Kertokaapa, onko joku oppinut uimaan aikuisena, esim. 100-300 metriä putkeen vapaauintia. Kuinka vaikeaa on ja kuinka nopeasti homma alkaa luistaa? Mistä kannattaisi aloittaa? (en osaa uida yhtään senttiä).
Aikuisuimariksiko?
Onneton tunari
81126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olin vuosi sitten samassa tilanteessa kuin sinäkin, kunnes kävin aikuisten tekniikkakurssin (5 tuntia, kerran viikossa). Kävin tuntien välillä pari kertaa viikossa harjoittelemassa ohjeiden mukaan. Sen lisäksi kuivaharjoittelin liikkeitä kotona. Vaikeinta oli oppia rintauinnin jalkapotku (ensin en tahtonut päästä eteenpäin ollenkaan), siihen meni jopa kuukausia. Vapaauinnissa minulle on vaikeinta ollut hengityksen ja oikean rytmin löytäminen. Selkää en ole viime aikoina paljon harjoitellutkaan. Kyllä töitä näin nelikymppisenä saa tehdä päästäkseen asiassa eteenpäin, mutta kyllä se kannattaa! Uinti on upea harrastus kaikin puolin, joten pidän tekniikkakurssille menoa yhtenä elämäni fiksuimista teoista. Tsemppiä uintiharrastuksen aloittamiseen!
Kannattaisiko siis hakeutua suoraan tekniikkakurssille? Vai kävitkö ensin alkeiskurssin? Itselläni ei ole minkäänlaista kosketusta uintiin, mutta ei myöskään mitään vesipelkoja jms.
Kannattaa todellakin mennä tekniikkakurssille, siellä oppii kyllä uimaan.
Ainakin sillä kurssilla, jolla olin, oli kovin eritasoisia uimareita. Itse olin sieltä heikoimmasta päästä. Mukana oli niitäkin, jotka halusivat hioa tekniikkaansa. Kurssille tulon edellytyksenä taisi olla "perusuimataito", mitä se ikinä tarkoittaakaan. Omalla kohdallani se tarkoitti aika lailla sitä, etten pelkää olla vedessä ja että uskallan laittaa pään veden alle (=sukeltaa). Uimataitoni oli siis sitä sammakkoa ja "kroolia" pää puolelta toiselle heiluen. Haluan korostaa sitä, että tuloksiin pääseminen edellyttää aktiivista harjoittelua kurssin lisäksi. Olen käynyt viime syksystä lähtien 2-3 kertaa viikossa uimassa ja edelleen huomaan joka ikinen kerta, että tuota ja tuota kohtaa tekniikassa pitää parantaa - ikuisuusprojekti näemmä. Suurena apuna on viime aikoina ollut kirjastosta vuokraamani video "Uintitekniikka", josta olen saanut uusia ideoita tekniikkani kehittämiseksi. Homma kannattaa, koska tuntuu aina yhtä makealta, kun huomaa kehittyneensä. Jaksaa uida pidempään sekä nopeammin ja parhaimmillaan uinti tuntuu jopa luistavan.
Oppia voi aina jos halua on - tekniikkakurssit ihan ok. Omat tavoitteet kannattaa asettaa sen suhteen mitä haluaa oppia. Monipuolisuus on aikuisellakin iällä valttia. Triathlonisti ui kroolia, avantouimari rinulia (pää ei saa mennä pinnan alle), seljäriäkin pitäisi kaiken järjen mukaan saada uimahalleissa uida - ja voi sitä iloa kun löytyy rytmi perhoseen vielä aikuisellakin iällä! Ja sitten vielä monoräpyläuintia ja laitesukellusta. Uiminen kannattaa, vaikka välillä sukeltelisikin pinnan alla!
Kokeile sellaista, että ostat snorkelin ja opettelet sen avulla. Huomaat, että kellut vedessä vaikka et tee yhtään mitään. Voit seisoa vedessä aivan pystyssä ja silti veden raja on noin otsan teinoilla. Niin se ainakin minulla, en tiedä muista ihmisistä.
Se on tärkeää, että opit tietämään, millainen elementti vesi on. Snorkelin kanssa voi harjoitella myös uintiliikkeitä. Kokeile sitten uimalasien kanssa. Vedessä on tärkeää nähdä eteensä ja nähdä missä veden raja on.
Opettele siis kellumaan ja hengittämään vedessä. Kasvot pitää painaa veden alle uloshengityksessä. Siinä asennossa lepää vedessä.
Kun osaat kellua ja hengittää vedessä, voit sitten uida eteenpäin millä uintiliikkeillä tahansa.
Älä hätäile ollenkaan uimaan kovaa vauhtia. Se on samantekevää vaikka olet aivan yhdessä paikassa vedessä ja siinä vaan potkit heilutellen jalkoja. Kun käsiä heiluttelee samalla sivulle, silloin kelluu paikallaan.
Kiitoksia. Juuri tuollaisia käytönnön kokemuksia halusinkin kuulla, koska vesi on itselleni niin vieras elementti. Eiköhän se tästä, vähitellen.
Miten pitkiä matkoja te muut aikuisena oppimaan uineet uitte? Ja miten usein?