Miten jollain on varaa?

niin on!!!

Rakensin talon pienelle paikkakunnalle vuonna 1990. Talo tuli maksamaan 240000 mk. Kun suunnittelin rakentamista tilillä ei ollut rakaa kuin 2000 mk ja opintovelkaa 35.000 mk. Otin pankista lainaa ja rupesin rakentamaan. Nyt talo on maksettu. meni aikaa noin 10 vuotta. Mutta nythän aika on toinen. Jos möisin taloni, niin en saisi sillä rahalla edes tonttia sieltä etelästä. Jos haaveilet omasta talosta, niin muuta maalle. Uudenkarheita valmiita taloja on myynnissä alle talopakettihintojen.

Jos oman asunnon saaminen vaatii tuollaista kitkuttamista en varmaan saa koskaa omaa asuntoa. Ei yksinkertaisesti hermot kestä. Täytyy tyytyä matkustelemiseen...

pappa kirjoitti:

Jos oman asunnon saaminen vaatii tuollaista kitkuttamista en varmaan saa koskaa omaa asuntoa. Ei yksinkertaisesti hermot kestä. Täytyy tyytyä matkustelemiseen...

Kuten kirjoitin - se on ihan oma arvovalinta. On ihan sallittua ja oikein valita myös toisin kuin me olemme valinneet - mutta sitten ei kannata ihmetellä miksi toisilla on varaa ja itsellä ei!

Noppa kirjoitti:

Kuten kirjoitin - se on ihan oma arvovalinta. On ihan sallittua ja oikein valita myös toisin kuin me olemme valinneet - mutta sitten ei kannata ihmetellä miksi toisilla on varaa ja itsellä ei!

Lue lisää

Ostettiin pk-seudulta vanha remontoitava talo, itse ollaan vähitellen nikkaroitu ja velkaa niiin paljon, että ihan hirvittää. Mitään säästöjä ei ollut (kiitos helsingin vuokratason)ja kituutellen tehdään ruoka ja vaateostokset. Auto on vastaava kuin teillä ja etelänmatkat katsotaan tv-luvattomasta vastaanottimesta ; )
No miehen harrastus on lähinnä tupakointi ja minulla kirpputorishoppailu. Lapsia on yksi, mutta ilman lottovoittoa hän jää meillä ainokaiseksi.

niin eihän siihen elämiseen tarvi kuin puukko,kirves ja tulitikut.

Se on yllättävän totta, tuo lausahdus "Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot" Itse olen kolmekymppinen ja olen laskeskellut, että pitkäaikaiseen harrastukseeni, kavereiden kanssa kaljoitteluun, on mennyt yhteensä reilut satatuhatta euroa itseltäni viimeisen n. 15 vuoden aikana. Jos olisin kaiken säästänyt olisin kevyesti velaton, lisäksi olisin varmaan paremmalla palkalla jo töissäkin, mutta toisaalta tylsää olisi ollut... ;)

Liika nuukuus tai saituus on minusta sairauksista pahin. Siitä ei nimittäin parane ikinä siihen kerran sairastuttuaan.

Vakavasti puhuen ihan kunnioitettava saavutus mikäli se, mitä kirjoitit on likimainkaan totta. Itse olen myös ollut kaikki mahd. lomat töissä 15-kesäisestä saakka, eikä opintolainaa ollut penniäkään. Tosin ei niistä kesätyörahoista säästöönkään jäänyt. Työpaikanvaihtoruljanssin pelkästään paremman palkan perässä olen jättänyt väliin koska pidän työstäni ja toimihenkilöpuolella ei juuri ylitöitä tehdä. Tai tehdään kyllä mutta talkoina.

Kyllä tuo kirjoittamasi periaatteessa on mahdollista, tosin silloin ei ole mielestäni elämää jäljellä. Mutta koska täällä eletään vain kerran niin kannattaako se? No, masokismi on toisten laji, ei minun. Tunnen kyllä erään joka muistuttaa sinua. Hänellä ei kyllä ole enää juuri ystäviä, koska ko. pummia ei enää kukaan jaksa katsella. Kituuttaminen "turhaan" on kyllä minusta sairaus, jolla ei enää ole mitään tekemistä säästäväisyyden kanssa.

Kaikilla ei terveys kestäisi tuommoista rehkimistä. Eli kyseessä ei suinkaan ole omat valinnat, joillakin ei vaan ole mahdollista tehdä tuommoista työmäärää. Ja työpaikan saantikin on monilla kiven alla, sulla on joko hyvä tuuri tai sitten olet suhteilla saanut työpaikat.

Elät vielä n.50v.... olikohan kaikki tuon arvoista? Tyyppi joka omistaa yksiön ja on syönyt hyvää ruokaa, käynyt prahassa ja ollut karibian laivalla don johnsonin kans yhtäaikaa, on mielestäni kokenut rikkaamman elämän kuin sinä. Varsinkin jos on joskus raskinut vaikka ryypätä ja grillata kaverin kans menettämättä unia suurten menojen takia. Elä joka päivä kuin se olisi viimeinen ja elä odota elämää, se on tässä ja nyt. Sori jyrkkä mielipiteeni ja se on vain mun, mutta laillasi elävät ihmiset eivät mielestäni tule ikinä kokemaan mitään arkea kummempaa tai ainakaan nauttimaan siitä. Ainakaan heistä itsestään ei kukaan voi nauttia. Elämä kyseiseen tyyliin on verrattavissa siihen.. en jaksa kommentoida enää. Mieti kuitenkin hetkinen elämääsi, jooko :)

life kirjoitti:

Elät vielä n.50v.... olikohan kaikki tuon arvoista? Tyyppi joka omistaa yksiön ja on syönyt hyvää ruokaa, käynyt prahassa ja ollut karibian laivalla don johnsonin kans yhtäaikaa, on mielestäni kokenut rikkaamman elämän kuin sinä. Varsinkin jos on joskus raskinut vaikka ryypätä ja grillata kaverin kans menettämättä unia suurten menojen takia. Elä joka päivä kuin se olisi viimeinen ja elä odota elämää, se on tässä ja nyt. Sori jyrkkä mielipiteeni ja se on vain mun, mutta laillasi elävät ihmiset eivät mielestäni tule ikinä kokemaan mitään arkea kummempaa tai ainakaan nauttimaan siitä. Ainakaan heistä itsestään ei kukaan voi nauttia. Elämä kyseiseen tyyliin on verrattavissa siihen.. en jaksa kommentoida enää. Mieti kuitenkin hetkinen elämääsi, jooko :)

Lue lisää

Kyllä minäkin matkustellut olen - äkkipäätään laskien olen käynyt 27 eri maassa neljällä mantereella ja viettänyt ulkomailla aikuisesta elämästäni yhteensä yli pari vuotta (yksi vuoden reissu, 2 parin kk:n reissua ja lyhyempiä matkoja). Halvalla budejtilla olen matkani toteuttanut: halpalennoilla, liftaamalla, inter-raililla, tuttavien nurkissa yöpymällä, telttailemalla, retkeilymajoissa ja bed&breakfast-paikoissa, olen ollut vapaaehtoistöissä ja opiskelijavaihdossa, ym. joten Prahakin on koettu vaikka Karibianristeilyllä en olekaan ollut (tosin meinasin kerran lähteä kun kaverin kautta sain vinkin lyhytaikaisesta työpaikasta loistoristeilijällä - olisi ollut muuten aika rahakas homma mutta kieltäydyin).

Grillaamista harrastamme joka kesä - sehän on halpaa hupia. Ryyppäystäkin harrastan (lähinnä työ-)kavereiden kanssa silloin tällöin mutta ainoastaan tilanteissa joissa on sponsori - tällä tavoin käyn muuten ravintolassa syömässäkin vähintään kerran kuussa ;) Tämä on kuitenkin tulosta ahkerasta opiskelusta ja ponnistelusta hyvän työpaikan eteen eli opiskeluaikana ei sponsoreita näkynyt ja penniä oli vanytettävä enemmän, en kaipaa siis kateellisia kommentteja hyvästä asemasta.

Joku kirjoitti:

Kaikilla ei terveys kestäisi tuommoista rehkimistä. Eli kyseessä ei suinkaan ole omat valinnat, joillakin ei vaan ole mahdollista tehdä tuommoista työmäärää. Ja työpaikan saantikin on monilla kiven alla, sulla on joko hyvä tuuri tai sitten olet suhteilla saanut työpaikat.

Lue lisää

Eikä se ole ihan kestänyt minullakaan, tosin minun sairauteni ovat aiheutuneet runsaasta tupakansavulle altistumisesta lapsuudessa mutta tiedän kyllä mitä sairastaminen on. Tiedän myös sen, että jonkun työnteon estää pienempi sairaus kuin toisen työnteon - joku viuhtoo työpaikallaan jalka kipsissä tai sytostaattihoitojen lomassa kun toisen työnteko estyy nilkan nyrjähdyksestä tai pikku flunssasta - toki ammatti ja työtehtävätkin vaikuttavat, myönnän. On myös olemassa sairauksia jotka estävät työnteon kokonaan tai estävät hakeutumisen rahakkaisiin hommiin - se ei kuitenkaan missään tapauksessa ole selitys suurten massojen vähäiselle työnteolle tai pienille palkoille.

Työpaikan saantiin vaikuttaa erittäin paljon oma toiminta. Enkä tarkoita tällä työn hakemista vaan niitä valintoja joita tehdään jo paljon ennen ammatin hankkimista. Ammatinvalinnalla voi vaikuttaa siihen millaiset työnäkymät ja tulomahdollisuudet omaa tulevaisuudessa. Ja opiskelemalla voi vaikuttaa siihen, että pääsee haluamaansa ammattiin ja urallaan eteenpäin. Eli kyllä se on hyvin pitkälle oma valinta.

Minä valitsin alani tiukasti tuijottaen tilastoihin eri ammattiryhmien palkoista ja työllisyysnäkymistä. Niistä muutamista aloista, jotka näyttivät riittävän hyviltä valitsin mieluisimman. Jos joku haluaa unelma-ammattiinsa vaikka tietää alalla olevan huonot työllisyysnäkymät ja huonot palkat niin se on hänen oma valintansa: hän tekee mielummin mielekkääksi kokemaansa työtä kuin tienaa paljon ja se hänelle suotakoon.

Suhteita minulla ei todellakaan ole kuten olisi käynyt sinullekin ilmi jos olisit kaikki vastaukseni lukenut. En myöskään myönnä että tuurilla olisi asian kanssa tekemistä: alallani on töitä tarjolla vaikka heti sinullekin jos olet pätevä ja kaikki kollegani tienaavat ihan yhtä hyvin kuin minäkin jos vain haluavat tehdä yhtä paljon töitä, työmäärään voi vaikuttaa.

Tuhlaajapoika kirjoitti:

Se on yllättävän totta, tuo lausahdus "Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot" Itse olen kolmekymppinen ja olen laskeskellut, että pitkäaikaiseen harrastukseeni, kavereiden kanssa kaljoitteluun, on mennyt yhteensä reilut satatuhatta euroa itseltäni viimeisen n. 15 vuoden aikana. Jos olisin kaiken säästänyt olisin kevyesti velaton, lisäksi olisin varmaan paremmalla palkalla jo töissäkin, mutta toisaalta tylsää olisi ollut... ;)

Lue lisää

aivan. tääläki päin on niitä nuukia jotka vetää omilla juomilla hirveet perskännit ja sitte ei tilaa kuppilassa mitään, jos mennään pizzalle niin ottavat aina halvimman, auto on joku tylsä 1,2 corolla jne. varmaan kivaa?

yhtä elämäähän tässä eletään. Asunnon takia en aio töissä käydä vaan ihan pelkästään itseäni varten. Matkustan, syön hyvin, asun edullisessa vuokra-asunnossa, veneilen kesät ym. ym. Viikonloput vietän kuitenkin maalla miesystäväni luona. En elä asuntoa varten, vaan nautin elämästä täysin siemauksin.

kaarina kirjoitti:

yhtä elämäähän tässä eletään. Asunnon takia en aio töissä käydä vaan ihan pelkästään itseäni varten. Matkustan, syön hyvin, asun edullisessa vuokra-asunnossa, veneilen kesät ym. ym. Viikonloput vietän kuitenkin maalla miesystäväni luona. En elä asuntoa varten, vaan nautin elämästä täysin siemauksin.

Lue lisää

Niin minäkin teen ja minusta se onkin ainoa oikea tapa elää. Ei sellaisesta elämästä tule mitään jossa eletään muiden ihmisten arvojen, odotusten ja mielipiteiden mukaan.

Ensin jopa erehdyin arvostamaan kirjoitustasi, mutta lukiessani kommentejasi enemmän, aivan kerskumiselta vaikuttaa!!!
Asun myös itse arvokkaassa talossa ja mitään en ole perinyt, mutta eipä ole koskaan tarvinnut toisten kustannuksella juoda saati kehuskella sillä!!!
Ja säästäväisyyttäkin mainostat, olet silti kerennyt matkustella ympäsi maailmaa?
Ja Karibian meren risteilijällekin olisit töihin päässyt? Ehkei meille kaikille tarjota samaa tilaisuutta?
Hienoa, jos olet mielestäsi elämässäsi tarpeeksi saavuttanut ja onnistunut siinä! Ja suhteillahan siinä olet onnistunut! Tuskimpa olet mansikanpoiminnalla elintasoasi saavuttanut! Ja Karibian meren työpaikkojahan jaellaan ihan kaikille?
Mutta ei ehkä kannataisi kerskua omilla suhteilla, varsinkin kun olet niin nuuka, ettet edes omalla kustannuksella raaski viinojasi ostaa!!!

Valinta tuokin. Minusta kyllä lapset ajavat maallisen mammonan ohi mutta jokaisella on toki oikeus valintoihinsa ja mielipiteisiinsä.

...mutta kyllä siihen Ladaankin aika paljon uppoaa...paljon halvemmaksi tulisi olla kokonaan ilman autoa.

Tietenkään en voi oikeasti tietää kuinka elätte ja rahanne käytätte ja kuinka paljon töitä teette. Kokemukseni lähipiiristäni (niistä kateellisista joilla on vähintäänkin yhtä hyvät lähtökohdat kuin minulla mutta jotka eivät ole vielä omaisuutta keränneet) on, että hyvin monilla rahaa uppoaa huomaamatta hyvinkin pieniin asioihin. Esimerkiksi tuo lotto: minä en ikä kuuna päivänä tuhlaisi rahojani lottoon!

Säästö syntyy elämän pienistä valinnoista: Valitsenko kaupassa vehnäjauhoja, kaurahiutaleita, kananmunia ja margariinia vaiko valmiseineksiä, leipää, leikkeleitä ja jogurttia pikkupurkeissa? Kävelenkö kotiin vai menenkö bussilla vai peräti taksilla? Suonko itselleni kahvikupillisen ja patongin kahvilassa ostoskierroksella vai ostanko kaupasta jotain syömistä? Teenkö perheen yhteiselle kesäreissulle eväät vai syönkö ravintolassa? Tarvitsenko oikeasti uuden vaatteen pikkujouluihin? Käynkö kampaajalla vai leikkaanko perheen hiukset itse? Soitanko puhelimella vai sopisinko asiat etukäteen? Yritänkö säännöstellä sähkön ja veden kulutusta?

Ja toinen valinta on sitten se, kuinka paljon haluaa tehdä töitä. Joku arvostaa vapaa-aikaa enemmän ja toinen haluaa tehdä ylitöitä joista saa rahaa. Ammatinvalinta on yksi perustavaa laatua oleva kysymys: hyväpalkkaisuus on yksi valintakriteeri, joku haluaa mielummin mielenkiintoisen työn ja tyytyy vähempään palkkaan - valinta sekin.

Pidäpä huviksesi kirjaa perheenne menoista kuukausi-pari, niin minä voin kertoa, mistä kaikesta olisi voinut säästää ;)

Enkä todellakaan tarkoita että teidän tarvitsisi kaikesta säästää. Mutta jos ihmettelet miten toisilla on varaa niin kannattaa miettiä näitä asioita: minä olen säästänyt (ja sijoittanut säästöni viisaasti) jo 20 vuotta - jos sinä aloitat nyt niin ei ihmekään ettet kovin nopeasti pääse samaan. Sitäpaitsi lapsiperheessä säästäminen on huomattavan paljon vaikeampaa kuin yksin, eli jos aloitat säästämisen vasta nyt niin olet valitettavasti jo menettänyt ne parhaat vuodet.

Ollaan ukkelini kanssa 35-vuotiaita. Perheestä löytyy 2 pientä lasta ja 2 koiraa. Reilu kaksi vuotta sitten ostimme OK talon, ei suinkaan uutta vaan n. 15 vuotta vanhan, mutta suht´hyvässä kunnossa. Auto vaihdettiin uuteen vuoden vaihteessa ja kakkos auto on -90 luvun kärry. Välillä tekee tiukkaa varsinkin nyt kun olen äippälomalla, mutta hiukan piheyttä ostoihin (vaatteet,parturi,iltamenot..) niin kyllä se siitä. Eikä me tosiaankaan olla mitään yritysjohtajia joilla tulot hipoo pilviä, vaan tavallisia duunareita. Tarvii tietysti muistaa että 100km:ä hesasta itärajalle päin ei asuntojen hinnat ja eläminen ole niin kallista kuin pääkaupunkiseudulla,tosin onhan siellä palkat paremmat kun täällä meillä.

...meinaan ku ei oo nuita äitä ja öitä

juntti kirjoitti:

...meinaan ku ei oo nuita äitä ja öitä

Minä myös asun maassa, jossa ovat nämä pisteet a:n ja o:n päällä "lisävarusteina".

Voi ne ä:t, ö:t ja å:t sinne koneeseen asentaa, parissa minuutissa oli homma valmis tutulta opiskelijalta.

Sitten voi tarpeen tullen vaihtaa samassa näppäimistössä sisäänasennettuun "suomalaiseen näppäimistöön", vain paria nappia painamalla. Ja takaisin.

Oletteko laskeneet, jos hoitaisit lapset kotona ja saisitte kotihoidontuen kuntalisän. Tulisiko halvemmaksi?

Teillä on varsin pienet tulot, oletan että 2000 euroa on nettotulonne? Miten teillä voi muuten olla noin suuret päivähoitomaksut noilla tuloilla? Ette ilmeisesti tulleet ajatelleeksi lasten, talojen ja autojen hintoja ammatinvalintavaiheessa? Vai oliko niin että nuorena oli kiire hankkimaan edes jotakin että oli kivasti rahaa?

5 euroa viikossa 52 viikkoa vuodessa 20 vuoden ajan tekee 5200 euroa...pienistä puroista ne suuret virrat tulevat - minulle 5 euroa on ISO rahamäärä!

Paljonko teillä menee muuten ruokakauppaan kuukaudessa? Se kertoo aika paljon myös muista kulutustottumuksista ja -valinnoista

Pääpointtini on kuitenkin se, että olisi kannattanut miettiä aikaisemmin. Voi olla että tällä hetkellä ette voi tilanteellenne enää kovin paljoa. Mietinnän aika olisi ollut nuoruuden ammatinvalinnassa, työnteossa, harrastuksissa ja säästämisessä ENNEN lapsia, säästämisen opettelussa jo varhain, viisaissa sijoituksissa jne. Kun olisitte nuorena kituuttaneet niin nyt olisi jo hyvä pesämuna tallessa. Sitäpaitsi nuorena kannattaa tehdä töitä paljon vaikka pienemmälläkin palkalla ja sijoittaa tulonsa viisaasti jolloin raha poikii lisää rahaa ja sitten kun on perhe ja talo niin voi käyttää rahaa avokätisemmin.

Mutta kuten olen jo kymmeniä kertoja toitottanut niin arvovalinta on tämäkin - ei kenenkään ole pakko tehdä meidän tavallamme. Tarjosin sinulle vain selityksen kysymykseesi: "Miten joillain on varaa?"

Tuli vain mieleen kirjoitti:

Oletteko laskeneet, jos hoitaisit lapset kotona ja saisitte kotihoidontuen kuntalisän. Tulisiko halvemmaksi?

Lapset ovat 3 ja 6 vuotiaat joten emme saa mitään kotihoidon tukea ja meillä päin ei tunneta sanaa kuntalisä. opiskelen tällä hetkellä myynnin ammattitutkintoa kestää vain 6kk jotta pääsisin joskus töihin siksi lapsen on vietävä hoitoon.

Noppa kirjoitti:

Teillä on varsin pienet tulot, oletan että 2000 euroa on nettotulonne? Miten teillä voi muuten olla noin suuret päivähoitomaksut noilla tuloilla? Ette ilmeisesti tulleet ajatelleeksi lasten, talojen ja autojen hintoja ammatinvalintavaiheessa? Vai oliko niin että nuorena oli kiire hankkimaan edes jotakin että oli kivasti rahaa?

5 euroa viikossa 52 viikkoa vuodessa 20 vuoden ajan tekee 5200 euroa...pienistä puroista ne suuret virrat tulevat - minulle 5 euroa on ISO rahamäärä!

Paljonko teillä menee muuten ruokakauppaan kuukaudessa? Se kertoo aika paljon myös muista kulutustottumuksista ja -valinnoista

Pääpointtini on kuitenkin se, että olisi kannattanut miettiä aikaisemmin. Voi olla että tällä hetkellä ette voi tilanteellenne enää kovin paljoa. Mietinnän aika olisi ollut nuoruuden ammatinvalinnassa, työnteossa, harrastuksissa ja säästämisessä ENNEN lapsia, säästämisen opettelussa jo varhain, viisaissa sijoituksissa jne. Kun olisitte nuorena kituuttaneet niin nyt olisi jo hyvä pesämuna tallessa. Sitäpaitsi nuorena kannattaa tehdä töitä paljon vaikka pienemmälläkin palkalla ja sijoittaa tulonsa viisaasti jolloin raha poikii lisää rahaa ja sitten kun on perhe ja talo niin voi käyttää rahaa avokätisemmin.

Mutta kuten olen jo kymmeniä kertoja toitottanut niin arvovalinta on tämäkin - ei kenenkään ole pakko tehdä meidän tavallamme. Tarjosin sinulle vain selityksen kysymykseesi: "Miten joillain on varaa?"

Lue lisää

Taidat saada jotain nautintoa kun saat säästettyä muutaman euron venhäjauhoista tms. En alkaisi tuollaisia neurooseja antamaan muille elämänohjeiksi. Elintasoon ja mukavuuteen vaikuttavattavat enemmän käytettävissä oleva rahamäärä kuin asunto. Ei mulle tulisi mieleenkään muuttaa asuntoon jossa ei olisi varaa asua, tai siis jossa joutuisin tinkimään lapsista, ruoista tai harrastuksista. Nuorena kannattaa muutenkin nauttia vielä huolettomasta ja vapaasta elämästä, voi muuten vanhempana tuntua ettei ole kokenut tarpeeksi. Ei sitä asuntoa kukaan mukanaan hautaan saa. Töitä ehtii ihminen tekemään elässään riittävästi vaikkei opiskeluaikaina olisi yhtään ehtinyt säästämään.

rohkea mies kirjoitti:

Taidat saada jotain nautintoa kun saat säästettyä muutaman euron venhäjauhoista tms. En alkaisi tuollaisia neurooseja antamaan muille elämänohjeiksi. Elintasoon ja mukavuuteen vaikuttavattavat enemmän käytettävissä oleva rahamäärä kuin asunto. Ei mulle tulisi mieleenkään muuttaa asuntoon jossa ei olisi varaa asua, tai siis jossa joutuisin tinkimään lapsista, ruoista tai harrastuksista. Nuorena kannattaa muutenkin nauttia vielä huolettomasta ja vapaasta elämästä, voi muuten vanhempana tuntua ettei ole kokenut tarpeeksi. Ei sitä asuntoa kukaan mukanaan hautaan saa. Töitä ehtii ihminen tekemään elässään riittävästi vaikkei opiskeluaikaina olisi yhtään ehtinyt säästämään.

Lue lisää

Olen nimenomaisesti jokaisessa viestissäni korostanut sitä, että minun kirjoitukseni ovat vain vastaus alkuperäiseen kysymykseen: "Miten jollain on varaa?" eivätkä siis missään tapauksessa elämänohjeita muille!

Olen sen verran nettipalstoja kolunnut että tiedän sinunkaltaisiasi rivienvälistälukijoita ja väärintulkitsijoita löytyy aina ja vaikka kuinka joka väliin tunkisi kommentin "me olemme tehneet näin, muilla on oikeus ja vapaus tehdä ihan miten haluavat" niin aina joku on tulkitsemassa kirjoituksen niin että heiltä ollaan vaatimassa samaa.

Minä arvostan ihmisiä jotka käyttävät elämänsä ja rahansa kuten ITSE haluavat ja tekevät niin hyvillä mielin ja ottavat myös vastuun seurauksista. Ne muutamat tuttavani jotka hyvillä mielin ja tietoisesti pistävät "kaiken tuulemaan" ovat mielestäni onnistuneet elämässä. Sen sijaan en voi sietää ihmisiä jotka ajautuvat elämässä eteenpäin tekemättä varsinaisesti ratkaisuja, kokevat olevansa uhreja ja huomaamattaan ajautuvat ”luusereiksi”. He ovat yleensä niitä, jotka ovat kateellisia meille omaisuudestamme vaikka eivät ikinä olisi valmiita samaan säästäväisyyteen omaisuuden eteen. Heidän pitäisi siis saada kaikki valmiina ja mieluiten "lottovoittona" tms. - siis tekemättä itse yhtään mitään.

Et sitä paitsi tainnut lukea kaikkia vastauksiani viestiketjusta tai et ainakaan ymmärtänyt lukemaasi? Kertaakaan en ole nimittäin ostanut ensin asuntoa, jonka takia olisi sitten pitänyt tinkiä elintasosta vaan joka kerta asetelma on mennyt nimenomaan niin päin että rahaa on ”kertynyt” säästäväisen elämäntavan vuoksi ja SITTEN sillä on ostettu asunto (ensimmäisen asuntoni ostin kokonaan säästöillä, toista varten otin lainaa 25 000 euroa ja tätä kolmatta eli taloa varten 135 000 euroa). Eli meillä on jatkuvasti tilanne että tilille kertyy tuhansia euroja kuussa koska emme ”saa kaikkea tuhlattua”. 120 000 euron asuntovelan lyhentäminen ei todellakaan ole ongelma emmekä joudu sen takia tinkimään elintasostamme.

Me säästämme siitä syystä että emme nauti tuhlaamisesta! Me nautimme paljon enemmän siitä että säästyneillä rahoilla voimme toteuttaa unelmiamme: tällä hetkellä asuntoa ja vuosittaisia kaukomatkoja, jatkossa ehkä kesämökkiä tai purjevenettä. Kalliin ruoan ostaminen olisi minulle pikemminkin kärsimys kuin nautinto: en minä osaisi nauttia kallista vehnäjauhoista kun tietäisin halvempien olevan ihan samanveroisia! En myöskään nauti uusista merkkivaatteista tai taksilla kulkemisesta vaan miettisin jatkuvasti mitä kaikkea muuta kivaa silläkin rahasummalla olisi saanut. Rahojen laittaminen lottoon olisi minulle sama kuin heittelisin niitä roskiin: ajattelisin vain koko ajan kuinka paljon siitäkin summasta ajan mittaan kertyisi ja mitä sillä voisi tehdä.

Sinä muuten annat viestissäsi paljon enemmän elämänohjeita kuin minä: ”Nuorena kannattaa muutenkin nauttia vielä huolettomasta ja vapaasta elämästä, voi muuten vanhempana tuntua ettei ole kokenut tarpeeksi” on vain sinun mielipiteesi, ei mikään yleispätevä totuus. Sitä paitsi ulkopuolisen on vaikea määritellä kuka nauttii elämästään: minä koen nauttineeni elämästäni kaiken aikaa vaikka en olekaan tuhlannut rahojani ryyppäämiseen ja rellestämiseen. Jos käyn ilmaisjumpassa niin en koe menettäväni mitään verrattuna siihen että kävisin kalliissa ja trendikkäässä maksullisessa jumpassa. Matkustaminenkin on minusta paljon hauskempaa rinkka selässä liftaten ja interreilaamalla, kavereiden nurkissa yöpyen ja paikallisiin tutustuen kuin loistohotelleissa ja allasbaareissa aikaa viettäen. Minä en siis koe tinkiväni lapsista, ruoasta tai harrastuksista vaan käyttäväni niihin rahaa juuri sen verran kuin haluankin tavalla jolla MINÄ haluan – sinä saat tietenkin tehdä omalla tavallasi!

Noppa kirjoitti:

Olen nimenomaisesti jokaisessa viestissäni korostanut sitä, että minun kirjoitukseni ovat vain vastaus alkuperäiseen kysymykseen: "Miten jollain on varaa?" eivätkä siis missään tapauksessa elämänohjeita muille!

Olen sen verran nettipalstoja kolunnut että tiedän sinunkaltaisiasi rivienvälistälukijoita ja väärintulkitsijoita löytyy aina ja vaikka kuinka joka väliin tunkisi kommentin "me olemme tehneet näin, muilla on oikeus ja vapaus tehdä ihan miten haluavat" niin aina joku on tulkitsemassa kirjoituksen niin että heiltä ollaan vaatimassa samaa.

Minä arvostan ihmisiä jotka käyttävät elämänsä ja rahansa kuten ITSE haluavat ja tekevät niin hyvillä mielin ja ottavat myös vastuun seurauksista. Ne muutamat tuttavani jotka hyvillä mielin ja tietoisesti pistävät "kaiken tuulemaan" ovat mielestäni onnistuneet elämässä. Sen sijaan en voi sietää ihmisiä jotka ajautuvat elämässä eteenpäin tekemättä varsinaisesti ratkaisuja, kokevat olevansa uhreja ja huomaamattaan ajautuvat ”luusereiksi”. He ovat yleensä niitä, jotka ovat kateellisia meille omaisuudestamme vaikka eivät ikinä olisi valmiita samaan säästäväisyyteen omaisuuden eteen. Heidän pitäisi siis saada kaikki valmiina ja mieluiten "lottovoittona" tms. - siis tekemättä itse yhtään mitään.

Et sitä paitsi tainnut lukea kaikkia vastauksiani viestiketjusta tai et ainakaan ymmärtänyt lukemaasi? Kertaakaan en ole nimittäin ostanut ensin asuntoa, jonka takia olisi sitten pitänyt tinkiä elintasosta vaan joka kerta asetelma on mennyt nimenomaan niin päin että rahaa on ”kertynyt” säästäväisen elämäntavan vuoksi ja SITTEN sillä on ostettu asunto (ensimmäisen asuntoni ostin kokonaan säästöillä, toista varten otin lainaa 25 000 euroa ja tätä kolmatta eli taloa varten 135 000 euroa). Eli meillä on jatkuvasti tilanne että tilille kertyy tuhansia euroja kuussa koska emme ”saa kaikkea tuhlattua”. 120 000 euron asuntovelan lyhentäminen ei todellakaan ole ongelma emmekä joudu sen takia tinkimään elintasostamme.

Me säästämme siitä syystä että emme nauti tuhlaamisesta! Me nautimme paljon enemmän siitä että säästyneillä rahoilla voimme toteuttaa unelmiamme: tällä hetkellä asuntoa ja vuosittaisia kaukomatkoja, jatkossa ehkä kesämökkiä tai purjevenettä. Kalliin ruoan ostaminen olisi minulle pikemminkin kärsimys kuin nautinto: en minä osaisi nauttia kallista vehnäjauhoista kun tietäisin halvempien olevan ihan samanveroisia! En myöskään nauti uusista merkkivaatteista tai taksilla kulkemisesta vaan miettisin jatkuvasti mitä kaikkea muuta kivaa silläkin rahasummalla olisi saanut. Rahojen laittaminen lottoon olisi minulle sama kuin heittelisin niitä roskiin: ajattelisin vain koko ajan kuinka paljon siitäkin summasta ajan mittaan kertyisi ja mitä sillä voisi tehdä.

Sinä muuten annat viestissäsi paljon enemmän elämänohjeita kuin minä: ”Nuorena kannattaa muutenkin nauttia vielä huolettomasta ja vapaasta elämästä, voi muuten vanhempana tuntua ettei ole kokenut tarpeeksi” on vain sinun mielipiteesi, ei mikään yleispätevä totuus. Sitä paitsi ulkopuolisen on vaikea määritellä kuka nauttii elämästään: minä koen nauttineeni elämästäni kaiken aikaa vaikka en olekaan tuhlannut rahojani ryyppäämiseen ja rellestämiseen. Jos käyn ilmaisjumpassa niin en koe menettäväni mitään verrattuna siihen että kävisin kalliissa ja trendikkäässä maksullisessa jumpassa. Matkustaminenkin on minusta paljon hauskempaa rinkka selässä liftaten ja interreilaamalla, kavereiden nurkissa yöpyen ja paikallisiin tutustuen kuin loistohotelleissa ja allasbaareissa aikaa viettäen. Minä en siis koe tinkiväni lapsista, ruoasta tai harrastuksista vaan käyttäväni niihin rahaa juuri sen verran kuin haluankin tavalla jolla MINÄ haluan – sinä saat tietenkin tehdä omalla tavallasi!

Lue lisää

Olet kuitenkin ylpeä omasta elämäntavastasi, kun kerran kerrot siitä täällä niin seikkaperäisesti. Vaikutat ihmisiin vaikka kirjoitatkin että et anna elämänohjeita muille.
Oletko joskus laskenut kuinka paljon aikaa sulla menee siihen että mietit miten voit säästää enemmän? Olen tavannut vanhuksia jotka säästävät rahaa sukanvarteen vaikka ovat 80 vuotiaita, keräävät kaiken talteen pahanpäivän varalle, muovipussit, sanomalehdet yms. Vain koska sodan jälkeen oli pulaa kaikesta ja piti säästää. Nyt heillä olisi varaa tuhlata, mutta eivät tee koska kokisivat että tekisivät väärin tms.

>päin että rahaa on ”kertynyt” säästäväisen
>elämäntavan vuoksi ja SITTEN sillä on ostettu
>asunto (ensimmäisen asuntoni ostin kokonaan
>säästöillä, toista varten otin lainaa 25 000
>euroa ja tätä kolmatta eli taloa varten 135 000
>euroa). Eli meillä on jatkuvasti tilanne että
>tilille kertyy tuhansia euroja kuussa koska
>emme ”saa kaikkea tuhlattua”. 120 000 euron
>asuntovelan lyhentäminen ei todellakaan ole
>ongelma emmekä joudu sen takia tinkimään
>elintasostamme.

Jos 2000€ kuussa lyhennätte lainaa, niin johan
asuntonne on maksettu alle 10vuodessa, vaikka korot vähän nousisikin. Mutta olette kuitenkin hyötyneet asuntojen hintojen yleisestä noususta, jos nykyisen talonne arvo on 700000€. Tuollaista omaisuutta saa säästää aika kauan palkansaajien tuloilla, vaikka kuinka penniä venyttäisi.

rohkea mies kirjoitti:

Olet kuitenkin ylpeä omasta elämäntavastasi, kun kerran kerrot siitä täällä niin seikkaperäisesti. Vaikutat ihmisiin vaikka kirjoitatkin että et anna elämänohjeita muille.
Oletko joskus laskenut kuinka paljon aikaa sulla menee siihen että mietit miten voit säästää enemmän? Olen tavannut vanhuksia jotka säästävät rahaa sukanvarteen vaikka ovat 80 vuotiaita, keräävät kaiken talteen pahanpäivän varalle, muovipussit, sanomalehdet yms. Vain koska sodan jälkeen oli pulaa kaikesta ja piti säästää. Nyt heillä olisi varaa tuhlata, mutta eivät tee koska kokisivat että tekisivät väärin tms.

>päin että rahaa on ”kertynyt” säästäväisen
>elämäntavan vuoksi ja SITTEN sillä on ostettu
>asunto (ensimmäisen asuntoni ostin kokonaan
>säästöillä, toista varten otin lainaa 25 000
>euroa ja tätä kolmatta eli taloa varten 135 000
>euroa). Eli meillä on jatkuvasti tilanne että
>tilille kertyy tuhansia euroja kuussa koska
>emme ”saa kaikkea tuhlattua”. 120 000 euron
>asuntovelan lyhentäminen ei todellakaan ole
>ongelma emmekä joudu sen takia tinkimään
>elintasostamme.

Jos 2000€ kuussa lyhennätte lainaa, niin johan
asuntonne on maksettu alle 10vuodessa, vaikka korot vähän nousisikin. Mutta olette kuitenkin hyötyneet asuntojen hintojen yleisestä noususta, jos nykyisen talonne arvo on 700000€. Tuollaista omaisuutta saa säästää aika kauan palkansaajien tuloilla, vaikka kuinka penniä venyttäisi.

Lue lisää

Lyhennämme lainaamme 1100 euroa kuussa, joka on alle 20% nettokuukausituloistamme – ei minusta mitenkään hirveästi. Voisimme lyhentää enemmänkin mutta lainan korkojen ollessa matalat säästämme tällä hetkellä toista autoa/kesämökkiä tms. varten – aika näyttää miten päädymme säästömme käyttämään. Tottakai olemme hyötyneet hintojen noususta ja onnistuneista asuntokaupoista menneisyydessä – niin olisi hyötynyt alkuperäinenkin jos olisi aloittanut säästämisen aikaisemmin eikä vasta nyt. Hänhän nimenomaan ihmetteli miten alle neljäkymppisillä on varaa kalliisiin asuntoihin – ja minä selitin.

Tiedän kyllä kuvaamasi vanhukset – ihan yhtä patologisena en itseäni pidä, eli kyllä meillä heitetään tarpeeton tavara menemään tai lahjoitetaan eteenpäin. Toisaalta meillä pidetään kotona nukkavieruja ja rikkinäisiäkin vaatteita eli vaatteet kulutetaan loppuun mutta minusta se on järkevää muutenkin kuin vain säästämisen vuoksi. Samoin kaupoissa luen aina hintalaput mutta sekin tuntuu häiritsevän enemmän muita kuin itseäni – kun on jatkuvasti selvillä hinnoista niin on helppo ostaa halpaa kun sattuu kohdalle ilman että tarvitsee tehdä ”hintavertailukierroksia” kuten muutamat tuttavat tuntuvat tekevän – niihin sitä aikaa vasta meneekin! Itse en osaa siis ajatella kärsiväni säästäväisyydestä – se on sisäänrakennettua ja tulee itsestään. Ja kuten toivottavasti tuli selväksi niin minulla on aina ollut tilillä rahaa ”unelmien toteuttamiseen” eli jos joskus olen halunnut (sellaisia tilanteita on ollut harvoin) niin minulla on aina ollut mahdollisuus että ostaa haluamani turhakin tavara tai palvelu. Kyllä minäkin silloin tällöin suon itselleni aterian ravintolassa ja silloin taatusti nautin siitä enemmän kuin ne jotka käyvät siellä päivittäin.

Sitä paitsi meille ei kerry sitä rahaa loputtomasti koska aina kuitenkin sijoitamme sen, mutta vain eri tavalla kuin muut. Minä nautin siitä että elän komeassa ja suuressa talossa hyvällä alueella. Nautin siitä ihan oikeasti paljon enemmän kuin kalliiden leikkeleiden syömisestä tai hienoista vaatteista – mitä niin väärin voi olla valinnassani? Minusta on paljon kivempi suunnitella talon sisustusta kuin ravintolailtaa ja paljon mieluummin unelmoin kesämökistä kuin kampaajakäynnistä. Myös matkustelu kuuluu nautintoihimme ja pienellä budjetilla matkustaminen tuo vain lisää haastetta ja mielenkiintoa hommaan. Visa on aina matkalla mukana ”varalla” mutta oikeasti on paljon tyydyttävämpää löytää jostain syrjäkujilta hyvä paikallinen kuppila kuin syödä loistohotellin ravintolassa päivästä toiseen. Paikallisiin ihmisiin tutustuminen on paljon palkitsevampaa kuin suomalaisten ”ryyppyturistien” kanssa rellestäminen.

Itse henkilökohtaisesti en ymmärrä sitä, miksi jatkuva kuluttaminen tekisi ihmisestä onnellisemman. Pikemminkin minusta tuntuu että ihmiset kaiken tavaransa ja kuluttamisensa keskellä ovat aika onnettomia.

Noppa kirjoitti:

Lyhennämme lainaamme 1100 euroa kuussa, joka on alle 20% nettokuukausituloistamme – ei minusta mitenkään hirveästi. Voisimme lyhentää enemmänkin mutta lainan korkojen ollessa matalat säästämme tällä hetkellä toista autoa/kesämökkiä tms. varten – aika näyttää miten päädymme säästömme käyttämään. Tottakai olemme hyötyneet hintojen noususta ja onnistuneista asuntokaupoista menneisyydessä – niin olisi hyötynyt alkuperäinenkin jos olisi aloittanut säästämisen aikaisemmin eikä vasta nyt. Hänhän nimenomaan ihmetteli miten alle neljäkymppisillä on varaa kalliisiin asuntoihin – ja minä selitin.

Tiedän kyllä kuvaamasi vanhukset – ihan yhtä patologisena en itseäni pidä, eli kyllä meillä heitetään tarpeeton tavara menemään tai lahjoitetaan eteenpäin. Toisaalta meillä pidetään kotona nukkavieruja ja rikkinäisiäkin vaatteita eli vaatteet kulutetaan loppuun mutta minusta se on järkevää muutenkin kuin vain säästämisen vuoksi. Samoin kaupoissa luen aina hintalaput mutta sekin tuntuu häiritsevän enemmän muita kuin itseäni – kun on jatkuvasti selvillä hinnoista niin on helppo ostaa halpaa kun sattuu kohdalle ilman että tarvitsee tehdä ”hintavertailukierroksia” kuten muutamat tuttavat tuntuvat tekevän – niihin sitä aikaa vasta meneekin! Itse en osaa siis ajatella kärsiväni säästäväisyydestä – se on sisäänrakennettua ja tulee itsestään. Ja kuten toivottavasti tuli selväksi niin minulla on aina ollut tilillä rahaa ”unelmien toteuttamiseen” eli jos joskus olen halunnut (sellaisia tilanteita on ollut harvoin) niin minulla on aina ollut mahdollisuus että ostaa haluamani turhakin tavara tai palvelu. Kyllä minäkin silloin tällöin suon itselleni aterian ravintolassa ja silloin taatusti nautin siitä enemmän kuin ne jotka käyvät siellä päivittäin.

Sitä paitsi meille ei kerry sitä rahaa loputtomasti koska aina kuitenkin sijoitamme sen, mutta vain eri tavalla kuin muut. Minä nautin siitä että elän komeassa ja suuressa talossa hyvällä alueella. Nautin siitä ihan oikeasti paljon enemmän kuin kalliiden leikkeleiden syömisestä tai hienoista vaatteista – mitä niin väärin voi olla valinnassani? Minusta on paljon kivempi suunnitella talon sisustusta kuin ravintolailtaa ja paljon mieluummin unelmoin kesämökistä kuin kampaajakäynnistä. Myös matkustelu kuuluu nautintoihimme ja pienellä budjetilla matkustaminen tuo vain lisää haastetta ja mielenkiintoa hommaan. Visa on aina matkalla mukana ”varalla” mutta oikeasti on paljon tyydyttävämpää löytää jostain syrjäkujilta hyvä paikallinen kuppila kuin syödä loistohotellin ravintolassa päivästä toiseen. Paikallisiin ihmisiin tutustuminen on paljon palkitsevampaa kuin suomalaisten ”ryyppyturistien” kanssa rellestäminen.

Itse henkilökohtaisesti en ymmärrä sitä, miksi jatkuva kuluttaminen tekisi ihmisestä onnellisemman. Pikemminkin minusta tuntuu että ihmiset kaiken tavaransa ja kuluttamisensa keskellä ovat aika onnettomia.

Lue lisää

Ei mene minulle jakeluun sitten millään. Miten joku, jonka nettotulot ovat 6000 euroa ehtii/jaksaa/viitsii leipoa itse leipänsä kun ei viitsi kaupan "kallista leipää" ostaa? Jos tuyossa ei nuukuus mene jo sairauden puolelle niin ei missään.

Noppa kirjoitti:

Lyhennämme lainaamme 1100 euroa kuussa, joka on alle 20% nettokuukausituloistamme – ei minusta mitenkään hirveästi. Voisimme lyhentää enemmänkin mutta lainan korkojen ollessa matalat säästämme tällä hetkellä toista autoa/kesämökkiä tms. varten – aika näyttää miten päädymme säästömme käyttämään. Tottakai olemme hyötyneet hintojen noususta ja onnistuneista asuntokaupoista menneisyydessä – niin olisi hyötynyt alkuperäinenkin jos olisi aloittanut säästämisen aikaisemmin eikä vasta nyt. Hänhän nimenomaan ihmetteli miten alle neljäkymppisillä on varaa kalliisiin asuntoihin – ja minä selitin.

Tiedän kyllä kuvaamasi vanhukset – ihan yhtä patologisena en itseäni pidä, eli kyllä meillä heitetään tarpeeton tavara menemään tai lahjoitetaan eteenpäin. Toisaalta meillä pidetään kotona nukkavieruja ja rikkinäisiäkin vaatteita eli vaatteet kulutetaan loppuun mutta minusta se on järkevää muutenkin kuin vain säästämisen vuoksi. Samoin kaupoissa luen aina hintalaput mutta sekin tuntuu häiritsevän enemmän muita kuin itseäni – kun on jatkuvasti selvillä hinnoista niin on helppo ostaa halpaa kun sattuu kohdalle ilman että tarvitsee tehdä ”hintavertailukierroksia” kuten muutamat tuttavat tuntuvat tekevän – niihin sitä aikaa vasta meneekin! Itse en osaa siis ajatella kärsiväni säästäväisyydestä – se on sisäänrakennettua ja tulee itsestään. Ja kuten toivottavasti tuli selväksi niin minulla on aina ollut tilillä rahaa ”unelmien toteuttamiseen” eli jos joskus olen halunnut (sellaisia tilanteita on ollut harvoin) niin minulla on aina ollut mahdollisuus että ostaa haluamani turhakin tavara tai palvelu. Kyllä minäkin silloin tällöin suon itselleni aterian ravintolassa ja silloin taatusti nautin siitä enemmän kuin ne jotka käyvät siellä päivittäin.

Sitä paitsi meille ei kerry sitä rahaa loputtomasti koska aina kuitenkin sijoitamme sen, mutta vain eri tavalla kuin muut. Minä nautin siitä että elän komeassa ja suuressa talossa hyvällä alueella. Nautin siitä ihan oikeasti paljon enemmän kuin kalliiden leikkeleiden syömisestä tai hienoista vaatteista – mitä niin väärin voi olla valinnassani? Minusta on paljon kivempi suunnitella talon sisustusta kuin ravintolailtaa ja paljon mieluummin unelmoin kesämökistä kuin kampaajakäynnistä. Myös matkustelu kuuluu nautintoihimme ja pienellä budjetilla matkustaminen tuo vain lisää haastetta ja mielenkiintoa hommaan. Visa on aina matkalla mukana ”varalla” mutta oikeasti on paljon tyydyttävämpää löytää jostain syrjäkujilta hyvä paikallinen kuppila kuin syödä loistohotellin ravintolassa päivästä toiseen. Paikallisiin ihmisiin tutustuminen on paljon palkitsevampaa kuin suomalaisten ”ryyppyturistien” kanssa rellestäminen.

Itse henkilökohtaisesti en ymmärrä sitä, miksi jatkuva kuluttaminen tekisi ihmisestä onnellisemman. Pikemminkin minusta tuntuu että ihmiset kaiken tavaransa ja kuluttamisensa keskellä ovat aika onnettomia.

Lue lisää

Olet kyllä aikamoinen tapaus... =) Itse en viitsi kulkea rikkinäisissä vaatteissa, edes kotona.

Matalien korkojen aikana lainapääomaa kannattaa lyhentää mahdollisimman paljon. Ja kun korot nousevat on lainapääoma pienempi, jolloin pankille ei tarvitse maksaa niin paljon korkoja.

Joku olisi voinut ostaa teidän talonne tai vastaavan 10 vuotta sitten vain lainarahalla. Ja nyt myynyt sen puolet kalliimmalla. Tuolla tavalla hän olisi rikastunut ilman, että olisi elänyt säästeliäästi, lisäksi olisi voinut nauttia isosta asunnostaan koko tuon 10 vuotta. Ajankohta on asuntokaupassa melko suuri tekijä jos katsotaan asiaa vaurastumisen kannalta.

Noppa kirjoitti:

Olen nimenomaisesti jokaisessa viestissäni korostanut sitä, että minun kirjoitukseni ovat vain vastaus alkuperäiseen kysymykseen: "Miten jollain on varaa?" eivätkä siis missään tapauksessa elämänohjeita muille!

Olen sen verran nettipalstoja kolunnut että tiedän sinunkaltaisiasi rivienvälistälukijoita ja väärintulkitsijoita löytyy aina ja vaikka kuinka joka väliin tunkisi kommentin "me olemme tehneet näin, muilla on oikeus ja vapaus tehdä ihan miten haluavat" niin aina joku on tulkitsemassa kirjoituksen niin että heiltä ollaan vaatimassa samaa.

Minä arvostan ihmisiä jotka käyttävät elämänsä ja rahansa kuten ITSE haluavat ja tekevät niin hyvillä mielin ja ottavat myös vastuun seurauksista. Ne muutamat tuttavani jotka hyvillä mielin ja tietoisesti pistävät "kaiken tuulemaan" ovat mielestäni onnistuneet elämässä. Sen sijaan en voi sietää ihmisiä jotka ajautuvat elämässä eteenpäin tekemättä varsinaisesti ratkaisuja, kokevat olevansa uhreja ja huomaamattaan ajautuvat ”luusereiksi”. He ovat yleensä niitä, jotka ovat kateellisia meille omaisuudestamme vaikka eivät ikinä olisi valmiita samaan säästäväisyyteen omaisuuden eteen. Heidän pitäisi siis saada kaikki valmiina ja mieluiten "lottovoittona" tms. - siis tekemättä itse yhtään mitään.

Et sitä paitsi tainnut lukea kaikkia vastauksiani viestiketjusta tai et ainakaan ymmärtänyt lukemaasi? Kertaakaan en ole nimittäin ostanut ensin asuntoa, jonka takia olisi sitten pitänyt tinkiä elintasosta vaan joka kerta asetelma on mennyt nimenomaan niin päin että rahaa on ”kertynyt” säästäväisen elämäntavan vuoksi ja SITTEN sillä on ostettu asunto (ensimmäisen asuntoni ostin kokonaan säästöillä, toista varten otin lainaa 25 000 euroa ja tätä kolmatta eli taloa varten 135 000 euroa). Eli meillä on jatkuvasti tilanne että tilille kertyy tuhansia euroja kuussa koska emme ”saa kaikkea tuhlattua”. 120 000 euron asuntovelan lyhentäminen ei todellakaan ole ongelma emmekä joudu sen takia tinkimään elintasostamme.

Me säästämme siitä syystä että emme nauti tuhlaamisesta! Me nautimme paljon enemmän siitä että säästyneillä rahoilla voimme toteuttaa unelmiamme: tällä hetkellä asuntoa ja vuosittaisia kaukomatkoja, jatkossa ehkä kesämökkiä tai purjevenettä. Kalliin ruoan ostaminen olisi minulle pikemminkin kärsimys kuin nautinto: en minä osaisi nauttia kallista vehnäjauhoista kun tietäisin halvempien olevan ihan samanveroisia! En myöskään nauti uusista merkkivaatteista tai taksilla kulkemisesta vaan miettisin jatkuvasti mitä kaikkea muuta kivaa silläkin rahasummalla olisi saanut. Rahojen laittaminen lottoon olisi minulle sama kuin heittelisin niitä roskiin: ajattelisin vain koko ajan kuinka paljon siitäkin summasta ajan mittaan kertyisi ja mitä sillä voisi tehdä.

Sinä muuten annat viestissäsi paljon enemmän elämänohjeita kuin minä: ”Nuorena kannattaa muutenkin nauttia vielä huolettomasta ja vapaasta elämästä, voi muuten vanhempana tuntua ettei ole kokenut tarpeeksi” on vain sinun mielipiteesi, ei mikään yleispätevä totuus. Sitä paitsi ulkopuolisen on vaikea määritellä kuka nauttii elämästään: minä koen nauttineeni elämästäni kaiken aikaa vaikka en olekaan tuhlannut rahojani ryyppäämiseen ja rellestämiseen. Jos käyn ilmaisjumpassa niin en koe menettäväni mitään verrattuna siihen että kävisin kalliissa ja trendikkäässä maksullisessa jumpassa. Matkustaminenkin on minusta paljon hauskempaa rinkka selässä liftaten ja interreilaamalla, kavereiden nurkissa yöpyen ja paikallisiin tutustuen kuin loistohotelleissa ja allasbaareissa aikaa viettäen. Minä en siis koe tinkiväni lapsista, ruoasta tai harrastuksista vaan käyttäväni niihin rahaa juuri sen verran kuin haluankin tavalla jolla MINÄ haluan – sinä saat tietenkin tehdä omalla tavallasi!

Lue lisää

Jos suurin osa ihmisistä käyttäisi yhtä nuukasti rahaa jokapäiväiseen elämään, esim. ruoka, vaatetus, virkistys yms, niin montako kaupanpitäjää tai palvelusten tarjoajaa olisi enää pystyssä?

Tarjoatteko edes kahvit tuttavillenne, voi voi, jos ne juo kupin per nuppi, niin vuodessa siihen menee rahaa xxxx euroa...

Pieni on ihmisen maailma, jos ainut ilo elämässä on rakentaa linnaa ympärilleen. Hautaankaan se oikein mahdu mukaan.

Kaikella kunnioituksella säästäväisyyttä kohtaan, mutta tuo muutaman euron lottous on sen verran halpa riski. Jos voittaa, niin minkälaiset lukaalit sillä voisi ostaakaan.

Maaseudulla asuttiin ennen ihan omavaraistaloudessa, vain suola piti ostaa kaupasta. :-)Vinkkinä.

leipuri Hiiva kirjoitti:

Ei mene minulle jakeluun sitten millään. Miten joku, jonka nettotulot ovat 6000 euroa ehtii/jaksaa/viitsii leipoa itse leipänsä kun ei viitsi kaupan "kallista leipää" ostaa? Jos tuyossa ei nuukuus mene jo sairauden puolelle niin ei missään.

Lue lisää

Eli nykyisin olemme kyllä sen verran kiireisiä että leipä ostetaan pääosin kaupasta valmiina - mitä nyt joskus leivotaan pääosin makeita leivonnaisia ihan harrastuksen vuoksi, siis silloin kun tekee mieli leipoa. Pullaa leivon usein pakastimeen yksinkertaisesti siitä syystä että itse leivottu pulla on parasta mitä tiedän;) Leipä toki valitaan kaupassa siitä halvimmasta päästä, tosin meillä allergiat rajoittavat jonkin verran ja ihan pelkkää ranskanleipää emme suostu syömään terveellisyyden vuoksi.

Opiskeluaikana toki leivoin sämpylöitä pakastimeen mutta silloin niitä kului niin vähän ettei tarvinnut leipoa kuin kerran, pari kuussa.

mutta missä rajoissa kirjoitti:

Jos suurin osa ihmisistä käyttäisi yhtä nuukasti rahaa jokapäiväiseen elämään, esim. ruoka, vaatetus, virkistys yms, niin montako kaupanpitäjää tai palvelusten tarjoajaa olisi enää pystyssä?

Tarjoatteko edes kahvit tuttavillenne, voi voi, jos ne juo kupin per nuppi, niin vuodessa siihen menee rahaa xxxx euroa...

Pieni on ihmisen maailma, jos ainut ilo elämässä on rakentaa linnaa ympärilleen. Hautaankaan se oikein mahdu mukaan.

Kaikella kunnioituksella säästäväisyyttä kohtaan, mutta tuo muutaman euron lottous on sen verran halpa riski. Jos voittaa, niin minkälaiset lukaalit sillä voisi ostaakaan.

Maaseudulla asuttiin ennen ihan omavaraistaloudessa, vain suola piti ostaa kaupasta. :-)Vinkkinä.

Lue lisää

Ja vieraitakin meillä käy usein. Lähes joka viikonloppu meillä on myös päivällisvieraita.

Tarjottavat toki tehdään itse eli kaupan valmisruokaa tai valmispullaa meiltä ei löydy. Suurempi syyllinen hinnan lisäksi siihen on kyllä maku - minä rakastan tehdä erilaisia piirakoita ym. ja ne ovat taatusti parempia kuin kaupan leivonnaiset.

rohkea mies kirjoitti:

Olet kyllä aikamoinen tapaus... =) Itse en viitsi kulkea rikkinäisissä vaatteissa, edes kotona.

Matalien korkojen aikana lainapääomaa kannattaa lyhentää mahdollisimman paljon. Ja kun korot nousevat on lainapääoma pienempi, jolloin pankille ei tarvitse maksaa niin paljon korkoja.

Joku olisi voinut ostaa teidän talonne tai vastaavan 10 vuotta sitten vain lainarahalla. Ja nyt myynyt sen puolet kalliimmalla. Tuolla tavalla hän olisi rikastunut ilman, että olisi elänyt säästeliäästi, lisäksi olisi voinut nauttia isosta asunnostaan koko tuon 10 vuotta. Ajankohta on asuntokaupassa melko suuri tekijä jos katsotaan asiaa vaurastumisen kannalta.

Lue lisää

Kyllä minäkin 2001 myydessäni 1996 ostamani asunnon yli tuplahinnalla siihen verrattuna mitä siitä aikoinaan maksoin, manasin mielessäni miksi en ottanut aikoinaan moninkertaisesti lainaa ja ostanut tuplasti sen kokoista asuntoa.

Ainut ongelma on, että 1996 en kyennyt ennustamaan sen kummemmin omaa työllisyystilannettani kuin asuntojen arvon nousuakaan 5 vuotta eteenpäin. Jos olisin tuplasti kalliimman asunnon ostanut niin siinä olisi voinut käydä myös huonosti!

Eli jälkikäteen on vähän tyhmää arvostella aikoinaan tehtyjä ratkaisuja. Sitäpaitsi en olisi tarvinnut talomme kokoista asuntoa 10 vuotta sitten yksin eläessäni ;) Asumiskustannukset ovat myös yksi merkittävä tekijä. Tuon 5 vuotta asuin ilman minkäänlaisia asumiskustannuksia (lainan lyhentämistä lukuunottamatta, sen maksoin pois 2 vuodessa) yhtiövastikkeettomassa varakkaassa taloyhtiössä. Omakotitalossa olisi taatusti tullut vaikka kustannuksia tuhansia euroja.

Minusta vaatteiden käyttäminen loppuun on ihan ekologinenkin juttu - mitä järkeä olisi kulkea kotona hienoissa merkkivaatteissa? Ja niitä rikkinäisiä kohtia kotivaatteissa meillä löytyy lähinnä lasten housujen polvista, ne kun kuluvat aikamoisen nopeasti. Yleensä paikkaan polvet kertaalleen ja kun menevät uudelleen rikki niin vaatteet heitetään menemään. Itselläni ei taida rikkinäisiä (mutta kylläkin muodista pois menneitä ja pinttyneitä tahroja omaavia) kotivaatteita olla.

Noppa kirjoitti:

Ja vieraitakin meillä käy usein. Lähes joka viikonloppu meillä on myös päivällisvieraita.

Tarjottavat toki tehdään itse eli kaupan valmisruokaa tai valmispullaa meiltä ei löydy. Suurempi syyllinen hinnan lisäksi siihen on kyllä maku - minä rakastan tehdä erilaisia piirakoita ym. ja ne ovat taatusti parempia kuin kaupan leivonnaiset.

Lue lisää

Olen samaa mieltä, että kotonaleivottu aina voiton vie maussa, ja sopat maistuu.

Tässä vaan on sillä lailla, että kun noita prosessisoppia sekoittelee joskus 16 tuntia työpäivässä ja työ-yössä, niin jäljelle jäävä 8 tuntia menee työmatkoihin ja nukkumiseen. Sitäpaitsi näitten soppien keittelystä maksetaan, aika reilustikin, ja onnistuvat minulta paremmin.

Esim. pullamyyjältä onnistuu paremmin pullanpaisto, harmi ettei kunnon kotileipoista ole myynnissä. Niin maksan hänelle hänen ammattitaidostaan, että pysyy pystyssä. Minulle maksetaan minun taidoistani töissä.

Asunnoksi minulle välttää vaatimaton paikka, jossa nukkua, kun ei kotona kerkeä kuitenkaan olemaan. Säästyy rahaa ja jos löytyy sopiva mökki maalta puutarhan kanssa sitten eläkeiässä. Siellä olen ikionnellinen, mualta ku oun kotosin.

Olen sen verran maailmalla asunut ja nähnyt, työskennellyt eri maissa, että en arvosta ihmistä asuntonsa mukaan.

Olet vastannut asiallisesti ja taidolla tämän keskustelun tiimoilla, erotuksena monen "tosi äkäisen kitupiikin" vastauksiin vastaavissa tilainteissa. Joten kitupiikki et ole, selvisi :-)

Hyvää kevättä !

Noppa kirjoitti:

Lyhennämme lainaamme 1100 euroa kuussa, joka on alle 20% nettokuukausituloistamme – ei minusta mitenkään hirveästi. Voisimme lyhentää enemmänkin mutta lainan korkojen ollessa matalat säästämme tällä hetkellä toista autoa/kesämökkiä tms. varten – aika näyttää miten päädymme säästömme käyttämään. Tottakai olemme hyötyneet hintojen noususta ja onnistuneista asuntokaupoista menneisyydessä – niin olisi hyötynyt alkuperäinenkin jos olisi aloittanut säästämisen aikaisemmin eikä vasta nyt. Hänhän nimenomaan ihmetteli miten alle neljäkymppisillä on varaa kalliisiin asuntoihin – ja minä selitin.

Tiedän kyllä kuvaamasi vanhukset – ihan yhtä patologisena en itseäni pidä, eli kyllä meillä heitetään tarpeeton tavara menemään tai lahjoitetaan eteenpäin. Toisaalta meillä pidetään kotona nukkavieruja ja rikkinäisiäkin vaatteita eli vaatteet kulutetaan loppuun mutta minusta se on järkevää muutenkin kuin vain säästämisen vuoksi. Samoin kaupoissa luen aina hintalaput mutta sekin tuntuu häiritsevän enemmän muita kuin itseäni – kun on jatkuvasti selvillä hinnoista niin on helppo ostaa halpaa kun sattuu kohdalle ilman että tarvitsee tehdä ”hintavertailukierroksia” kuten muutamat tuttavat tuntuvat tekevän – niihin sitä aikaa vasta meneekin! Itse en osaa siis ajatella kärsiväni säästäväisyydestä – se on sisäänrakennettua ja tulee itsestään. Ja kuten toivottavasti tuli selväksi niin minulla on aina ollut tilillä rahaa ”unelmien toteuttamiseen” eli jos joskus olen halunnut (sellaisia tilanteita on ollut harvoin) niin minulla on aina ollut mahdollisuus että ostaa haluamani turhakin tavara tai palvelu. Kyllä minäkin silloin tällöin suon itselleni aterian ravintolassa ja silloin taatusti nautin siitä enemmän kuin ne jotka käyvät siellä päivittäin.

Sitä paitsi meille ei kerry sitä rahaa loputtomasti koska aina kuitenkin sijoitamme sen, mutta vain eri tavalla kuin muut. Minä nautin siitä että elän komeassa ja suuressa talossa hyvällä alueella. Nautin siitä ihan oikeasti paljon enemmän kuin kalliiden leikkeleiden syömisestä tai hienoista vaatteista – mitä niin väärin voi olla valinnassani? Minusta on paljon kivempi suunnitella talon sisustusta kuin ravintolailtaa ja paljon mieluummin unelmoin kesämökistä kuin kampaajakäynnistä. Myös matkustelu kuuluu nautintoihimme ja pienellä budjetilla matkustaminen tuo vain lisää haastetta ja mielenkiintoa hommaan. Visa on aina matkalla mukana ”varalla” mutta oikeasti on paljon tyydyttävämpää löytää jostain syrjäkujilta hyvä paikallinen kuppila kuin syödä loistohotellin ravintolassa päivästä toiseen. Paikallisiin ihmisiin tutustuminen on paljon palkitsevampaa kuin suomalaisten ”ryyppyturistien” kanssa rellestäminen.

Itse henkilökohtaisesti en ymmärrä sitä, miksi jatkuva kuluttaminen tekisi ihmisestä onnellisemman. Pikemminkin minusta tuntuu että ihmiset kaiken tavaransa ja kuluttamisensa keskellä ovat aika onnettomia.

Lue lisää

Ymmärrätköhän ollenkaan itse kuinka etuoikeutetussa asemassa elätte.
Ette ilmeisesti ollenkaa tajua mitä elämä on keskituloisena.
Tietysti voi sanoa, että se on jokaisen itse päätettävissä paljonkotienaa, ja näinhän yksilötasolla onkin. Mutta aina on myös pienituloisia.

Te olette todella suurituloisia, 95% perheistä on pinempi tuloisia kuin te.

Vaikka elättekin säästeliäästi teidän ei koskaa tarvitse oikeasti miettiä mitä jokin maksaa tai onko teillä varaa siihen.

Teille elämä on helppoa, saatte aina mitä haluatte. Kaikille vaan asiat ei voi olla näin onnellisesti.

Noppa kirjoitti:

Olen nimenomaisesti jokaisessa viestissäni korostanut sitä, että minun kirjoitukseni ovat vain vastaus alkuperäiseen kysymykseen: "Miten jollain on varaa?" eivätkä siis missään tapauksessa elämänohjeita muille!

Olen sen verran nettipalstoja kolunnut että tiedän sinunkaltaisiasi rivienvälistälukijoita ja väärintulkitsijoita löytyy aina ja vaikka kuinka joka väliin tunkisi kommentin "me olemme tehneet näin, muilla on oikeus ja vapaus tehdä ihan miten haluavat" niin aina joku on tulkitsemassa kirjoituksen niin että heiltä ollaan vaatimassa samaa.

Minä arvostan ihmisiä jotka käyttävät elämänsä ja rahansa kuten ITSE haluavat ja tekevät niin hyvillä mielin ja ottavat myös vastuun seurauksista. Ne muutamat tuttavani jotka hyvillä mielin ja tietoisesti pistävät "kaiken tuulemaan" ovat mielestäni onnistuneet elämässä. Sen sijaan en voi sietää ihmisiä jotka ajautuvat elämässä eteenpäin tekemättä varsinaisesti ratkaisuja, kokevat olevansa uhreja ja huomaamattaan ajautuvat ”luusereiksi”. He ovat yleensä niitä, jotka ovat kateellisia meille omaisuudestamme vaikka eivät ikinä olisi valmiita samaan säästäväisyyteen omaisuuden eteen. Heidän pitäisi siis saada kaikki valmiina ja mieluiten "lottovoittona" tms. - siis tekemättä itse yhtään mitään.

Et sitä paitsi tainnut lukea kaikkia vastauksiani viestiketjusta tai et ainakaan ymmärtänyt lukemaasi? Kertaakaan en ole nimittäin ostanut ensin asuntoa, jonka takia olisi sitten pitänyt tinkiä elintasosta vaan joka kerta asetelma on mennyt nimenomaan niin päin että rahaa on ”kertynyt” säästäväisen elämäntavan vuoksi ja SITTEN sillä on ostettu asunto (ensimmäisen asuntoni ostin kokonaan säästöillä, toista varten otin lainaa 25 000 euroa ja tätä kolmatta eli taloa varten 135 000 euroa). Eli meillä on jatkuvasti tilanne että tilille kertyy tuhansia euroja kuussa koska emme ”saa kaikkea tuhlattua”. 120 000 euron asuntovelan lyhentäminen ei todellakaan ole ongelma emmekä joudu sen takia tinkimään elintasostamme.

Me säästämme siitä syystä että emme nauti tuhlaamisesta! Me nautimme paljon enemmän siitä että säästyneillä rahoilla voimme toteuttaa unelmiamme: tällä hetkellä asuntoa ja vuosittaisia kaukomatkoja, jatkossa ehkä kesämökkiä tai purjevenettä. Kalliin ruoan ostaminen olisi minulle pikemminkin kärsimys kuin nautinto: en minä osaisi nauttia kallista vehnäjauhoista kun tietäisin halvempien olevan ihan samanveroisia! En myöskään nauti uusista merkkivaatteista tai taksilla kulkemisesta vaan miettisin jatkuvasti mitä kaikkea muuta kivaa silläkin rahasummalla olisi saanut. Rahojen laittaminen lottoon olisi minulle sama kuin heittelisin niitä roskiin: ajattelisin vain koko ajan kuinka paljon siitäkin summasta ajan mittaan kertyisi ja mitä sillä voisi tehdä.

Sinä muuten annat viestissäsi paljon enemmän elämänohjeita kuin minä: ”Nuorena kannattaa muutenkin nauttia vielä huolettomasta ja vapaasta elämästä, voi muuten vanhempana tuntua ettei ole kokenut tarpeeksi” on vain sinun mielipiteesi, ei mikään yleispätevä totuus. Sitä paitsi ulkopuolisen on vaikea määritellä kuka nauttii elämästään: minä koen nauttineeni elämästäni kaiken aikaa vaikka en olekaan tuhlannut rahojani ryyppäämiseen ja rellestämiseen. Jos käyn ilmaisjumpassa niin en koe menettäväni mitään verrattuna siihen että kävisin kalliissa ja trendikkäässä maksullisessa jumpassa. Matkustaminenkin on minusta paljon hauskempaa rinkka selässä liftaten ja interreilaamalla, kavereiden nurkissa yöpyen ja paikallisiin tutustuen kuin loistohotelleissa ja allasbaareissa aikaa viettäen. Minä en siis koe tinkiväni lapsista, ruoasta tai harrastuksista vaan käyttäväni niihin rahaa juuri sen verran kuin haluankin tavalla jolla MINÄ haluan – sinä saat tietenkin tehdä omalla tavallasi!

Lue lisää

Hauska huomata, että on muitakin samalla tavalla
'fiksusti' toimivia kuin allekirjoittanut.
Köyhästä työläisperheestä lähteneinä aikalailla samoilla periaatteilla kuin Noppakin eläneenä, olemme mekin vaimon kanssa tällä hetkellä tilanteessa, jossa voisimme parin vuoden sisällä
jättää työelämän ja siirtyä elämään säästöillä,
vuokratuloilla ja myöhemmin vap.ehtoisilla eläkkeillä. Olemme nyt 45 v ja kaikki on tullut
keskipalkkaisella työllä ja järkevillä asuntokaupoilla. Matkusteltu on, mökki löytyy, samoin autot on yleensä uudenkarheita (mikä on kyllä tyhmää) ja lapset saa suurinpiirtein haluamansa. Itsekin on ihmetelty miten näin on käynyt, mutta iso syy on varmasti nuo arkielämäntavat kuten NOpallakin.

alle keskitulon kirjoitti:

Ymmärrätköhän ollenkaan itse kuinka etuoikeutetussa asemassa elätte.
Ette ilmeisesti ollenkaa tajua mitä elämä on keskituloisena.
Tietysti voi sanoa, että se on jokaisen itse päätettävissä paljonkotienaa, ja näinhän yksilötasolla onkin. Mutta aina on myös pienituloisia.

Te olette todella suurituloisia, 95% perheistä on pinempi tuloisia kuin te.

Vaikka elättekin säästeliäästi teidän ei koskaa tarvitse oikeasti miettiä mitä jokin maksaa tai onko teillä varaa siihen.

Teille elämä on helppoa, saatte aina mitä haluatte. Kaikille vaan asiat ei voi olla näin onnellisesti.

Lue lisää

Jotkut eivät tosiaankaan tunnu tajuavan sitä mitä on elää pienemmällä palkalla. Kaikille ei riitä hyväpalkkaisia töitä ja vaikka meidänkin perheen pitäisi periaatteessa pärjätä hyvin, niin rahat ovat aina lopussa. Suurin syy on asumisen kalleus, vaikkei antaisikaan lamppujen palaa turhaan niin kuitenkin tuntuu että hinnat vaan nousevat jatkuvasti. Eikä työtäkään voi koko ajan tehdä jos ei halua sairastua ja nauttia vapaa-ajasta. Eikä vapaa-aikaa ole tarkoitus käyttää pelkästään itsensä lataamiseen että jaksaisi mennä uudestaan töihin loman jälkeen. Vapaa-ajalla kannattaa yrittää olla perheen ja ystävien kanssa jos mahdollista, mutta rahan tarve pitää ihmiset lähes jatkuvasti töissä.

alle keskitulon kirjoitti:

Ymmärrätköhän ollenkaan itse kuinka etuoikeutetussa asemassa elätte.
Ette ilmeisesti ollenkaa tajua mitä elämä on keskituloisena.
Tietysti voi sanoa, että se on jokaisen itse päätettävissä paljonkotienaa, ja näinhän yksilötasolla onkin. Mutta aina on myös pienituloisia.

Te olette todella suurituloisia, 95% perheistä on pinempi tuloisia kuin te.

Vaikka elättekin säästeliäästi teidän ei koskaa tarvitse oikeasti miettiä mitä jokin maksaa tai onko teillä varaa siihen.

Teille elämä on helppoa, saatte aina mitä haluatte. Kaikille vaan asiat ei voi olla näin onnellisesti.

Lue lisää

Voi kuinka kyllästynyt olenkaan juuri tällaisiin kommentteihin. Et ole ainut joka kuvittelee, että koska meillä nyt menee hyvin niin meillä on täytynyt mennä hyvin aina ja että meidän täytyy olla jotain syntymästämme asti etuoikeutettuja. Tuolla asenteella vain ei koskaan pääse itse sinne etuoikeutettujen joukkoon!

Omat vanhempani ovat alkoholisteja. Lapsuudessa minulla ei ollut mitään - vanhempani ryyppäsivät kaikki pienet tulonsa. Itse ompelin itselleni vaatteita äitini vanhoista, ruokaa söin usein naapureissa koska kotoa ei ainakaan lämmintä ruokaa saanut. Aikani vietin mieluusti töissä heti kun sellaisia sain, koska olot tupakansavuisessa kodissa jossa vanhempani alati riitelivät ja ryyppäsivät eivät todellakaan olleet häävit. Samalla päätin että minun lapsillani tulee olemaan toisenlaiset oltavat ja että vielä minä näytän niille kaikille jotka pitivät minua onnettomana luuserina (taustastani johtuen).

Ei ollut kuule helppoa kahlata lukiota läpi hyvin arvosanoin kun kotona ei lukurauhaa saanut eikä ollut varaa ostaa kirjoja - silti tein sen. Opiskelujen alkaminen toisella paikkakunnalla ja opiskeluasuntoon muuttaminen oli minulle lottovoitto, pääsin pois siitä perhehelvetistä.

Työnteon olen todellakin aloittanut pienipalkkaisista hommista: lastenhoidosta, mansikanpoiminnasta, siivoamisesta ja kaupan kassalla istumisesta. Säästäväisellä elämäntavalla olen tuloistani pesämunan säästänyt. Perslihaksilla olen siinä sivussa itseni hyvään ammattiin kouluttautunut ja vähitellen paremmille tuloille päässyt. Kaiken mitä omistan olen omalla työlläni tienannut!

Mieheni vanhemmat ovat erittäin köyhiä. Hän on kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja asunut lapsuutensa huterassa lautamökissä. Perhe-elämä on heillä toki ollut onnellisempaa kuin meillä mutta köyhyys on ollut aina läsnä. Taustastaan huolimatta myös hän on päättänyt kouluttautua hyvään ammattiin ja tehnyt valtavasti töitä sen eteen. Tavatessamme hän oli opiskelija ilman pennin hyrrää, muutti sitten siihen minun omistusasuntooni ja valmistuttuaan sai kohtuulliset tulot hänkin.

Minulle on siis turha väittää etten tietäisi mitään köyhyydestä tai pienistä tuloista. Minä tiedän myös, että köyhyydestä on mahdollista päästä pois, mutta se ei onnistu ilman työntekoa. Lottovoitto on aika epätodennäköinen tapa rikastua. Keskituloisesta ei hyvätuloista tule pelkällä jupinalla vaikka kuinka haluaisit. Rikasta proletariaattia on turha syyttää omasta keskituloisuudestaan jos ei ole valmis tekemään mitään parempien elinolosuhteiden eteen.

leipuri Hiiva kirjoitti:

Ei mene minulle jakeluun sitten millään. Miten joku, jonka nettotulot ovat 6000 euroa ehtii/jaksaa/viitsii leipoa itse leipänsä kun ei viitsi kaupan "kallista leipää" ostaa? Jos tuyossa ei nuukuus mene jo sairauden puolelle niin ei missään.

Lue lisää

Onko se mainittu 6000 kuussa sitten jotenkin poikkeuksellinen palkka? Niitä valintoja tehdään pitkin elämää. Jos haluaa paksumman pussin, niin menee sitten lääkikseen, tai oikeustieteelliseen.

Itse en edes tuohon kuuteen tonniin yllä (nettona ehkä alle 4000 yhteensä puolison kanssa), enkä ole kummastakaan em. opinahjosta valmistunut, mutta silti on varaa pitää 190000:n taloa, jota lyhennellään halvalla kiinteäkorkoisella lainalla reilut tonnin kuussa. Siitä jää vielä 500 kuussa autolle, eikä tarvi ladalla ajaa.

Ruokaan menee satanen viikossa, viikonloppuisin toinen. Joskus enemmän. Loput tuhlataan ja rakennellaan kaikkea uutta sisälle ja pihalle. Säästöön ei juuri mitään jää, mutta en minä niitä rahoja hautaan aikonutkaan mukaan ottaa. Niinjuu, ikää on 29.

Noppa kirjoitti:

Voi kuinka kyllästynyt olenkaan juuri tällaisiin kommentteihin. Et ole ainut joka kuvittelee, että koska meillä nyt menee hyvin niin meillä on täytynyt mennä hyvin aina ja että meidän täytyy olla jotain syntymästämme asti etuoikeutettuja. Tuolla asenteella vain ei koskaan pääse itse sinne etuoikeutettujen joukkoon!

Omat vanhempani ovat alkoholisteja. Lapsuudessa minulla ei ollut mitään - vanhempani ryyppäsivät kaikki pienet tulonsa. Itse ompelin itselleni vaatteita äitini vanhoista, ruokaa söin usein naapureissa koska kotoa ei ainakaan lämmintä ruokaa saanut. Aikani vietin mieluusti töissä heti kun sellaisia sain, koska olot tupakansavuisessa kodissa jossa vanhempani alati riitelivät ja ryyppäsivät eivät todellakaan olleet häävit. Samalla päätin että minun lapsillani tulee olemaan toisenlaiset oltavat ja että vielä minä näytän niille kaikille jotka pitivät minua onnettomana luuserina (taustastani johtuen).

Ei ollut kuule helppoa kahlata lukiota läpi hyvin arvosanoin kun kotona ei lukurauhaa saanut eikä ollut varaa ostaa kirjoja - silti tein sen. Opiskelujen alkaminen toisella paikkakunnalla ja opiskeluasuntoon muuttaminen oli minulle lottovoitto, pääsin pois siitä perhehelvetistä.

Työnteon olen todellakin aloittanut pienipalkkaisista hommista: lastenhoidosta, mansikanpoiminnasta, siivoamisesta ja kaupan kassalla istumisesta. Säästäväisellä elämäntavalla olen tuloistani pesämunan säästänyt. Perslihaksilla olen siinä sivussa itseni hyvään ammattiin kouluttautunut ja vähitellen paremmille tuloille päässyt. Kaiken mitä omistan olen omalla työlläni tienannut!

Mieheni vanhemmat ovat erittäin köyhiä. Hän on kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja asunut lapsuutensa huterassa lautamökissä. Perhe-elämä on heillä toki ollut onnellisempaa kuin meillä mutta köyhyys on ollut aina läsnä. Taustastaan huolimatta myös hän on päättänyt kouluttautua hyvään ammattiin ja tehnyt valtavasti töitä sen eteen. Tavatessamme hän oli opiskelija ilman pennin hyrrää, muutti sitten siihen minun omistusasuntooni ja valmistuttuaan sai kohtuulliset tulot hänkin.

Minulle on siis turha väittää etten tietäisi mitään köyhyydestä tai pienistä tuloista. Minä tiedän myös, että köyhyydestä on mahdollista päästä pois, mutta se ei onnistu ilman työntekoa. Lottovoitto on aika epätodennäköinen tapa rikastua. Keskituloisesta ei hyvätuloista tule pelkällä jupinalla vaikka kuinka haluaisit. Rikasta proletariaattia on turha syyttää omasta keskituloisuudestaan jos ei ole valmis tekemään mitään parempien elinolosuhteiden eteen.

Lue lisää

Sama laulu meillä. En tosin ole mitenkään mielettömän hyvätuloinen, mutta alle kolmekymppisenä olen kuitenkin saanut haluamani omakotiasunnon haluamaltani paikalta isosta kaupungista. Rahat riittävät parin muksun elättämiseen, hyvään autoon ja välillä vähän ylimääräiseenkin. Ei valittamista.

Suomalaisittain sitten elän kait aika leveästi, mutta säästämään olen aika huono.

15 vuotiaasta olen tehnyt kaiken maailman paskahommia naurettavalla palkalla, ennen kuin päätin että minä en enää rystyset verilla likaisissa hommissa riehu ja lähdin kouluun.

Kouluaikana piti elää silloisella rahalla alle 800 markalla kuussa, mistä maksettiin kaikki.
Makaroni, ranskis ja tonnikala tuli aika tutuksi sen viiden vuoden aikana. Yksi lehti minulla oli vara pitää ja ehkä kerran kahdessa kuukaudessa kävin baarissa. Kissa minulla on ja sen syöttäminen maksoi enemmän, kuin safka mitä itse vedin...

Täytyy myöntää, että jos en olisi aikanani tuota liikettä tehnyt, niin ei sille tielle enää lähdettäisi lapsien takia.

Noppa kirjoitti:

Voi kuinka kyllästynyt olenkaan juuri tällaisiin kommentteihin. Et ole ainut joka kuvittelee, että koska meillä nyt menee hyvin niin meillä on täytynyt mennä hyvin aina ja että meidän täytyy olla jotain syntymästämme asti etuoikeutettuja. Tuolla asenteella vain ei koskaan pääse itse sinne etuoikeutettujen joukkoon!

Omat vanhempani ovat alkoholisteja. Lapsuudessa minulla ei ollut mitään - vanhempani ryyppäsivät kaikki pienet tulonsa. Itse ompelin itselleni vaatteita äitini vanhoista, ruokaa söin usein naapureissa koska kotoa ei ainakaan lämmintä ruokaa saanut. Aikani vietin mieluusti töissä heti kun sellaisia sain, koska olot tupakansavuisessa kodissa jossa vanhempani alati riitelivät ja ryyppäsivät eivät todellakaan olleet häävit. Samalla päätin että minun lapsillani tulee olemaan toisenlaiset oltavat ja että vielä minä näytän niille kaikille jotka pitivät minua onnettomana luuserina (taustastani johtuen).

Ei ollut kuule helppoa kahlata lukiota läpi hyvin arvosanoin kun kotona ei lukurauhaa saanut eikä ollut varaa ostaa kirjoja - silti tein sen. Opiskelujen alkaminen toisella paikkakunnalla ja opiskeluasuntoon muuttaminen oli minulle lottovoitto, pääsin pois siitä perhehelvetistä.

Työnteon olen todellakin aloittanut pienipalkkaisista hommista: lastenhoidosta, mansikanpoiminnasta, siivoamisesta ja kaupan kassalla istumisesta. Säästäväisellä elämäntavalla olen tuloistani pesämunan säästänyt. Perslihaksilla olen siinä sivussa itseni hyvään ammattiin kouluttautunut ja vähitellen paremmille tuloille päässyt. Kaiken mitä omistan olen omalla työlläni tienannut!

Mieheni vanhemmat ovat erittäin köyhiä. Hän on kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja asunut lapsuutensa huterassa lautamökissä. Perhe-elämä on heillä toki ollut onnellisempaa kuin meillä mutta köyhyys on ollut aina läsnä. Taustastaan huolimatta myös hän on päättänyt kouluttautua hyvään ammattiin ja tehnyt valtavasti töitä sen eteen. Tavatessamme hän oli opiskelija ilman pennin hyrrää, muutti sitten siihen minun omistusasuntooni ja valmistuttuaan sai kohtuulliset tulot hänkin.

Minulle on siis turha väittää etten tietäisi mitään köyhyydestä tai pienistä tuloista. Minä tiedän myös, että köyhyydestä on mahdollista päästä pois, mutta se ei onnistu ilman työntekoa. Lottovoitto on aika epätodennäköinen tapa rikastua. Keskituloisesta ei hyvätuloista tule pelkällä jupinalla vaikka kuinka haluaisit. Rikasta proletariaattia on turha syyttää omasta keskituloisuudestaan jos ei ole valmis tekemään mitään parempien elinolosuhteiden eteen.

Lue lisää

Mielenkiintoinen vastaus.
Minäkin olen kotoisin erittäin köyhästä mökistä. Työn ohella itseni kouluttanut, vieraalla kielellä vieraassa maassa, ilman nykyajan tukia.

Muutama työ on ollut erittäin mieluinen ja hyväpalkkainenkin. Katselen minäkin hintalaput tarkkaan silti, mutta työmaallani kun melkein "asun", niin vapaa-aika on minulle sitten kanssa vapaa-aikaa ilman kotona hyörimistä ja pyörimistä, koska en ole "hoivatyyppiä". Vaikka luontovaelluksilla sensijaan tai opiskella ja lukea minua kiinnostavista asioista.

Minua ei ole ikinä kiinnostanut asuntojen kanssa sillä lailla, että pitäisi olla näyttävä. Riittää kun on siisti. Pieni mökki maalla eläkeikää varten on minun luonnolle passeli.

Osakkeitakin työnsivät ulkomaan työpaikasta laaturahojen sijaan. Siellä makaavat ulkomaan tilillä, kerran vuodessa tarkastan. Ajattelen aina, että kuinka monta työntekijää tämäkin firma potkaisi, koska "meidän täytyy ajatella osakkeita".

Minullakin oli työkaverina alkoholistin,isomman virkamiehen poika. Hänkin säästi ja säästi, mutta ihan sairaalloisesti, saattoi syödä koko viikon makkaraa ja papuja, tai papuja ja makkaraa. Hän kertoi minulle, että näyttää isälleen, kuinka paljon olisi omaisuutta, jos ei olisi juonut rahojaan.

Minun köyhässä kodissa oli kaikkea muuta, mitä lapsi voi toivoa, paitsi rahaa. Kauniin luonnon keskellä maaseudulla järvenrannalla. En ikinä ole sanonut alkoholistille luuseri, ehkä siksi, kun en ole juopottelusta joutunut kärsimään. Köyhän vaatteita en ole koskaan nauranut, vaikka minulle naurettiin vaatteitten takia.

Niin, oli mielenkiintoista juttusi psykologisesti.

Tiesit mistä puhut,onko tiedossa hintoja avaimet käteen,talopaketeista,ym,ym perustelisitko vähän tulevaisuuden näkymiä itse myin asunnon kuukausi sitten.

hinta kirjoitti:

Tiesit mistä puhut,onko tiedossa hintoja avaimet käteen,talopaketeista,ym,ym perustelisitko vähän tulevaisuuden näkymiä itse myin asunnon kuukausi sitten.

esimerkiksi vaikka tuolta:
http://www.aasa-elamurajoon.ee/kastelli.htm

110m2 Kastellitalo avaimet käteen:
989 933 EEK = 63 255€

Halvemmalla vielä saa muualta, mutta Kastelli on ainakin tuttu toimittaja, joten on helppo tehdä vertailua.

virosta kirjoitti:

esimerkiksi vaikka tuolta:
http://www.aasa-elamurajoon.ee/kastelli.htm

110m2 Kastellitalo avaimet käteen:
989 933 EEK = 63 255€

Halvemmalla vielä saa muualta, mutta Kastelli on ainakin tuttu toimittaja, joten on helppo tehdä vertailua.

Lue lisää

kiitos,kiitos nyt meni suunitelmat uusiks,kiitti.

"Tilatkaa talo Virosta". Olisko nuo esimerkkihinnat Virossa paikanpäällä tehtynä?
Rakentamisen laadusta en puhu mitään, koska luulen että se taitaa olla samaa paskaa lahden molemmin puolin tänäpäivänä.

Laita ukko sellaiseen työhön ,jossa ei tarvitse olla "ruoka" palkalla.

Minä olen alunperin pyrkinyt vain vastaamaan alkuperäisen kysymykseen: "Miten jollain on varaa?"

Ja sen jälkeen puolustamaan oikeuttani käyttää rahani kuten ITSE haluan - ihan niinkuin kaikki muutkin saavat käyttää rahansa ja aikansa kuten parhaaksi näkevät.

On surullista ja sääli jos joku saa siitä alemmuuskompleksin....

Samaa mieltä olen kanssasi :)

Ärsyttävintä on se, että ihmiset "lukevat rivien välistä" - täälläkin olen saanut pääosin paskaa niskaani asioista joihin en todellakaan ole syyllinen!