On ikävää, että ihmisiä on niin paljon työttömänä. Tätä palstaa lukiessa ilmenee kyllä ihmisten epätoivo ja viha yhteiskuntaa ja varsinkin työnantajia kohtaan. Ihmisissä itsessäänkö ei ole mitään vikaa? Johtuuko työttömyys aina muista?
Olen 31-vuotias avoliitossa elävä 2-vuotiaan lapsen äiti. Aloitin työelämässä 13-vuotiaana ja siitä lähtien olen ollut töissä lähes koko ajan. Olen tehnyt töitä yleensä "huonolla palkalla" (tämän palstan mittapuun mukaan) -yksi vuoden pesti oli ns.harjoitteluraha, jota sain vain työttömyyspäivärahan verran. Sekin oli kuitenki parempi vaihtoehto kuin kotona oleminen, vaikka tulomme olisivat olleet kotona paremmat, johtuen asumis- ja toimeentulotuesta. Olen kahlannut eri aloja läpi eikä työ ole ollut läheskään aina mukavaa. Olen kuitenkin aina saanut töitä kun olen jaksanut soitella ja käydä työpaikoilla. Työttömänä olin pisimpään 1,5v ja sen jälkeen lähdin "typerälle" kurssille, joka kumminkin toi parempaa sisältöä elämään kuin kotona istuminen. Eli olen sitä mieltä, että kyllä tekevälle aina töitä tai jotain muuta "ajanvietettä" löytyy. Ei vain kestä olla kovin vaativainen ja jaksaa hakea ja hakea ja hakea. Kursseja ja koulujakin olen kahlannut pilvin pimein, koska en ole halunnut olla vain kotona, paitsi sitten kun poika syntyi.
Nyt olemme molemmat työssä "huonolla" palkalla VAIN 1200 euroa kuussa. Mutta kyllä me sillä elämme, maksamme asuntolainaakin. Rahaa ei ole riittänyt koskaan mihinkään matkusteluun eikä muuhun kuin välttämättömiin vaateostoksiin. Mutta tärkeintä on saada olla töissä ja leipää pöytään ja lapselle perusturva. Kyllähän valittamista olisi asiasta jos toisesta mutta kyllä sitä pärjää jos haluaa. Huomennahan voi olla jo työtön -mutta kyllä sitä jotain keksitään jos näin käy. Tsemppiä kaikille.
Olen 31-vuotias avoliitossa elävä 2-vuotiaan lapsen äiti. Aloitin työelämässä 13-vuotiaana ja siitä lähtien olen ollut töissä lähes koko ajan. Olen tehnyt töitä yleensä "huonolla palkalla" (tämän palstan mittapuun mukaan) -yksi vuoden pesti oli ns.harjoitteluraha, jota sain vain työttömyyspäivärahan verran. Sekin oli kuitenki parempi vaihtoehto kuin kotona oleminen, vaikka tulomme olisivat olleet kotona paremmat, johtuen asumis- ja toimeentulotuesta. Olen kahlannut eri aloja läpi eikä työ ole ollut läheskään aina mukavaa. Olen kuitenkin aina saanut töitä kun olen jaksanut soitella ja käydä työpaikoilla. Työttömänä olin pisimpään 1,5v ja sen jälkeen lähdin "typerälle" kurssille, joka kumminkin toi parempaa sisältöä elämään kuin kotona istuminen. Eli olen sitä mieltä, että kyllä tekevälle aina töitä tai jotain muuta "ajanvietettä" löytyy. Ei vain kestä olla kovin vaativainen ja jaksaa hakea ja hakea ja hakea. Kursseja ja koulujakin olen kahlannut pilvin pimein, koska en ole halunnut olla vain kotona, paitsi sitten kun poika syntyi.
Nyt olemme molemmat työssä "huonolla" palkalla VAIN 1200 euroa kuussa. Mutta kyllä me sillä elämme, maksamme asuntolainaakin. Rahaa ei ole riittänyt koskaan mihinkään matkusteluun eikä muuhun kuin välttämättömiin vaateostoksiin. Mutta tärkeintä on saada olla töissä ja leipää pöytään ja lapselle perusturva. Kyllähän valittamista olisi asiasta jos toisesta mutta kyllä sitä pärjää jos haluaa. Huomennahan voi olla jo työtön -mutta kyllä sitä jotain keksitään jos näin käy. Tsemppiä kaikille.
Vastaukset 16
Vanhimmat
HYVÄÄ KEVÄTTÄ SULLE ,rahalla ei mitata kaikkee tässä maassa
Minä olen ottanut kaikki pätkätyöt, mitä ikinä saa, parin päivän työsuhteesta alkaen. Tuttavapiiri vain kauhistelee, kuinka kurjaa on tehdä tuollaisia pätkiä. Minulle päivänkin palkka on tervetullut, kassan päivärahanikin on osa-aikatyön perusteella laskettu, joten ei pelkoa, että työnteko olisi tappiollista.
Kursseja on käytynä varmaan tusinan verran. Tuokin on tuttavapiirissä ihmetyksen aihe: "joko sinä taas olet jossain kurssilla, aina vaan koulutetaan ja koulutetaan ihan turhaan kun ei kumminkaan saa työtä".
Kurssit on vain kiinnostaneet, ja viimeisen myötä sain taas muutaman kuukauden pätkätyön. Palkkaa saan tonnin kuussa, sillä tulen toimeen ja se riittää.
Olisihan tietysti kivempaa, jos olisi vakituinen työ, tai edes muutaman vuoden projekti, mutta parempi näinkin kun ei mitään.
Tuntuu vain niin kurjalta, kun kaikki työttömät syyllistetään työhaluttomaksi. Niitä varmasti on, mutta on myös niitä, jotka todella haluaisivat töitä ja lähettelevät jatkuvasti hakemuksia, mutta ei silti tärppää.
Ja kun kuuntelee työssäolevia tuttavia, heillä on aivan liikaa työtä. Sopii kyllä kysyä, miksei sitä voisi jakaa?
Yritetään vähän ymmärtää toisiamme, eikä jaeta ihmisiä hyviin ja pahoihin vain sen perusteella, onko työpaikkaa.
kaikkein huonommassa asemassa. Minulla oli kakkein huonoimmat lähtökohdat ja silti minulla menee nyt näin hyvin, kun viitsin tehdä muutakin kuin kotona istua.
Miksi sinä et voi elää tyytyväisenä elämääsi ja olla kiitollinen sinua kohdanneesta hyvästä tuurista? Minkä yliluonnollisen kyvyn olet saanut, että voit arvostella työttömiä tuolla tavalla?
Täytyy olla melkoisen valikoiva lukutaito kun löytää vain "työttömien vihaa yhteiskuntaa ja työnantajaa kohtaan". Kun näitä palstoja lukee voi yksinkertainenkin ihminen päätellä, että työntekijät täällä haukkuu työttömiä. Eikö työttömällä ole oikeutta sanoa mielipiteitään?
Minä en tunne vihaa yhteiskuntaa enkä työnantajia kohtaan, vaan tyhmiä ihmisiä kohtaa, joiden ainoa elämänsisältö on arvostella tai haukkua huono-onnisempia. Minä todella vihaan sinunkaltaisia ihmisiä.
se vain että sinä keksit ensin ne oikeat sanat sanoa sen minkä minäkin halusin sanoa. Näita vaan kummasti riittää joka lähtöön ja yhteistä niille on se että niillä menee aina niiiiiin hyvin, vaikka pää putoaisi. Ja muut on vaan surkeita valittajia jotka eivät osaa osaansa tyytyä. Eikös ne näe sitä omaa tekstiään minkäänlaisena valituksena sitten? Se on vaan muut jotka valittaa, eihän ne itse mitään muuta kun ovat niin ikionnellisia olotilaansa oli se sitten mikä tahansa. Ainakin esittävät olevansa. Mahtaako olla "yrittäjä" taas asialla, meitä ressukoita motivoimassa omilla omituisilla tavoillaan?
Ihan kun kaikki työttömät vaan istuisivat persiillään kotonaan ja valittaisivat. Hah!
Tyhmyyttä todella riittää joka paikkaan.
Ja sitten on tämä peesaaja joka ilmestyy aina tällaisen tekstin perään. "Kerrankin oikeaa puhetta", juttu, mahtaneeko olla vielä sama kirjoittaja laittanut. Ei niitä tyhmiäkään nyt niin kamalan montaa yhdelle sivulle sovi sentään. :)
Olen itse ihmetellyt tätä, miten on näitä "aina töitä saa, jos vaan viitsii tehdä".
Voi että, kyllä minä olen viitsinyt aina, kun olen saanut, mutta eipä se vain ole aivan niin yksinkertaista. Vaikka koulutusta olisi, on nyt jo ikää liiaa työnantajien mielestä, joten työtä ei kertakaikkiaan enää ole, vaikka kuinka koettaisin itseäni paikkaan kuin paikkaan tarjota.
Työttömyyskautena olen minäkin hakeutunut kurssille kuin kurssille -- mutta siis työvoimatoimistojen, koska muuta koulutusta työttömillä rajoitetaan eikä minulla ole rahaa maksaa kursseja ja elämistä eikä lainaakaan saa -- mutta yleensä en pääse, koska kuulemma kuulun sellaisiin, joilla on jo koulutusta ihan tarpeeksi. Ei auta, vaikka kuinka vetoaisi taitojen lisäämiseen ja ajantasalle saattamiseen. Välissä oli sentään yksi ammattikoulutuskurssikin, jolle sain itseni puhuttua, mutta siitä ei sitten ollut mitään hyötyä.
Olisin tosi iloinen, jos joku minut huolisi työhön. Olen kirjoittautunut hakijaksi pätkätyötä välittäviin toimistoihin eikä sieltäkään mitään.
Jotenkin tämän ehkä kestäisi, mutta kun joka puolella on näitä omaa erinomaisuuttaan kehuvia ja työttömiä haukkuvia työntekijöitä. Koettaisitte välillä laskeutua sieltä erinomaisuuden palliltanne ja tulla tänne tavallisten kansalaisten joukkoon, niin huomaisitte, että työttömien joukko on tosi kirjava. Täällä saattaa olla joku kotona makaava laiska juoppo työtön, mutta kyllä valtaosa koettaa sinnikkästi pitää elämänsä kasassa ja löytää töitä mistä tahansa.
Minua ottaa päähän myös se, että kun olen joskus onnistunut pääsemään määräaikaiseksi jonnekin, siellä vakinaisen työn saaneet natisevat koko ajan työn raskautta ja työväsymystä ja loppuunpalamista. Minä muka olen onnellinen, kun saan taas lähteä muutaman kuukauden päästä oleksimaan kotiin.
Työssä olosta olen itse niin onnellinen, että haalin itselleni työpaikalla kaiken tekemisen, teen siis myös osan noiden loppuunpalaneiden töistä. Ikävä vain, ettei työinnollani ole mitään merkitystä. Saan vain runsaasti kehumisia, mutta työt loppuvat auttamatta aina, milloin määrärahat loppuvat, milloin olen työllistettynä paikassa, jossa automaattisesti kuuden kuukaudne jälkeen otetaan uusi, viis siitä, millainen työntekijä.
Ei todellakaan käy tasan onnen lahjat.
vihaa yleensä kaikkea varsinkin positiivisia ihmisiä. Surullista.
Inhotaan ihmisiä jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä -ihmeellistä. Olin onnellinen myös työttömänä. Eihän tuollaisia ihmisiä kukaan halua ottaa edes töihin.
Minä pidän positiivisista ihmisistä.
Arvostelin tekstissäni alkuperäistä kirjoitusta, joka siis oli sinun mielestäsi positiivisen ihmisen kirjoitus.
Mielestäni ensimmäinen kirjoitus oli hyvin negatiivinen, enkä pidä negatiivisista ihmisistä.
Minun kaltainen ihminen vihaa sinun kaltaisia tyhmiä ihmisiä. Vaikka sinun mielestäsi se kattaa "kaiken", niin tosiasiassa paljon jää jäljelle.
elämäänsä tyytyväisen ihmisen tekstiä?
Kyllähän sitä on vihainen, jos koulutuksesta/työkokemuksesta/aktiivisesta työnhausta huolimatta ei tärppää työpaikan suhteen. Tosiasia on, että työpaikkoja ei ole tällä hetkellä yhtä paljon kuin työntekijöitä, joten mielestäni keskustelu (valittaminenkin) tästä on ihan paikallaan. Et kai kuvittele, että me keskustelijat (valittajat) työhaastattelussakin olemme näin kärkkäitä sanomaan mielipiteitämme yhteiskunnan asenteista työttömiä kohtaan? Emme todellakaan, se olisi varmistus sille, ettei töitä tipu. On typerää luulla, että työttömät eivät pääse töihin, koska heillä on negatiivinen asenne yhteiskuntaa kohtaan. Nämä negatiiviset tunteet jokainen töihin tosissaan haluava älyää piilottaa, kun eihän tässä maassa enää julkisesti saa valittaa mistään.
Mielestäni keskustelupalstat ovat oiva keino jutella samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa ja valittaa tilannetta. Sehän helpottaa, kun saa sanottua/kirjoitettua mitä on mielen päällä. Ainakin minua auttaa puhua näistä asioista...enpä oikein lämpene Marco Bjurströmin tavalle käsitellä ongelmia, mennään komeroon hieromaan mahaa ja hokemaan naminamia.
Hihi, tuo loppukommentti Marcon keinoista on hyvä. Tuli ihan mieleeni, kun muinoin työttömien kurssilla ollessa siellä yhdellä jaksolla nerokas naishenkilö koetti opettaa positiivista ajattelua.
Yhtä kurssilaista oli niinä päivinä todella potkittu päähän ja jakson pitäjä halusi hänen kertovan, mikä häntä masensi. Joka ainoaan vastoinkäymiseen, mitä työtön kertoi (kaikki ei liittynyt yksinomana työttömyyteen), nainen hoki, että eikö ole hyvä, kun sentään jne. jne. Lopulta puhuteltu oli siinä pisteessä, että ryntäsi ulos, ei kestänyt enää nami-nami -jauhantaa.
Muillakin oli jo siinä vaiheessa alkanut mennä huoneessa istumisen sietokyky koville.
kun aina pitäisi olla niin onnellinen vaan vaikka mitä paskaa tapahtuisi. Mikähän tällaisenkin tilanteen on laittanut liikkeelle? Ettei haluta kestää sitä jos jollain onkin asiat huonosti ja hän ei jaksa siitä huolimatta iloita elämästään.
Muistan kun Turkulaisessa oli palsta johon sai kirjoitella kaikki mieltään painavat asiat. Se olikin aina kaikkein luetuin palsta. Ja eikös ne sitten yhtäkkiä sen poistaneet. Kirjoitettiin vaan että kukaan ei halua sellaista palstaa lukea joten sen takia poistettiin.
Ikinä en sille palstalle kirjoitellut mutta aina ekana sen kuitenkin luin. Joten epäilen kyllä ettei syy ollut se mitä ilmoitettiin. Kaiken pitää nykyisin olla ihan sitä Jees, jees tyyliä, ettei edes eri mieltä saisi olla mistään. Mikä hitsi tätä maailmaa vaivaa nykyisin? Eikö ihmiset kestä totuutta katsella vai mikä on?
Ei mikään ihme että mielialalääkkeitä syödään ja etsitään sieltä sitä onnea kun sitä ei muuten ole. Ei oteta huomioon että negatiivisuuskin kuuluu elämään ja se pitää käsitellä, eikä pistää piiloon jollain positiivisella ajattelulla taikka lääkityksellä. Sama juttu jos tulee joku murhe ihmiselle, sitä yritetään välillä viinaan hukuttaa epätoivon vimmalla ja mistään ei voi keskustella ettei vaan tule masentunutta oloa. Voihan nokka sanon minä.
Ja maailma on täynnä onnettomia ihmisiä jotka lakaisevat ongelmansa maton alle taikka etsivät syytä kaikkeen, jostakin muusta kuin itsestään.
Niin, nykyisin ei kukaan muu saa valittaa kuin tekojulkkikset, joille siitä vielä maksetaan, kun niiden elämän muka suuret tragediat pannaan lehtiin.
Kyllä monen ihmisen ankea mieli paranisi siitä, kun voisi edes joskus sanoa, että nyt on kurjaa ihan oikeasti.
mutta kun kuulisi joskus positiivisiakin lausuntoja vaikka kai nämä palstat on tehty valittamista varten. Positiivisuus kun ei kuulu suomalaisen perusluonteenpiirteisiin. Valitettavasti.
Ei pitäisi olla kenellekkään epäselvää tämä nykypäivän vihamielisyys työttömiä kohtaan.
Tampereella eräs henkilö teki hervannan alueella työttömille kyselytutkimuksen, jossa kyseltiin mielipidettä palveluiden tasosta. Työttömät olivat tyytyväisiä palveluihin, johtopäätös oli ettei työttömät muuta työn perässä, kun ei viitsitä luopua hyvistä palveluista. Tosiasia on, että työttömät saavat asunnot sieltä minne kukaan työssäkäyvä ei halua.
On aika paskamaista odottaa työttömiltä positiivista ajattelua, kun kuitenkin ollaan vaatimassa työttömän aseman heikennystä, jos työtön hiukankin uskaltaa olla tyytyväinen elämäänsä.
Katso esimerkiksi kohta "Ihanaa", joka on provosoiva teksti eräistä "45 min" keskustelupalstalla olleista työttömän positiivisista ajatuksista. Miten luulisit työssäkäyvien reagoivan tuollaisin teksteihin? Ovatko he onnellisia työttömän puolesta?
Työtön ei saa nauttia elämästä vaan työttömän pitää kärsiä niin paljon, että menee töihin niinkuin työssäkäyvätkin joutuvat.
Heh. No, hupinsa kullakin.