Olen 20-vuotias yliopisto-opiskelija, ja olen ajatellut pitää ensi lukuvuoden välivuotta opiskeluistani. Olen jos useiden vuosien ajan haaveillut lähteväni auppariksi Australiaan ja nyt olisi varmasti hyvä sauma toteuttaa tuo unelma :)
Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia Australiassa auppareina olleilta. Suositteletteko jonkin järjestön kautta menemistä? (Tästä asiasta tuntuu olevan niin paljon mielipiteitä...) Mitä kautta perheitä löytää parhaiten? Minkälaisia asioita kannattaa kysellä perheeltä heihin tutustuessa esimerkiksi sähköpostin tai Skypen kautta? Kaikki tieto on tervetullutta :)
Jos tämän viestini sattuisi hyvällä tuurilla lukemaan joku perhe, joka tarvitsisi au pairia Australiaan niin olisin hyvin kiitollinen ja mielissäni yhteydenotostanne! :)
Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia Australiassa auppareina olleilta. Suositteletteko jonkin järjestön kautta menemistä? (Tästä asiasta tuntuu olevan niin paljon mielipiteitä...) Mitä kautta perheitä löytää parhaiten? Minkälaisia asioita kannattaa kysellä perheeltä heihin tutustuessa esimerkiksi sähköpostin tai Skypen kautta? Kaikki tieto on tervetullutta :)
Jos tämän viestini sattuisi hyvällä tuurilla lukemaan joku perhe, joka tarvitsisi au pairia Australiaan niin olisin hyvin kiitollinen ja mielissäni yhteydenotostanne! :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse lähdin viime kesänä auppariksi ausseihin ja haluan todellakin antaa pari vinkkiä.
Ensiksi, oletko täysin varma, että haluat juuri au pairiksi? Itse pidän lapsista, mutta se ei kuitenkaan loppupeleissä riittänyt, vaan päädyttiin perheeni kanssa 2,5 kk:n jälkeen töideni lopetukseen. Itse aloin nauttia elämästäni siellä huomattavasti enemmän, kun en ollut "sidottu" kehenkään. Muita töitä piti sitten tietysti tehdä, mutta pidin sitä parempana ratkaisuna.
Toiseksi, jos nyt olet varma, että au pairiksi haluat, niin katso paikka Sydneystä tai Melbournesta (ja mielellään aika läheltä keskustaa). Itse sain paikan pikkukaupungista, jossa oli vain yksi kanadalainen au pair lisäkseni, enkä ollut häneen ikinä yhteydessä, vaikka hostäitini oli tämän perheen äidin kanssa samassa työpaikassa... Kannattaa myös selvittää jo ennen lähtöä, asuuko lähistöllä muita au paireja. Itselleni au pair -ystävät (ja varsinkin suomalaiset) olivat kultaakin kalliimpia. Helpottaa myös koti-ikävää suuresti, kun pääsee puhumaan suomea.
Kulttuurieroista sen verran, että minulle tuli sanomista siitä, kun viihdyin niin paljon omissa oloissani, vaikka olin jo aikaisemmin ilmoittanut suomalaisten suuresta oman tilan tarpeesta. Söin myös liikaa hedelmiä (valmistaudu muuten sitten siihen, että kiloja tulee ja rutkasti, mikäli olet vähänkin lihovaista sorttia), enkä ollut luotettava, kun unohdin puhelimen pari kertaa omaan huoneeseeni ja perheenäiti oli yrittänyt tavoittaa.. Että näin. En varmasti ollut se paras työntekijä, mutta löytyi niitä vikoja perheestäkin. Perheenäiti oli mm. jättänyt mainitsematta, että hän tekee kahta työtä ja tarvitsi perheen ainoan tietokoneen aina iltaisin, jolloin suomikaverini olisivat olleet online. Kannattaa myös kysyä lasten huonoista puolista - mikäli niitä ei muuten ilmi tuoda, eikä vain sortua kuuntelemaan sitä "täydellisiä äidin pikkumussukoita nämä ovat" -lässytystä. Itselleni nuo kultamussukat osoittautuivat 5-vuotiaaksi manipuloivaksi ja pomottavaksi "neiti täydelliseksi" sekä alati huonolla tuulella olevaksi 1-vuotiaaksi huutavaksi pikku myyksi. Olin siis ollut ennen aupparointia hoitamassa lapsia useaan otteeseen ja vielä tarhassa 2 kk harjoittelussa, joten kokemuksen puutteesta ei oikein voida puhua.
Pidä myös huoli, että:
1. Työpäiväsi on enintään 6-8 h pitkä (itsellä 10 h ja se oli aivan liian pitkä).
2. SAAT tehdä kotitöitä (minun ei tarvinnut ja vaikka se luksukselta kuulostaakin, niin trust me, kukaan ei jaksa leikkiä lasten kanssa edes sitä kuutta tuntia päivässä).
3. Mene perheeseen, jossa on ollut au pair aiemminkin (ja mielellään suomalainen, jotta tietävät, mitä odottaa).
4. Kysele kaikkea maan ja taivaan väliltä ennen lähtöä ja sovi palkat, yms. Tee mieluiten kirjallinen sopimus työehdoista ja -tunneista.
5. Ota huomioon lasten ikä ja lukumäärä. Itse suosittelen kahta-kolmea aika samanikäistä lasta, koska he voivat näin ollen leikkiä keskenään ja yhteistä tekemistä on helpompi keksiä. Kaikkein helpoin on tietysti olla perheessä, jossa on vasta yksi pieni vauva. Itse koin lasten ikäeron ongelmaksi, koska yksi- ja viisivuotiaalla ei paljoa yhteistä ole.
Australiaan ei myöskään pääse minkään järjestön kautta, joten joudut kyllä itse hakemaan perheesi netin välityksellä. Suosittelen aupair-world.comia ja hakemalla googlesta löydät vastaavanlaisia sivustoja. Mol.fi:stäkin saattaa löytyä vaikka puolisuomalaisia perheitä, että eikun hakemaan. Tarvitset myös Work&Holiday -viisumin, jonka kaavakkeen löydät aussihallinnon sivuilta, ja hinta on n. 130 € muistaakseni.
Kiitos tosi kattavasta viestistä! :) Tuli paljon sellaista tietoa ja huomioita, joita en tätä ennen tiennytkään/jotka eivät olleet tulleet mieleeni.
Aupairworld.com-sivustolta olenkin perheitä katsellut ja joihinkin ottanut jo yhteyttä. Tuntuu, että aika monet etsivät nyt auppareita, jotka aloittaisivat nyt keväällä eikä tuonne syksylle sijoittuvia ilmoituksia ole vielä kovin paljoa. Eniten haluaisin mennä auppariksi juurikin tuollaiseen puolisuomalaiseen perheeseen, jotta esimerkiksi juuri tuota omissa oloissa viihtymistä tai jotain muuta meille suomalaisille niin tyypillistä luonteenpiirrettä ei oudoksuttaisi. Tuolla aupairworld.comissa en ole vielä törmännyt kuin täysin aussiperheisiin. Ilmoittelevatkohan nuo puolisuomalaiset perheet itsestään jollakin toisella/omalla sivustollaan?
Mietin aiemmin tuota, että olisin lähtisin tuolla WH-viisumilla ja etsisin paikanpäällä jotain työtä. Toisaalta auppariksi lähteminen olisi ehkä "varmempaa", koska sitten siellä olisi ainakin joku varma paikka mihin mennä. Olen myös miettinyt sitä, että olisin ensin aupparina vaikka puolisen vuotta ja sitten loput kuukaudet ottaisin enemmän loman kannalta ja vaikkapa kiertelisin maata.
Juu ei mitään, mielelläni autan, kun muistan itse lähtiessäni, että jouduin kursimaan tietoni kasaan ties mistä eri lähteistä, enkä tavoittanut yhtäkään ihmistä, joka olisi ollut kiinnostunut kertomaan aussiaupparoinnista ollenkaan tai vaihtoehtoisesti vain niistä hyvistä puolista. :)
Noilla sivustoilla kannattaa vierailla joka päivä pariinkiin otteeseen, että varmasti löytää itselle sopivan perheen. Aussit etsivät uusia auppareita yleensä aika tiukalla aikataululla, mutta kannattaa vaan yrittää hakea perhettä jo nyt. Itsekin löysin perheeni marraskuussa -08 ja työt alkoivat vasta seuraavan vuoden elokuussa. Kiire sinulla ei missään nimessä kuitenkaan ole.
Puolisuomalaiset perheet ottavat aika usein aupparin lähipiiristään Suomesta, joten he eivät välttämättä ollenkaan ilmoita hakemisestaan minnekään. Itse olen törmännyt mol.fi:ssä pariin otteeseen puolisuomiperheeseen, joten siellä kannattaa silti vierailla.
Oletko hyvin sopeutuvainen? Suomalaisnaiset osaavat olla hyvin vaateliaita, mitä au paireihin tulee, ja jokaisella puolisuomiperhe -kaverillani oli ollut kyynel silmässä useampaan otteeseen. Ei sillä, että olo täysin auvoista kokoaussiperheessäkään olisi, mutta saat ehkä enemmän anteeksi joissain asioissa. Myös kielitaidon kehittymisen kannalta pelkkä aussiperhe on tietysti parempi.
Onhan auppariksi lähteminen todellakin "varmempaa" ja usko, kuulostat ihan itseltäni silloin kun ausseihin lähdin. :) Mullakin oli alunperin tarkoituksena työskennellä perheessä 5 kk, ja sitten lähteä kiertelemään, mutta kuinkas kävikään.. Perheessä on kuitenkin niin kiinni, ja opiskelijana oletan sinun asuneen jo jonkin aikaa omillasi, joten asetelma voi pidemmän päälle käydä raskaaksi. Itse asu(i)n vielä vanhempien luona, mutta olin jo 17-vuotaana sitä mieltä, että olisin voinut muuttaa omilleni. Nyt vihdoin syksyllä toive toteutuu, kun elämäntilanteesta johtuen en ole kuitenkaan pystynyt ennen omilleni lähtemään. Ymmärrät varmaan, että kotiinpaluu oman vapauden jälkeen oli aika suolaista. ;)
Uskon ja tiedän, että yksin maapallon toiselle puolelle lähteminen ei välttämättä houkuttele, ellei vastassa ole ketään. Tulet kuitenkin tapaamaan monia ihania ihmisiä, ja vaikka väistämättä ensin "hukassa" onkin, niin tiedän sen olevan sen arvoista.
Sinuna en siis lähtisi au pairiksi vain sen takia, että se on "varmaa". Tai jos, niin vain enintään pariksi-kolmeksi kuukaudeksi. Harvemmat perheet - harmi vain - haluavat aupin viihtyvän näin vähän aikaa.
Harkitse nyt kuitenkin tarkkaan. Muiden töiden haku ei ole helppoa, mutta tapaat paljon enemmän muita nuoria ja kiinnostavia ihmisiä. Et myöskään ole sidottu pysymään samassa paikassa koko aikaa, vaan saat vaihtaa kaupunkia vaikka muutaman tunnin varoitusajalla.
Sen olen itsekin havainnut, että noilla sivuilla "vaihtuvuus" on melko nopeaa! Sen puoleen siis tuskin on kiire, kuten itsekin mainitsit :)
Jos olisin lähdössä reissuun jonkun kaverini kanssa, niin silloin miettisin varmaan joitain muita kuin aupparin töitä. Tuntuu siltä, että tuo perhe olisi sellainen "kiintopiste", että on edes jotain varmaa siellä odottamassa, kuten edellisessä viestissänikin mainitsin. Uskon kyllä, että tutustuisin nopeasti uusiin ihmisiin ja keksisin kyllä tekemistä ilman perhettäkin, mutta olen luonteeltani sellainen, että en osaa kuitenkaan lähteä ihan "tyhjän päälle". Ihan unelmahan olisi sellainen perhe, jossa minua pidettäisiin kuin yhtenä perheenjäsenenä eikä pelkästään "taloudenhoitajana", jota voidaan työllistää sitten miten paljon tahansa. Omaa tilaa arvostaisin kanssa, koska sitä kuitenkin tiedän tarvitsevani. (Tosiaan olen asunut pari vuotta omillani ja esimerkiksi kotikotona käydessäni huomaan aina välillä tarvitsevani tiettyä ysityisyyttä - ei kuitenkaan sillä ettenkö viihtyisi muiden seurassa!) Minun täytyy kuitenkin muistaa, etten saa asettaa liian tiukkoja reunaehtoja tai tuskin tulen valituksi mihinkään perheeseen :D
Aika jännä juttu tuo, että suomalaisnaiset saattavat olla jopa paikallisiakin vaativampia. Hyvä että mainitsit tuosta! :) Itse olen nimittäin elänyt siinä uskossa, että he juuri saattaisivat antaa helpommin anteeksi joissakin asioissa kuin paikalliset. Toisaalta kokonaan aussiperhe olisi parempi, koska tuo kielitaito toden totta kehittyisi varmasti niin paljon paremmin ja pääsisin näyttämään itsellenikin että kyllä minä pärjään :) Jotenkin vain se hieman pelottaa, että kun vanhemmat ovat ymmärrettävästi hyvin tarkkoja lapsistaan niin jos en ymmärtäisi täysin jotain mitä vanhempi tarkoittaa ja tapahtuisi joku väärinkäsitys heidän lapseensa liittyen. (Puoli)suomalaisperheessä tätä vaaraa ei niin ilmeisesti olisi ehkä olemassa. Toisaalta he ehkä saattavat olla sitten tarkempia joissain muissa asioissa?
Tässä viime aikoina itselleni on kyllä varmistunut entistä enemmän se, että syyskuussa Ausseihin suuntaan joko sitten auppariksi tai muuten vaan. Saanko vielä kysyä, että mikä johti oman auppariutesi lopettamiseen (oliko siis ainut syy se, että kaipasit jotain muutakin lastenhoidon lisäksi?), olitko puolisuomalaisperheessä ja mitä töitä teit auppariutesi jälkeen? Toiselle puolelle maapalloa lähtö on kuitenkin iso muutos, niin sen takia näitä kysymyksiäkin tulee näin valtavasti mieleen :)
Minäkin aluksi ajattelin, että tarvitsen juuri tuollaisen kuvailemasi "kiintopisteen" lähteäkseni vieraaseen maahan. Loppujenlopuksi tämä olikin se haittaava tekijä kavereiden löytymisessä ja muussa elämässä. Tästä syystä suosittelen suurkaupunkiin (edelleenkin Sydney tai Melbourne) lähtemistä, koska siellä on niin paljon enemmän tekemistä ja muita au paireja. Itselleni oleminen "pelkkänä taloudenhoitajana" olisi ollut parempi vaihtoehto, kun en ole yhtään sen tyyppinen ihminen, että voisin (tai edes haluaisin) olla vieraan perheen perheenjäsen. Kun hoidin lapsia 10 h päivässä, en todellakaan halunnut nähdä heitä enää sen jälkeen, joten tuli sitten kaikki viikon vapaa-aika vietettyä yleensä omissa oloissa. Vaikka perheenäiti sanoikin, ettei ole minun tehtäväni vahtia lapsia työpäiväni jälkeen, niin mitä siinä sitten tekee, jos lapset tulevat luokseni ja alkavat jotain kysellä, etc? Ei niitä voi ihan huomiottakaan jättää. Mutta tosiaan, jos sitä työaikaa on vähemmän, niin eiköhän niitä lapsia kestä vapaa-ajallakin paremmin. ;) Ja opinpahan muuten sen, että kotiäitiä minusta ei tule.
Minun au pair -urani loppui lyhyeen monen eri syyn yhteisvaikutuksen takia. Äiti oli aivan liian huolehtivainen lapsistaan, isä huonolla tuulella AINA, enkä pitänyt lasten persoonista. Itse olin kuulemma a) epäluotettava (= en vastannut puhelimeen pariin kertaan, kun olin unohtanut sen huoneeseeni, jota nyt sattuu kotonakin) b) en näyttänyt tunteitani (WTF? Tätä en ikinä tajunnut. Olisi ilmeisesti pitänyt mennä joka päivä ilmoittamaan, että "Tänään olenkin sitten ihan peruspositiivisella mielellä liikenteessä!") c) söin liikaa hedelmiä d) äiti huomasi, etten viihtynyt heillä (tuliko yllätyksenä, kun olin suljettuna neljän seinän sisään kuin jokin häkkieläin? Pienessä kaupungissa ei oikein lähdetä autotta minnekään, ja perhe asui aika kaukana keskustasta. Ainoa huvitus oli siis lenkillä käynti. Kerran kävin äidin työkavereiden kanssa ulkona, mutta he olivat kaikki tietysti vanhempia ja puhuivat lähinnä lapsistaan. Perheenäidin tosiaan lupasi hankkia kaupungin toisen au pairin yhteystiedot, mutta se tuntui olevan ylitsepääsemättömän hankalaa).
Ainiin, ja kunnon perheenjäsenenä minun olisi ilmeisesti pitänyt istua perheen vanhempien kanssa sohvalla katsomassa TV:tä joka ilta, enkä tätä harrasta kotonakaan. Itse olin siis kokonaan aussiperheessä, josta nämä suurimmat "kulttuurien yhteentörmäykset" varmasti johtuivatkin.
Au pairiuden jälkeen hain töitä kuusi viikkoa, kunnes sain homman outbackista barmaidina. Se oli ihan jees duunia, ja kylä niin pieni, että väkisinkin oppi tuntemaan kaikki ja ihmiset siellä olivat aivan mahtavia. :) Että kun ausseihin lähdet, niin käy ihmeessä sisämaassakin!
Useimmat backpackerit taitavat työskennellä baarihommissa, hedelmänpoimijoina tai tarjoilijoina. Suomalaiset pääsevät kyllä hyvin juuri asiakaspalveluhommiin, koska kielitaitomme on yleisesti ottaen parempaa kuin valtaosalla reppureissaajista.
En nyt tiedä, mitä muuta keksisin kirjoittaa, mutta kysy ihmeessä jos joku jäi vielä vaivaamaan! :)