pakkomielteet suhteessa

Millä tavalla saisin ajatukseni pois seurustelukumppanistani? Olen alkanut epäillä että minulla on joku pakkomielle ongelma tai vastaava, eikä se riipu kenen kanssa seurustelen, kunhan tykkään heistä tarpeeksi. Jo kouluaikoina (kauko)ihastuin aina tosi voimakkaasti ja olin ihastunut monta, monta vuotta kun taas muilla vaihtui ihastukset tiheään tahtiin. Sitten kun aloin seurustella niin minulla on ollut kaksi eri vaihdetta - joko en pahemmin välitä miehestä tai sitten olen ihan retkussa. Jälkimmäisiä tapahtuu harvoin ja ehkä siksi en alitajuisesti anna minkään muun ajatuksen tai harrastuksen tunkea väliin. Harrastukset ja tekemiset tuntuvat tylsiltä ja haluaisin vaan olla tämän miehen kanssa tai ajatella häntä. Mutta toisaalta jos vietän hänen kanssaan paljon aikaa, niin muutamassa päivässä tulee semonnen olo että menis vähäks aikaa pois esim. omien harrastustensa pariin. Sitten kun se on mennyt niin tunnissa iskee ikävä, kaipuu, masentunut olo ja alan kyttämään kännykkää josko se sois ja ovea josko se aukeis. En halua mitään harrastuksia tehdä, unelmoin vaan seuraavasta tapaamisesta ja pelkään ettei sitä tulekkaan. Joku sanoi minulle että kun on rakastunut niin on normaalia ajatella sitä ihmistä jatkuvasti. Mutta ei tunnu kovin normaalilta kun voin olla vaikka vuosia näin ja suhteen loputtuakin se jatkuu! Yhden miehen kanssa seurustelin 3 vuotta ja seuraavat 8 vuotta ajattelin häntä vielä JOKA päivä. Se loppui vasta kun tapasin nykyisen kumppanini. Nykyistä suhdetta on jatkunut melkein puoltoista vuotta ja ajattelen häntä jatkuvasti. Siis hyvässä mielessä yleensä. Mutta sitten masennun kun se on semmosta unelmointia ja oikeasti jos esim. harrastaisin jotain niin luulisin sen olevan parempi suhteelle kun vaan jatkuva unelmointi hänestä. Mutta kun harrastukset ei kiinnosta silloin kun olen tässä tilassa! En usko että kumppanini tietää tästä ongelmastani. Joten hän varmaan luulee että olen enemmän ja enemmän alakuloinen sohvaperuna joka ei ikinä tee mitään. Vaikka oikeasti sillon kun en ole 'rakastunut' teen vaikka mitä ja olen paljon saanut jännittäviä juttuja aikaseksi elämässä. Haluaisin tuoda sen puolen itsestäni esiin parisuhteessa, mutta miksi se aina vaan näyttää väistyvän tämän toisen 'minän' tieltä?
0301
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


joutsenko? kirjoitti:

Millä tavalla saisin ajatukseni pois seurustelukumppanistani? Olen alkanut epäillä että minulla on joku pakkomielle ongelma tai vastaava, eikä se riipu kenen kanssa seurustelen, kunhan tykkään heistä tarpeeksi. Jo kouluaikoina (kauko)ihastuin aina tosi voimakkaasti ja olin ihastunut monta, monta vuotta kun taas muilla vaihtui ihastukset tiheään tahtiin. Sitten kun aloin seurustella niin minulla on ollut kaksi eri vaihdetta - joko en pahemmin välitä miehestä tai sitten olen ihan retkussa. Jälkimmäisiä tapahtuu harvoin ja ehkä siksi en alitajuisesti anna minkään muun ajatuksen tai harrastuksen tunkea väliin. Harrastukset ja tekemiset tuntuvat tylsiltä ja haluaisin vaan olla tämän miehen kanssa tai ajatella häntä. Mutta toisaalta jos vietän hänen kanssaan paljon aikaa, niin muutamassa päivässä tulee semonnen olo että menis vähäks aikaa pois esim. omien harrastustensa pariin. Sitten kun se on mennyt niin tunnissa iskee ikävä, kaipuu, masentunut olo ja alan kyttämään kännykkää josko se sois ja ovea josko se aukeis. En halua mitään harrastuksia tehdä, unelmoin vaan seuraavasta tapaamisesta ja pelkään ettei sitä tulekkaan. Joku sanoi minulle että kun on rakastunut niin on normaalia ajatella sitä ihmistä jatkuvasti. Mutta ei tunnu kovin normaalilta kun voin olla vaikka vuosia näin ja suhteen loputtuakin se jatkuu! Yhden miehen kanssa seurustelin 3 vuotta ja seuraavat 8 vuotta ajattelin häntä vielä JOKA päivä. Se loppui vasta kun tapasin nykyisen kumppanini. Nykyistä suhdetta on jatkunut melkein puoltoista vuotta ja ajattelen häntä jatkuvasti. Siis hyvässä mielessä yleensä. Mutta sitten masennun kun se on semmosta unelmointia ja oikeasti jos esim. harrastaisin jotain niin luulisin sen olevan parempi suhteelle kun vaan jatkuva unelmointi hänestä. Mutta kun harrastukset ei kiinnosta silloin kun olen tässä tilassa! En usko että kumppanini tietää tästä ongelmastani. Joten hän varmaan luulee että olen enemmän ja enemmän alakuloinen sohvaperuna joka ei ikinä tee mitään. Vaikka oikeasti sillon kun en ole 'rakastunut' teen vaikka mitä ja olen paljon saanut jännittäviä juttuja aikaseksi elämässä. Haluaisin tuoda sen puolen itsestäni esiin parisuhteessa, mutta miksi se aina vaan näyttää väistyvän tämän toisen 'minän' tieltä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu