Kotirouvana eläminen

Vähän aikaa, ei varmasti kovin kauaa.

jos raha lähde on sitten miehessä, kun ei raha kotona olemalla tule.

ne parhaimmat kicksit kun saa kokea onnistumisen elämyksiä joten olisi aika tuskaista luopua mieleisestä työstä. Pitäisi olla tosi pahasti lätkässä siihen tyyppiin jos jättäisin hänen vuokseen työni. Enkä sittenkään pelkästään hänen pyynnöstään luopuisi työstäni vaan siihen pitäisi olla joku käytännön pakottama syy esim. muutto sellaiselle paikkakunnalle jossa ei ole oman alani työpaikkoja lähimaillakaan. Päiviin olisi pakko keksiä jotain muutakin täytettä kuin pelkkää kodinhoitoa. Luultavasti yrittäisin laajentaa harrastusvalikoimaani tai tarjoutuisin johonkin vapaaehtoistyöhön.

Jos voisin kotirouvana harjoittaa harrastuksenomaisesti jotain pikkubisnestä, esim. tekisin ja myisin käsitöitä. En oikein ole mikään kodinhengetärtyyppi, joten oikeaa hyötyä kotona olemisestani ei varmaan olisi. Päivät menisi helposti kuitenkin kaikenlaiseen näpertelyyn ja harrastamiseen ja koti olisi ihan yhtä siivoton ja ruoka samoja puolivalmisteita kuin nytkin.

Jos kotirouva tarkoittaisi kotirouvaa, eikä kotiorjaa, niin voisin, olettaen, että minulla olisi mahdollisuus toteuttaa itseäni ja mielenkiinnon kohteita, niin varmasti voisin olla. Valitettavasti en tunne yhtään naista, joka ei olis kodissaan enemmän orja kuin rouva ja jolla olis mahdollisuus taloudellisesti rouvana olla. En tarkoita, että diivana eläisin, mutta ei niinkään, että intohimo olis sitten kiillottaa hopeita ja pyyhkiä taulujen päältä pölyjä.

Tähän liittyy kuitenkin pari juttua. Jos kotirouvana olo merkkaa, että mies tekee 12-tuntisia päiviä, ei kiitos. Tai jos se merkitsee sitä, että mies käsittää, että alkaakin pomottamaan, jos jokapäivä ei ole keittiöhopeat kiillotettu tms, niin ei kiitos. Kotiäitiys on eri asia kuin kotirouva, se on välillä täyttä työtä ja enemmänkin.
Jos kotirouvuus on mahdollisuus, eikä velvollisuus, niin ilman muuta voisin olla. Valitettavasti ei ole koskaan mahdollista.

Lisäksi suurin ongelma on se, että eläke ei kartu kotona ollessa. Jos talous olis turvattu ja tällä tarkoitan muuta kuin niin, että se löytyisi miehen takataskusta, niin mikäs siinä.

Ensinnäkään mulla ei ole sellaista varallisuutta että voisin heittäytyä laakeireilleni lepäämään, toisekseen tykkään työstäni paljon. :) Missään nimessä en haluaisi olla puolisosta taloudellisesti riippuvainen.

Juu, jos se ei tosiaan tarkoita sitä, että mun pitää vaan hoitaa kotia. Siihen ei kyllä mielenkiinto riittäisi. Eli, jos olisi tarpeeksi pätällää miehen kanssa tai ilman (en siis haluaisi olla elätettävä kuitenkaan) niin tekisin mielelläni päivät pitkä runoja, lukisin kirjoja, kirjoittaisin itsekin kirjoja sekä blogeja, maalaisin tauluja ja opettelisin pari uutta kieltä. Ja välillä vois tietysti matkustaa, tehdä kunnon illallisia ystäville ja kuunnelle musiikkia. Miksei?

Ja monelle miehellekin tämä olisi tietysti mieluista, siis pärjätä ilman työssä raadantaa.
Mutta tää mun kuvaus ei siis oikeen sopinutkaan otsikkoon. Kotirouvahan on yleensä miehen elätti eli mies hankkii rahat. Mun luonto ei ehkä siihen taipuisi, haluan olla omavarainen ja onneksi olenkin.

Katsoin juuri yhden dokkarin, jossa eräs vanha ranskalainen nainen kertoi ajastaan kotirouvana. Rahaa mies tienasi, mutta halusi kuitenkin nöyryyttää vaimoaan ja pisti tämän anelemaan joka kuukausi rahaa itselleen ja lapsille, ja hänen nuoruudessaan ero ei tullut kysymykseen.

Vastaukseni on, että voisin tottakai kuvitella, mutta käytännössä en siihen alkaisi, ellei sitten voisi jollain tapaa taata, että saan tietyn summan euroja/kk ja summan pitäisi riittää myös kunnon eläkevakuutukseen.

Minulle on teini-iästä eteen päin miehet hokeneet, että naisten hoitovapaat on pelkkää yhteiskunnan rahoilla lomailua ja kotiäitiys/rouvius pelkkää miehen rahoilla loisimista. Eivät sitten kyllä ole koskaan kertoneet, että miten ne lapset pitäisi sitten tähän maailmaan oikeaoppisesti saattaa.

En lasten kanssa enkä ilman.