Hei,
en tiedä mitä tämä on, mutta ehkä joku osaa auttaa. Olemme olleet 2 vuotta yhdessä.
En ole ikinä ollut tälläisen miehen kanssa jonka elämä on täyttä vuoristorataa ja draamaa.
Ollaan jo ihan näin pitkällä, että hän saa minut itkemään vain esimerkiksi haukkumalla ulkonäköäni "oho, oletpas sä lihonut, et sä ennen ollut tuollainen" eli itsetunto on täysin kadonnut tämän suhteen myötä tai purskahdan itkuun ihan pienistäkin riidoista, en kestä enää yhtään ylimäärästä. Musta on myös tullut 100 kertaa herkempi niin, että en pysty enää pidättelemään itkua kun on niin paha olla, tän suhteen myötä, tunnen itseni rumaksi, saamattomaksi, ihmiseksi jolla ei ole mitään merkitystä. Hän haluaa, että asiat tehdään kuten hän tahtoo, toki hän kysyy ehkä minunkin mielipidettä, mutta sillä ei ole kertaakaan vielä oikeastaan ollut merkitystä, tekee aina kuten itse tahtoo. Hänellä on lapsi ja tulen sen kanssa hyvin toimeen ja kun pari kertaa ero on itselleni tuntunut hyvältä pakoreitiltä niin hän kysyy että mitä poikakin siitä ajattelisi ja en tietenkään halua että pojalle tulee paha olo jos vain häviän. Hän haukkuu usein kännissä minua ja en itse muista kertaakaan haukkuneeni häntä, koska se ei ratkase mitään. Hän myös yrittää alistaa ja tekee esim sitä että kaikki hänen lainat ja osamaksut ja laskut on maksettava eka ja sitten vasta minun? Hän ei ole sukuihmisiä omasta mielestään ja hyvä että on edes nähnyt minun omat vanhempani toisinkuin hänen vanhempansa ramppaavat välillä päivittäin kahvilla. Hän on itsekäs, ja loukkaa minua usein, mutta silti olen tässä? Tiedostan asian itse, että tämä kaikki johtuu siitä että mulla ei yksinkertasesti oo enää sitä kovuutta ja itsetuntoa ottaa tavarat ja lähteä, tunnen itseni pikemminkin itseni pieneksi muurahaiseksi jonka voi talloa milloin vain. Ja auta armias jos sanot hänelle vastaan jostain asiasta niin sitten on tuli irti, sitähän hän ei siedä sekunttiakaan. Hän haluaa jatkuvaa mielyttämistä vaikka ei sitä myönnä.....juttuja olisi vaikka kuinka paljon vielä mutta jos kerrotte tästä nyt mitä mieltä olette...Kiitos jo etukäteen kaikista vastauksista,arvostan.
en tiedä mitä tämä on, mutta ehkä joku osaa auttaa. Olemme olleet 2 vuotta yhdessä.
En ole ikinä ollut tälläisen miehen kanssa jonka elämä on täyttä vuoristorataa ja draamaa.
Ollaan jo ihan näin pitkällä, että hän saa minut itkemään vain esimerkiksi haukkumalla ulkonäköäni "oho, oletpas sä lihonut, et sä ennen ollut tuollainen" eli itsetunto on täysin kadonnut tämän suhteen myötä tai purskahdan itkuun ihan pienistäkin riidoista, en kestä enää yhtään ylimäärästä. Musta on myös tullut 100 kertaa herkempi niin, että en pysty enää pidättelemään itkua kun on niin paha olla, tän suhteen myötä, tunnen itseni rumaksi, saamattomaksi, ihmiseksi jolla ei ole mitään merkitystä. Hän haluaa, että asiat tehdään kuten hän tahtoo, toki hän kysyy ehkä minunkin mielipidettä, mutta sillä ei ole kertaakaan vielä oikeastaan ollut merkitystä, tekee aina kuten itse tahtoo. Hänellä on lapsi ja tulen sen kanssa hyvin toimeen ja kun pari kertaa ero on itselleni tuntunut hyvältä pakoreitiltä niin hän kysyy että mitä poikakin siitä ajattelisi ja en tietenkään halua että pojalle tulee paha olo jos vain häviän. Hän haukkuu usein kännissä minua ja en itse muista kertaakaan haukkuneeni häntä, koska se ei ratkase mitään. Hän myös yrittää alistaa ja tekee esim sitä että kaikki hänen lainat ja osamaksut ja laskut on maksettava eka ja sitten vasta minun? Hän ei ole sukuihmisiä omasta mielestään ja hyvä että on edes nähnyt minun omat vanhempani toisinkuin hänen vanhempansa ramppaavat välillä päivittäin kahvilla. Hän on itsekäs, ja loukkaa minua usein, mutta silti olen tässä? Tiedostan asian itse, että tämä kaikki johtuu siitä että mulla ei yksinkertasesti oo enää sitä kovuutta ja itsetuntoa ottaa tavarat ja lähteä, tunnen itseni pikemminkin itseni pieneksi muurahaiseksi jonka voi talloa milloin vain. Ja auta armias jos sanot hänelle vastaan jostain asiasta niin sitten on tuli irti, sitähän hän ei siedä sekunttiakaan. Hän haluaa jatkuvaa mielyttämistä vaikka ei sitä myönnä.....juttuja olisi vaikka kuinka paljon vielä mutta jos kerrotte tästä nyt mitä mieltä olette...Kiitos jo etukäteen kaikista vastauksista,arvostan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ensinnäkin... hyvä, että tiedostat tilanteesi itse. Mutta fakta on se, että vain sinä itse pystyt tekemään päätöksen lähtemisestä. Näin ulkopuolisen silmissä suhteessanne ei ole mitään järkeä. Miksi olisit miehen kanssa, joka dissaa sinua kaikessa ja sinulla on koko ajan paha olla?
Miehessäsi tuntuu olevan narsistin piireitä... narsisti on ihminen, joka on "minä itse" ja jolla on pakottava tarve hallita muita ihmisiä. Juuri sillä, että hän lyö itsetuntosi maahan ja saa sinut tuntmaan itsesi rumaksi ja mitättömäksi, hän hallitsee sinua. Ja näyttää siltä, että hän on siinä onnistunut. Ikävä kyllä, narsistin käytös ei parane, päinvastoin. Kun vielä itse tiedostat tilasi, niin lähde ihmeessä heti. Narsistin kanssa tekemisissä olevalla on vain yksi vaihto-ehto; PAKENE!
Kiitos viestistä. Tavallaan tarvitsen kannustusta kun itse on niin väsynyt taistelemaan.
Olen jo ilmoittanut hänelle aikaisemmin etsiväni oman kämpän, mutta luulin että käytös muuttuisi sen myötä.
Välillä hän on maailman ihanin mies, huom. välillä. Tottakai hän lepertelee jos on hyvällä tuulella, mutta sitten jos sanon vähän jotain väärin niin hän suuttu kuten kävi äskenkin, en muuten olisi tänne kirjottanut ja pyytänyt apua. Hän räjähtää täysin ja haukkuu heti vaikka itse olen rauhallinen ja pyydän aina anteeksi käytöstäni jos jotenkin loukkaan vaikka äskeisen riidan aiheen olisi olettanut, että hän ottaa sen täysin huumorilla koska aihe oli täysin mitätön. Nykyään piilottelen itkuani ja menen vessaan ja yritän vaan niellä kaiken. Muutenki olen yrittänyt jotenkin pysyä kasassa, mutta ehkä nyt olisi hyvä hetki alkaa etsiä uutta kämppää. Jopa omas paras ystäni sanoi minulle että hän kohtelee minua niin väärin ja hänessä on narsistisia piirteitä. Hyvä että saa kuulla jonkin muunki suusta tämän. Hassua on se miten hän saa ihmiset aina puolelleen ja on niin hyvä puhumaan ja näyttääkin hyvältä ja kertoo aina kun en ole mukana baarissa että kuinka moni tyttö tuli häntä kehumaan ja flirttasi....ehkä sekin jo vie itsetuntoa.
Jos jollakin on kertoa kokemuksia niin laittakaa ihmeessä, haluaisin kuulla ja puhua mielelläni lisää.
Kiitos.
Mene sivuille 'www.narsistienuhrientuki.fi' , sieltä itse ymmärsin aikoinani, mistä on kysymys oman silloisen miesystäväni käytöksessä.
Tällä hetkellä vähän joka toinen pitää toinentoistaan 'trendikkäästi' narsistina..kunnes törmää oikeaan sellaiseen, ja saa tuntea, mitä se tarkoittaa.
Siellä vertaistukea, tietoja ja ohjeita, kirjallisuutta, yms.
Onnea matkaan! =)
Hei Kitter,
Olen elänyt hyvin vastaavassa suhteessa. Siitä on jo yli 13 vuotta aikaa, mutta yhä edelleen onnittelen itseäni siitä, että lähdin pois. Miehellä oli 2 poikaa, jotaka asuivat kanssamme. Rakastin heitä kuin omiani, joka omalta osaltaan vaikeutti lähtemistä.
Olen aina ollut vahva nainen, mutta ko. miehen seurassa riuduin mielipiteettömäksi miellyttämikoneeksi. Juuri kuten sanoit, minun sukulaiseni / ystäväni olivat huoria ja turhakkeita, hänen sukulaisensa täydellisiä. Mustasukkaisuus, henkinen alistaminen ja nöyryyttäminen ( mielellään muiden edessä ) olivat arkipäivää, jotka nielin, muka poikien takia.
Yritin lähteä 6 kertaa ja aina ko.herra sai minut takaisin... niin milläpä muulla, kuin hurmaavalla käytöksellään ja lupauksella kaiken muuttumisesta... ja minä heikkoudessani uskoin.
Lopulta tuli tilanne eteen, jota olin jo odottanutkin. Eräänä iltana kännipäissään mies nosti tuolin ja yritti lyödä sillä minua. Henkistä pahoinpitelyä on vaikeaa osoittaa toteen, mutta fyysisen ymmärtää hyvinkin konkreettisesti. Tästä hetkestä sain voimaa ja jostain syystä se poljettu " vahva minä" kurkisti esiin ja näin totuuden selvempänä kuin aikaisemmin.
Pakkasin hiljalleen tärkeimmät vaatteeni ja lähdin, sanomatta mitään tai varoittamatta etukäteen. Painoin oven kiinni, enkä palannut. Menin ensin ystäväni nurkkaan asumaan kuukaudeksi ja sillä aikaa etsin seuraavaa asuntoa.
En vastannut puheluihin ensimmäiseen pariin kuukauteen, sillä halusin vahvistaa itseäni seuraavaa kohtaamista varten. Kävin muutaman kerran terapeutilla, ja rupesin rakentamaan hajotettua sieluani uuteen uskoon. Vasta vuoden päästä olin valmis hakemaan huonekaluni ja keskustelemaan yhteisen asunnon myynnistä.
Näin jälkikäteen ihmettelen vieläkin, miten pystyinkin menemään niin " pieneksi", olenhan muka vahva ja älykäs ihminen. Henkinen väkivalta on vain jotain niin sairasta, sinulla kun ei ole minkään näköisiä todisteita lyönneistä, lukuunottamatta itkevää sydäntä.
Sinä et ole YKSIN, uskalla puhua ja uskalla lähteä. Joskus puhuminen ulkopuolisen kanssa helpottaa, ainakin ammattilaisen. Sinua odottaa edessäpäin SINUN elämäsi, joka tuoksuu ja maistuu hyvältä =).
VOIMIA !!!!
Jep, uskomatonta miten noi asiat tuntuu niin tutuilta.
Ja jotenkin hänellä on kauhea kiire sitoa minut joka asiaan. Piti muuttaa äkkiä hänen luokseen syyllä ettei mene matkakuluja (olisin kulkenut vain bussilla?) ja olisi enemmän aikaa nähdä, eihän siinä mitään mutta kun kaikki tapahtui niin nopeaa ja sitten hän jo esitteli minut suvulleen ja pojalleen ja sitten sitä makseltiinkin jo hänen laskujaan yms. Tavallaan olen ollut niin sokea rakkaudesta etten ole nähnyt mitä hyväksikäyttöä tämä on ollut...Nyt kun kaikki on taas hyvin toistaiseksi niin ei oikein osaa ajatella pois lähtöä...varmaankin sitä tulee jotenkin seliteltyä itselleen, että kaikki on nyt hyvin ja se oli vain se yksi riita taas että ei kai tämä nyt niin vakavaa ja usein epäilenkin itseni liioittelevan, mutta kun tulee taas se huuto,arvostelu,haukkuminen ja agressiivisuus ja pelkään usein että hän käy päälle vaikka vielä näin ei ole käynyt niin kaikki palaa mieleen vahvasti, kerta toisensa jälkeen. Varmaan menee jonkun aikaa ennen kuin tämä asia menee jakeluun tavallaan, olen huomannut itsessäni että selitän jälkeenpäin nämä asiat itselleni ja koitan saada niistä järkeen käypiä ja syytän itseäni, mutta sitähän hän nimenomaan haluaakin...
Harmi ettei tuo narsistien uhrien tuki ry sivusto ole nyt toiminnassa.
Tuo mitä kerrot, että miehen vanhemmat ramppaavat alinomaa luonanne, mutta sinun vanhempia hän ei halua tavata, kuulostaa juuri narsistin käytökseltä. Narsistit ovat hyvin usein riippuvaisia juuri lähipiiristään. He eivät koskaan kasva ulos lapsen roolista, ja vanhemmat saavat sitten sietää tätä "lasta" lopun ikänsä.
Tilanteesi kuulostaa pahalta. Toivottavasti pääset lähtemään suhteesta "hyvän sään aikana". Miehesi pitää sinua itsestään selvyytenä, ja tulee varmasti anelemaan sinua takaisin.
Tsemppiä!
Älä luule mitään sairaaloisen ihmisen kanssa,ota tavarasi mitkä sinulle kuuluvat ja käy kohti ihmisarvoista elämää,ennen kuin unohdat mitä se onkaan.hakekoon kaverisi uuden kiusattavan.