Meillä on yhtenä ongelmana, että usein väitellään onko toinen sanonut toisella jonkin asian vai ei. Varsin usein kaiken huipuksi epäilen sitten omaa muistiani. Tosin huomaan joskus aivan päivän selviä tilanteita että olen varmasti oikeassa. Olen ymmärtänyt (iltalehdessä luki) että naisilla on ominaisuutena ettei heitä kiinnosta faktat. Eli asia voisi liittyä hänen ominaisuuteen yleensäkin kieltää kaikki ja taipumukseen olla lähes aina oikeassa.
Tapahtuukohan tätä kellään muulla? Olemmeko molemmat muisti-häiriöisiä vai onko se normaalia parisuhteessa? Esimerkiksi voisi sanoa vielä tilanteen että hän väittää etten ollut kiinnostunut hänen ajatuksista, koska eilen hän mainitsi asiasta, mutta vaihdoin (muka?) puheen aihetta heti. Koen sitten itseni huonoksi ja jopa itsetuntoni laskevan.
Tapahtuukohan tätä kellään muulla? Olemmeko molemmat muisti-häiriöisiä vai onko se normaalia parisuhteessa? Esimerkiksi voisi sanoa vielä tilanteen että hän väittää etten ollut kiinnostunut hänen ajatuksista, koska eilen hän mainitsi asiasta, mutta vaihdoin (muka?) puheen aihetta heti. Koen sitten itseni huonoksi ja jopa itsetuntoni laskevan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tässä ei taida olla kysymys muistin täydellisestä toimimisesta, vaan jostain muusta. Iltapäivälehtien selonteot naisten ja miesten käyttäytymisestä on syytä jättää arvoonsa - ne ovat tehty myyväksi viihteeksi. Vaikka lähteenä olisi jotenkin asiallinen tutkimus, lehtijuttujen teksti on irroitettu laajemmista yhteyksistä ja kirjoitettu raflaavasti myynnin edistämisen vuoksi.
Näin miehenä epäilisin, että naisesi kokee ettet arvosta hänen ajatuksiaan ja mielipiteitään. Te pelaatte samaa peliä vastakkaisilla puolilla käyttäen pitkälti samoja aseita.
Kokeile tällaista lähestymistapaa: Älä intä merkityksettömistä aiheista. Sen sijaan kuuntele todella mitä naisellasi on sanottavaa. Kysele tarkentavia kysymyksiä. Yritä oppia tuntemaan hänet. Kerro joskus, että arvostat hänen mielipiteitään, näkökulmiaan ja ajatuksiaan.
Olet aivan oikeassa siinä että hän kokee etten arvosta hänen ajatuksiaan. Meillä onkin toki muutamia merkittäviäkin näkemyseroja. Esim ammattini puolesta en voi olla samaa mieltä muutamista hänen uskomuksista. Tässähän sitä peliä onkin tarpeeksi. Olen ehkä välillä omissa ajatuksissakin. Mutta toisaalta näin jälkikäteen tuntuu että mitä enemmän olen keskittynyt hänen ajatuksiin, sitä enemmän näitä "muistiongelmia" esiintyy.
Nämä väittelythän koskevat useimmiten hyvin arkipäiväisiä asioita, kuten pyysiköhän hän tekemään jonkin asian vai ei. Että eivät aina koske kuitenkaan syvällisempää keskustelua. Joskus on tuntunut ettei hän tarkista tarpeeksi olenko kuullut jonkin asian. Tuon iltalehti asian heitin lähinnä ironisesti. Tosin meillä se kyllä tuntuu pitävän paikkansa. Ei häntä kiinnosta yhtään, jos yritän järjellä perustella jotain asiaa. Olenkin sen suoraan sanonut. Yritän lopettaa sellaiset perustelut. Tosin en ole varma kykenenkö siihen. Mainittakoon että hän (kuten ilmeisesti useimmat naiset) selvästi kaipaa syvällisempiä keskusteluja. Näiden jälkeen on selvästi onnellisempi. Yllättäen voi taas kuitenkin alkaa väittely (siis esim muistitko tehdä sen, no en, mutta mähän sanoin...), joka palauttaa maan pinnalle...
kiinostunut muusta kuin itsestäsi. Oletko tehnyt, oletko sanonut; mietipä niitä.
sä luet mieluummin lehdestä ja täältä keskusteluista mitä sinun puolisollesi kuuluu, kuin että OIKEASTI olisit kiinnostunut hänestä.