Olin maanataina työhaastattelussa, nyt kärvistelen malttamattomana odottaen tulosta. Olo on aivan hirveä.
Olen ollut kyseisessä firmassa töissä aikaisemminkin ja sen kokemuksen perusteella kyseessä on todellinen unelmatyö. Viihdyin valtavan hyvin, porukka on mukavaa, työ sujui hyvin.
Kuulin vuosi sitten, että heillä tulee mahdollisesti paikka avoimeksi. Olen odottanut siitä saakka tätä paikkaa. Halua päästä sinne on vaan voimistunut, kun nykyisessä työssäni on tullut vastaan uhka yt-menettelylle yms, joka rassaa henkilösuhteita.
Haastetteluun kutsuttiin 3-4 henkilöä eli mahdollisuudet näyttävät päällisin puolin hyvältä. Ongelmani on kuitenkin se, että hakijoiden joukossa on kovia ammattilaisia ja minua n 10 v nuorempia. Olen 40 v ja nämä muut keskimäärin 30 v.
Olo on erittäin epävarma. En tiedä tarkkaan mitä mieltä minusta oltiin aikoinaan kun olin töissä ko paikassa. No, kukapa tietää. Olo vaan oli sellainen, että hyvin meni ja sain kiitostakin joskus.
Olen aivan tulisilla hiilillä, sillä olen kahden viime päivän aikana tajunnut, että todella haluan tämän paikan. Haastattelu on kuitenkin käyty ja ei voi muuta kuin odottaa.
Miten tätä helvettiä kestää?
Olen ollut kyseisessä firmassa töissä aikaisemminkin ja sen kokemuksen perusteella kyseessä on todellinen unelmatyö. Viihdyin valtavan hyvin, porukka on mukavaa, työ sujui hyvin.
Kuulin vuosi sitten, että heillä tulee mahdollisesti paikka avoimeksi. Olen odottanut siitä saakka tätä paikkaa. Halua päästä sinne on vaan voimistunut, kun nykyisessä työssäni on tullut vastaan uhka yt-menettelylle yms, joka rassaa henkilösuhteita.
Haastetteluun kutsuttiin 3-4 henkilöä eli mahdollisuudet näyttävät päällisin puolin hyvältä. Ongelmani on kuitenkin se, että hakijoiden joukossa on kovia ammattilaisia ja minua n 10 v nuorempia. Olen 40 v ja nämä muut keskimäärin 30 v.
Olo on erittäin epävarma. En tiedä tarkkaan mitä mieltä minusta oltiin aikoinaan kun olin töissä ko paikassa. No, kukapa tietää. Olo vaan oli sellainen, että hyvin meni ja sain kiitostakin joskus.
Olen aivan tulisilla hiilillä, sillä olen kahden viime päivän aikana tajunnut, että todella haluan tämän paikan. Haastattelu on kuitenkin käyty ja ei voi muuta kuin odottaa.
Miten tätä helvettiä kestää?
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos sul on vähemmän sairastelevia lapsia kuin noilla 30llä niin olet eulyöntiasemassa. olen 41 ja saanut paikan nuoremman edestä koska en jää lapsen nuhan takia kotiin.
Moi,
minulla oli työhaastattelu torstaina, haastattelun lopussa haastattelija sanoi kutakuinkin "eiköhän sinut sitten laiteta jatkohaastatteluun, ***ltä soitellaan varmaan jo huomenissa (eli perjantaina" Tästä oletin siis että paikka jatkohaastatteluun on tullut. Perjantaina mitään ei kuulunut, joten rupesin jo epäilemään.. Maanantainakaan ei soittoa tullut. Tiistaina sitten kuitenkin sieltä soitettiin ja sanottiin että olin tosiaan päässyt jatkoon.. Eli joskus se vaan kestää..
Uskon että haastattelijat ovat huomanneet innostuksesi, vastaamisessa vaan ilmeisesti menee se oma aikansa. Toivotaan parasta! :)