Näitä nyt täältä varmaan löytyy kasapäin, mut olis kiva saada silti asiallisia vastauksia :/
Eli siis, ollaan nyt miehen kans tunnettu joku puolisen vuotta. Tapailtu ja alettu nyt sitten n. kuukausi sitten seurustelemaan. Seksi ei ole ollut vielä ajankohtaisena tai siihen asti ei ole vielä menty. (Ei ole kumpikaa tehny alotetta siihe suuntaan) ja tota, nyt on miehen elkeet jonku aikaa ollu semmoset et varmaan haluis siirtyy seuraavaan vaiheeseen. Mut mulla ei oo semmosta fiilistä et haluisin tai en uskalla! Ei olla puhuttu asiasta mitenkää, vaikkakin paljo nukuttu yhessä ja hengattu muutenki. Tää Johtuu varmasti paljolti siitäki etten ole kauhean kokenu, ja vähän itsetunto ongelmia kropan suhteen ja muutenki. Tiedän, kaikki nyt sanoo et puhu se miehen kans, mut olisko jotain mitä mä voisin ite tehä asian suhteen? Koska suhde kuitenki jo siinä vaihees, et seksi olis ajankohtane. Tykkään kauheesti olla sen kans lähekkäin, ja sen hellyyden osotuksista. Mut en osaa ite oikeen antaa sitä hellyyttä (Epävarma ja jollakin tapaa ujo kun olen.. ) Ja kaikki on kauheen uutta mulle, kun eka "kunnon" suhde on kyseessä... :) Mä oon ite TODELLA huono puhumaan tämmösistä asioista kasvotusten, joten siks nyt eka täältä kyselen apua...? Saman kaltasta tilannetta kellään? kokemuksia? Ratkaisua? :) Täytyyhän sitä jossain vaiheessa puhua sen miehenki kanssa, mut oon ootellu et jos tästä ite rohkastuis ja nää asiat tapahtus vaikka vaan luonnostaan.. :)
Olemme molemmat yli 20, eli siis ei enää iha mitään kakaroita! :)
Eli siis, ollaan nyt miehen kans tunnettu joku puolisen vuotta. Tapailtu ja alettu nyt sitten n. kuukausi sitten seurustelemaan. Seksi ei ole ollut vielä ajankohtaisena tai siihen asti ei ole vielä menty. (Ei ole kumpikaa tehny alotetta siihe suuntaan) ja tota, nyt on miehen elkeet jonku aikaa ollu semmoset et varmaan haluis siirtyy seuraavaan vaiheeseen. Mut mulla ei oo semmosta fiilistä et haluisin tai en uskalla! Ei olla puhuttu asiasta mitenkää, vaikkakin paljo nukuttu yhessä ja hengattu muutenki. Tää Johtuu varmasti paljolti siitäki etten ole kauhean kokenu, ja vähän itsetunto ongelmia kropan suhteen ja muutenki. Tiedän, kaikki nyt sanoo et puhu se miehen kans, mut olisko jotain mitä mä voisin ite tehä asian suhteen? Koska suhde kuitenki jo siinä vaihees, et seksi olis ajankohtane. Tykkään kauheesti olla sen kans lähekkäin, ja sen hellyyden osotuksista. Mut en osaa ite oikeen antaa sitä hellyyttä (Epävarma ja jollakin tapaa ujo kun olen.. ) Ja kaikki on kauheen uutta mulle, kun eka "kunnon" suhde on kyseessä... :) Mä oon ite TODELLA huono puhumaan tämmösistä asioista kasvotusten, joten siks nyt eka täältä kyselen apua...? Saman kaltasta tilannetta kellään? kokemuksia? Ratkaisua? :) Täytyyhän sitä jossain vaiheessa puhua sen miehenki kanssa, mut oon ootellu et jos tästä ite rohkastuis ja nää asiat tapahtus vaikka vaan luonnostaan.. :)
Olemme molemmat yli 20, eli siis ei enää iha mitään kakaroita! :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mites olis jos hakisitte illanviettoonne pullon hyvää punaviiniä...Se vois rentouttaa sinua ja tulisit estottomaksi..Mutta muista, että vain pari pikarillista! Kännissä naimisesta ei muista mitään :)
Pullosta saa 4 pikarillista kaiken kaikkiaan..makea mustikkaviini olis esim.hyvää!
Ei samaa tilannetta, mutta mieleen tulee se, että totuttelee olemaan alastomana toisen kanssa. Jos ette ole saunoneet yhdessä tai nuku alasti tms, niin vois olla hyvä hetki aloitella. Ja alkuun vaik voi pyytää hieromaan selkää yläosattomana niin että tottuu tilanteeseen. Pikkuhiljaa ja pari vaatetta kerrallaan vähemmän niin tottuu ajatukseen.
Pitkät esileikit ja rentoutuminen on ihan ehdotonta että nainen saa siitä jotain fiiliksiäkin. Jos tilanne tuntuu hyvältä, niin sitten vasta pidemmälle. Toisen koskettelu voi olla erittäin kiihottavaa myös ilman yhdyntää. Eli sitä kannattaa myös kokeilla. Tässä nyt muutama ajatus.
Joo. On tuttua. Omalla kohdallani oma tyttöystäväni täyttää juurikin kaikki nuo kriteerit. En halua olla julma, mutta jos tätä jatkuu vielä, niin päätän suhteen. Pidän kovasti tyttöystävästäni (luultavasti myös sinun miesystäväsi sinusta), mutta en kestä sitä että kun kerrankin itsestä saa ulos niitä hellyyden osoituksia, niin ne menevät kuin puille paljaille, ja nainen menee ikäänkuin "shokkiin" tai johonkin itsesuojelutilaan. Onko tuttua?
En tiedä mitä sinun pitäisi tehdä, ja believe me, olen miettinyt aivan samaa. Ehkä jonkunlainen niskasta kiinni otto kenties?
Oletko neitsyt?
Tyttöystäväni on myös hyvin kokematon parisuhteissa, ja koko suhde lähtikin alkuun niin hitaasti, että meinasin luovuttaa jo siinävaiheessa (tapailua noin 4 kuukautta, ja sitten vasta ns. "alkurysäys").
Ette ole vielä puhunut aiheesta? Emme ole mekään. Rupeaa tuntumaan siltä että alkuviestin olisi kirjoittanut tyttöystäväni. Ainoa poikkeava seikka on se ettei hän osaa suomea.
Ainoa toimiva vinkki tähän on se, että puhukaa mahd nopeasti. Älä suunnittele liikaa milloin otat asian esille, vaan ota se esille välittömästi kun seuraavan kerran tapaatte. Tiedän että jos luonteesi on epävarma niin miehesi on hyvin vaikeaa, tai jopa mahdotonta ottaa asiaa puheeksi koska epävarmuutesi tekee myös hänestä epävarman. Pian hän saattaa luulle ettet välitä hänestä ollenkaan, tai ettet ole läheskään yhtä täysillä mukana suhteessa kun hän on.
Eli summasunmaaru, puhukaa asiat halki niin nopeasti kuin mahdollista. Toivon että myös omalla kohdallani tämä asia tapahtuisi, eikä minun tarvisi jättää tyttöystävääni.
Itse olen siis joutunut tekemään lähestulkoon kaikki aloitteet, niin henkisissä kuin fyysisissä asioissa.
Muistutan vielä että tarkoitukseni ei ole olla mulkku, vaan sanoa asiat mahdollisimman suoraan, kun tilanne kuitenkin niin tutulta kuulostaa. Kiitos hei.
- Sami
Onko koskaan tullut mieleesi että on naisia jotka eivät harrasta seksiä ennen aviiiiiiiiiioliittoa.
Siinä ei ole mitään pahaa. He vain kokevat että suhde ei voi olla enää intiimimpi ja heille on liian arvokasta jakaa kehoaan muiden kuin vain aviiiiiiiomiehensä/vaimonsa kanssa.
He välttämättä eivät näe siinä muiden kohdalla mitään pahaa että seksikavereita vaihdetaan- yksi per vuosi- mutta se vain ei sovi heidän arvomaailmaan.
Moi oppeliini,
Kyllä, tämä on tiedossani mutta niin on myös se että ainakaan tyttöystäväni kohdalla asia ei ole näin.
En myöskään tuomitse sitä että joku haluaa asioidensa olevan niin. Sitä onko viestiketjun aloittajalla ei seksiä ennen avioliittoa periaate, en voi tietää.
- Sami
Onko käynyt mielessä, että naiset, jotka eivät halua seksiä ennen avioliittoa, ehkä jopa mainitsevat asiasta..?
Olis se kummaa, jos ei sen vertaa pysty miehen kanssa puhumaan asiasta.
ymmärrän tyttöystävääsi. Ja paniikki voi olla niin totaalisen älytön kohtaus, ettei sillä ole mitään rajoja. Kun meinaa saada paniikkikohtauksen siitä, että joku puolituttu merkityksetön mies moikkaa ja iskee julkisella paikalla silmää, ja häipyy ulos suu täristen ja itku kurkussa tajuamatta mitä tuntee, on varmaan äärilaitaa, mutta koettua sekin. Eikä sille ole mitään järkevää selitystä, se vain tulee. Toivon vain, että jos lähdet, niin tee se niin siististi, kuin mahdollista. Tyttökaverisi voisi seurustella ensin vähän kallonkutistajan kanssa, tuskin siitä koskaan mitään järkevää saa.
hmm, kun muistelen omia alkuaikoja kauan sitten, niin minuakin ujostutti ja puhuminen oli paljon vaikeampaa kuin varsinainen toiminta eli hellyydenosoitukset ja seksi. Hyvin se eteni ilman sen ihmeempiä keskusteluja. Kosketus ja läheisyys ovat myös keinoja ilmaista tunteitaan ja kertoa haluistaan. Sun ei tarvitse pakottautua hankalalta tuntuvaan asian käsittelyyn puhumalla, jos vaan pystyt toimimaan muuten. Rohkaise itsesi hyväilemään, suutelemaan ja sänkyyn, ensin vain toistensa kehoihin tutustuen. Se johtaa väistämättä halujen heräämiseen ja sitten kaikki käykin itsestään. Kun on alkuun päästy niin luonto ohjaa...
Toinen neuvo: Opettele seksiä itseksesi kun olet yksin. Totuttele siihen että sinua hyväillään (sinä itse), tutstu omaan ruumiiseesi ja opi olemaan häpeämättä ja arastelematta. käytä myös mielikuvitustasi mitä rohkeampiin tilanteisiin. Opettele myös tuottamaan itsellesi seksuaalista mielihyvää ja orgasmeja, siitä on sitten paljon apua kun olet miehen kanssa.
Jotain kannattaa tehdä nopeasti, kuten koska esim. Sami kertoi miehet ei jaksa yleensä kauan odotella. Enkä tarkoita sitä, että tarvitsisi välttämättä hypätä heti sänkyyn, mutta olisi ehkä hyvä vaikka kertoa sille poikaystävälle, että tykkäät kyllä hänestä, mutta olet ujo jne. Ettei hän tylsisty ja luule ettet ole kiinnostunut ja vaikka jätä sinut.
Mä olin kanssa alkuun tosi ujo ja ekan poikaystävän kanssa ei päästy ikinä seksiin asti, koska hän jätti mut. Just sen takia varmaankin, että oltiin seurusteltu pari kuukautta ja aina kun hän alkoi suutelee ja ehdottelee jotain, mä vaan aloin ujostella ja lähdin pois tilanteesta.
Mutta varmasti sinäkin pääset tosta ujoudesta eroon, kun saat vähän enemmän kokemusta. Nykyään ei enää yhtään hävetä olla alasti ja tehdä alotteita ym. Mutta se lähtee pienistä jutuista, alkuun pelkkä saunaan meneminen yhdessä on tosi vaikee tilanne ja pitää vaan voittaa se ujous. Mä ensin ujostelin tosi paljon omaa vartaloa, mutta loppujen lopuks eikai siinä oo oikein mitään pelättävää. Harva mies varmaan kuitenkaan mitään negatiivista palautetta antaa jos tyttöystävä lopulta voittaa ujouden ja uskaltaa olla alasti:)
Kiitos kaikille... ja samille tuosta palautteesta, en kokenut sitä mitenkään typeränä tai loukkaavaana päin vastoin...! Ja oon nyt yrittänyt rohkaista itteäni. Enkä mä mielestäni kavahda tai pakoile tilanteita jossa pitäs olla lähellä toista, ja annan kyllä koskea ja hakeudun myöskin ite tilanteisiin jossa tää mies saa koskea ja koskeekin. mutta oon vaan ite huono tekemään sitä alotetta.. Mutta eiköhän siitäkin päästä kyllä yli. On itseluottamus kohonnu viimesen vuoden sisällä sen verra, et uskaltaa jo sanoa suoraaki asioita! :) Ja en kuulemma enää ole niin ujo, kuin mitä reilu vuos sitte oli tilanne... Mutta kiitos kaikille.. yritän nyt sit saada suuni auki! :) Saa toki vieläkin laittaa kokemuksia ja ratkaisuja...
Tuli mieleen sellainen juttu, jos vielä lueskelet tätä ketjua, että mitäs, jos tämä poikaystäväsi ei olekaan sinulle sopiva? Muistan tilanteen, kun aloittelin ensimmäisiä, vakavempia suhteita ja tuli seksin ja yhdynnän aika. En saanut puhuttua pojan kanssa mitään asiasta ja tuntui, että puhuisin ihan höpöjä, jos alkaisin puimaan tunnettani siitä, että seksi jännittää ja pelkään, että yhdyntä ei onnistu, vartaloni ei ole kyllin hyvä, rintani ovat liian pienet jne. Olimme kylläkin hyväilleet toisiamme, mutta kunnollista rakasteluhetkeä yhdynnän kanssa ei ollut vielä ollut.
Noh, sitten meille tulikin ero. Huomasin ettemme olleetkaan ihan samalla aaltopituudella ja löysin pian nykyisen mieheni. Meni kaksi viikkoa ja päädyimme sänkyyn. Se tuntui niin luonnolliselta, etten koskaan osannut kuvitellakaan seksin tuntuvan niin hyvältä ja luonnolliselta. En edes pahemmin jännittänyt, vaikka toki perhosia oli mahassa. Mutta ei ollut sellaista rimakauhua niin kuin edellisen poikaystävän kanssa. Alusta asti olemme puineet kaikki mieltä painavat asiat ja puhuneet avoimesti seksistä, koska se on onnistunut hyvin. Ei tarvitse koskaan jännittää puhumista toisen kanssa, koska tietää, että toinen ymmärtää tai ei ainakaan tuomitse. Olimme tuolloin kovin ujoja myös.
Tää oli kyl hyvä kommentti "Entäpäs jos...? kaikenlaista kokenut"
Pisti oikeen miettimään asiaa. En oo sitä ääneen halunnu sanoa, mut on kyllä käynyt mielessä, että jos tää ei vaan oo oikee mies mulle.. Mutta mistä senki sit tietää...? Siis ku kuitenki tykkään olla sen kans, ja mielelläni sinne sen luo meen ja mielelläni sen kainaloon käperryn! ja aina on perhosia vastsassa ku se koskee.. ja semmosta... En kyllä oo kertaakaa osannu kuvitella että täs tämä elämän mies nyt sit o... Ja en kokenut mitään alkuhuumaa hänen kanssaan. Mietinki sitä jo silloin alkutaipaleella ku alettiin tapailemaan, et miks ei oo sellasta vou-ihanaa fiilistä. Juttu alkoi kyllä tosi typerällä tavalla (Järjestetty juttu ) ja vähän hätiköidysti. Ja alkuun meninki sellasella fiiliksellä että katotaan nyt mitä tästä tulee. Mut nyt täs on menty se puol vuotta siitä ku tavattiin, ja emmä tiiä. On kyllä vähän semmonen olo että en ihan poikkikaa haluais kuitenkaan pistää... Mutta ei kai sitä loputtomiin voi vaan kattoa mitä tästä vois joskus tulla...? Että ku on niin ihania nää ihmissuhteet, ei kai sen pitäs näin vaikeeta olla...
vaikea ja herkkä tilanne. Tuossa jos menetkin heittämään vaatteet nurkkaan ja toinen onkin, että hei, mikä tää on (voi olla mikä vain) tai katsoo kerran ja ei toista, niin se kokemus on sitten sillä sinetöity.
Yleensä nainen osaakin olla epävarma asioista, esimerkiksi kropassaan, on ne, jotka tosissaan onkin sitten miehelle niin tärkeitä, että siitä ei enää yli päästä. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun mies tokaisee, että onko ne noin pienet ja se suhde olikin sitten siinä, tai katsoo ja nielaisee ja muuttuu poissaolevaksi. Lisäksi suhteessa kyllä oppii tuntemaan toisesta myös sen puolen, että miten hän suhtautuu. Naapurin läskille puuskuttavalle akalle jos nauraa tai kommentoi tummaihoisen maahanmuuttajan ryhtiä tai erikoista kävelytyyliä, ei kuule sunkaan selluliittejäsi tai muhkuroitasi sitten ylistä. Ei sun periaatteessa tarvitse puhua hänen kanssa noista. Sen suhtautumisen näkee ja huomaa kaikesta muusta. Kattelkaa missikisat tai jotkut iltatytöt yhdessä ja kommentoippa huvikses jotakin ihmisiä. Saat aika hyvän kuvan siitä, mitä on tulossa. Puhumalla sä et tule saamaan tuskin totuutta irti.
Kun tapasin nykyisen mieheni, menin fiksusti humalaspäissäni töksäyttämään baarissa, että voidaan mennä sänkyyn samantien jos haluaa, mutta että kiinnostukseni on sitten lopahtanut kaikkiin miehiin seuraavaan aamuun mennessä, kun kerran vain seksin perässä juostaan.
Näinpä mieheni, joka halusi enemmän, tuli viereen vain nukkumaan yöksi ja on tuossa nyt yhdeksän vuotta nukkunut... En ollut ujo ja olin siis kokenutkin paljon kaikenlaista, miehille puhuminen asiasta kuin asiasta ei ollut koskaan ollut vaikeaa. Mutta aika kului ja se tulikin vaikeammaksi. Oltiin yhdessä viikko, mies ei tehnyt mitään aloitetta. Meni kuukausi, mies ei tehnyt vieläkään mitään aloitetta... Mitä kauemmin aikaa kului sitä epävarmemmaksi tulin, ensimmäistä kertaa moniin vuosiin tunsin itseni epävarmaksi omasta seksuaalisuudestani ja kropastani (jotain vikaahan siinä pitää olla kun mies ei halua). Se oli tosi rankkaa, en ollut vuosiin ollut monien kuukausien selibaatissa ja sitten parisuhteessa ollessani elin sellaisessa! Meni liian kauan aikaa, minä en uskaltanut enää tehdä aloitetta, mieheni ei uskaltanut tehdä aloitetta.
Ei siitä puhumalla mihinkään päästy, kumpikaan ei yksinkertaisesti uskaltanut koskaan ottaa asiaa puheeksi, hävetystä oli liikaa. Sitten vain kerran tarpeeksi kova humala ja homaa hoitui itsekseen... Oltiin oltu yhdessä ehkä viitisen kuukautta, humalia yhdessä kerennyt olla siinä ajassa kuitenkin ihan tajuttoman useita, eli en vain tiedä mikä hanan aukaisi sillä kertaa. Nautittavaahan se ei ollut, känniläisten tuhrausta, mutta se poisti padon. Seuraavana aamuna oli jo nautittavaakin seksiä ja siitä se lähti, luontevasti etenemään.
Eli kun odottelee liian pitkään, niin sitä alkaa miettimään kelpaankohan, saakohan se edes seisomaan minun kanssani. Ei siinä puheita tarvita, kun kerran astuu sen kynnyksen yli, että näkee, että saa tuo seisomaan, niin sitten rentouttaa...
Puhuttu ollaan sitten jälkeenpäin, vain sen verran että saatu selitys ilmiölle. Selitys oli, että mies oletti alkuun minun sitten myös sanovan milloin on sitten se oikea aika, kun kerran kerroin milloin ei ollut oikea aika... Ja kun aikaa oli kulunut liikaa meni miehelläkin kynnys liian korkeaksi...
te jokka ujostelette poikia nii ottakaa poika jolta ei oo poikuus menny.
Eivät taatusti painosta yhtää mihinkää tai jätä koska ei saa. Kyl se vaa on nii et neitsyitä molemmat saisivat alakuunsa olla, ettei tuu erimilisyyksiä. Liikaa seksiä koko maalimmasa
...mitäs mieltä olet siitä faktasta, että yleensä sitä tekee mieli verrata? Jos on poikuus tallella, niin uskaltaako sitä luottaa, että sille riittää yksi koko elämäksi? Eikö sitä sitten pelkää, että se varmasti tahtoisi myös verrata, että onko tämä edes hyvää?
Jotenkin kuulostaa luonnottomalta, että olisi vain yksi seksikumppani koko elämän aikana...