Sinä itse ratkaiset millainen suhteesi on

Älkää tehkö niinkuin jätetyt ja petetyt neuvoo, vaan tehkää niin kuin itse haluatte, olen oppinut jotakin..

myös nainen kirjoitti:

Älkää tehkö niinkuin jätetyt ja petetyt neuvoo, vaan tehkää niin kuin itse haluatte, olen oppinut jotakin..

Jos tarkoitit minua nimimerkillä peiliin katsonut, niin en ole petetty ja jätetty.

myös nainen kirjoitti:

Älkää tehkö niinkuin jätetyt ja petetyt neuvoo, vaan tehkää niin kuin itse haluatte, olen oppinut jotakin..

"vaan tehkää niin kuin itse haluatte" kuten esim. erotkaa, jos ajatus tuntuu houkuttelevalta.

Turhaan kuitenki ap tuossa naisia enempi syyllistit...vaikka sitten nainen itse olisitkin :)
Eiköhän ne täälläkin olevat ukot ole järkiään melkein kaikki tuosta sun seksittömyydestä täysin eri mieltä!
Pillua kun ei saada ja jotain extraa päälle, niin ollaan vieraisiin menossa ja eroa suunitellaan siitä pihtaavasta (antaa siis kuitenkin joskus, mutta ei riitä..)akasta ja suunnitellaan sitä nuorempaan vaihtamista ja jos ei muuta, niin haetaan sitten vaikka sieltä Thaimaasta :D
Että tieten olisi sitä peiliin katsomista aina välillä itsekullakin...

Sorry, mutta olen kyllä itsekin toisessa liitossa ja tiedän ihan tarpeeksi. PS Toinen liitto on ihan onnellinen, en sen vuoksi kirjoittanut mitä kirjoitin. Korostin asiaa, kun haluataan tänään jotain ja huomenna toista! Ja näitä naisia ainakin on paljon, jotka eivät osaa muuta kuin tahtoa.

Peiliin katsonut kirjoitti:

Sorry, mutta olen kyllä itsekin toisessa liitossa ja tiedän ihan tarpeeksi. PS Toinen liitto on ihan onnellinen, en sen vuoksi kirjoittanut mitä kirjoitin. Korostin asiaa, kun haluataan tänään jotain ja huomenna toista! Ja näitä naisia ainakin on paljon, jotka eivät osaa muuta kuin tahtoa.

Varmaan nyt älliä on sullakin sen verran, että tajuut sen, et jokainen tekee kyllä ihan itse ne omat ratkaisunsa..
Eikä se oo niin sanottua, etteikö se ruoho olisi vihreempää siellä aidan toisella puolen.. :)
Se on totta, että mitään pikaeroja ei kannata, eikä saisikaan tehdä....vaan jos asiat on olleet vuosikausia solmussa, eikä aukene millään ja välittäminen toisesta on loppu, niin ero on silloin parempi.
Ei siinä mitään ruohoja aidan takana ajatella, halu päästä toisesta eroon ja jatkuva mielipahan loppuminen on siinä se päällimmäinen syy.
Tarkoitit kirjoituksellasi vissiin näitä nykyajan pikaliittoja, jotka loppuu heti ongelmien alettua?
Et varmaan niinkään tällaista 26 vuoden liittoa, jossa toinen on alistettu ajan myötä ja ajettu nurkkaan hiiren asemaan ja joka on nyt päättänyt, että saa riittää minun kohdaltani!
Lapset on kasvatettu aikuisiksi, seksiä ukko on hakenut jo vuosikaudet muualta (olen kuulemma siihen liian vanha..) koirankin, hyvän ystäväni hautasin viime kesänä 17 vuoden ikään tultuaan..
Saanko hyväksyntäsi, kun nyt lähden tästä elämään omasta halustani sitä "itsekästä" elämää...?

tunnollinen rouva kirjoitti:

Varmaan nyt älliä on sullakin sen verran, että tajuut sen, et jokainen tekee kyllä ihan itse ne omat ratkaisunsa..
Eikä se oo niin sanottua, etteikö se ruoho olisi vihreempää siellä aidan toisella puolen.. :)
Se on totta, että mitään pikaeroja ei kannata, eikä saisikaan tehdä....vaan jos asiat on olleet vuosikausia solmussa, eikä aukene millään ja välittäminen toisesta on loppu, niin ero on silloin parempi.
Ei siinä mitään ruohoja aidan takana ajatella, halu päästä toisesta eroon ja jatkuva mielipahan loppuminen on siinä se päällimmäinen syy.
Tarkoitit kirjoituksellasi vissiin näitä nykyajan pikaliittoja, jotka loppuu heti ongelmien alettua?
Et varmaan niinkään tällaista 26 vuoden liittoa, jossa toinen on alistettu ajan myötä ja ajettu nurkkaan hiiren asemaan ja joka on nyt päättänyt, että saa riittää minun kohdaltani!
Lapset on kasvatettu aikuisiksi, seksiä ukko on hakenut jo vuosikaudet muualta (olen kuulemma siihen liian vanha..) koirankin, hyvän ystäväni hautasin viime kesänä 17 vuoden ikään tultuaan..
Saanko hyväksyntäsi, kun nyt lähden tästä elämään omasta halustani sitä "itsekästä" elämää...?

Jokainen tekee ne omat virheensä ja oppii niistä!
Itse kadun omassa elämässäni vain sitä, etten lähtenyt liitostani pois paljon aikaisemmin!
30 vuotta sitä "asioiden selvittelyä" kestin ja sitä riitti!
Pitäisihän sen elämän olla muutakin, kuin jatkuvaa sotimista!
No, lapset tuli kans kasvatettua ja sitten olikin hyvä lähtee! Ruohoa en minäkään kaipaillut aidan takaa, vain ihmisarvoista elämää! Onneksi saan nyt sitä viettää yksikseni lasten vierailuja odotellen.
Naisista en paljoa haaveile, riittää kun käyn joskus viihteellä.

tunnollinen rouva kirjoitti:

Varmaan nyt älliä on sullakin sen verran, että tajuut sen, et jokainen tekee kyllä ihan itse ne omat ratkaisunsa..
Eikä se oo niin sanottua, etteikö se ruoho olisi vihreempää siellä aidan toisella puolen.. :)
Se on totta, että mitään pikaeroja ei kannata, eikä saisikaan tehdä....vaan jos asiat on olleet vuosikausia solmussa, eikä aukene millään ja välittäminen toisesta on loppu, niin ero on silloin parempi.
Ei siinä mitään ruohoja aidan takana ajatella, halu päästä toisesta eroon ja jatkuva mielipahan loppuminen on siinä se päällimmäinen syy.
Tarkoitit kirjoituksellasi vissiin näitä nykyajan pikaliittoja, jotka loppuu heti ongelmien alettua?
Et varmaan niinkään tällaista 26 vuoden liittoa, jossa toinen on alistettu ajan myötä ja ajettu nurkkaan hiiren asemaan ja joka on nyt päättänyt, että saa riittää minun kohdaltani!
Lapset on kasvatettu aikuisiksi, seksiä ukko on hakenut jo vuosikaudet muualta (olen kuulemma siihen liian vanha..) koirankin, hyvän ystäväni hautasin viime kesänä 17 vuoden ikään tultuaan..
Saanko hyväksyntäsi, kun nyt lähden tästä elämään omasta halustani sitä "itsekästä" elämää...?

Totta h... mulla on älliä päässä, enemmän kuin uskotkaan. Tarkoitin kuten sanoin, tänään halutaan jotain ja huomenna toista. Sinuun tämä ei päde. Silti, riidassa ja epäsopuisassa suhteessa on aina kaksi osapuolta eikö vain? Yksin on nimittäin pirun vaikea riidellä.

Peiliin katsonut kirjoitti:

Totta h... mulla on älliä päässä, enemmän kuin uskotkaan. Tarkoitin kuten sanoin, tänään halutaan jotain ja huomenna toista. Sinuun tämä ei päde. Silti, riidassa ja epäsopuisassa suhteessa on aina kaksi osapuolta eikö vain? Yksin on nimittäin pirun vaikea riidellä.

Kyllä se yksin riitely on meillä ainakin aina onnistunut..
Akka huutaa ja mesoo, eikä siihen mitään suunvuoroa väliin saa, joten mä olen sitten hiljaa ja kuuntelen. Säkin vaikutat hyvin riitaisalta luonteelta "peiliin katsonut.." Siinä säksätät kaikille..et toisten mielipiteitä juurikaan kestä, just tommonen on munki akka, ja tuollaista pitäisi loppuikä kuunnella! Ei kiitos...lähdössä olen mäkin. Morjens!

Peiliin katsonut kirjoitti:

Totta h... mulla on älliä päässä, enemmän kuin uskotkaan. Tarkoitin kuten sanoin, tänään halutaan jotain ja huomenna toista. Sinuun tämä ei päde. Silti, riidassa ja epäsopuisassa suhteessa on aina kaksi osapuolta eikö vain? Yksin on nimittäin pirun vaikea riidellä.

ja riitelyllä on eroa. Riita ei ole ollenkaan paha asia, jos YHDESSÄ osataan ratkaista riidat niin, että molemmat ovat tyytyväisiä lopputulokseen. Suhteessa on jotain pahasti vinksallaan, jos sama asia aiheuttaa aina riitaa. Yksin sitä ei voi ratkaista. Ei, vaikka tuijottelisi aamusta iltaan peiliin ja kaiket yötkin.

Naimisissa 25vuotta silloin jo kavareilta kuulin että pettäjä, en uskonut.
Liitosta kaksi lasta pettämisiä tullut ilmi ja olen aina antanut anteeksi ja
aina luvannut panosttaa parisuhteeseen terapiassakin käyty usein.
Mies mustasukkainen minusta jopa sairallloisen....voidaan sanoa lähisuhde väkivallan merkkejä jopa
rajoittamista jne...
Itsellään ollut seitsemän vuotta suhde jonka ohella tainnut pyörittää välillä montakin ja minä olen uskonut kaikki valheet..
Vähän on petetty olo mut kyl se täst :)
Yritän olla katkeroitumattta täytyy vaan antaa anteeksi kai se on sairaus että etsii aina jotakin uutta ja mikään ei riitä.
Onhan meilläkin riidelty ja lapsetkin valitetttavasti kuulleet vaikka olen yrittänyt nöyrästi kärsiä ja sulkea suuni ja monasti mummani neuvoo noudattaa:" Hillitse hallitse mielsesi kahlitse kielesi hampaittesi taakse".
Lenkkeily on auttanut myös Nyt en enää siedä enempää...

Jos tarkoitin vastauksesi minulle, niin voin kertoa, että olen aina rakastanut ja rakastan edelleen lapsiani, eikä kukaan lapsistani ole katkera siitä etten mieheni kanssa eronnut aiemmin. Lapseni kutsuvat meitä molempia edelleen yhtäaikaa uusien kumppaneidemme kanssa esim. perhetapahtumiin, talkoojuttuihin yms. eikä heidän tarvitse pelätä edelleenkään yhteenottoja tms. Ymmärräthän, ettei asioista tarvitse riidellä, mutta silti on ongelmia ja vastamäkiä. En muuten koskaan ole tuntenut itseäni heikkohermoiseksi, enkä vihaa ketään, se ei sovellu luonteelleni. Ihmettelen vain suuresti kuinka täällä yllytetään toisia eromaan, eikö pitäisi tehdä päinvastoin. Palstaa lukevat monet nuoretkin, joille annetaan selkeästi neuvoja ettei avioliittoa kannata ottaa vakavasti. Siitä vain ero voimaan ja uutta kehään. Onko se sitten oikea tapa ajatella? Kunnioitan raamatun sanaa sen verran, että kun lupaa Jumalan kasvojen edessä, niin yrittää edes täytyy. Korostan edelleenkin, kun tänään haluaa jotain ja huomenna toista !!! En jaksa riidellä teidänkään kanssanne, joten Iloista Pääsiäistä ! PS nautinnon hetkiä uuteen elämäänne ja vaikka siihen uuteen suhteeseenne (joilla se on). Ei muuten kannata morkata entistä puoliso jos nyt kaikki on hyvin.

Peiliin katsonut kirjoitti:

Jos tarkoitin vastauksesi minulle, niin voin kertoa, että olen aina rakastanut ja rakastan edelleen lapsiani, eikä kukaan lapsistani ole katkera siitä etten mieheni kanssa eronnut aiemmin. Lapseni kutsuvat meitä molempia edelleen yhtäaikaa uusien kumppaneidemme kanssa esim. perhetapahtumiin, talkoojuttuihin yms. eikä heidän tarvitse pelätä edelleenkään yhteenottoja tms. Ymmärräthän, ettei asioista tarvitse riidellä, mutta silti on ongelmia ja vastamäkiä. En muuten koskaan ole tuntenut itseäni heikkohermoiseksi, enkä vihaa ketään, se ei sovellu luonteelleni. Ihmettelen vain suuresti kuinka täällä yllytetään toisia eromaan, eikö pitäisi tehdä päinvastoin. Palstaa lukevat monet nuoretkin, joille annetaan selkeästi neuvoja ettei avioliittoa kannata ottaa vakavasti. Siitä vain ero voimaan ja uutta kehään. Onko se sitten oikea tapa ajatella? Kunnioitan raamatun sanaa sen verran, että kun lupaa Jumalan kasvojen edessä, niin yrittää edes täytyy. Korostan edelleenkin, kun tänään haluaa jotain ja huomenna toista !!! En jaksa riidellä teidänkään kanssanne, joten Iloista Pääsiäistä ! PS nautinnon hetkiä uuteen elämäänne ja vaikka siihen uuteen suhteeseenne (joilla se on). Ei muuten kannata morkata entistä puoliso jos nyt kaikki on hyvin.

Kovinpa sitten on ristiriitaista puhetta!
Vaadit muilta sitä, mihin et itsekkään pysty! Pöh!

tyhmää kirjoitti:

Kovinpa sitten on ristiriitaista puhetta!
Vaadit muilta sitä, mihin et itsekkään pysty! Pöh!

älkää hyvät naiset menkö naimisiin, kun liitoista menee 50% purkuun eihän sellaiseen kannata sijoittaa missä on noin pieni onnistumisen mahdollisuus, ja kaiken lisäksi 99% prosenttia eroista on naisten vaatimia, ja sekin että miten vaikea prosessi ero on eihän naimissin menossa ole mitään järkeä, ja jos äijä vaihtuu, onnistumisen mahdollisuun on vielä pienempi, harvempi mies kun entisten jätöksiä kunnoittaa senkään vertaa kuin entistä ja sitten kun uus uroo sattuu vielä valamiiksi eronnu, eli kertaalleen ollut suhteessa vikapaä, heh heh ja on reppu jo valmiiksi täynnä roskia, mahdollisti molemmilla, ja entäs uusio perhe, eikun pahenee. Onko nainen todellakin näin tyhmä että kylmistä faktoista välittämättä mene avioon, näitä palstoja selaillessa olen huomannut että naisten mielestä mies on aina vikapää eroon,,,, järki päähän naiset ja pysykää kaukana miehistä, kun eihän meistä ole kuin harmia...

mm kirjoitti:

älkää hyvät naiset menkö naimisiin, kun liitoista menee 50% purkuun eihän sellaiseen kannata sijoittaa missä on noin pieni onnistumisen mahdollisuus, ja kaiken lisäksi 99% prosenttia eroista on naisten vaatimia, ja sekin että miten vaikea prosessi ero on eihän naimissin menossa ole mitään järkeä, ja jos äijä vaihtuu, onnistumisen mahdollisuun on vielä pienempi, harvempi mies kun entisten jätöksiä kunnoittaa senkään vertaa kuin entistä ja sitten kun uus uroo sattuu vielä valamiiksi eronnu, eli kertaalleen ollut suhteessa vikapaä, heh heh ja on reppu jo valmiiksi täynnä roskia, mahdollisti molemmilla, ja entäs uusio perhe, eikun pahenee. Onko nainen todellakin näin tyhmä että kylmistä faktoista välittämättä mene avioon, näitä palstoja selaillessa olen huomannut että naisten mielestä mies on aina vikapää eroon,,,, järki päähän naiset ja pysykää kaukana miehistä, kun eihän meistä ole kuin harmia...

Se kun meillä naisilla on se yksi heikkous olemassa...uskotaan sinnikkäästi siihen, että sillä yhdellä miehellä olis kuitenkin sitä rakkauttakin antaa... :)
Se kun olis siellä haaveissa mukava aamulla herätä ihanan miehen kainalossa onnellinen hymy huulilla..
Ja ainahan se toisinaan onnistuukin, vähäksi aikaa!
No..itse olen kuitenkin päättänyt jo antaa periksi ja noudattaa neuvojasi...Sitä paitsi minulla on ihana lapsenlapsi, joka köpötteli mummin viereen tänäkin aamuna ja sai sen onnen tunteen annettua moninkertaisesti minulle! :D
Että on teistä miehistä ollut muutakin kuin harmia...minullakin tällainen ihana pallero tässä.. ;D

Peiliin katsonut kirjoitti:

Jos tarkoitin vastauksesi minulle, niin voin kertoa, että olen aina rakastanut ja rakastan edelleen lapsiani, eikä kukaan lapsistani ole katkera siitä etten mieheni kanssa eronnut aiemmin. Lapseni kutsuvat meitä molempia edelleen yhtäaikaa uusien kumppaneidemme kanssa esim. perhetapahtumiin, talkoojuttuihin yms. eikä heidän tarvitse pelätä edelleenkään yhteenottoja tms. Ymmärräthän, ettei asioista tarvitse riidellä, mutta silti on ongelmia ja vastamäkiä. En muuten koskaan ole tuntenut itseäni heikkohermoiseksi, enkä vihaa ketään, se ei sovellu luonteelleni. Ihmettelen vain suuresti kuinka täällä yllytetään toisia eromaan, eikö pitäisi tehdä päinvastoin. Palstaa lukevat monet nuoretkin, joille annetaan selkeästi neuvoja ettei avioliittoa kannata ottaa vakavasti. Siitä vain ero voimaan ja uutta kehään. Onko se sitten oikea tapa ajatella? Kunnioitan raamatun sanaa sen verran, että kun lupaa Jumalan kasvojen edessä, niin yrittää edes täytyy. Korostan edelleenkin, kun tänään haluaa jotain ja huomenna toista !!! En jaksa riidellä teidänkään kanssanne, joten Iloista Pääsiäistä ! PS nautinnon hetkiä uuteen elämäänne ja vaikka siihen uuteen suhteeseenne (joilla se on). Ei muuten kannata morkata entistä puoliso jos nyt kaikki on hyvin.

ihmiset saisi haluta tänään yhtä ja huomenna toista? Ihmiset muuttuvat, se on täysin luonnollista ja normaalia.

mm kirjoitti:

älkää hyvät naiset menkö naimisiin, kun liitoista menee 50% purkuun eihän sellaiseen kannata sijoittaa missä on noin pieni onnistumisen mahdollisuus, ja kaiken lisäksi 99% prosenttia eroista on naisten vaatimia, ja sekin että miten vaikea prosessi ero on eihän naimissin menossa ole mitään järkeä, ja jos äijä vaihtuu, onnistumisen mahdollisuun on vielä pienempi, harvempi mies kun entisten jätöksiä kunnoittaa senkään vertaa kuin entistä ja sitten kun uus uroo sattuu vielä valamiiksi eronnu, eli kertaalleen ollut suhteessa vikapaä, heh heh ja on reppu jo valmiiksi täynnä roskia, mahdollisti molemmilla, ja entäs uusio perhe, eikun pahenee. Onko nainen todellakin näin tyhmä että kylmistä faktoista välittämättä mene avioon, näitä palstoja selaillessa olen huomannut että naisten mielestä mies on aina vikapää eroon,,,, järki päähän naiset ja pysykää kaukana miehistä, kun eihän meistä ole kuin harmia...

kutakin. Miksi pitäisi etsiä syyllisiä? Kyllä naiset lottoavatkin, vaikka voittamisen mahdollisuus on kovin pieni. Avioliitot onnistuvat lottoon verrattuna varsin hyvin :). Eikä päättynyt liitto ole välttämättä ollenkaan epäonnistunut liitto.

Entä ystävät sitten? Toisia tulee ja toisia menee. Harvat jää. Onneksi kukaan ei kyseenalaista koko ystävyyttä sen tähden, että se todennäköisesti jossain vaiheessa päättyy tai jää ikäänkuin "offline" tilaan vuosiksi.

Kiitos kirjoituksestasi, itse painin samojen ongelmien äärellä, tuntuu että olen kuin suuri tyhjiö jolla ei ole mitään annettavaa perheelle =( Ennen olin lasten kanssa, mentiin touhuttiin ja kyläiltiin, juteltiin kaikesta ja oltiin onnellisia..nyt hyvin pitkälle mieheni käytöksen vuoksi kaikki on loppu, koko perhe menee pitkin seiniä, huudetaan, riidellään, lapset ja vanhemmat. Mieheni pyörittää elämää jatkuvalla huutamisella ja raivoamisella, lapset ja minut hän huomaa vain negatiivisessa mielessä, vahtii rahoja ja miten minä hoidan kotia, pyydän häntä usein poistumaan ja tulemaan kotiin vasta kun lapset nukkuu, pää ei muuten kestä.
Minulla ei ole enää energiaa tehdä mitään ylimääräistä, koitan vain lutvia päivästä toiseen ettei tulisi suurempaa riitaa, ja tätä on jatkunut n.4 vuotta..säälin lapsiani, että jos erotaan niin ei ole isää kotona enää, mutta toisaalta uskoisin meidän olevan tuhennesti onnellisempia ilman isää, lapset selvästi kärsii ja niin minäkin, enkä minä varmasti ole riitoihin viaton, mutta kun en jaksa enää yrittää niellä kaikkea, koska ajattelen että olen olemassa enemmän lapsiani varten kuin miestäni, ja minun kuuluu suojella lapsiani tälläiseltä perhe-helvetiltä.. huoh..

ihanloppu kirjoitti:

Kiitos kirjoituksestasi, itse painin samojen ongelmien äärellä, tuntuu että olen kuin suuri tyhjiö jolla ei ole mitään annettavaa perheelle =( Ennen olin lasten kanssa, mentiin touhuttiin ja kyläiltiin, juteltiin kaikesta ja oltiin onnellisia..nyt hyvin pitkälle mieheni käytöksen vuoksi kaikki on loppu, koko perhe menee pitkin seiniä, huudetaan, riidellään, lapset ja vanhemmat. Mieheni pyörittää elämää jatkuvalla huutamisella ja raivoamisella, lapset ja minut hän huomaa vain negatiivisessa mielessä, vahtii rahoja ja miten minä hoidan kotia, pyydän häntä usein poistumaan ja tulemaan kotiin vasta kun lapset nukkuu, pää ei muuten kestä.
Minulla ei ole enää energiaa tehdä mitään ylimääräistä, koitan vain lutvia päivästä toiseen ettei tulisi suurempaa riitaa, ja tätä on jatkunut n.4 vuotta..säälin lapsiani, että jos erotaan niin ei ole isää kotona enää, mutta toisaalta uskoisin meidän olevan tuhennesti onnellisempia ilman isää, lapset selvästi kärsii ja niin minäkin, enkä minä varmasti ole riitoihin viaton, mutta kun en jaksa enää yrittää niellä kaikkea, koska ajattelen että olen olemassa enemmän lapsiani varten kuin miestäni, ja minun kuuluu suojella lapsiani tälläiseltä perhe-helvetiltä.. huoh..

jos menisit juttelemaan alan ammattilaiselle? Tilanteessasi ei todellakaan ole mitään järkeä eikä hyvää: paitsi se, ettei kukaan ole kuollut eikä vielä sairastunut, jaksat hakea tukea ja apua. Myöhemmin ehkä et enää jaksa tai se on rutkasti hankalampaa. Lapsille on tärkeää saada kasvaa turvallisessa ja rauhallisessa kodissa.

Usein on vielä niin, että lasten todelliset ongelmat ja aidot ajatukset alkavat ilmetä vasta sitten, kun tilanne kotona rauhoittuu (ts. asutte erillään). Minunkin lapseni sanoi vasta ollessaan 15v, että hänen myöhäislapsuutensa oli aivan paska. Se olikin pelkästään isänsä mielentilan tarkkailua ja elämistä sen mukaan. Yrittäen olla läsnä, mutta poissa isän tieltä - ja kertomatta mitään mitä oikeasti ajatteli. Tätä se suurimmaksi osaksi oli myös minulta ja toisilta lapsilta. Vanhin sairastui masennukseen: onnekseen hän pääsi hoitoon ja toipui.

Vanhempien tärkein tehtävä on kasvattaa lapsi omaksi itsekseen eikä niin tapahdu, jos kodin ilmapiiri on tulehtunut. Lapselle on mahdotonta löytää omaa itseään, jos vanhemmatkin ovat itseltään kadoksissa!