paljon, mutta nytkään ei tunnu hyvältä, olen liian laiha, muodoton, ja näytän kauhealta. Kysyisinkin, mitä tapahtuu jos alkaisinkin nyt syömään ihan normaalisti, n. 1400 kaloria päivässä? Kuinka nopeasti lihoisin vai pitäisikö syödä vieläkin enemmän? 1400 kuulostaa kyllä ihan hirveän isolta luvulta kun olen tottunut syömään niin vähän, mutta jotain on tehtävä.. Ja tämä taisi tulla aivan väärälle sivulle, mutta te laihduttajat tiedätte varmasti melko tarkkaan, millaiset kalorimäärät lihottavat ja kuinka nopeasti yms... Siis alanko lihota jos aloitan nyt yhtäkkiä syömään normaalisti?
luurangosta normaaliksi?
annicas
1135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei kannata syödä ihan yhtäkkiä paljon, vaan nostaa ruuan määrää pikkuhiljaa. Tuo 1400 kcal on ihan normaali määrä, kulutat sen jo ihan peruskulutuksellasi, eli siis vaikket tekisi mitään. Pikkuhiljaa etenet, ensin pyrit vaikka 800 kcaliin, sitten tuhanteen, 1200 kcaliin jne. Näin elimistö tottuu siihen, että se saakin taas energiaa, eikä rupea varastoimaan sitä aliravitsemuksen jälkeen.
Tietysti terveellisesti kannattaa syödä, monipuolista ja tavallista ruokaa. Proteiinien, vitamiinien ja hyvänlaatuisten rasvojen saannista on hyvä pitää huolta, että kroppa saisi korjattua sille tapahtuneen vahingon mahdollisimman hyvin. Eli normaaliruokaa, kohtuullisen herkkupäivänkin voi pitää vaikka kerran viikossa, jos haluaa. Se ei lihota myöskään, vaan tekee aineenvaihdunnalle ihan hyvää. Ilman sitäkin toki pärjää, mutta itseään ei kannata soimata herkkuhetkestä.
Eli minun mielipiteeni on se, että ihan arkikonstein pikkuhiljaa eteenpäin, muutokseen ei kannata syöksyä suinpäin. Tsemppiä sinulle paremman minäsi metsästykseen! :)