En ole aivan varma, kirjoitanko oikealle palstalle.. Toivoisin kovasti, että saisin rakentavia mielipiteitä ja kommentteja hieman kiperään tilanteeseen.
Yritän kirjoittaa tätä tekstiä mahdollisimman puolueettomasta näkökulmasta.
Tapasimme alunperin suomi24:n treffisivustolla, jonka johdosta vaihdoimme puhelinnumeroita. Soittelimme toisillemme pari päivää, jonka jälkeen sovimme tapaamisen. Tapaaminen sujui oikein hyvin ja tällä hetkellä olemme tavanneet viisi kertaa.
Mielestämme on hieman väkinäistä puhua tapailukerroista, sillä yhteinen kemiamme on aivan samankaltaista. Tuntuu, että olisimme tunteneet toisemme hiekkalaatikko iästä lähtien. Meillä on hyvin samanlaiset elämänarvot ja niissä mielipiteemme kohtaa täysin kiistatta. Asia hämmensi (ja hämmentää) edelleen meitä molempia...
Tutustuessamme toisiimme hieman enemmän, ilmeistyi piirteitä, joista olemme molemmat toistemme kohdalla hyvin hämmästyneitä. Luonteenpiirteemme eivät kohtaa yhtä hyvin, kuin kemiat.. Juuri tämän asian kohdalla kaipaisimme hieman ulkopuolista näkökulmaa ja mielipiteitä!
Kyseinen poika on kaikinpuolin kunnollinen; rehti, rehellinen, hyväkäytöksinen, sosiaalinen, jne. Olen kuitenkin huomannut pojassa piirteitä, joita itseni on hyvin vaikea ymmärtää tai käsitellä. Mielestäni hän ilmaisee välillä mielipiteitään hieman liian jyrkästi ja kohtuuttoman äkkipikaisesti. Koen, että hän toisinaan hieman määräilevästi puhuisi itselleni. Tämä tuntuu hieman pahalta ja oudoksun asiaa hyvin paljon.
Poika ei näe asioita kuitenkaan samalla tavalla. Hän myös pitää minua mukavana ja ystävällisenä, mutta hän on myös hämmentynyt tavastani ymmärtää asioita. Pojan sanojen mukaan hän ei ole koskaan tavannut yhtä herkkää tyttöä, eikä aluksi ollut varma, olenko mielipiteideni kanssa tosissaan. Pojan mielestä olen kohtuuttoman herkkä, eikä minun pitäisi takertua pieniin asioihin niin tarkasti.
Toinen asia, mikä hämmentää itseäni suuresti, on pojan nopea eteneminen. Hän on puhunut minusta hyvin monelle ystävälleen sekä perheelleen. Itse olen kertonut hänestä muutamille ystävilleni sekä siskolleni. Itseäni hieman ahdistaa etenemisen vauhti.. Poika on kertonut, ettei näe syytä olla kertomatta tapaamastaan tytöstä. Puutunko tässä seikassa liikaa toisen henkilön tapaan käsitellä tutustumistamme?
ONGELMAN YDIN on se, että onko järkeä lähteä tutustumaan toiseen enempää ja heti näin alussa pyrkiä olemaan niin joustava toista kohtaan? Ongelmat seuraavat meitä kuitenkin lähes koko ajan. Olemme molemmat ihmisiä, joille seuran etsiminen ei ole vaikeaa. Löytäisimmekö mahdollisesti hyvin paljon helpommin sellaisen ihmisen, jonka kanssa tahtoisimme voimakkaammin tutustua toisiimme?
Pystymme hyvin avoimesti keskustelemaan näistä asioista ja näemme sen suurena etulyöntiasemana toisiamme kohtaan. Onko muilla ollut vastaavanlaisia tilanteita? Kuinka olette asiaa käsitelleet ja minkälaisiin lopputuloksiin olettte päätyneet?
Yritän kirjoittaa tätä tekstiä mahdollisimman puolueettomasta näkökulmasta.
Tapasimme alunperin suomi24:n treffisivustolla, jonka johdosta vaihdoimme puhelinnumeroita. Soittelimme toisillemme pari päivää, jonka jälkeen sovimme tapaamisen. Tapaaminen sujui oikein hyvin ja tällä hetkellä olemme tavanneet viisi kertaa.
Mielestämme on hieman väkinäistä puhua tapailukerroista, sillä yhteinen kemiamme on aivan samankaltaista. Tuntuu, että olisimme tunteneet toisemme hiekkalaatikko iästä lähtien. Meillä on hyvin samanlaiset elämänarvot ja niissä mielipiteemme kohtaa täysin kiistatta. Asia hämmensi (ja hämmentää) edelleen meitä molempia...
Tutustuessamme toisiimme hieman enemmän, ilmeistyi piirteitä, joista olemme molemmat toistemme kohdalla hyvin hämmästyneitä. Luonteenpiirteemme eivät kohtaa yhtä hyvin, kuin kemiat.. Juuri tämän asian kohdalla kaipaisimme hieman ulkopuolista näkökulmaa ja mielipiteitä!
Kyseinen poika on kaikinpuolin kunnollinen; rehti, rehellinen, hyväkäytöksinen, sosiaalinen, jne. Olen kuitenkin huomannut pojassa piirteitä, joita itseni on hyvin vaikea ymmärtää tai käsitellä. Mielestäni hän ilmaisee välillä mielipiteitään hieman liian jyrkästi ja kohtuuttoman äkkipikaisesti. Koen, että hän toisinaan hieman määräilevästi puhuisi itselleni. Tämä tuntuu hieman pahalta ja oudoksun asiaa hyvin paljon.
Poika ei näe asioita kuitenkaan samalla tavalla. Hän myös pitää minua mukavana ja ystävällisenä, mutta hän on myös hämmentynyt tavastani ymmärtää asioita. Pojan sanojen mukaan hän ei ole koskaan tavannut yhtä herkkää tyttöä, eikä aluksi ollut varma, olenko mielipiteideni kanssa tosissaan. Pojan mielestä olen kohtuuttoman herkkä, eikä minun pitäisi takertua pieniin asioihin niin tarkasti.
Toinen asia, mikä hämmentää itseäni suuresti, on pojan nopea eteneminen. Hän on puhunut minusta hyvin monelle ystävälleen sekä perheelleen. Itse olen kertonut hänestä muutamille ystävilleni sekä siskolleni. Itseäni hieman ahdistaa etenemisen vauhti.. Poika on kertonut, ettei näe syytä olla kertomatta tapaamastaan tytöstä. Puutunko tässä seikassa liikaa toisen henkilön tapaan käsitellä tutustumistamme?
ONGELMAN YDIN on se, että onko järkeä lähteä tutustumaan toiseen enempää ja heti näin alussa pyrkiä olemaan niin joustava toista kohtaan? Ongelmat seuraavat meitä kuitenkin lähes koko ajan. Olemme molemmat ihmisiä, joille seuran etsiminen ei ole vaikeaa. Löytäisimmekö mahdollisesti hyvin paljon helpommin sellaisen ihmisen, jonka kanssa tahtoisimme voimakkaammin tutustua toisiimme?
Pystymme hyvin avoimesti keskustelemaan näistä asioista ja näemme sen suurena etulyöntiasemana toisiamme kohtaan. Onko muilla ollut vastaavanlaisia tilanteita? Kuinka olette asiaa käsitelleet ja minkälaisiin lopputuloksiin olettte päätyneet?
Vastaukset 6
Vanhimmat
mitä luin kirjoituksesi, olet aivan oikeassa. Olet ihan syystäkin epäilemässä pojan tarkoitusperiaatteita. Hän etenee liian nopeasti, suhde tulee tuhoutumaan tuota menoa yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Kuuntele intuituotasi, se kertoo mikä on oikein. Olet fiksu nuori nainen.
Kaikkein huolestuttavinta on minusta se että hän ei ollenkaan ymmärrä (halua ymmärtää?) sinun tunteitasi ja reaktioitasi vaan vähättelee niitä eikä näe omassa käytöksessään mitään omituista. Ehkä kysessä ei ole mitään vakavaa mutta välillä juuri tuollainen voi olla viite hyvin hallitsevasta ja dominoivasta luonteenpiirteistä (en sano narsisti koska sitä käytetään liikaa ja se on usein liian voimakas sana voimakkaalle luonteelle). Katsele siksi aika varovasti sitä miten homma etenee. Suhteenne "toitottaminen" voi myös olla yksi keino jolla poika yrittää saada suhteenne vakiintumaan ilman että sinulla on asiaan mitään sanomista. Suhde ikäänkuin on jo olemassa kun siitä on kerrottu niin monelle. Ja oikeastihan se ei mene niin.
Minusta hän kuulostaa mieheltä, joka haluaa olla pariskunnan ehdoton johtaja. Hänellä on näkemys, miten asioiden kuuluu olla ja edetä, eikä hän ilmeisesti ole tottunut siihen, että niistä pitäisi päättää yhdessä. Syynä voi olla mallioppiminen lapsuudenkodista ja/tai aikaisemmat naiskokemukset, niitäkin naisia jotka haluavat nimen omaan miehen, joka kantaa päätöksenteon vastuun ja kertoo miten tehdään, ilmeisesti on aika paljon. Voin vain tehdä arvauksen, mutta jos olen oikeassa, niin en löisi paljon vetoa sen puolesta, että tuosta tavasta pois oppiminen onnistuu.
Taitaa olla enemmän että teidän pitää vain tutustua toisiinne paremmin.
Monissa suhteissa voi olla tuollaista varsinkin jos hämmentää toisen samankaltaisuus.
Hän on ehkä enemmän "järki-ihminen" ja sinä "tunne-ihminen".
Jos hän tuntuu hyvältä vaihtoehdolta mutta on hankalaa niin yritä ratkaista asiaa.
Puhukaa, puhukaa ja puhukaa.
Kerro miltä sinusta tuntuu hänelle.
Sen sanon että täältä foorumilta ratkaisuja et löydä vaan hänen kanssaan olemalla.
no jos se töksäyttelee sulle pahoittaen sun mielesi niin hän ei ole oikea sulle.
Kaverina tollainen just ja just menee mutta parisuhteessa ei oikein jos joutuu koville henkisesti toisen ollessa liian sarkastinen ja sä olet liian herkkä...Herkkä ei voi oikein muuttua kovemmaksi eikä toinen toisenlaiseksi, erilaisuutta on vaikea sietää mutta itseen ja omaan persoonaan kohdistuvia hyökkäyksiä vielä vaikeampi/lähes mahdotonta.
"sillä yhteinen kemiamme on aivan samankaltaista. Tuntuu, että olisimme tunteneet toisemme hiekkalaatikko iästä lähtien. Meillä on hyvin samanlaiset elämänarvot ja niissä mielipiteemme kohtaa täysin kiistatta. Asia hämmensi (ja hämmentää) edelleen meitä molempia...
ONGELMAN YDIN on se, että onko järkeä lähteä tutustumaan toiseen enempää ja heti näin alussa pyrkiä olemaan niin joustava toista kohtaan? "
Itsestäni tämä kuulostaa siltä, että jos sinusta teillä kuitenkin synkkaa erittäin hyvin, niin ilman muuta tutustumista kannattaa jatkaa. Kyse voi olla väärinkäsityksistä ja toista opittuaan paremmin tuntemaan sitä oppii käyttäytymään toisen seurassa sopivalla tavalla. Tai sitten huomaa että tämän henkilön seura ei ole itselle hyväksi.
Mutta jokatapauksessa vain toiseen tutustumalla näihin asioihin saa selvyyden. Joten miksi heittää roskiin lupaavalta vaikuttava ystävyyssuhde? Ihmissuhteiden ei pitäisi joutua kertakäyttökulttuurin piiriin, mutta niin tuntuu kyllä jo tapahtuneen, ikävä kyllä.
Myöhemmin elämässä uusien ystävien löytäminen on vaikeampaa kuin nuorempana. Saatat joskus joutua kärsimään yksinäisyydestä, joten älä liian heppoisin perustein hylkää uutta ystävää.