Kertokaas naiset, mikä teidät panee päsmäröimään niin suhde- kuin kotiasioissakin? Tiedän omasta piiristäni kolme tapausta, joissa nainen on kontrolloinut miestensä olemusta. Tässä jokunen tilanne, mistä tuo käy ilmi:
1. Olin oman puolisoni, kaverini sekä hänen naisystävänsä kanssa syömässä ravintolassa. Kaverisi vaimoke rupesi yhtäkkiä opettamaan miehelleen, kuinka sellaisessa tilanteessa kuuluu käyttäytyä oikeaoppisesti. Kaveria selvästi hävetti. Puolisoni kanssa tunnemme tämän kaverin hyvin, emmekä osanneet edes kiinnittää huomiota, jos se ruokaliina nyt ei ollutkaan aseteltu syliin tai jos viinilasi sattui olemaan väärällä puolen lautasta.
2. Olimme puolisoni kanssa kyläilemässä kaveripariskunnan luona. Ilta sujui muuten rattoisasti, kunnes yhdessä vaiheessa tämä vaimo muuttui aivan joksikin muuksi. Tuntui että kaikki miehensä tekemät liikkeet olivat väärin. Huvittavinta oli, kun tämän mies ei ollut aikanaan pukenut yöpukua päälle, vaan oleili rennoissa kotivaatteissa. Pitääkö sitä aikuista ihmistä käskeä, kuin pientä lasta? Jälleen kerran emme puolisoni olisi panneet tuotakaan "epäkohtaa" merkille.
3. Olin kaverini sekä hänen vaimokkeensa kanssa baarissa. Alkuillasta pohjia ottaessa tämän vaimoke rupesi kitisemään miehelleen, ettei saisi juoda enää. No huvittavinta tässä oli se, että vaimoke itse ryysti siideriä kuin sieni ja sitten oltiin niin kultaista noutajaa että. Oliskohan jälleen kerran ollut niin, ettei aikuista tarvitse vahtia? Bai tö wei, kaverini lemppasi tuon typykän pari kk myöhemmin ja nykyään elää onnellisemmassa parisuhteessa, vaikka viinipönttö välillä tyhjeneekin.
Näistä oppineena olen tehnyt minun puolisolleni selväksi, ettei nipota noin turhista asioista. Myös hän itse on pannut vastaavia asioita merkille. Näin ollen emme ole puuttuneet toistemme pieniin epäkohtiin, etenkään kaveriporukassa ollessamme.
1. Olin oman puolisoni, kaverini sekä hänen naisystävänsä kanssa syömässä ravintolassa. Kaverisi vaimoke rupesi yhtäkkiä opettamaan miehelleen, kuinka sellaisessa tilanteessa kuuluu käyttäytyä oikeaoppisesti. Kaveria selvästi hävetti. Puolisoni kanssa tunnemme tämän kaverin hyvin, emmekä osanneet edes kiinnittää huomiota, jos se ruokaliina nyt ei ollutkaan aseteltu syliin tai jos viinilasi sattui olemaan väärällä puolen lautasta.
2. Olimme puolisoni kanssa kyläilemässä kaveripariskunnan luona. Ilta sujui muuten rattoisasti, kunnes yhdessä vaiheessa tämä vaimo muuttui aivan joksikin muuksi. Tuntui että kaikki miehensä tekemät liikkeet olivat väärin. Huvittavinta oli, kun tämän mies ei ollut aikanaan pukenut yöpukua päälle, vaan oleili rennoissa kotivaatteissa. Pitääkö sitä aikuista ihmistä käskeä, kuin pientä lasta? Jälleen kerran emme puolisoni olisi panneet tuotakaan "epäkohtaa" merkille.
3. Olin kaverini sekä hänen vaimokkeensa kanssa baarissa. Alkuillasta pohjia ottaessa tämän vaimoke rupesi kitisemään miehelleen, ettei saisi juoda enää. No huvittavinta tässä oli se, että vaimoke itse ryysti siideriä kuin sieni ja sitten oltiin niin kultaista noutajaa että. Oliskohan jälleen kerran ollut niin, ettei aikuista tarvitse vahtia? Bai tö wei, kaverini lemppasi tuon typykän pari kk myöhemmin ja nykyään elää onnellisemmassa parisuhteessa, vaikka viinipönttö välillä tyhjeneekin.
Näistä oppineena olen tehnyt minun puolisolleni selväksi, ettei nipota noin turhista asioista. Myös hän itse on pannut vastaavia asioita merkille. Näin ollen emme ole puuttuneet toistemme pieniin epäkohtiin, etenkään kaveriporukassa ollessamme.
Vastaukset 9
Vanhimmat
olisi pitänyt tehdä niin kuin sinä. Kertoa vaimokkeilleen, että turhista ei nipoteta ja tiettyjä asioita ei julkisesti säädetä. Eikä mielellään "säädetä" koskaan. Jotkut naiset vain yrittävät ottaa kontrollia omiin käsiinsä sitä välttämättä edes tajuamatta itse.
Se on varmaan osittain opittu tapakin, monissa suomalaisissa liitoissa miehet kuuntelevat uskomattoman määrän jäkätystä ja säätämistä. Myönnettäköön että saattaa siellä mennä toiseenkin suuntaan kaikenlaista, mutta siihen ei välttämättä miehenä kiinnitä huomiota samalla lailla.
Eiköhän tuo johdu miehen tossumaisuudesta ja naisen justiinamaisuudesta. Toimii kai tuo toisinkinpäin, mutta mitä itsekin olen huomannut, niin mies on usein kuin yksi lapsista ja nainen perheen johtohahmo.
Noh, kun nyt asia tuli esille niin kieltämättä tohvelisankaruutta näissä kavereissani esiintyy. Mutta muuten ovat jämptejä tyyppejä. Ai niin, kohdasta 1. unohtui mainita, että myös kyseinen kaveri lemppasi myöhemmin eukon mäkeen ja nykyään elää huomattavasti rennomman naisen kanssa.
Mielestäni pahinta on juuri tuo julkisuudessa säätäminen. Itseäni ainakin hävettäisi, jos puoliso rupeaisi yleisissä tilaisuuksissa kitisemään minulle vaikkapa kravattineulan asennosta. Tsiisus sentään!
kontrollointiin/toisen häpäisyyn "sä kun et mitään osaa" pyrkivä koittaa tehdä itsestään parempaa noin toimien ja/tai haluaa loukata tätä toista osapuolta.
Mutta miksi pitää loukata toista tarkoituksella, näinkin pienistä asioista?
Ei olla tyytyväisiä nykyiseen kumppaniin, hänen ominaisuutensa turhauttaa, suhteen tila turhauttaa, ollaan samaan aikaan tyytymättömiä omaan saamattomuuteen (kun esim. edelleen ollaan suhteessa eikä olla lähdetty nykimään), tavallaanhan se on myös vallankäyttöä... mmm... mitäs muuta. Oli vielä jotain mielessä, mutta unohtui ennen kuin ennätin loppuun.
Niin tai näin, tuollaisissa tilanteissa halu loukata kertoo myös jollain tapaa henkisen kypsyyden tasosta etenkin koska se pitää tehdä julkisesti (ja halutaan tehdä itsestä parempia, "tätä mä saan sietää"). Minusta ainakin. No, toki ykköskerrat on aina ykköskertoja, mutta jos se on selkeä hallitseva piirre ihmisen luonteessa, niin silloin.
Minulle tulee päsmäröivästä ja kitisevästä naisesta sellainen "kusinen" vaikutelma.. Ikäänkuin olisi teini-ikä vielä jäänyt päälle, kun käytöskin on sen mukaista. No sehän selittäisikin tuon, että ei olla vielä henkisesti kypsiä käsittelemään asioita niiden omalla painollaan.
moni mies on kuin ylimääräinen lapsi, mitään ei tee tai tapahdu, jos ei erikseen sano tai pyydä.
Aivan kuin ei olis omaa aivotoimintaa ollenkaan.
Siksi varmaan olenkin sinkku. Ketään en ala komentelemaan, olen nähnyt sitä liikaa ja tiedän, ettei kukaan opi. Siihen vaan suuttuu.
Mieheltä puuttuu usein tunneäly, nainen haluaa vain kotirauhaa, jonkun on päsmäröitävä, väärinhän se on mutta jos mies elää poikamieselämää, kaikki olisi täyttä hullunmyllyä muuten. Miehelle ei saa sanoa, yksin nämä tyypit lopulta jäävät.