Eli olemme molemmat 20-vuotiaita ja seurustelleet 2 vuotta. Minä asun yksin, mutta poikaystäväni asuu vielä vanhempiensa kanssa. Olen jo hetken aikaa toivonut, että voisimme muuttaa yhteen tai edes olla yhdessä enemmän minun luonani, koska siellä saisimme olla kahdestaan rauhassa. Poikaystäväni sen sijaan haluaa olla vain kotonaan, jossa on aina jompikumpi vanhemmista paikalla 4 pikkusisarta, joten meno on melkoinen ja hänen huoneessakin muksut ravaa koko ajan, joten mitään rauhaa ja yksityisyyttä ei juurikaan ole :D
Ongelma on, että poikaystäväni on sanonut monta kertaa ihan suoraan minulle, ettei halua muuttaa kanssani yhteen, kun olen sitä tiedustellut. Oikeastaan hän melkeinpä suuttuu joka kerta, kun kysyn, että voidaanko viettää mieluummin aikaa minun luonani. Vietämme siis 2/3 ajasta hänen kotonaan tällä hetkellä. Miksiköhän poikaystäväni ei halua olla minun kanssani juuri koskaan kahdestaan tai asua kanssani, vaikka väittää rakastavansa maailman eniten ja haluavansa olla kanssani koko elämänsä?
Ongelma on, että poikaystäväni on sanonut monta kertaa ihan suoraan minulle, ettei halua muuttaa kanssani yhteen, kun olen sitä tiedustellut. Oikeastaan hän melkeinpä suuttuu joka kerta, kun kysyn, että voidaanko viettää mieluummin aikaa minun luonani. Vietämme siis 2/3 ajasta hänen kotonaan tällä hetkellä. Miksiköhän poikaystäväni ei halua olla minun kanssani juuri koskaan kahdestaan tai asua kanssani, vaikka väittää rakastavansa maailman eniten ja haluavansa olla kanssani koko elämänsä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Oletko kysynyt häneltä miksi hän ei halua muuttaa kanssasi yhteen?
Poikaystäväsi ei ole vielä valmis sitoutumaan kanssasi..
On ehkä sidoksissa vielä kotiinsa ja viihtyy siellä..
Ei kannata edes haaveilla yhteen muuttoa, ennen kuin on armeijan käynyt.Miehistyy sitten siellä ja varmaan on eri ajatukset sieltä tultuaan.
Älä jankkaa asiaa jos on kerran sen sinulle suoraan sanonut. Jospa sinäkin eläisit vähän enempi sitä nuoruutta omien kavereittesi kanssa, etkä ajatelisi sitä yhteistä kotia vielä mielessäsi niin paljon..
Opiskele ja mieti hauskoja juttuja, mitä voisit tehdä muitten kanssa kun kesäkin tulee..
Nuoruudessa pitäisi olla muutakin, kuin sen yhden kanssa muhimista. Nuorena pitäisi olla villi ja vapaa!!
Juu, olen kysynyt häneltä. Hän vain sanoo, ettei halua sitä, ei ole kuulemma vielä valmis ja pelkää, että minä valitan koko ajan, painostan kohta jo naimisiin ja hankkimaan lapsia sun muuta :D En ole edes hirveän lapsirakas tai koskaan puhunut häistä, joten en tiedä mistä pelon on saanut aikaiseksi, ehkä kaveripiirissä huonoja kokemuksia :D
En siis itsekään halua asiaa mitenkään painostaa ja koitan olla mahdollisimman vähän ottamatta esille, vaikka itseäni häiritsee, kun hän ei haluakaan samoja asioita. Ehkä tosiaan pitää odottaa vielä ja elää omaa elämää ja olla murehtimetta :) Arveluttaa vaan, että haluaako hän ikinä mitään seurustelua vakavampaa kanssani, koska ei ole osoittanut haluakaan itsenäistyä vielä. Ja voiko hän rakastaa minua samalla tavalla kuin minä häntä, jos ei tosiaan ole valmis edes miellyttämään minua sen vertaa, että oltaisiin tasapuolisesti toistemme luona?
Anna hänen itsenäistyä ja kypsyä ihan omaan tahtiinsa. Siihen et nimittäin pysty nopeuttavasti vaikuttamaan, vaikka kuinka haluaisit. Sinun on vain hyväksyttävä se tosiasia, että hän EI OLE vielä valmis mihinkään kotileikkeihin. Pojat ovat siinä suhteessa paljon tyttöjä hitaampia. Sen takia seurustelusuhteet tuossa iässä toimivat yleensä paremmin, jos poika on pari vuotta tyttöä vanhempi.
Parin vuoden kuluttua hän vasta haluaa samoja asioita mitä sinä nyt, eikä sillä ole mitään tekemistä sen asian kanssa miten paljon hän sinua rakastaa.
*** kirjoitti asiaa mielestäni.
Ap:lle vinkiksi, että rakasta häntä nyt niin, että annat aikaa. Miehen pitää saada itse päättää noin isoista asioista elämässä omassa tahdissaan. Et sinäkään vielä äidiksi jne. haluaisi sinua painostettavan, eikös? Ajattele siltä kantilta niin tiedät, miten hän haluaisi sinun toimivan.
En ihan heti keksi muutakaan syytä. En oikein ymmärrä miksi joku ei haluaisi yksityisyyttä naisensa kanssa, jos haluaa olla tälle avoin ja oma itsensä. Tavallaan turvana hälinä ympärillä, niin ei tartte uskaltaa olla kahden. Tunteiden näyttäminen ei kaikille ole helppoa, eikä keskusteleminen naisensa kanssa. Yhdessä elossa on kyllä kaikenlaisesta muustakin kyse, mutta se yhdessä ajan viettäminen on eri asia. Ei kai oo oikein valmis seurustelemaan vakavammin.
"Minä asun yksin, mutta poikaystäväni asuu vielä vanhempiensa kanssa."
EI SUOAAN KOTOA AVOLIITTOON!
EI EI JA EI!
Jokaisen ihmisen pitää itsenäistyä. Teet karhunpalveluksen poikaystävällesi jos pakotat sen kotoaan sun hoiviin. Sensijaan sinun pitää potkia sitä perseelle ja omaan asuntoon.
Olen täysin samaa mieltä.
Joko muutetaan täysin omaan uuteen asuntoon avopuolison kanssa, tai sitten poika muuttaa alkuun yksinään asumaan. Mutta ei ikinä sillä tavalla että muutetaan toisen luokse asumaan! Silloin tyypistä tulee pelkkä vieras muijan asuntoon ja siitä ei hyvää seuraa koskaan.
Ei ollenkaan yhteiseen talouten tuossa vaiheessa. Myös pojan on itsenäistyttävä, ja muutettava ensi alkuun ihan yksin asumaa. Muutto äidin hoivista tyttöystävän hoiviin, tekee hänestä tohvelisankarin, joka odottaa itsenäisestä tyttöystävästä uutta äitiä itselleen.
Poika on ihan kakara vielä.
Jos muutatte yhteen niin poika (nimenomaan poika, ei mies) tod.näk. odottaa että yhteisessä taloudessanne asiat tapahtuisivat samoin kuin hänen kotonaan. Sinusta tulee hänelle kakkosäiti. Katso pojan äitiä ja tarkkaile - näet siinä mallin jonka poika odottaa toteutuvan myös omassa taloudessaan.
juu, kaikki on tosiaan näin mustavalkoista. mä tunnen ainakin viisi poikaa, jotka on muuttaneet suoraan äidin helmoista tyttöystävän kanssa yhteen ja yhden niistä häitäkin juhlitaan ensi kesänä. jos haluaa itsenäistyä, niin kyllä se onnistuu tyttöystävä rinnalla. jos ei halua, niin ei se kyllä yksinkään suju. sitä paitsi seurustelevat nyt joka tapauksessa olisi joka päivä toisen luona, vaikka erikseen asuisi, niin miten helvetissä siitä pääsee yksin tekemään ruokaa ja pesemään pyykkiä ja "huolehtimaan" itsestään.
mäkään en sitten varmaan ole ikinä itsenäistynyt, kun olen 16-vuotiaasta seurustellut jatkuvasti jonkun kanssa, joka on pitänyt huolta musta ja mä siitä.
Kukapas meistä muista voisi sinun itsenäisyydestäsi/epäitsenäisyydestäsi arviota antaa, kun emme sinua tunne. voi olla että olet itsenäinen, voi olla että et. Ihminen ei aina osaa arvioida itseään realistisesti. Mistä muuten tiedät kuinka itsenäisiä ne viisi poikaa ovat? Ettei vain kuvio sittenkin mene niin, että tyttöystävä on se joka päättää?
ps. Oletko sä kovastikin määräämässä poikaystäväsi pyykistä sun muista asioista, jos hän asuu eri kämpässä? Meinaan vaan, että kyllä seurustellessakin itsenäistyminen on ihan toista luokkaa, jos asutaan erikseen, kuin silloin jos yhdessä asutaan.
"Mistä muuten tiedät kuinka itsenäisiä ne viisi poikaa ovat?"
en nyt kärpäsenä heidän katossaan asu, mutta lapsuudenystävät tuntee kumminkin melko hyvin ja olen kavereita myös heidän tyttöystäviensä/kihlattujensa/vaimojensa/whatever kanssa. en usko, että kukaan niistä naisista rupeaisi elättämään ja paasaamaan miestä, joka ei osaa tehdä mitään itse ja ei ole katkaissut napanuoraansa vielä vanhempiinsa.
"Oletko sä kovastikin määräämässä poikaystäväsi pyykistä sun muista asioista, jos hän asuu eri kämpässä? Meinaan vaan, että kyllä seurustellessakin itsenäistyminen on ihan toista luokkaa, jos asutaan erikseen, kuin silloin jos yhdessä asutaan."
oliko tämäkin mulle osoitettu? en mä määrää poikaystäväni pyykistä, kun ei tietääkseni kukaan poikaystävistäni ole ikinä pessyt pyykkiä itse. ja tuohon itsenäistymiseen toisen kanssa en osaa sanoa omakohtaisia kokemuksia, kun en ole ikinä asunut kenenkään kanssa yhdessä ja tuskin tulen vuosiin asumaankaan. kaveripiirissä ainakin näyttää olevan vain hyviä kokemuksia, kunhan tahdon voimaa löytyy.
No nii. Jos siis muuttaisit yhteen tuollaisen poikaystävän kanssa, joka ole ikinä pessyt pyykkiä itse, homma hoituisi niin, ettei hän koskaan opikaan sitä, vaan sinusta tulee hänen pyykinpesijänsä. Jonkun aikaa omassa kämpässä asuen, hän oppisi tuonkin taidon, ja mikä vielä tärkeämpää: hän oppisi arvostamaan sitä, jos joku toinen pesee välillä hänenkin pyykkinsä. Hän ei siis odota "äidillisiä" palveluksia itsestäänselvyytenä, jos on joskus joutunut huolehtimaan niistä itsenäisesti. Itsenäistymistä tapahtuu muutenkin kaikilla elämän aloilla, kun ei äiti tai tyttöystävä ole vieressä muokkamassa mielipiteitä ja päätöksiä.
Vaikka päätökset parisuhteessa kuuluukin tehdä yhteisesti, on lopputulos parempi jos kumpikin on oppinut tekemään myös itsenäisiä päätöksiä.