Tuntuu ehkä kovin omituiselta kysymykseltä, mutta en oikein netin koukeroista löytänyt vastausta kysymykseeni. Tilanne on se, että kun eroamme, muutan pois yhteisestä kodistamme ja lapset lähtevät mukaani. Miesä jäisi kotiimme. EN halua, että talo menee myyntiin, haluan, että lastemme isällä on elämä raiteillaan ja katto päänsä päällä eron jälkeenkin. Koti minne lasten mennä hänen luokseen. Minulla itselläni on isommat tulot, kuin lasten isällä, joten pärjään. Voiko summan edes sopia itse vai päättääkö sen joku muu taho?
Onko pakko saada elatusapua?
ero edessä*
12728
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ei ole pakko, jos et itse hae
http://www.eroperhe.net/?core=elatus
lisätietoa
ihmettelen kyllä miksi et halua siis sehän on lapsille tarkoitettu ei sulle!
Jos homma on niin, ettei toinen elatusapua kaipaa ja toisella menee tiukille muutenkin rahan kanssa, niin mielestäni on lasten kannalta ihan jäkevää, ettei välttämättä elatusapua makseta.
Valitettava tosiasia on että ihminen kuitenkin stressaa helposti raha-asioista. Stressitön vanhempi on lapsille kuitenkin huomattavasti miellyttävänpi vaihtoehto. Tämä todellakin tarkoittaa sitä, ettei se kumpaakaan osapuolta haittaa tällainen jäjestely.
Raha on vain rahaa ja tärkeintä on rakkaus...
Ei ole pakko, voitte ihan keskenään sopia mitä haluatte.
Mutta muista se, että taloon jonka jätät miehellesi, saattaa tulla asumaan miehen uusi naisystävä ja jos olet tehnyt tuon elarisopimuksen, sitä ei heti saa muutettua (kait?). Etkä voi kieltää miehen mahdollista uutta naisystävää muuttamasta taloonne, miehelläsi on kuitenkin oma elämä jonka kulusta päättää.
itsellesi se mikä kuuluu. sullakin on oma elämä josta päätät ilman perusasioiden muuttamista.
valkoiselle kannattaa laittaa, päätätte / sovitte sitten mitä hyvänsä. Tältäkin palstalta löytyy lukuisia esimerkkejä siitä, mitä on seurannut ns suullisista sopimuksista, kun asioilla on taipumus vuosien saatossa muuttua.
Summan voi sopia, muu taho ei sitä päätä. Lastenvalvoja, joka elarit vahvistaa, tulee luultavasti ihmettelemään alhaista summaa, mutta harvemmin kaiketi jättää mitään vahvistamatta.
Yhteinen koti jää siis osittamatta? Kannattaa kuitenkin miettiä / varautua tulevaisuuteen ja tehdä siitäkin jokin kirjallinen sopimus, mikä talon lopullinen kohtalo tulee olemaan.
Teet kyllä virheen, jos alat mamoileen ja pidät miestäsi hissukkana, jota paapot erosi jälkeenkin...
Samaa mieltä tuon yhden kanssa, että mitäs sitten, kun uusi nainen muuttaakin miehesi luokse asumaan? :D
Luuletko, että exäsi elämä lakkaa ja pysähtyy lähdettyäsi? Että vain lapsia hoitelee sitten?
Höh höö!! Jos miehesi on kiltti ja nössö, joku nappaa sen heti hanskoihinsa ja säännöt voi ollakkin aivan erit!
Teeppä kunnon sopimukset paperilla ja lapsille elarit...muuten voi kaduttaa "suurieleisyytesi" myöhemmin!
On näitä kuultu, miten jäljestäpäin asioista riidellään, kun uusi astuu kuvioihin.. ;D
niin on näreet, että ihan levälleen ei kannata mitään jättää. Mites sitten kun eksäsi avioituu uudelleen, siihen tulee uusia laapsia tai ainakin uusi vaimo tuo omansa. Jos ei mies sitten enää haluakaan olla yhteisten lastenne kanssa vaan onkin uuden perheensä lumoissa. Jos et elatusmaksuja tarvitse niin pistä ne rahastoihin säästöön lapsillesi. Jos sinulle vaikka tapahtuu jotain, tulee sairautta tai muuta niin on lapsilla ainakin jotain turvaa opiskeluajoille.
A) Jos et vaadi osuutta talosta kiistät lapsiltasi perinnön. Uusi vaimo, uudet lapset vie sinun lastesi osuuden
B) Jos sinulle tapahtuu jotain niin voit olla todella kovilla. Esim sairastut etkä voi käydä töissä
C) Sääli on sairautta
Itse mietin samoja kun erosimme enkä vaatinut mitään mikä oli väärin sillä elatusapuhan on lasten elämiseen ei vanhemman rahaa, Sitten sairastuin syöpään ja minä suurituloinen olinkin kelan päivärahoilla.
Hanki asianajaja ja tee asiat kuten laki sanoo niin ei tarvitse katua
Elatusapua ei ole pakko saada. Luonnollisesti ositus ja muu vastaava kannattaa hoitaa kuntoon. Eli mies varmaan lunastaa osuutesi talosta tai saat jotain muuta omaisuutta mukaasi. Vaikket elatusapua haluakaan, sopimus lasten huollosta kannattaa kuitenkin tehdä. Meillä siihen kirjattiin, että lapset asuvat vuoroviikoin molempien luona ja molemmat vastaavat elatusmenoista luonaan. Tosiasiassa tällä hetkellä sovimme kuukaudeksi eteenpäin lastenhoitokuviot. Suurempien hankintojen osalta kirjattiin, että ne maksetaan puoliksi. Minä olen meillä suurempi tuloinen ja olen tähän saakka suuremmatkin (kuten pyörän) hankinnat vielä itse maksanut.
Elatussopimus on kuitenkin hyvä olla olemassa tulevaisuutta ajatellen, jos tilanne jotenkin muuttuu. Jos mies ei enää halua olla lasten kanssa, on jotain perusteita hakea muutosta sopimukseen. Sinisilmäinen ei kannata olla, mutta ainakin meillä löysä sopimus on toiminut hyvin. Puheväleissä erottiin ja lapset ovat molemmille sen verran tärkeitä, että joustoa on löytynyt puolin ja toisin. En itsekään näe mitään syytä vaatia elareita, koska lapsilla on huoneet isälläänkin (=isällä on yhtä suuret asumiskulut lasta kohden kuin minulla) ja lapset syövät molempien luona. Minä saan lapsilisät, jotka riittävät lasten vaatteisiin. Annan lapsilisät lapsille kuukausirahana ja he hankkivat vaatteensa niillä. Näiden menojen lisäksi on tietysti matkoja ja muuta vastaavaa, jos sellaisiin haluaa rahansa käyttää. Meillä sopimus menee niin, että molemmat maksavat haluamansa ylimääräiset ilot. Lasten harrastukset ovat olleet sen verran edullisia, että minä olen maksanut, mutta niinpä tein avioliitonkin aikoina.
Lastenvalvoja sitä saattaa ihmetellä, mutta sitten vain nyrkkiä pöytään, että "me ollaan tämä näin sovittu, sinä vain VAHVISTAT sopimuksen". Loma-ajoista ja lasten kuluista kannattaa myös sopia normaalitapaamisten ohella ja kirjata ne siihen sopimukseen.
Ja kannattaa ehkä etukäteen soittaa lastenvalvojalle ja kysellä, ainakin meilläpäin lastenvalvojilla on puhelinpäivystysaika muutaman kerran viikossa, jotta voi kysellä neuvoja.
Osituksesta olen samaa mieltä kuin jo edelläolijat, että kannattaa kaikki hoitaa loppuun asti. Ja mikä talon mahdollisessa myynnissä tarkoittaisi sitä, että isällä menisi elämä pois raiteiltaan?????? Muutathan sinäkin. Mutta siihen liittyy paljon muutakin, jos sinulla esim. on paljonkin omaisuutta (eikä teillä ole ollut avioehtoa), joudut silti maksamaan miehellesi tasinkoja, vaikka muutatkin ja jätät talon miehelle, jos ei hänellä omaisuutta ole....
Ja muistathan, että lähivanhempana SINÄ olet vastuussa annettuasi lapset tapaamiseen miehelle, jos hänen elämänsä ei olekaan reilassa (esim. alkoholiongelma tms.). Puhumattakaan tietenkin omastatunnosta... miehesi on aikuinen ihminen ja on HÄNEN tehtävänsä hoitaa oma elämänsä reilaan, ei sinun.
Voimia !
Ehdotan, että teette nolla-sopparin vaikka vuodeksi ensin ja sitten tunteiden laannuttua, katsotte asian uudelleen. Älä vaan mene tekemään nolla-sopimusta lopullisesti tai hetken päästä taistelet asiasta oikeudessa. Ylipäätään suosittelen kaikille tekemään ekaksi vuodeksi määräaikaisen sopimuksen ja sitten asiat voidaan tarkastella kaikessa rauhassa ja kummankin pään "selvittyä". Tiedän myös miehiä, jotka ovat erotilanteessa menneet tekemään täysin älyttömän sopimuksen (tyyliin 400 Euroa/lapsi keskituloiselta mieheltä keskituloiselle vaimolle + 50% ajasta lapset isällä) ja sitten isän järkiinnyttyä näistä on tapeltu oikeudessa.