En enää ihmettele yhtään avioerojen määrää! Erehdyin eronneeseen mieheen jolla oli 7-vuotias lapsi. Suhde oli päättynyt siihen, että lapsesta oli tullut kirjaimellisesti suhteen kunkku ja diktaattori, ruokalistan, vapaa-ajan ja koko elämän sanelija. Seksi päättyi siihen, kun muikki tiesi olevansa raskaana. Siis, ei seksiä vuosikausiin! Mieheni visa oli koko ajan etukenossa kun kuninkaalle piti ostaa tavaraa tuhansilla euroilla. Vanhemmat kulkivat verkkareissa (jouduin uusimaan ukkoni vaatekaapin kun tapasimme), vaikka nettotulot olivat viiden tonnin luokkaa. Kun muutimme yhteen, pojalle hankittua tavaraa myytiin kirpputorilla kaksi seuraavaa vuotta. Poika jatkoi kunkun roolia. Poika tivasi kesämökillä pikkusormi pystyssä, mikä on seuraava ohjelmanumero - olimme siis hänelle pelkkiä sirkuksen vetäjiä. Kiellettyjen ruokalajien määrä oli rajaton. En vielä oikeastaan ymmärrä miten aikuinen nainen voi laittaa niin yksitoikkoista ruokaa.
Seurasin pari vuotta kun mieheni ja exä lahjoivat pikku perkelettä. Tänä vuonna työttömän, asuntovelallisen yh-äidin poika tekee 6 ulkomaanmatkaa. Äiti kulkee yhä verkkareissa....miehiä ei ympärillä näy, koska suhde pitäisi aina mennä "pojan ehdoilla". Eipä tosin olisi paikkaakaan, jonne miehiä kutsuisi. Ainoa huone on pojan käytössä ja tietysti niin täynnä tavaraa, että kirpparille sitten sitä myydään kuukauden välein.
Nyt kuuntelin viikon kilpailua siitä, kumpi hankkii pojalle paremman synttärilahjan. Synttärit on 1,5 kuukauden kuluttua. Kilpailu on kova, kumpi liehittelee enemmän. Vastakkain ovat satojen eurojen pelit ja ulkomaanmatkat. Koulu on alkanut mennä huonosti, läksyt on lukematta, mutta sitä siitä - huvitukset ovat tärkeimpiä.
Olen aina ihmetellyt yh-naisiin kohdistuvaa halveksuntaa ja yhä ihmettelen. Mutta kaikella rajansa. Kun pienestä lapsesta tulee kaiken sanelija, ei siihen ketään muuta mahdu. Nyt lähden tästä suhteesta ja itse asiassa luin tämän viestin miehelleni.
Seurasin pari vuotta kun mieheni ja exä lahjoivat pikku perkelettä. Tänä vuonna työttömän, asuntovelallisen yh-äidin poika tekee 6 ulkomaanmatkaa. Äiti kulkee yhä verkkareissa....miehiä ei ympärillä näy, koska suhde pitäisi aina mennä "pojan ehdoilla". Eipä tosin olisi paikkaakaan, jonne miehiä kutsuisi. Ainoa huone on pojan käytössä ja tietysti niin täynnä tavaraa, että kirpparille sitten sitä myydään kuukauden välein.
Nyt kuuntelin viikon kilpailua siitä, kumpi hankkii pojalle paremman synttärilahjan. Synttärit on 1,5 kuukauden kuluttua. Kilpailu on kova, kumpi liehittelee enemmän. Vastakkain ovat satojen eurojen pelit ja ulkomaanmatkat. Koulu on alkanut mennä huonosti, läksyt on lukematta, mutta sitä siitä - huvitukset ovat tärkeimpiä.
Olen aina ihmetellyt yh-naisiin kohdistuvaa halveksuntaa ja yhä ihmettelen. Mutta kaikella rajansa. Kun pienestä lapsesta tulee kaiken sanelija, ei siihen ketään muuta mahdu. Nyt lähden tästä suhteesta ja itse asiassa luin tämän viestin miehelleni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
riippuu vanhemmista, vaikka tietenkin lasten edun pitäisi mennä edelle. Jos lapsi rikkoo suhteen, jompikumpi vanhemmista haluaakin käyttää häntä kiistakapulana.
Lapset kärsivät eniten, ei heillä niin ihmeellisiä vaatimuksia yleensä ole, vain läsnäoloa ja turvaa he kaipaavat. Kyllä hirviölapset oppivat joskus ettei kaikkea saa.
Joku uusperheen äiti oli ärsyyntynyt, lapsi on aina vaikeassa iässä oli hän sitten 4, 10 tai 14 -vuotias.
Jollei lapsi hyväksy uutta puolisoa, riidat voidaan selvittää, ei se niin vaarallista ole kuin luullaan.
Tuttu nainen ei antanut uuden puolison tavata lasta ollenkaan, ratkaisu oli kiinnostava, hän ei vain jaksanut yrittääkään vääntää kättä josko lapsi hyväksytään. Kyllä aina löytyy paikka, ei lapselta saa kysyä lupaa.
Meillä aikuinen määrää.
Lapsen tehtävä ei ole hallita kaikkea, se kuuluu aikuiselle. Lapsi ahdistuu liiasta määräysvallasta.
Rajat, rakkaus ja terve maalaisjärki peliin.
Lapsen etu vaatii aikuiselta sen, että aikuinen uskaltaa ottaa vastuun ja ohjaksen omiin kääsiinsä.
Ei lapsi voi tietää kaikkea. Ei lapselle anneta kaikkea periksi. Lapsella on luonnostaan uhma.
Rajansa kaikella.
Se on tietysti luonnollista, että lapsi vaatii paljon huomiota. Ja uusi puoliso ei voi olla kaiken keskipisteenä itsekkään, vaikka siitä tuntisi mustasukkaisuutta. Lapsi menee kuitenkin uuden kumppanin edelle ja on tärkeämpi.
Tämä taitaa olla aika yleistä eroperheissä, että lapsen (lasten) suosiosta käydään jonkunlaista kisaa. Ihan kuin yritettäisiin hyvitellä tai ostaa naperoiden hyväksyntää ja suosiota. Toki lapset on tärkeitä, mutta kaikkea ei saa rahalla eikä tavaralla. Se että lapsi saa kaiken helpolla kostautuu kyllä myöhemmin elämässä, kun pitäisi pärjätä omillaan tai työelämässä.
Hoitoon tällaiset ns. vanhemmat. Aikuisia eivät ole, hyvittelevät omalle lapselle jotain, mitä ilman ovat kokeneet itse jääneensä. Eivätkä ymmärrä, millaisen pikkuhitlerin kasvattavat. Toivottavasti se paha, mitä lapsi aikuisena tekee lapsuutensa takia, kohdistuu vain vanhempiinsa, ei ulkopuolisiin ihmisiin.