Olen näitä lukenut itsekseni ja ihmetellyt miten voi
vain mies olla kaikkeen syyllinen?
Olen ihan tavallinen perheenisä 40v, en kiellä etten olisi vehdannut vieraiden naisten kanssa.
Silti en aio ottaa yksi syitä niskoilleni. Menin naimisiin 7v sitten mukavan, kiltin, hellän, kauniin ja kiihkeän
naisen kanssa. Itse olin ihan tavallinen nuorimies. Nyt 7vuoden jälkeen olen edelleen hänen kanssaan avioliitossa nukutaan edelleen aina kun olen kotona samassa sängyssä selät vastakkain. Vaimoni ei ole enää hellä, ymmärtäväinen ei niin hemaisevakaan.Silti häntä rakastan. Minä en ole muuttunut kuten hän olisi toivonut miljonääriksi tai taikuriksi joka tuo kaiken hänen eteensä kun sormea nostamalla.
Olen edelleen tavallinen perheenisä.
Nyt te viisaat naiset jotka kaiken tiedätte, voisin hyvistä neuvoista luvata korjata asioita paljon.¨
Päivittäin hellä, hetki vaikka vaan halaus ja lupaan viettää enemmän aikaa kotona.
Rauhallinen saunailta perheen kanssa, ei siis mäkätystä ja narinaa ja lupaan järjestää vaimolle jalkahierontaa ja suukkoja niskaan tai ihan mihin vaan.
Hymy kun tulen töistä ja lupaan valmistaa herkullisen illallisen, kynttilät ja mukavaa musiikkia kun lapset nukkuu.
Jos nyt saan turpiini tai raippoja petolliuuteni takia pyydän rouvat annetaan edes puolet raipoista vaimolle. Yksin en ole syyllinen.
vain mies olla kaikkeen syyllinen?
Olen ihan tavallinen perheenisä 40v, en kiellä etten olisi vehdannut vieraiden naisten kanssa.
Silti en aio ottaa yksi syitä niskoilleni. Menin naimisiin 7v sitten mukavan, kiltin, hellän, kauniin ja kiihkeän
naisen kanssa. Itse olin ihan tavallinen nuorimies. Nyt 7vuoden jälkeen olen edelleen hänen kanssaan avioliitossa nukutaan edelleen aina kun olen kotona samassa sängyssä selät vastakkain. Vaimoni ei ole enää hellä, ymmärtäväinen ei niin hemaisevakaan.Silti häntä rakastan. Minä en ole muuttunut kuten hän olisi toivonut miljonääriksi tai taikuriksi joka tuo kaiken hänen eteensä kun sormea nostamalla.
Olen edelleen tavallinen perheenisä.
Nyt te viisaat naiset jotka kaiken tiedätte, voisin hyvistä neuvoista luvata korjata asioita paljon.¨
Päivittäin hellä, hetki vaikka vaan halaus ja lupaan viettää enemmän aikaa kotona.
Rauhallinen saunailta perheen kanssa, ei siis mäkätystä ja narinaa ja lupaan järjestää vaimolle jalkahierontaa ja suukkoja niskaan tai ihan mihin vaan.
Hymy kun tulen töistä ja lupaan valmistaa herkullisen illallisen, kynttilät ja mukavaa musiikkia kun lapset nukkuu.
Jos nyt saan turpiini tai raippoja petolliuuteni takia pyydän rouvat annetaan edes puolet raipoista vaimolle. Yksin en ole syyllinen.
Vastaukset 137
Vanhimmat
et tietenkään ole yksin syyllinen. harvoin liitossa petetään mikäli kaikki on kunnossa. molempien pitää tehdä töitä liiton eteen jotta jaksaa vuosia olla yhdessä. pieniä yllätyksiä voi järjestää vaikka arki-iltoina. mutta mikään liitto ei korjaudu yhdellä jalkahieronnalla. se on pitkä taival. onnea sinulle suhteen pelastamiseksi.
Kyllä sinä raippoja ansaitset, mikäli et ole suoraan ja rehellisesti jutellut vaimollesi noista toiveista. Mikäli olet puhunut ja vaimo ei ole piitannut, niin asia on tietenkin hieman toinen. Mutta valitettavasti niin monet miehet ja tietysti naisetkin kärvistelevät hiljaa itsekseen ja keräävät pikkuhiljaa kaunaa, mutta eivät nosta kissaa pöydälle ja selvitä asioita. On se kumma etteivät ihmiset puhu. Oletetaan vain, että kumppanin pitäisi tietää, mitä toinen haluaa, mutta eihän kukaan voi lukea toisen ajatuksia, jos niistä ei kerrota. Ja pettäminen ei ole koskaan rakentava tapa reagoida avioliiton ongelmiin, vaan lähinnä pakotie.
Oletko siis puhunut vaimollesi suoraan ja rehellisesti näistä asioista ? Mikäli et, niin miksi et ? Ehkä myös vaimollasi on toiveita ja tarpeita, joihin hän ei koe saaneensa tyydytystä. Jos vaimosi tästä johtuen vehtailisi muiden miesten kanssa, olisitko valmis ottamaan osan syystä omalle kontollesi ?
asiallisesta vastauksesta. Juteltu on kun en jaksa vain vongata sillon kun
vaimo kylmästi tuhahtaa ja tönäsee minut pois tulee kyllä sanottua joskus turhankin äkäseen.
Jos ois niin helppoa että vaimo haluaakin eriasennosta tai pidempään, oliskin niin helppoa.
Mutta kun ei. Hänen toiveensa joilla asiat korjaantuvat on rahasta kiinni, ei huvita kun on niin rankkaa
kotona lasten kanssa. Toinen vastaus on ei voida koskaan minnekkään mennä kun ei ole fiilistä aina mennä lasten kanssa. Minä voisin kulkea koko perheen voimalla mut joo en ole niinkun vaimo sanoo lasten kanssa 24/7.
Olen syyllinen siihen että haen helliä hetkiä kodin ulkopuolelta silti en voi elää selipaatissakaan.
Tietysti minulla on kaksi toimivaa kättä se ei vaan ole sama kun naisen kädet ja kosketus.
Seuraavaksi saan tietysti ohjeen eroa, ei hyvä!
unohdin jo siis jos vaimoni kärsisi puutteesta tai jos niin nytkin kärsii kuten minä
hellyydenpuutteesta saa antaa turpiin minulle koska siihen halua olla syyllinen.
Jos vaimolla on toinen parempi mies voin kysyä miksi ja sitten saa hän turpiinsa.
Ehkä saan minäkin.
Rehellisesti en ole kertonut vaimolle kaikesta, silti olen ollut aktiivinen ja halunnut kuunnella miksi ei seksi enää käy ?
että tänne kirjoittaa välillä aviomieskin syistä miksi ajaudutaan pettämään.
Toivon että nämä petetyt aviovaimot, jotka tällä palstalla syyttävät toisia naisia perheensä rikkomisesta ja miehen väkisin viemisestä, ottaisivat nyt kantaa tähän kirjoitukseen. Tosi asia on aina kuitenkin se, että ne syyt löytyvät yleensä siitä omasta parisuhteesta.
Toinen asia joka nousi kirjoituksestasi esiin , oli tämä raha. Tuntuu että ainoa mikä koetaan nykyjään tärkeäksi on materialismi, eli raha. Olen sitä mieltä että vanha sanonta, rahalla ei saa onnea pitää uskomattoman paljon paikkaansa.
Toivon toki, että saat välisi vaimosi kanssa vielä kuntoon, mutta jos et, niin toivon että löydät vielä elämääsi sellaisen naisen, joka osaa arvostaa parisuhdetta ja toista ihmistä, ja osaa arvostaa kosketusta ja seksiä. Mielestäni ne ovat kuitenkin se kantava voima parisuhteessa.
yritä järjestää kahdenkeskistä aikaa vaimosi kanssa. lapset hoitoon. ja pikku matka teille pois kotoa. vaikka yksi yö naapurikaupungin hotellissa. vaimon ei tarvitse siivota ei laittaa ruokaa ei pestä pyykkiä. ja varaa hänelle vielä jokin hemmotteluaika. ja huomaa vain hänet vaikka hän ei kenties olisikaan kaunis. ja vaikka vaimo vain murahtelis jatka silti yrittämistä. ja kun lähdet aamulla töihin jätä vaimolle pieni viesti. tee näitä asioita mikäli haluat jatkaa vaimosi kanssa. ja opettele muutama vitsi. jos saat vaimosi nauramaan se on jo puoli voittoa.
tuntuu pahalta lukea tarinaasi. Varmaan suhteessa pitää olla jotakin pielessä jos toisen läheisyys enää riitä. Onko aikaa toisillenne liian vähän, mutta toisaalta ei aviomiestä voi syyttää jos vaimo ei vaan syty seksistä. Jos toinen kuitenkin yrittää osoittaa huomiota mutta tulee aina tojutuksi niin ei se varmaan pitemmän päälle mukavalta tunnu ja sen takia ehkä ajaa ulkopuoliseen suhteeseen joka on tietenkin väärin mutta samalla mies saa itselleen sitä mitä ei saa kotoa. Vaimolla on lapset hoidettavanaan ja koti jos mies on töissä ja siitä vaimo on taas kärttyinen kun joutuu kaiken hoitamaan itse ja on väsynyt. Mutta minusta vaimonkin on kuitenkin katsottava peiliin ja ehkä tultava itsekin vastaan eikä tiuskittava ja väsymykseen vedottava. Varmasti molempien pitäisi miettiä toisen asemaa ja sen kautta yrittää rakentaa jotakin yhteistä. Jos kumpikin vaan miettii katkerana mitä toinen on jättänyt tekemättä ja niin varmasti kehästä ei päästä pois joka jatkuu vaimo on väsynyt ja mies juoksee vieraissa ja kulissit pystyssä mutta onni asuu muualla kuin näiden kahden ihmisen välillä. Jos molemmat kokovat etteivät saa liitosta sitä mitä haluaa niin silloin ero on varmaan paras. Ero tietenkin tuntuu pahalta mutta samalla se voi antaa paljon uutta elämään mutta sen päätöksen tekeminen ei ole helppoa koska kaikki yhteinen kuitenkin vaikuttaa ja jos kuviossa on lapsia niin se jarruttaa joissakin tapauksissa, mutta onko elämäsi kuitenkaan onnellista ja eikä olisi helpompaa elää toisen ihmisen kanssa rehellistä elämää kuin elää liitossa monta vuotta jossa petät kumppaniasi ja itseäsi? Voisit kuitenkin vielä löytää uuden ihmisen rinnallesi joka olisi valmis antamaan sitä rakkautta ja välittämistä mitä ehkä elämääsi kaipaat-tai sitten jatkat nykyisessä liitossa jonka eteen on tehtävä töitä mutta aina sekään ei vaan riitä.. jos teot eivät lähde molemmista jatkuu sama kehä montakin vuotta..
Aloittajan kertomus kuvaa surullisen yleistä lapsiperheen arkea. Mies kaipaa seksiä, mutta vaimo pienten lasten väsyneenä äitinä ei jaksa sitä antaa. Vaimo taas kaipaisi muunlaista hellyyttä ja huomiota ja edes joskus hengähdystaukoa lapsista, mutta mies taas ei näe sitä niin tärkeänä. Tarpeet ja toiveet menevät ristiin. Mies käy vieraissa, koska ei saa tarpeeksi seksiä. Vaimo on väsynyt ja ärtyisä, koska kokee, ettei mies tue häntä riittävästi. Surullista kyllä nämäkin ongelmat olisi voinut ennaltaehkäistä avoimella ja rehellisellä keskutelulla ja kompromissin etsimisellä.
Vaimo ei näköjään oivalla, miten tärkeä asia hänen miehelleen on seksuaalinen läheisyys ja se on sääli. Toisaalta mieskään ei oivalla että ilmeisesti vaimo on hyvin väsynyt ympärivuorokautisesta lastenhoidosta. Vaimo kärsii varmasti myös hormoniheilahteluista, kuten niin monet naiset raskauden, synnytyksen ja imettämisen jälkeen ja siitä tasapainoon pääseminen voi kestää useamman vuoden ja se vaikuttaa myös seksuaalisiin haluihin. Mutta tätä mies ei voi koskaan ymmärtää, koska ei synnytä eikä imetä. Molemmat, sekä mies että vaimo, ruikuttavat keskenkasvuisesti omien tarpeidensa ja toiveidensa perään ja samalla laiminlyövät toisen osapuolen tarpeet. Myös tuollainen ehtojen asettelu vaikuttaa murrosikämäiseltä. Jos sinä teet näin, niin sitten minäkin teen noin ja jos sinä et tee näin, niin en tee minäkään noin. Lapsellista.
Ja pahinta kaikessa, etteivät he edes kunnolla keskustele näistä asioista keskenään.
Mies käy vieraissa, koska vaimo ei anna. Ymmärrettävästi selibaatissa eläminen ei ole mielekäs vaihtoehto. Mutta jostain syystä mies ei näytä ottavan tosissaan sitä, että vaimo olisi todellakin kaivannut sitä kahdenkeskistä aikaa ilman lapsia. Herää kysymys, että jos mies olisi kaiken sen ajan ja energian, jonka on käyttänyt syrjähyppyihinsä, käyttänyt kahdenkeskisten hetkien järjestämiseen vaimonsa kanssa, voisivatko asiat olla toisin ?
Minä en ole edes ottanut sitä eroa vaihtoehdoksi.
Ja todella voisin hieroa suukotella halia mitä vaan jos saisin niin tehdä ilman mitään ei siis ehtoja!
En ole valmis eroa ajattelemaan jos ei ole mitään muuta ratkaisua koitettu ensin.
Energiaa syrjähypyihin ei ole isommin kulunut kun joka tapauksessa joudun olemaan matkoilla työn vuoksi ja hotelleissa ei seuran haku ole osottautunut edes vaikeaksi.
En silti aio puolustella sitä sen enempää tiedän jo mihin se johtaa.
Myönnän en ole huomannut ajatella kuinka lapset voi viedä voimat ja halutkin ilmeisesti.
Aion näiden hyvien vinkkien pohjalta ryhtyä toimimaan.
Ymmärsin kyllä, että sinä et pidä avioeroa vaihtoehtona, mutta on täysin mahdollista, että vaimosi tulee jonain päivänä hakemaan avioeron. Suurin osa avioerohakemuksistahan ovat nykyään naisten tekemiä ja syynä on usein juuri miehen syrjähypyt. Kuulostaa kertomasi mukaan siltä, että vaimosi on erittäin väsynyt sinuun ja parisuhteeseenne ja saattaa hyvinkin päätyä avioeroratkaisuun. Toivottavasti kuitenkaan ei. Mutta mahdollista se silti on.
On hyvä, jos olet herännyt huomaamaan, että avioliitollenne on syytä tehdä jotain. Hyvä jos vaimosikin huomaisi saman, mikäli hänellä on enää motiivia taistella liittonne puolesta. Tärkeintä on puhua asioista. Ja rehellisyyden nimissä sinun kannattaa kertoa suoraan syrjähypyistä vaimollesi ja kertoa myös syy, miksi niin toimit. Jos haluatte parantaa avioliittonne, se pitää rakentaa rehellisyyden pohjalle. Salailu aiheuttaa vain lisäongelmia.
Olen 1-vuotiaan äiti ja samaa puutetta kokee mieheni.
Hoidan 7/24 taaperoa ja heräilen 1-3 yössä, aiemmin syöttämään ja kuivittamaan, nyt hampaiden tulon takia. Tämän lisäksi hoidan kodin, pihatyöt, ostokset etc... ja maksan asunnosta ym. puolet.
Mies käy töissä ja siinäpä se sitten hänen vastuut onkin. 2-3h leikkii lapsen kanssa ja valittaa seksin puutetta. Hieromisen sijasta ehdottaisin, tiskivuoroja, pyykkien hieromista ja siivousta, sekä lapsen hoitoa niin että naaraskin pääsee henkeä vetämään! Ja jos ka kun pääsee, ei sen virkistäytymisen pidä olla miehen tarpeiden tyydyttämistä.
Kokeile vaihtaa osia vaikka viikoksi ja päästä vaimosi lomalle, pois kotoa. Ehkä sinunkin halusi himmenee, kun olet valmiina 7/24 tyydyttämään muiden tarpeita, eikä ajatuksesi pyöri vain oman napasi ja polvien välimaastossa!
Minun mieheni valitus loppui siihen, kun kehui hankkivansa seksiä muualta. Laitoin kortin ja 200€ tässä minun osuuteni, laita puolet lisää, äläkä tuo tuliaisia!
meidän lapset on jo 4 ja 6 vuotiaat ei ainakaan öisin enään ole heräillyt.
Voin toki lähettää lomalla vaimon lepäilemään jos hän haluaa ja otan itse kotona siksiaikaa komennon. Meidän perheessä minä olen ainoa jolla on töitä josta maksetaan kaikki laskut ja asunto. Lapsilisiä varmasti vaimo käyttää lasten vaatteisiin siis hänellä ei ole paljon muita tuloja. Taloudenhoitoon kuitenkin on tili käytössä johon minä siirrän rahaa. Olen koittanut puhua vaimolle töiden etsimistä viimeistään kun lapset aloittaa koulun. Koitan tietysti osallistua kun olen kotona mutta kun työ on matkustelua niin tiskivuorot on koneella pääasiassa.
En varmasti voi huomata kaikkia ongelmatilanteita kotona jos niistä ei kerrota ihan suoraan.
Olen koittanut ottaa huomioon vaimon ongelmia kun joutuu yksin hoitamaan taloa ja lapsia joskus useita päiviä etten ehdi käymään kotona. Kuitenkin kun käy olen toivonut edes hetken kosketusta, hymyä, en siis mitään mahdotonta suoritusta.
Kaikki läheisyys olisi plussaa.
Ei ihan aiheesta, mutta pakko heittää kommentti väliin. Ihmettelen näitä nykyäitejä, jotka "nääntyy" kotitöiden alle. Kone pesee pyykit ja astiat, kaupat notkuu valmisruokaa, mikro lämmittää ne ja imuri on keksitty. Autolla ajellaan viettämään aikaa kauppakeskuskiin - niissähän ne äidit nykyään lapsiaan "ulkoiluttaa". Mulle kotiäitiyden aika (yht. 5 vuotta) oli ihanan rauhallista ja mukavaa aikaa. Sai olla lasten kanssa, laatia omat päivärutiinit enkä todellakaan tarvinnut mitään hotellilomia stressin poistoon! Mietippä esim omia isovanhempia, millaisissa oloissa lapsia ja ja kotia hoidettiin. Silloin oli raskasta, mutta tuskin valitettiin samalla tavoin kuin nykyisin.
Ihan olen samaa miettinyt!
Itse olen 48 ja 3 nyt jo aikuisen lapsen äiti. Olin kotona ja mies töissä
kun lapset oli pieniä. Lomaa lapsista ei ollut koskaan nythän saan lomailla kun koko paketti on valmiina ja aikusina.
Mies ei kyllä kysellyt onko mulla jotain ongelmia vaan oletti että kyllä lasten äiti osaa
kodin ja muksut hoitaa ilman sen kummempaa apulaista.
Tietysti oli joskus rankkaa mut eihän siinä ollut ees vaihtoehtoja vaan pakkohan se katras ja koti oli saatava hoidettua. Toisaalta oli kerhoja ja puistoja lapsille. Samoin äitiporukassa välillä toisiamme jelpittiin.
Mies oli reissutöissä ja seksii oli kun oli, siis enempikin miehen aikataululla.
En ymmärrä kans tätä että perhe perustetaan ja sitten ei jakseta alkua pidemmälle.
myös kummastelen kun nykyjään puhutaan, että ei ole enään aikaa parisuhteelle kun on lapsia.
Itsellenäni kun lapsi oli pieni (minulla ei ole yksi lapsi) noin 20 vuotta sitten, ihmettelin kun kaikki sanoivat, että sitten sulla ei ole aikaa tehdä yhtään mitään. Minusta olisin ehtinyt tekemään vaikka mitä sen lisäksi, että huolehdin kodista ja lapsesta sekä myös miehestäni. Mieheni teki tuolloin 3 vuorotyötä, joten yövuoron ollessa kyseessä vietimme paljon aikaa ulkona, jotta mieheni sai nukuttua jonkin verran ja muutenkin vuorotyö tietysti vaikutti elämäämme hyvin paljon.
En kuitenkaan koskaan ollut väsynyt ja valittanut että seksi ei kiinnostaisi tai mikään muukaan ajanvietto mieheni kanssa.
No ehkä ajat ovat muuttuneet, ihmettelen vain kuitenkin.
Kotiäitiyden vastapainoksi vaimollasi pitäisi olla oma elämä, vähän vapautta ja virikkeitä, aikuisia ihmisiä ympärillä. Seksinhimon tappaja nro 1 on "linnouttautuminen" kotiin lasten kanssa - ja vieläpä pitkiksi ajoiksi kerrallaan työmatkojesi takia.
Nainen on sellainen olento :), että se syttyy ylhäältä alaspäin: mennessäsi kotiin, älä odota vaimolta hymyä, älä odota "vastaanottoa". Sensijaan voit itse hymyillä ja kysyä mitä vaimo haluaisi sinun tekevän.
Tunnen useita työnsä puolesta matkustavia, eri ammateissa toimivia ihmisiä. Parisuhteessa tulee ennemmin tai myöhemmin ongelmia matkustelun takia ja se pitäisi huomioida. Eräskin isä aikoinaan tuli taas kerran pitkän työrupeaman jälkeen kotiin - odotti hymyjä, huomiota ja palvelua vaimoltaan kuten aiemminkin. Hänen tyttärensä 6v tokaisi ehkä hieman pettyneellä äänellä" ai sä tulit" - ja meni samantien huoneeseensa takaisin leikkimään. Tämä avarsi isän näkemyksiä perheestään. Hän ymmärsi ensimmäistä kertaa sen, mistä vaimo oli jäkättänyt eli ollut tyytymätön vuosia: hän tulee kotiin ikäänkuin vierailevana tähtenä, johon pitää keskittää kaikki huomio. Mitä hänelle on tapahtunut (ja paljonhan siellä maailmalla tapahtuu), tuodaan pyykit vaimon pestäväksi yms. Tuo pettynyt "ai sä tulit" tarkoitti sitä, että isän tullessa tytär jää vaille äitinsäkin huomiota ja aikaa. Mies totesi, ettei mikään ihme, kun vaimo on ollut tyytymätön: kun hän ajatteli vaimoa ja tytärtään keskenään niin he tulivat toimeen ja heillä oli paljon hauskempaa ilman häntä! Hän oli riesa, joka poikkesi matkoiltaan häiritsemään vaimon ja tyttären elämää. Pari erosi tästä oivalluksesta huolimatta, mutta jatkoi yhdessä melko pitkän tauon jälkeen.
Etkö voisi järjestää töitäsi niin, ettei tarvitsi matkustaa - tai ainakin vähentää sitä? Jos taas vaimosi pääsee työelämän makuun, kuka silloin hoitaa kodin ja lapset, jotka eivät vielä kouluikäisenä pärjää koko päivää yksin kotona? Luuletko, että vaimo jaksaa tehdä työtöitä ja sen jälkeen hoitaa lapset ja kodin, kun olet matkoilla?
Ensiksikin teen ruoat itse, mitää purkkimössöä en syötä ja toiseksi allergioiden takia on ne syytä valmistaa, ettei tarvitse lisäsineita syötellä. Ulkoilen ulkona, en kaupoissa.
Toiseksi olen yrittäjä ja lapsen- ja kodinhoidon lisäksi hankin työlläni, en elä miehen siivellä. Sen lisäksi riittää paperitöitä jne..
Olen miettinyt millä ne isovanhemmat selvisi. Oli kaksisukupolvea hoitamassa samaa huushollia. Eikä äitini ja mummoni poistunut kodin ulkopuolelle töihin. Että eipä siinä tarvitse miettiä.
Olisi se elämä helppoa jos ei tarvitsisikaan kuin hoitaa kotihommia ja lapsia ja passata ukkoa ja hoidella sen seksitarpeita!
Nostan hattua sulle, että teet kotona töitä perheen hoidon lisäksi.
Mutta pointtini oli se, että valitetaan niin pienestä! Kotiäidit nääntyvät työtaakan alle... entäs kun palaavat päivätöihin, ja kaikki kotihoitorumba pitää suorittaa viikonloppuisin ja iltaisin!?
Lapset ovat niin lyhyen aikaa pieniä, miksei siitä osata ottaa kaikkea iloa irti vaan pitää saada sitä "omaa aikaa"? Eikö se kotona lasten kanssa oleminen ole sitä parasta omaa aikaa ikinä?! Jos haaveilee hemmottelulomista kylpylöissä ja iltapäiväshoppailuista drinkkien kera, niin ehkä kannattaisi harkita lapsentekoa kahdesti - tai lykätä niitä hemmotteluja 15:llä vuodella. Kyllä sitä ehtii neljänkympin jälkeenkin :))
omasta kokemuksesta taidan tietää mikä mättää. Kun lapset oli pieniä niin ne piti huolen että saavat 100% huomion koko päivän. Ei edes vessaan päässyt rauhassa, kun jollain heistä oli tosi tärkeää asiaa:D ja sama jos halus puhuu puhelimessa niin lapsilla oli asiaa samaan aikaan. Sellainen kuluttaa ja väsyttää vaikkakin en olisi missään tapauksessa halunnut "missata niitä vuosia". Joten silloin yhteinen aika ja voimavarat hoitaa perisuhdetta jää retuperälle. Mutta vinkkinä sanoisin, hommatkaa joskus lapset viikonloppuksi hoitoon vaikka mummolaan..ja viettäkää viikonloppu jossain aivan uudessa ympäristössä. Vaihtelu virkistää ja jo se ettei hellinä hetkinä tarvii miettii joka kolausta, lapset tahtoo jostain syystä rynnätä just silloin paikalle??:D Sit myös se että mies otta lapset mukaansa viikonlopuksi ja vaimo saa olla välillä ihan itsekseen eikä tarvitse olla kenellekään mitään.voi vaikka hemmotella vaan itseään. Itse nautin siitä suunnattomasti. Siihen ei yksi kerta riitä ja se on hyvä ottaa tavaksi sillointällöin. Itselle toimi oikein hyvin ja se saa halutkin hyrräämään, kun pattereita on ladattu. Sit kun lapset on isoja niin asiat alkaa sujua paremmin. Eikä lapset siitä oo pahoillan että vanhemmat voi hyvin päinvastoi niide etu on että vanhemmat voi hyvin. Ja lopuksi vielä oma mies kyllä saa sit yllinkyllin huomiota. Kuulostat kuitenkin kunnon mieheltä harva nainen sellaista haluaa menettää. :)
Ja mies kumminkin 3/7. Voi voi kun ei osata mitään laskea eikös siitä jää 21/7 vaimolle.
Se, jos jompikumpi avioparista kay vieraissa,vie ylla energiaa silta puoliskolta. Sita vaan ei ole koko sydamellaan mukana siina aviolittossa kun pitaa varaportitinaan sita, etta voi milloin tahansa hypata vieraaseen sankyyn. Lopeta se vieraissa kaynti ny ensin vaikka puoleksi vuodeksi ja yrita antaa vaimollesi huolenpitoa ja huomiota. Kehu ja kiita hanta jostakin, vaikka pienestakin asiasta, joka paiva. Sano vaikka etta han on kaunis ja etta rakastat hanta. Myos vaimot tarvitsee tallaista innostuakseen myos seksista, joka nayttaa sinun ongelmasi olevan
ei koskaan otakaan mitään vastuuta. Sun pitää ottaa ero eikä loukata vaimoa tuon enempää. Hitto mikä teitä oikein vaivaa? Jos ei helvetti suhde toimi, niin ottakaa ero älkääkä alkako pettämään. Mikään, ei mikään, oikeuta pettämään. Aina on se vaihtoehto, että otetaan ero ja eletään omaa elämää. Sulla ei ole mitään oikeutta päättää sun vaimosi elämästä noin. Sä pakotat vaimosi elämään valheessa. Piste.
haluaa asit korjata ei se mahdotontakaan ole.
Rehellisyyttä ja nöyryyttä se vaatii sun vaan tarviis nyt saada
puhuttua vaimosi kanssa ihan kunnolla. Ilman syyttelyä ja uhoa.
Kuitenkin selvästi haluut yrittää se on tärkeintä. Hakekaa apua ja tosiaan kahenkeskistä aikaa.
Kaipa jokainen on syyllinen omiin tekemisiinsä mutta jokainen taas selittelee itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla. Sinä puolustelet omaa käyttäytymistäsi vaimon käyttäytymisellä, ei mitenkään harvinaista mutta aina yhtä typerää.
Kyllä sinä olet yksin syyllinen siihen, mitä päätät tehdä ja miksi. Jos et sitä tuohon ikään ole ymmärtänyt, tuskin ymmärrät tästä eteen päinkään.
Tietysti asiat aina johtaa toiseen. Tottakai ne syyt seurauksiin täytyy selvittää eihän niille muuten voi tehdä mitään. Tässä vaimonkin haluttomuus johtuu jostain syystä. Onko se syy hormoonien vai lastenhoidon ja kodinhoidon on sekin selvitettävä. Vois kai siitäkin syyttää vaan itseään ja se ei hyödytä ketään.
Jos suhde on ajautunut siihen ettei toiselle enää läheisyys maistu siihen on syy. Samoin vieraissakäyntiin on syy. Ainoostaan kun asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ne voidaan korjata.
Kaikkiin ongelmiin täytyy syventyä ja kaivaa se perimmäinen solmu esille ja avata yhdessä jos kerran ongelmat on yhteisiä niinkun avioliitossa kait on.
Joku ulkopuolinen koulutettu perheterapeutti vois osata auttaa paremmin kun tää uskottomuuspalsta.
Kerrot aika tavallisesta tilanteesta, johon parisuhteessa ”ajaudutaan”. Se keskinäinen huomioiminen vain lakkaa hiljalleen ja kumpikin jää odottamaan että toinen tekee jotain.
Kun tilannetta alkaisi purkaa, todennäköisesti kummankin olisi vaikeaa sanoa mistä kaikki alkoi. Ensin oli vain pieniä asioita jotka kuukausien mittaan kasautuivat isommiksi.
Voi olla että vaimosi odottaa sinun huomaavan, että hän tarvitsee hellyyttä ja kuuntelijaa ( muuta?). Hän odottaa ilmeisesti sinun tekevän aloitteen? Se että hän saattaa olla väsynyt ja tylsistynyt kenties siellä kotona olemiseen, ei oikeastaan ole mikään syy karttaa sinua. Myös hänen täytyisi pitää huolta siitä, että järjestää aikaa olla sinun kanssasi.
Entä jos istuisitte nokikkain ja kertoisit mitä tunnet ja ajattelet nyt. Jos tuntuu että vaimosi ei ehkä kuuntele, niin kirjoita kirje. Kerro siinä mitä tunnet vaimoasi kohtaan, mistä sinulle on tullut pahamieli ja mitä toivoisit tapahtuvan. Samoin että toivot häneltä apua, jotta tilanne kohenisi.
Vastavuoroisuus on oiva keino. Voisiko vaimosi miettiä kaikkea kivaa, mitä voisi järjestää teille kahdelle? Sinä voit olla sitten apuna tuossa järjestelyssä. Sitten voisit sinä tehdä samaa ja järjestää jotain sinua miellyttävää.
Voitte opetella myös uusia tapoja yhdessä. Tuo halaus on tosi hyvä juttu. Kumpikin pitää huolen että tulee vähintään kerran päivässä halanneeksi toista. Julkinen halaus on myös poikaa! Lopulta se on osa luontevaa kanssakäymistä.
Se mikä innostaa, on kun näkee että voi ilahduttaa ja tehdä toisen onnelliseksi. Tämä on ehdottoman vastavuoroista. Pienetkin asiat tulee huomata ja antaa palautetta – enkä tarkoita sanallista vaan myös sanatonta. Hymy, katse, sipaisu, ele jne. Ellei saa palautetta niin yritykset voivat tuntua turhilta, ja lopulta jää vain turhautunut tunne kun ”ei se kuitenkaan…” Eli sinä omasta puolestasi voit innostaa vaimoasi, mutta se vaatii että hänkin tekee vastaavasti.
Joskus naiset unohtavat äitiyden myötä olla naisia miehilleen. Siksi on hyvä irtautua kodista ainakin muutamaksi tunneiksi – lähteä vaikka yhdessä liikkumaan tai tekemään jotain sillä hetkellä mukavaa. Tuolloin ei saisi ajatella kotiasioita eikä lapsia, vaan antaa itselleen uutta virtaa sinne aivokoppaankin. Riippuen tietysti persoonasta, mitä tuo uusi sitten voisi olla, voi käyttää mielikuvitustaan. Vaikka vain seksikkäät vaatteet ylle, ajelu johonkin syrjään, hyvää musiikkia, hellyyttä ja rakasteluakin uusissa tilanteissa.
Syyllistä on turha jahdata, sillä usein se syy on molemmissa. Mikä olisi vielä parempaa, on sen asian tunnustaminen, että olet turvautunut ulkopuolisiin naisiin. Ymmärrän että se voi olla vaikeaa, mutta ellei muuten niin ainakin itse voisit pohtia asiaa. Vaikkapa miksi päästät nuo naiset itsesi ja vaimon väliin, noin henkisessä mielessä? Lähentävätkö nuo naiset sinua enemmän vaimoosi? Pystytkö olemaan vertailematta vaimoasi ja noita naisia keskenään? Jne.
Tuntuu kuitenkin että tavallaan nyt rankaiset vaimoasi siitä, ettet sinä ole saanut tarpeeksi hellyyttä ja seksiä. Kuten rangaistuksella yleensä on sellainen vaikutus, rankaisun kohde kokee sen äärimmäisen epäoikeudenmukaisena. Omasta mielestään hän ei ole tehnyt mitään rangaistavaa tai väärää ja hän puolustautuu. Tästä seurauksena voi tulla valtataisteltu siitä kumpi oli oikeassa ja kumpi väärässä, eikä tuosta ole muuta poispääsyä kuin se ero.
Sinulla on siis monta vaihtoehtoa, ja sinä itse tietysti päätät, mitä teet.
Mitä sä nyt niin siitä kuka on syyllinen ja kuka ei?
Sinun vaimosi on syyllinen siihen, että on vuosien varrella muuttunut jota hänen puolisonsa ei olisi toivonut.
Sinä olet syyllinen siihen, ettet ole muuttunut siten kuin vaimosi on toivonut.
Sinä olet syyllinen siihen, että petit vaimoasi. Sinä valitsit sen reitin, ei vaimosi. Simple as that.
Yksin et ole syyllinen kaikkeen pahaan, jota parisuhteessaanne tapahtunut kuten ei myöskään vaimosi. Ja hänellä voisi olla erilainen mielipide siihen, mitä sinä sanot menneen pieleen tai mitä kuvittelet naisen olevan mieltä. Mutta sinä vastaat omista mokistasi. Löytyyhän sitä esimerkiksi rikollisillakin mitä tahansa lieventävää asianhaaraa, kuka kasvanut alkoholistiperheessä tai piiskattu lapsena, mutta ei se estä ottamaan vastuuta tekemästään pahasta.
Minulla ei ole mitään haluja jaella raipaniskua sinulle eikä ainakaan vaimollesi, joka ei ole kertomassa täällä omaa kantaansa asiaan. Ja vaikuttimenasi noihin vaimollesi kerjäämiin iskuihin tuntuu olevan halu lievittää sitä omaa syyllisyydentuntoa ja lieventämällä sitä aikaisemmilla virheillä. Yrität tarjota nyt punaista korttia koko parisuhteesta vaimollesi, mutta kun se ei mene niin että parisuhdetta voi tarkastella yhtenä könttänä. Ja jos ajatellaan tuota pettämistä, niin siitä sinä tekijänä vastaat täysin - ei vaimosi tai kakkonen vaan sinä. Sinä olit sitoutunut toiseen ihmiseen ja sinä valitsit eron tai kaihertavien asioiden selvittämisen sijaan pettämisen. Vaimollasi on omat jutut, joissa tehnyt väärin varmasti, mutta aiheutat vain lisää pahaa ja hallaa parisuhteellesi vetämällä vastuuta vaimosi niskaan. Ja mä luulen, että ennen kuin sä suostut itsellesi (sehän sua kaivelee, ei muiden tuntemattomien yleiset tekstit pettämisestä) myöntämään, että sun teoilla oli seurauksia ja sä olet aikuinen ihminen, joka voi vastata omista teoistaan ja sun vaimoasi asia satuttaa, niin ei tosta tilanne miksikään muutu. En edes tiedä oletko siinä mielessä lähtenyt sitä vastuutasi kantamaan, että olisit kertonut pettämisestä ja siten päässeet aloittamaan sitä luottamuksen rakentamista uudelleen ja ehkä myös päästä noihin asioihin jotka sua kaihertaa kuten hellyydenpuute. En edes tiedä oletko keskustellut vaimosi kanssa syistä tuohon (onko uupunut, mitä sille voisi tehdä, hänkin on vain tavallinen perheenäiti) vai oletko keskustelun ja sen vaikeamman reitin, eli parisuhteen korjaamisen, sivuuttanut täysin.
Mä en näe, että teillä ikinä tulee mitään parempaa olemaankaan, koska sä olet jo ajanut itsesi vastaan kumppaniasi, elämän kumppaniasi ja sitä arjen tukea ja turvaa, ja toivot hänelle raipaniskuja ja näet hänet vihollisenasi. Vaikka sä sinne rakastan-sanan sujautit, niin tuon kuvan mä sain kaikesta muusta tekstistäsi. Mielummin elät tuossa syyllisten hakemisessa sen sijaan, että myöntäisit että sinä olit vastuussa pettämisestä ja mitä sä voit sen asian suhteen tehdä. Ja vähitellen rakentaisit parisuhdetta siihen kuntoon, että myös vaimosi miettisi samaa omalta osaltaan. Ettekä eläis kuin pahimmatkin arkkiviholliset keskenään, lähdette sit vaikka eri teille jos ei teistä parempaan ole.
Niin mitä väliä onko syyllinen jos ei syytetä.
Siltikin ää tapaus jossa ilmeisesti miestä syytetään ihan porukalla
petturiksi niin tottakai sillon on väliä syilläkin. Mikä siihen pettämiseen on ajanut?
Onhan nälkäselläkin syy varastaa ruokaa välittämättä siitä hyvinsyöneestä kauppiaasta.
Aika rankka tuomio kun kirjoitit -ei tilanne tosta miksikään muutu.
Kun ihminen tarpeeksi haluaa muutosta niin kyllä vaan muuttuu varsinkin parisuhteessa kun vaan
kumpikin haluaa ja on valmiita asiasta puhumaan. Ei sitä voi ajatella niin mustavalkoseksi että
kaikki olisi romuttunut. Kunhan rakkautta riittää.
Tsemppiä alottajalle jatkossa.
jos on paska olo, niin sitten eroat!
Lue kuule Eerikki tämä edellinen kirjoitus ajatuksella, äläkä sysää syytä vaimolles.
Olipa järkevää tekstiä!
Nyt olen lähdössä kotiin ja luin tässä teidän vastaukset vielä läpi.
Olen vaan todella tyytyväinen että sain itsestäni irti ja kirjoitin puolustuspuheeni tänne ketjun aloitukseksi.
Olen saanut, varmasti ihan syystäkin risuja ja raippoja. Tiesin sen kyllä mitä ansaitsen jo alussa.
Silti ne pysäyttää miettimään.
Olen tehnyt nyt ainakin vielä luulen niin, päätöksen rohkeasti vaimolle esittää kaikki faktat,
En aio syyttää mutta puolustaudun kuitenkin jos voin. Tunnen vaimoni ja tiedän etten ilman avokämmentä tästä pääse. Ok.! Sen kestän ei ole ensikerta. Voi olla että illalla kadun että kerron kuitenkin jotenkinhan keskustelu on aloitettava kotona ja niin ettei vaimo voi kuitata selkää kääntämällä.
Edelliselle vastaajalle sanon, rakkautta on puhun itsestäni. Onkohan kukat huono idea?
no ei auta kun vaan mennä ja ottaa vastaan mitä tulee.
saisin sinun kaltaisesi miehen pitäisin niiiiiin hyvänä, että. Jotkut naiset ei ole tyytyväisiä mihinkään, vaikka on talot ja autot, isot lapset (4 ja 6v), elämä on varmaan liian helppoa ja RASKASTA.Töihin vaan niin huomaa, että kuinka rankkaa se rahan tekeminen onkaan, voi ainakin syystä valittaa väsymystä ja stressiä.
Aivan hieno ja kunnioitettava homma, että olet päättänyt kertoa totuuden vaimollesi. Toivon, että pääsette tätä kautta parempaan ja vaikka kauan kestääkin tuollaisesta infosta toipua saati sitten niitä muita parisuhteessa koettuja huonoja puolia korjata, niin teidän kärsivällisyys riittää siihen.
kun nyt olet jo aloittanu koko asianselvittelyn kertomalla vaimollesi minusta ei sun
kannata jäädä odottelee vaan menet heti kun nukut ittes selväksi vaimos perää!
Ei kannata odotella vaan koko rysäys kerralla ja itkut ja haukut kerralla.
Voi olla et saat vaimolta turpiin mut se on sitten vaan niin, ota turpiin ja edelleen kerro hälle että haluat vaan hänet.
Jos nyt vaan oottelet kotona mitä vaimo seuraavaksi tekee voi olla ettei tee enää sun kanssa mitään.
Mee ilman mitään rohkasuryyppyä ihan reilusti selvinpäin vaimos naaman eteen.
Lastenki on joskus nähtävä kun isi pyytää äidiltä anteeksi ja toistepäin.
Se on sun perhe ja sinne oot vatuussa vaimolle ja lapsille velka sen anteekspyynnön ihan ääneen ja avoimesti selittelemättä.
Parisuhteeseen tarvitaan aina 2 ihmistä hyvässä ja pahassa. Jos toinen jättää ihanat velvollituutensa vain toisen harteille niin kuka sitä jaksaa???? Voi olla, että saan haukut niskaani, mutta itse hellin ja hoivaan miestäni, saan häneltä myös hellyyttä, harvemmin olen kieltäytynyt seksistä, vaikka olis vähän väsyttänytkin,jos tykkää seksistä niin se on AINA kuitekin nautinto. Ei pelkkä fyysinen akti vaan tapa hellitä toista ja RAKASTELLA toista, näyttää kuinka paljon välittää. Loppujen lopuks ne ei oo mitäänb ihme-taikakikkoja. Vähän viitseliäisyyttä ja toisen huomioon ottamista se on. Meillä on 2 pientä lasta, olen toki väsynyt ja kireäkin. Hoidan lapset yksin, kotiäiti kun olen. Olen kuitenkin pitänyt itsestäni huolta, enkä ole lihonnut tai rupsahtanut. Voihan se olla, että äijä lähtee vieraisiin, jos alan maistumaan puulta; MUTTA se on sitten hänen ongelmansa
Toivotaan tässä naisporukalla siulle erkki tuuria keskusteluihisi vaimon kanssa!
Toivottavasti se huomaa et hällä on kultakimpale miehenä.
Voimahaleja rinnepaarista! :)))
näin jäkikäteen voin sanoa, että itse ajoin mieheni toisen naisen syliin. Oln väsynyt, joo, lapsista ja minun miehenikin oli. En vain silloin ymmärtänyt sitä, kuinka väsynyt olin. En antanut hellyyttä, kaikki voimat meni lasten hoitamiseen, mies ajautui kauemmaksi ja kauemmaksi. Ei ollut enää mitään, todella selät vastakkain nukuttiin. En kuitenkaan nalkuttanut mistään, koti oli siistinä, ruoka valmiina, kun mies tuli kotiin, koskaan ei miehen tarvinnut tehdä mitään, kaikki oli jo tehty. No mies alkoi ärhenteleen, oli kireä ja ilkeä, minä pidin suuni kiinni, elin lapsille monet vuodet. Kestin julkiset nöyryytykset, miehen ryyppäämiset, iltajuoksut. Mutta olin surullinen. Jos yritin puhua, niin mies löin vasten kasvoja ja uhkasi avioerolla. Siinä vaiheessa oli turha puhua, kun miehellä oli jo suhde ja hänen kaikki aikansa ja energiansa meni siihen ja suhteen peittelyyn. Ja luulen, että kaikki sai alkunsa juuri siitä,, että mies ei ollutkaan enää pääosassa, vaan lapset veivät kaiken huomion. Näin vyyhti oli valmis; erkaannuttiin lisää.
En kuitenkaan rupsahtanut, olen pitänyt silti itsestäni huolta aina, en ole nalkuttanut likaisista sukista lattioilla, enkä siitä, että elin vain lapsille ja jätin oamt menoni menemättä.
Vaikka olen osasyyllinen mieheni vuosia kestävään salasuhteeseen, koen silti, että minä sain liikaa paskaa niskaan. Koen, että kaikesta siitä,m itä jätin tekemättä tai olisi pitänyt tehdä, rangaistus on liian suuri. En koe niin, että olin niin huono vaimo , että ansaitsin tämän.
Kukaan ei ansaitse, pettämistä. Ei ainakaan sellainen, joka uhraa kaiken lapsilleen ja kotiinsa. Unohtaa itsensä, täysin. Vaikka en antanut hellyyttä, koen, että maksan siitä liian kovan hinnan. Mutta ymmärrän, miksi näin kävi. Tosin syitä on muitakin, miehellä omat ikäkriisinsä, vaikeutensa ja työhuolensa. tuli liikaa kaikkea niskaan.
Mutta kaduttaa, kun en kertonut miehelleni silloin kun olisi pitänyt, että rakastan ja paljon. Se ehkä olisi häntä estänyt tekemästä sen, mitä teki. Ehkä, ehkä ei.
Mitä jäi käteen? Nyt katkera kakkonen niskassa, joka sitten vuosien jälkeen jätettiin. Mieheni ei halunnutkaan häntä, väsyi kaksoiselämäänsä ja valitsi minut. Se kakkonen ei sitten ollutkaan mieheni elämän nainen, vaikka tiedän, että häneltä tuli hellyys, jakamaton huomio. Häneltä mies sai sen, mitä haki. Mutta ei se sitten tehnytkään häntä loppuleleissä onnelliseksi. Miksi ei?
Meniköhän pupu pöksyyn, kun piti tehdä valinta? Eikö uskaltanutkaan ottaa ratkaisevaa askelta kohti parempaa elämää, paremman naisen kanssa?
En tiedä. Enkä syytä kakkosta, vaikka hän nyt yrittää tuhota avioliitomme kaikin keinoin. Tai se avioliitto on jo tuhottu, mutta kaipa minä ansaitsen vielä sen, että veistä pitää haavoissa vielä kääntää, että olo on vielä pahempi? Minä, joka en antanut hellyyttä miehelleni, ansaitsen varmaan sen, että minulle kerrotaan, kuinka mahtavaa heillä oli sängyssä ja kuinka monet orgasmit tuli peräkkäin. Ehkä tämä toisen naisen kosto on nyt sitten rangaistus siitä, mitä minä en miehelleni tehnyt. Kova on rangaistus, mutta olen tähän asti sen mukisematta niellyt. En kosta naisen perheelle, en tietenkään, ei ole mitään syytä kostaa.
Nyt sain, mitä tilasin. Ja kadun, että en kertonut silloin kauan sitten miehelleni, että rakastan...
No just joo!
Olisimpa pitäny turpani kiinni. Kukaan ei kärsi niin paljon ei voi
kärsiä niin paljon kun minä,
Vaimosta en tiedä kun hän otti lapset ja auton ja häipy yöllä. Joo ihan oikein minulle.
Itse olen syyllinen.
Kerroin olin rehellinen ja vaimo ainoastaan vastasi että on aina ajatellut ettei vaan saisi koskaan tätä kuulla.
Mitäs helvettii nyt?
Se siitä rakentavasta keskustelusta.
kun munansa vieraaseen upottaa,
että perheensä menettää.
Sinun oli valinta,
sinun on vastuu.
Mikään ei oikeuta pettämään,
EI MIKÄÄN!!!
Nyt kun toimit vastuullisesti
ja näytät että olet MIES,
voit vielä jotain pelastaa.
Tee kaikkesi vaimosi eteen,
nyt on myöhäistä enää syytellä häntä,
rakentavan keskustelun aika meni jo.
Valitsit petoksen, ratkesiko ongelmat?
Sait ongelmia lisää,
ja niistä voit selvitä vain kantamalla vastuun
KAIKESTA!!!!!
Pyysin anteeksi, vein kukkia, lupasinhan muuttua ja kerroin kuinkja paljon rakastan
Kerroinhan senkin että kadun .
Piti keskustella eikä vaan paeta paikalta.
Lupasin ihan kaiken
tuo oli odotettavissa oleva reaktio vaimoltasi, näin olisi varmaan tehnyt itsekin.
Anna vaimollesi muutama päivä aikaa "toipua", uskon että pystytte keskustelemaan sen jälkeen. Älä odota liikoja tuon keskustelun suhteen, voi olla niin että vaimosi tyrkkää avioerot paperit pöytään (valitettavasti näin ainakin minä tekisin), mutta tämänhän kuitenkin varmaan otit huomioon kertoessasi tapahtumat?
Täytyy sanoa, ei ole helppoa sinulla mutta ei ole helppoa vaimollasikaan, mutta älä kuitenkaan lyö vielä hanskoja tiskiin, nyt ei ole sen aika.
on, että teit miehen työn, kun kerroit. Tiedätkö, minä kuulin mieheni kakkoselta kaikki sutinat ja mies vielä kielsi nekin tosipaikan tullen.!
Mutta et kai ihan tosissasi luullut, että vaimosi nyökyttää vain päätään, että asia on ok, anteeksi annettu ja elämä jatkuu parempana? Ei se niin mene, kyllä vaimosi tarvitsee aikaa käsitelläkseen asiat omassa päässään. Nyt kuule vasta otetaan miehestä mittaa, kiitä onneasi, jos vaimo haluaa sinut paritetapiaan; se on ainakin merkki siitä, että hän haluaa yrittää kanssasi. Nyt tarvitaan paljon enemmän sitä munaa kuin milloinkaan ennen!
Kun kuulin mieheni salasuhteesta, menin kuule shokkiin ja siitä se kuukausien helvetti kuule vasta alkoi. Kyllä siinä kuule tunteet menee laidasta laitaan, kun kuulee, että oma mies on upottanut munaansa vieraaseen, siitä ei pääse yli eikä ympäri, loukkaahan se. Vaikka lupaisit kuun taivaalta, ei se sitä tuskaa pois vaimoltasi vie!
Minun mies on saanut kaiken paskan minulta päällensä, haukut, itkut, raivot ja voin sanoa, että hänellä on todellakin munaa seisoa tekojensa takana!
Ole mies, äläkä siinä ulise, mitä ihmettä odotit? Jos haluat vaimosi takaisin, mene ja hae ja ota! Nöyrry, pyydä anteeksi tekoasi, kadu. Joudut jankuttaan asiaa päivästä päivään, hyvä jos et hermojasi menetä... Et kuule välttämättä selviä viikolla, tai kuukaudella... Ja luottamuksen takaisin saaminen kestää vuosia!!! Ei auta, vaikka kuinka lupaisit, vaimosi tulee epäilemään sinua, kyttämään sinua, vahtimaan sinua ainakin aluksi... Aika näyttää, oletko luottamuksen arvoinen, ei mikään muu.
Ja vaimosi joutuu itsekin jossain vaiheessa katsomaan peiliin ja muuttamaan omaa käytöstään ja pohtimaan mitä haluaa. Soppaan tarvitaan kaksi. Ei syy ole kokonaan sinun. Mutta tosiasia vain on, että pettäminen on kamalinta, mitä naiselle voi tehdä. Itse olisin ottanut mieluummin turpaan mieheltäni kuin tämän pettämisen. Se hajottaa kaiken, palasiksi. On nyt sinusta kiinni, pystytkö korjaamaan sen. Nyt tarvitaan sitä munaa paljon enemmän kuin siihen toiseen juttuun!!!
Ja sen jälkeen,jos ja kun vaimosi suostuu yrittämään, luotte uudet säännöt ja uuden käsikirjoituksen avioliitollenne! Siinä vaiheessa SINÄ vasta esität toiveitasi, mitä sinä halut...
Eerikki näin, mutta sun kärsimys on vasta edessä.... Jos haluat pitää vaimosi, niin kyllä joudut kohtaamaan vielä monet itkut, raivot, kyyneleet, katkeruudet, julmuudet..
Jos edellä mainittuja tunteita ei vaimosi puolelta tule, niin eihän sitten sinua rakasta, eikä sinua halua, eikä halua edes yrittää...
Eli sinuna olisin varsin tyytyväinen, jos saat vielä edellä mainittuja tunteita vaimoltasi osaksesi; sehän osoittaa sen, että hän välittää hitosti jaä häneen sattuu...
Mutta se onkin sitten toinen juttu, kuinka sinä sen kestät???
Menen hakemaan kun ensin saan ton konjakin pois ettö voin ajaa.
En ajatellu antaa periksi ja voin ostaa kukkia roskiin heietettujen tilalle.
Teen ihan mitä vaan silti vituttaa että kerroin.
epäillen aviomieheen joka tuo kukkia : D
Niin miksiköhän?
Taisi tulla kukkapuska liian myöhään.
mutta petettynä vaimona voin sinulle sanoa, että teit miehen työn kun itse kerroit. Minä olisin ainakin arvostanut miestäni aika lailla, jos olisi itse kertonut.
Et ole luuseri, häntä koipien välissä juokseva mies, vaan rehti mies, joka kaipaa muutosta eämäänsä. Teit väärän valinnan, kun petit, mutta kannat siitä itse suoraselkäisenä miehenä vastuun. Se on jo paljon se.
Ja kun vanhat luurangot ovat kaapista pois, niin silloin on vasta muutosten aika.
Ja anna vaimollesi aikaa, toivottavasti hän jossain vaiheessa ymmärtää, että sortuneen tilalle voi aina rakentaa uutta, parempaa.
Kun tässä just näkee selvän eron kuinka suhtaudutaan pettäjiin.
Tämä eerikkimies on pettänyt vaimoaan ja kukaan ei nimittele pukiksi eikä huoraajaksi.
Jos eerikki olisi eerika ja siis nainen hänet olisi jo syvimpään suohon toivotettu ja nimitelty lortoksi ja luultavasti hänen värkkinsäkin olisi kaikkien mielestä jo pilalle käytetty venytetty lerppa!
Eerikki miehenä saa kovasti sympatioita jopa ihailua.
Eerikin vaimo on aika heikoilla ja tuskin häntä edes säälitellään yhtäpaljon kun tätä perhettään pettävää ns. tavallista perheenisää.
Tämä mies, joka työmatkoillaan on käynyt vieraissa ilmeisesti useamman kerran, niin hän saa täällä rohkaisua ja sympatiaa, 'kunpa vaimosi huomaisi sinun arvosi' tyyliin. Hei haloo, kuka haluaa miehen, joka pettää? Miksi hänen vaimollaan olisi erityistä syytä olla tyytyväinen? Sit mies kuvittelee, et joku kukkapuska korvaa kaiken. Joku täällä kirjoitti mainiosti, että myöhään tullut kukkapuska, heh. Siis päinvastoin, se kukkapuska osoittaa, että pettäjämies kuvittelee, että asia on sillä kuitattu ja nyt ihmettelee, kun vaimo suuttui. totta kai suuttui! ja täydellä oikeudella! Vaikka ilmeisestikin aviollisisa ongelmia on ollut, niitä ei edelleenkään ratkota ja paranneta käymällä vieraissa. Jospa tosiaan tän olisi kirjoittanut Eerika, auta armias, mikä huora ja lumppu, ja turpiin vaan, jätä se huora heti ym. Mut tää mies onkin oikea sankari, kun kertoi pettäneensä. Että silleen.
miksi ei vaimo hymyile ja halaa kun hän niiltä huoraamisreissulta palaa!
Tästä saa kuvan että Eerikillä on monia naisia ja ollut jo kauan. Jos vaimoa vaan ei
huvita halata jos hän on jo aavistanut mikä on kupletin juoni??
Ihmetyttää myös että täällä joku jopa kehuu että jos tuollaisen miehen saisin.
Hei onko täällä joku sekasin?
Olet tehnyt miehen työn...HahHah!
Olet vaan paneskellut kylillä muita naisia ei siinä ole edes mitään kehumisen aihetta,
kuitenkin silmät kirkkaina kerroit vaimollesi kummonen panomies olet!
Hirteen vaan munistaan ei armoa!
naiset huoritellaan, jos pettää, miehet ovat vain poloisia ja heitä tsempataan, että kyllä se siitä, hyvä mies kun kerroit. Ihan hyvä, kun tsempataan, mutta aika outoa on se, että asia on sama, siis pettäminen, mutta käytös on täysin erilaista, riippuen sukupuolesta.
Olen miettinyt tätä ja tullut siihen tulokseen itse sen kokeneena, että nainen on toiselle naiselle julmin peto, mitä maapallo päällään kantaa. He, ketkä täällä kaukkuvat toisia naisia huoriksi ja haukkuvat jopa heidän sukupuolielimiään, kielenkäyttö on todella ala-arvoista, ketä he ovat? Vastaus tulee tässä:NAISET. Harvoin miehet täällä naisia huorittelevat ja todella harvon he menevät niin pitkälle, että alkavat haukkua naisia sukupuolielimistä lähtien.
Naiset ovat julmia toisilleen, koska asettavat itsensä kilpailutilanteeseen ja kuvittelevat, että itse ovat parempia kuin joku toinen. Ja siitähän ei ole ollenkaan kysymys, kuka on parempi ja missä, kun kysymyksessä on pettäminen. Olen aina ihmetellyt, että kuinka nainen voi olla niin julma toista naista kohtaan, luulisi, että sen verran olisi jotakin lojaalisuutta, kun samaa sukupuolta ollaan.
Minun mieheni, kun kärysi pitkästä salasuhteesta, niin tuli ihan sama kilpailuasetelma kakkosen toimesta; hän on parempi minua ja kuinka ollakkaan asiana oli seksi. Minut haukuttiin mykäksi vituksi. Hän oli loistava rakastaja ja minä mykkä vittu, ihmekös tuo nyt on, että minua pettikin, tälläistä mykkää vittua.
On tilanne mikä tahansa, niin toinen nainen lyödään matalaksi tai ainakin yritetään keinolla millä hyvänsä.
Oletteko samaa mieltä?
Kyllä minä turpaani odotinkin ja voi jos vaimo niin
paljon välittäisi että oikein munista hirttäisi!
Eihän se koske tikullakaan en siis saanut edes avokämmentä vaikka kosketusta
olisi ollut sekin. Koskaan en ole näin häntäkoipien välissä ollut kun nyt olen.
Olo on kun piiskatulla koiralla.
Saa nimitellä jos hyvän nimen keksii ja haukkua elimet ja mitävaan.
En odottanut mitään sääliä tai sympatiaa olen vaan ilmeisesti senverran tyhmä
etten osaa oikein vaimoani pitää. Lyömään en ala naisia en vaikka joskus voi olla aihetta
toisten mielestä. Isonmiehen pitäisi osata asioitaan hoitaa mutta perhana kun sössii noissä perusasioissa. Kiitos kuitenkin kaikista ja moitteet olen lukenu tarkasti.
Olen sitä mieltä sitähän tässä kysyttiin!
miksi eerikkimies saa enempi sympatiaa kun naispettäjät täällä on saanu.
Ehkä tässä vetoo jokin äidinvaistoihin tai sitten viel enempi vetoaa alottajan avoimuus.
Voiskos olla niin että sisimmissään me naiset on pettymystenki jälkeen toivottu
että mies myöntäisi mokansa ja pyytäisi anteeks ihan oikeesti??
On kai jokainen petetty toivonut että se petturi tulisi vastaan edes sen verran et pyytäisi anteeksi ja sanoisi että rakastaa eikä niin että lötsin paremman ja sä voit nyt lähtee vetää.
Jollaintapaa myös se pikkupoikamaisuus paistaa alottajan kirjotuksista.
"ospa tosiaan tän olisi kirjoittanut Eerika, auta armias, mikä huora ja lumppu, ja turpiin vaan, jätä se huora heti ym. Mut tää mies onkin oikea sankari, kun kertoi pettäneensä."
tuossa huomaa miesten ja naisten eron.
miehet eivät anna anteeksi, naiset antavat. ei se ole miesten vika, että naiset suhtautuvat pettämiseen noin anteeksiantavasti. miehethän kannattavat aina paljon kovempia vankeusrangaistuksiakin kuin naiset.
naiset haluavat pehmoilla väärintekijöille ja uskoa parannukseen, miehet eivät.
toisekseen, miehet eivät osaa samaistua naisiin eikä naiset miehiin. ei nainen jaksa paljoa kauhistella sitä jos jotain miestä on kustu linssiin eikä mies sitä, että naista on kustu linssiin.
"Voiskos olla niin että sisimmissään me naiset on pettymystenki jälkeen toivottu
että mies myöntäisi mokansa ja pyytäisi anteeks ihan oikeesti??"
Me miehet vaan pistetään huoraa turpaan, jos ei ole kanttia tehdä, koska naista ei tyypillisesti saisi lyödä (olen eri mieltä tästä asiasta pettämistapauksessa), niin sitten vain ajatuksissa.
siis eikö sulle ole jo päiväkodissa opetettu että ketään ei saa koskaan lyödä?
Semmoista syytä ei ole.
Uskottomuudesta, narsistisesta vaativuudesta, alkoholistista kumppanina, kaikesta voi kävellä pois. Ja pois kävelykään ei oikeuta toista lyömään. Lauseesi antaa ymmärtää että pettänyttä naista (tai miestä) saa lyödä. Ei saa. Ketään ei saa.
Et saanut sitä mitä hait vaimoltasi, se on vaimosi vika. Paras että jätät koko akan, helpommalla pääset.
Mikä ihme tarve roikkua yhdessä akassa kun noita on tyrkyllä maailma täynnä!
elätät turhaa muijaa sielä kun ei viitti ees töihin mennä laiska muija. Murhetta ja vitutusta tollasista saa !
Pidä ittes miehenä!
pidä ittes miehenä ja pane jokaista liikkuvaa reikää, sattuipa tiellesi sitten vaikka kana!
Eiköhän se nainen itsensä elätä siinä missä mieskin ja hoida lapsensa. Mikäli yhdessä on päätös tehty hoitaa lapsia isommaksi, että saavat olla kotona niin sekö oikeuttaa hyppimään "soiro" suorana? Kyllä ne lapset ehtii päiväkodin ja koulun suurissa ryhmissä olla tarpeeksi, mutta viis siitä kun mies ja sen himot on elämääkin tärkeämpää.
Ajatteletteko te miehet mulkullanne, kun olette niin välkkyjä?
Onkos siulle tyttönen kukaan koskaan sanonu että AKAT HILJAA kun miehet puhuu?
Jos nuorimies pyytää neuvoja niin akatko siinä on neuvojina parhaita!
Hyviä ja ajatusta herättäviä neuvoja olen saanut näiltä naisilta ja kaikilta tietysti.
Nyt on hiukan toivoa kun tiesinkin että vaimo meni vanhempiensa luo turkuun ja juttelin appi-ukon kanssa puhelimessa että menen aamulla hakemaan vaimon laivalle ja lapset jää sinne isovanhempien kanssa. Toivon että saan vaimon mukaani, toivon todella.
Ainakin voisi kahden puhua asioista ja mitä sitten vaimo päättääkään tehdä, suostuuko edes risteilylle mukaan. Voi olla että lyön päätäni seinään. Ainakin yritän.
Tai oikeastaan vanhemmuus yhteisille lapsille on paljon.
Biologia toimii niin, että kun lapset syntyvät, he vaativat vanhempiensa huomion ja energian,
jos parisuhde on erinomainen, ja molempien kyvyt vanhemmuuteen erinomaiset (mikä siis kaiken kaikkiaan on erinomaisen harvinainen tilanne, enpä ole montaa nähnyt), omat seksuaaliset ja emotionaaliset tarpeet pystytään vanhempien puolelta säätelemään siten, että lapsen tarpeet tulevat ensisijaisesti nähdyksi. Tässä asiassa yhteiskunnassamme on monen sukupolven sotavamma. Usein juuri isät eivät näe pienten lastensa tarpeita tulla koko ajan huomioiduksi ja kannatelluksi. Nykyään yhä enemmän myös äidit ovat puusilmiä lastensa tarpeille... kertonee että perheet ovat huonosti voineet ennenkin.
Teille on käynyt niin, että lasten synnyttyä vaimosi on syöksynyt vanhemmuuteen, ja sinä olet väistänyt sitä seikkaa. Arvelen, että olemalla enemmän ja vastuullisempi isä, olisit voinut tukea vaimoasi säilyttämään myös sitä osaa naiseudestaan joka auttaa pitämään parisuhdetta ja seksielämää yllä. Toki raskaudet ja synnytyset ovat naiselle suurempi mullistus kuin miehelle - koko ruumis muuttuu. Mutta luulisi nyt normaalijärjellä ja normaalilla empatiakyvyllä varustetulle miehelle tämän olevan aika selvää kauraa.
Jos ja kun nyt pääset keskusteluihin vaimosi kanssa, niin
elä lähde siitä asenteesta mitä tossa alkuviestissä (vähintään puolet risuista vaimolle) ei ole hyvä se.
Mutta älä myös lähde siitä että kaiken pahan alku ja juuri on sinussa.
Teillä on parisuhteessa vika, vaimollasi ei ensin ole ollut hyvä olla kun ei ole halunnut seksiä, ja sitä olet lähtenyt väärällä tavalla korjaamaan. Jospa voisit olla kiinnostunut kaiken syyllisyyden ja oman puutteesi keskelläkin siitä, miksi vaimollasi on ollut niin paha olo, miksi häntä ei haluta, ja voisiko sille asialle tehdä jotain. Voisitko sinä tehdä jotain?
Ja, minusta olet tehnyt todella todella väärin ja väärässä järjestyksessä nämä asiat. vaimonasi tuskin kuuntelisin sinua ollenkaan, se olis viis hirttä poikki ja hyvästi. Mutta näin kaukaa katsoen näen että tahdot kovasti ja rakastat, hyväksyä tekojasi en täältä voi mutta ymmärtää. Saapihan nähdä. Jos anteeksi saat niin vaimollasi on kyllä suurempi sydän ja rakkaus kuin keskimääräisellä liisalla.
Niin saikohan Eerikin vaimo mitä olisi halunnut?
Taisi vaimo saada tarpeekseen ja oli fiksu ja jätti petturimiehen niin
pitäisi kaikkien naisten tehdä siinä tilanteessa.
En tiedä siitä helpommasta mutta pääsi kuitenkin!
parisuhteen tilasta on molemmilla puolisoilla, mutta sinä olet yksin vastuussa pettämisestä.
on vaimon käsissä.
Menin Perjantaina heti aamupäivällä Turkuun jossa appivanhemmat oli ehtineet mennä
lasten kanssa kauppaan kun saavuin paikalle ja vaimo oli yksin siis. Järkytys oli molemminpuolinen. minulle kun näin vaimon itkeneet kasvot ja hän pelästyi kun ei tiennyt että
tulen.
Voin heti kertoa en saanut häntä mukaan risteilylle vaikka pyysin ja kerroin kuinka olin jo keskutellut
hänen isälleen. Ensin en saanut edes koskea en halata enkä mennä lähelle. Ihan pirun syyllinen olo ja edelleen mietin miksi kerroin kun tämä on todella rankkaa molemmille. Lapsillekkin luulisin.
Turkuun ajo kuitenkin kannatti lopulta sain vaimon puhumaan ja lopulta jopa kun tein lähtöä sain pitkästä aikaa halauksen omalta vamoltani! Tää oli niinkun ihme kun edelliskerrasta on aikaa jo kauan ja ainakin vaimo vielä lupasi tulla kotiin ei kyllä vastannut mitään kun kysyin jatkosta. Elän toiveista tällähetkellä!
No olo ei tosiaan le mitenkään miehekäs eikä macho. Vituttaa ko prosessi. Kaikki ja kyllä tosiaan kaikki on ihan omaa syytä. Enkä tosiaan ole ollenkaan varma että tästä palataan normaaliin elämään.
Elän itse aika lailla samaa tilannetta mutta toisena osapuolena, Olen vaimo, joka on joutunut petetyksi ja jolle mies tunnusti.
Vaimosi on todella kovilla nyt. Petetyksi tuleminen pistää koko elämän sekaisin. Sen lisäksi että on pohjattoman surullinen ja pettynyt, tuntee myös syylllisyyttä. Oma naiseus ja omanarvontunto menee palasiksi, ja syytä etsii itsestään. Viha nousee surusta, pettymyksestä ja epätoivosta. Moni asia avioliitossa, kodissa ja perheessä on myrkyttynyt. Kaiken sen korjaamiseen menee aikaa varmasti paljon.
Uskon sen, että miehenkään osa ei ole helppo. Mutta vaimosi on varottamatta ja tahtomattaan joutunut tilanteeseen. Itse ajattelen, että jos vain olisin saanut tietää, siis todella tietää, miten mies kokee tilanteen. Olisin mielummin yrittänyt korjata silloin asioita, kuin nyt kerätä itseni ja avioliiton palasia...
Jos haluat pitää vaimosi ja jatkaa perheenä, älä luovuta! Yritä kestää vaimosi suru, pettymys ja viha. Anna rakkautta ja hyväksyntää. Tarjoa sitä uudestaan ja uudestaan vaikka vastaanotto olisikin kylmä. Itse voin kaikin tavoin niin pahoin, että välillä en pysty mihinkään. En pysty ottamaan vastaan mitään, vaikka haluan mieheltäni rakkautta ja hyväksyntää enemmän kuin mitään. Olen onneksi pysynyt sanomaan, että rakastan, mutta en ole onnellinen. Luottamus on todella vaikeaa saada takaisin. Sitä sinun täytyy haluta, olla luottamuksen arvoinen. Valheteluun ja pettämiseen et voi palata enää koskaan.
Hakekaa apua keskusteluun. Kahdestaan se voi olla liian vaikeaa. Pelissä on liian paljon, eikä mitään pysty käsittelemään selkeästi. Asia voi räjähtää käsiin hetkessä, koska latausta on niin paljon niin monella taholla ja niin monella tasolla.
Vaikka päätyisitte eroon, asia on kuitenkin selvitettävä. Joudutte olemaan tekemisissä aina lasten takia, ja siksi erostakin olisi hyvä saada mahdollisimman hyvä.
Uskon että sinua vituttaa. Niin vituttaa minunkin miestä. Mutta minä olen helpottunut että tiedän. Nyt tiedän että voidaan rakentaa tukevammalle pohjalle, vaikka tämä rakentaminen ja paskan karsiminen onkin hirveää puuhaa.
Voimia!!!
Luin tätä ja mietin voisiko kuitenkin joku isokin ongelma, niinkun tämä eerikillä ja sinullakin edellinen kirjoittaja jopa koitua hyväksi kun jaksatte sen käsitellä yhdessä.
Ongelmia tulee kuitenkin kaikissa parisuhteissa eikä niitä yleensä pääse etukäteen valitsemaan,
niin mikä onkin aihe on se käsiteltävä ja voihan olla että teidän suhteet kaipasikin kunnon potkua perseelle. Kunnon herätystä sieltä ruususen unesta.
Voi tuntua kohtuuttomalta koetukselta kun vähempikin herättää ja ravistelee mutta tämä varmasti testaa sieto- ja yhteityökykyä. En vitsaile. Älkää loukkaantuko.
Tästä kun selviydytte ja yhdessä jatkatte käsikädessä ja päätätte luottaa yhteisten lupauksien jälkeen varmasti on suhde lopulta vahvempi ja ravisteltu hereille nauttimaan jokaisesta hyvästä hetkestä. Samoin ravisteltu jokaista vastoinkäymistä varten selvittämään ne ennen kun on viimeinen rotkonreuna lähellä.
En tarkoita että tähän pitäisi kaikkien pyrkiä, mutta kun tämä on tilanne se kannattaa ottaa opiksi.
oikeassa Avoin Pohdiskelija. Hienoa,kun on joku joka kirjoittaa asiat kauniisti ja ei lynkkaa heti. Tuota samaa on meidän trapeuttimme sanonut; meidän suhde tuli vain siihen pisteeseen, että tälläinen pettäminen tapahtui. Ehkä se oli tarpeen, jotta suhteemme voisi kehittyä paremmaksi siitä mitä se oli, koska ilmiselvästi jotakin oli vialla. Ja meillä oli, kaikki.
Mieheltäni vaaditaan hirmuista paineensietokykyä ja kestämistä, mutta jos näin iroonisesti sen sanoisin; miksi ei kestäisi, jos vuositolkulla pettää ja valehtelee, kyllä siinäkin on kestämistä. Nyt tietenkin kestäminen on erilailla kovaa; minä tiedän,mitä hän on puuhailla, joten kyllä varmasti mies häpee.
Mutta hyvin on mies kestänyt. Jos nyt Eerikille neuvoja antaisin, niin se olisi se,e ttä todella kestä vaimosi kiukku, viha, itku. Mene hänen luokseen, vaikka en mitään vastakaikua saisikaan. Se kantaa pitkälle, mutta olo tulee sinulla välillä olemaan sellainen,kuin löisit vain päätäsi seinään. Usko kuitenkin, että aina se kannattaa, joku sana ja halaus sinulta jää aina vaimosi musitiin, se helpottaa.
Nyt varmasti tiedät sen, että vaimosi rakastaa sinua yli kaiken. Ei hän muuten noin radikaalisesti reagoisi, olisi silmät itkusta turvonneina. Hän ei vain osannut sitä sinulle ennen kertoa, kyllä hä nyt miettii paljonkin varmasti sitä, miksi ei tehnyt sinulle sitä ja tätä. Syyllistää itsensä, tutnee itsensä maailman huonoimmaksi naiseksi,surkimukseksi.
Mutta vahva on vaimosi, jos tulee takaisin ja taistelee avioliittonne puolesta. Toivottavasti ymmärrät sen arvon?
Se ei ole helppo matka, kestää vuosikausia päästä tolpilleen. Minulla on nyt 1,5 v. takana ja vieläkin sattuu.
Juu mutta eikös ne "palikat" mee vaan entistä sekasemmiksi jos ne muutonki jo on
epäjärjestyksessä?
Noin niikon kuvannollisesti tartteeko kaikki kupit rikkoa jos yhestä kupista korva on särkynyt?
Se vanha perisuomalainn tyyli -maton alle piiloon- on joskus ihan lempee tapa noitten asioitten käsittelyyn. Eihän kaikkea tarvitte tonkia jos vaan on yksi lego hukassa.
Jatka legoihin keskittymistä edelleen!
En osaa tätä muualle enää purkaa kun yksin mietin koko tapahtumaa ja sen seurausta.
Siis kun joku kysyi aiemmin saiko vaimo mitä halusi tässä avioliitossa niin ilmeisesti ei.
Siitä toivon vielä keskustelua yhdessä hänen kanssa.
Kuitenkin kun yksin täällä kuljen huoneesta toiseen tuntuu todella että tämä talo ei ole ilman lapsia ja koko perhettä itään. Soitin ja sain vaimoni puhelimeen, hän ei aio vielä palata mutta antaa minun hakea lapset tänne kun pidän muutaman lomapäivän että saan kaiken kokoon. Siis itseni ja ajatukset. Koitin olla hyödyllinen, en tiedä oliko järkevää kun työ on selvästi ensikertalaisen jäljiltä. Ikkunan pesua, pirun kylmää puuhaa, ei sen enempää. Vaimo sitten arvioi ja uskon pesee uusiksi. Jotenkin on saatava ajatukset pois etten hyppää koskeen.
Viimeksi olen ollut lasten kanssa keskenään tyttären synnyttyä isyysloman aikaan 4v sitten.
Silloinkin vain pari tuntia. Saa nauraa. Enköhän kuitenkin selviä. Poika tulee mielelläänkin jo kun täällä on kaverit ja kerhot.
No en vielä tiedä mitä vaimo aikoo jatkossa. Ihan reilusti voin sanoa etten ole nukkunut kunnolla vaikka niin alussa kerroin että selät vastakkain nukutaan se on silti vaimo joka siinä selän takana tuhisee.
Susta selvästikkin viel noin paljon ja toipuu hiljalleen jotenka ei kannata nyt hätäillä yhtään.
Minä uskosin että saat viel mahdollisuuden uudestaan.
Lapsilla on kans iso vaikutus siinä. Yleensä naiset haluaa perheen pitää koossa.
Kunhan et nyt alota mitään ayyllisyyskeskustelua se voi viedä pohjan kaikelta.
Kannattaa olla nöyränä vaan.
koska jos et ole ollut keskenään lasten kanssa 4 vuoteen. Vaimosi on epäilemättä ollut uupunut ja on takuulla kaivannut omaa aikaa. En ihmettele, ettei lomareissut ja muut ole innostaneet, jos silloinkaan ei olisi saanut hengähdystaukoa. Et varmastikaan usko sitä, miten uuvuttaa olla koko ajan saatavilla. Jos oma itse jää muiden tarpeiden jalkoihin niin onko ihme että miehen toiveet jäävät myös. Nyt jos vaimosi on tuntenut pistäneensä elämänsä sivuun perheen takia, sinun pettämiset on varmasti todella syvä isku.
Tarkoitukseni ei ole siis lisästä taakkaasi syyllistämällä vielä lisää. Tarkotukseni on auttaa näkemään asiaa vaimosi näkökulmasta. Ilman että ymmärrät vaimoasi, en usko että pystytte tästä selviämään.
Teidän on varmasti saatava keskusteluapua jostain. Suosittelen että soitat jo heti itse ja menet vaikka itse puhumaan. Vaimosi voisi tulla mukaan kun kykenee. Päädytte sitten eroon tai jatkamaan, tarvitsette varmaan keskusteluapua. Meidän kunnassa ei perheneuvolaan päässyt, mutta seurakunta ylläpitää perheasiainneuvontakeskusta, johon pääsi parin viikon sisällä soitosta. Vaikka se on srk:n ylläpitämä, usko tai jeesustelu ei liity siihen mitenkään.
Sinä et ole paha, mutta olet tehnyt vääriä tekoja. Vastuun ottaminen oli miehen teko.
Jokaikinen matkatyötä aloittava olisi aivan työnantajan pakosta pantava kurssille. Siis opetusta siitä mitä matkamiehen työ merkitsee perheelle. Mitä vaikeuksia on odotettavissa.
Itse juuri ex-vaimona puhun vuosikymmenien kokemuksesta.
Itse tei vaativaa työtä, vei päiv'ällä mehut. Koko kodin pyörittäminen jäi minun vastuulleni. Vuosien päästä myös kesäasunnon.
Siivosin ja huollin työni lisäksi yksin. Mies karsoi pitkin hampain, kun olin ostanut ikkunanpesuapua. Kassai likaisia vaatteita mukana kotiin saapui, ei osannut edes pyykkikonetta laittaa päälle. Kassi makuuhuoneen lattialle ja likaiset pyykit koneen päälle.
Hotellielämä hämärtää nämä asiat. Siellä on kaikki valmiina toisten tekemänä.
Kerra siivosin hänen kotiin tullessaan. Sanoi, etkö voisi tehdä tuota, kun en ole paikalla.
Joskus oli puhumatta melkein koko viikonlopun. Yritin keskustella. Hän kertoi, että jos tekisin niin ja niin, viehättäisin häntä. Hänessä ei ollut muuttumisen varaa. Puheet kiersivät työnsä ympärillä, ei kysymystä, miten sinä jaksat.
Hellyys hävisi, yritin sitä kyllä. Seksi oli toimitus.
Hotellielämä tarjoaa kyllä hellyydenantajaa ja omat tarpeet, kun on täytetty, niin mitä siitä.Kotona ollaan sitten kylmiä ja hermostuneita. Ja vihaisia, jos vaimo on ulkona käynyt.
Elämä ei tuohon loppunut. Rakensin omani. Kiitos miehen suuremman palkan, kilometrikorvauksien, päivärahojen, ilman avioehtoa sain tuntuvan hyvityksen. Jälkeenpäin ei siis ole katkeruutta. Se ikivanha asia kotityöt. Ei matkamiehen pidä laistaa niitä ja aika paljon kertoo tarinasi, kuinka paljon olet ollut lapsesi kansa kahdestaan; hän jo sentään 4 v.
Mieidän suhteessamme tuli klassisesti esiin puhelimen piiloittelut ym. eli petosta siellä matkojen aikan ja ero oli minulle helpotus.
Olen nyt viettänyt lasteni kanssa aikaa tämän päivän aikana enemmän kun aiemmin koko 6v isänroolissa.
Molemmat nukkuu ja poika yllätti kortinpelutaidoillaan ja hyvillä neuvoilla äidin suhteen.
6 vuotias neuvoi ettei ne kukat ole hyvä idea kun äitiä ne vaan itkettää.
Itketti jo minuakin kun kuuntelin lasten juttuja iltapalalla ennen nukkumaan menoa.
Voi helvetti miten voi aikuinen mies olla ääliö!
lukenut kaikki kommenttisi.. ja tiedätkö mitä, en luota sinuun, vilpittömyyteesi, aitoon katumukseesi. Kirjoitat kovin kepeään sävyyn tapahtuneista asioista. On minunkin miehellä matkatyö, itsekin olen vaativissa asiantuntijatehtävissä. Kyllä mies on antanut aikaa lapsille niin paljon kuin on pystynyt, ja minua huomioi myö, matkoilta käsinkin, lähettelee aina hyvän yön viestit, soitetaan jne. Sinä vaan olet häntäheikki, kepeästi pettänyt vaimoasi. En usko aitouteesi, enkä usko, että tulet olemaan pitkään uskollinen. Sinähän näissä ensimmäisissä viesteissä pyrit sälyttämään syyn vaimolle, kertoo tunne-elämän kehittymättömyydestä. Täällä nyt kehutaan, kun kerroit. Jos olisit nainen, sinut olisi tuomittu huoraksi, olisit saanut kulla lutkittelua ja huorittelua. Sinun pitäisi saada samat huoripukkikommentit osaksesi, eikä mitään sympatiaa ja säälittelyä. Minun silmissäni sinä olet epäluotettava ja heikkoluonteinen pettäjämies, et sen kummempaa. Jätit vaimon pulaan yksin lasten kanssa ja nait vieraita naisia, että sellainen mies.
Kyllä petin vaimoani, niin olen kertonut myös hänelle. Olen siis epäluotettava sekin on totta. Olen ollut lasteni kanssa kun olen ollut kotona, mutta en ole ollut heidän kanssaan yksin vaan vaimohan on ollut aina paikalla. Äidit on joskus sen kaltaisia ettei isi vaan osaa oikein mitään.
Koskaan en yhtenäkään päivänä ole jättänyt soittamatta kotiin ja joka ainoa päivä myös toiseltapuolelta maapalloa olen soittanut ja kysynyt kuinka hän ja lapset pärjää. Uskot tai et, näin olen kuitenkin toiminut.
Ensimmäisessä viestissä en koittanut syytä sysätä kokonaan vaimolle, vaan epäilin yksin olevani syyllinen avioliittomme tilanteeseen. Pettämisen olen silti myöntänyt.
Häntäheikkinä en itseäni osaa pitää vaikka en ihan tarkkaan tiedä mitä sillä tarkoitat.
Odotin niitä risuja ja raippoja, siis niitä nimittelyitä kuin tässä on selvästi ollut tapana pettureille antaa. En puolustele enempää, mielipiteethän on sallittuja ja olen jopa monessa kohdassa kanssasi samaa mieltä.
Tämä avioliitto ja perhe kaatuu ilmeisesti nopeammin kun olin uskonut.
Syyt ongelmiin on eilisen illan ja tämän päivän aikana alkanut selviämään tavalla jota en uskonut enkä meinaa vieläkään ymmärtää.
Vaimollani onkin ollut täällä lohduttaja sillä aikaa kun olen ollut työmatkoillani.
Eilen löysin matkapuhelimen vanhan jonka luulin olevan tyhjä ja ei käytössä. Kytkin virran ja yllätys niin vaan puhelin toimi tiedn vaimon tavan pitää yhtä koodia kaikissa jonka ihan luonnollisesti näppäilin.
Hitto perkele.
Martti nimiseltä vaimoni on saanut paljon helliä viestejä. Aamulla kyselin lapsilta martista noin ihan muutenvaan poika ei puhunut mitään mutta 4v tyttö juoksi hakemaan värityskirjan jonka martti on antanut kun on käynyt.
Tänään en ole saanut vaimoon yhteyttä puhelimella ja lapsilta en kysele enempää poikaa selvästi se asia kiusaa.
Ei voisi enempää vituttaa sanon vaan!
avioliittonne olikin pahemmassa jamassa kuin osasit edes kuvitella. Kenties poissaolosi työmtakoilla ja toisaalta vaimosi kotonaolo ilman virikkeitä johtivat tähän tilanteeseen. Siksi lähentymisyrityksesi eivät onnistuneet, koska vaimollasi oli toinen mies. nainen on yleensä sellainen, että kun hän alkaa suhteeseen vieraan kanssa, hän rakastuu. Sinä taasen kävit seksiä harrastamassa, mutta vaimosi oli salasuhteessa. Onpa ikävä juttu, kenties parempi, että liittonne päättyy. Molemma olette olleet tahoillanne uskottomia. Ellette lasten takia halua sopia esim.avoimesta avioliitosta, jossa molemmilla saa olla salarakas.
sitten niin, että sinun täytyy sitten vain yrittää antaa anteeksi, niinhän sinäkin pyysit anteeksi antoa. Mutta tosiaan voi olla niin, että vaimosi on oikeasti rakastunut mieheen... Jos kerran on tuoonut miehen lastenkin näytille.
Mitä nyt ajattelet? Voisitko ylitäätän antaa anteeksi?
Nyt varmasti tiedät, miltä se pettäminen tuntuu....
Sun akkahan on vetäny sua niinkun 6-0 !
Ei kannata muutakun jos takasin tunkee turpiin vaan ja onnea uuteen kotiin.
Lasten nähren on ollu sielä huoraamassa. Heitä ulos tommonen eukko
tapauksessa nyt sittennähdään, pystyykö kenties mies antamaan anteeksi vaimolleen...
veikkaampa, että nyt kun vaimokin on pettänyt miestään, niin ukko laittaa vaimon pihalle.
Niin se vaan taitaa olla, että naiset voivat antaa anteeksi.
Mutta miehet eivät.
Kapsahti omaan nilkkaan.
Nyt sitten pitäisi löytyä paljon ymmärrystä...
Jos vaimo antaa lastenkin nähdä puuhansa miettimättä kuinka se vaikuttaa ton ikäsiin kakaroihin sais minun mielestä jos ois minun vaimo pysyä siellä turussa kun ei jo takasin oo tullutkaan.
Lukot vaihtoon ja eropaperit postiin.
Pidät lapset itselläs ja maksat muijan ulos.
No niin ! Tässä se taas nähdään. Vaimon uskottomuus tuomitaan jyrkemmin kuin miehen. Kaksinaismoralismi elää ja voi hyvin.
Totuus on, että molemmat ovat toimineet väärin ja molemmilla on anteeksipyydettävää toisiltaan. Koska kummallakaan ei näköjään ole puhtaat paperit, niin ei heillä ole varaa tuomita toisiaan. Kummallakaan.
on sentään hoitanu homman siististi.
Vaimo sensijaan lasten silmien edessä. Selvästi tuoittvampaa!
Totta on, että vaimo toimi ajattelemattomasti ja vastuuttomasti, jos lastensa läsnäollessa tapaili toista miestä. Toisaalta ei se silti tee tyhjäksi miehenkään syrjähyppyjä. Ja karu totuus lienee, että miesten mielestä naisten uskottomuus on aina tuomittavampaa, tapahtui se sitten millä tavoin vain. Useinhan sellaiset häntäheikki-miehet hermostuvat jo ajatuksestakin, että heidän vaimonsa tekisi samoin kuin he.
Kunpa kaikkien huoraavien matkamiesten vaimot ymmärtäisivät tehdä saman, syöttäisivät ja juottaisivat vierasta miestä yhteisillä varoilla ja antaisivat vielä pillua päälle, paljaalla.
Vaan kumpa kaikki matkamiehet antaisivat toisten kotiin jääneille vaimoille matkanvarrella kunnon kyydit!
Saisivat vierasta niin ettei tarttis kotona käydä kun paitaa vaihtamassa.
onkin valmis. Paidanvaihtajan pesällä onkin käyty. Ja taas hän , paidanvaihtaja , käy siellä tyytymättömän toisen paidanvaihtajan vaimon luona. Tasapeli. Molemmat ja kaikki ketjussa huoraavat ja kustantavat ilmaisia aterioita jollekkin. Tämäkö on sitä vapautta! Vapaan kasvatuksen tulosta.
En osaa tähän mitään kommentoida ja nyt
näyttää vahvasti siltä että jään ilman vaimoa ja lapsilta lähti äiti.
Tältä tuntuu en tiedä miten käy olo on ihan pohjamudassa ja tuntuu etten osaa
lapsillekkaan mitään sanoa kun kyselevät äitiään.
Vaimo ei ole enää vhemmillaan ei ole kyllä kotiinkaan tullut.
Voi helvetti tätä sotkua. No pakko yrittää jatkaa kiitos kun kuuntelitte.
lukea, mutta olitko sinä matkustava mies, joka petti vaimoaan. Hyvältä tuntuu. Vaimollesi sympatiaa. Nämä matkamulkut eivät totisestikaan monta kertaa kiinni joudu. Ketut peittelevät jälkensä ja hulluja munan kipeitä ja ilmaisen viinan ja ruoan haluavia riittää. Enemmän naisia kehiin, jotka pistävät asialle topin ja miehen vastuuseen lasten hoidosta. Hyvä sisar!!!!
kostaa aikuisten riidoissa lapsille ?
Niinhn tossa nyt vaan toimitaan hei! Kiukutellaan kun pikkupennut ja isoimmat kärsijät
on ne kaikista vähiten syylliset siis ne lapset jotka katselee vieressä vanhempiensa puuhia.
Minun mielestä eerikin ja vaimon pitäisi ottaa itseensä niskasta kiinni
ja istua kasvotusten ja jutella missä mennään ja jättää kaikki kostotoimenpiteet pois.
Aikuisten tavalla ajatella pieniä lapsia.
Samoin sillon pitäisi myös niitten kakkosmiesten ja naisten pysyä pois tieltä.
Oikeen harmittaa kun lukee tätäkin tarinaa ja miettii miten ne pienet kersat
katselee ja jopa yrittää antaa ohjeita.
Hei aikuset käyttäytykää kans aikuismaisesti ja olkaa esimerkkeinä ja jos se on mahdoton
tehtävä käyttäytyä viekää lapset johonkin turvaan sillon kun alatte tappelee ja riiheemään keskenänne.
Itsellenne voitte tehdä mitä vaan mut älkää pilatko niitten pikkusten elämää sillä omalla
typeryydellänne!
Lasten turvallisuus on ykkösasia. Siitä ei saa tinkiä.
Puoliso, joka pettää, vaarantaa tämän. Ensinnäkin hän pikku hiljaa myrkyttää perheen ilmapiirin. Tuo surua lasten lisäksi puolisolle. Tuossa tilanteessa en ihmettele, jos vaimo hermostuu ja ottaa muutaman päivän ajatteluaikaa. Ukit ja mummot ovat hyvä voimavara näissä kriisitilanteissa.
Eerikki tässä ja onpahan ollut aikaa miettiä ja suunnitella ja rauhoittua.
Ensin kehtaan kertoa ja myöntää tieto toisesta miehestä ja vaimon suhteesta oli musertava. Turpiin vaan olo oli vahva ja ei se kokonaan ole pois vieläkään.
Nyt olen selvillä taas monesta asiasta siitäkin missä on vaimoni, lasteni äiti.
Turusta lähtenyt anopin mukaan mennyt ihan yksikseen laivalle asioita pohtimaan minulla erilainen aavistus ja tänä iltana laiva palaa Turkuun samoin vaimoni.
Sitten tämä suunnitelma joka on ollut mielessä koko yön. Taidanpa mennä satamaan vastaan vaimoani ja seuralaista jonka kuvittelen ja uskon olevan sama mies joka on lohdutellut vaimoani ja auttanut lastenhoidossa kun olen ollut työreissussa.
Suunnitelmani järkevyydestä en tiedä mutta kun se on minun mielessä en voi muuta kun toteuttaa. Voihan se olla viimeinen naula tähän arkkuun.
itsekin pettänyt, mikä siinä on erillaista, jos vaimokin on sitä tehnyt? Ettekö nyt ymmärrä toisianne paremmin?
No nyt voin kertoa jos se onnistuu.
On se eriasia tietysti minun mielestäni. Minä kuvittelin olevani reilu ja edes inhimillinen kun kerroin ja myönsin virheeni, jälkeenpäin olen vain katunut että kerroin.
Vaimoni ei ollut reilu koska kun minä kerroin olisi minun mittapuun mukaan ollut reilua kertoa etten ole ainoa joka on mokannut.
Vaimoni olikin suunnitellut asian toisin hän olikin päättänyt jatkaa petostaan.
Reilua olisi ollut sanoa että rakastaa toista miestä jos niin on. Olisin suuttunut minä en ole rakastunut naisiin joiden kanssa olen vaimoani pettänyt.
Saatan olla itsekäs mutta kuitenkin ensin ajattelen perhettä joka asiassa.
Minulle tämä on ihan selvä asia ja myönnän olen tehnyt vääriä valintoja mutta mitä muuta oli vaihtoehtona?
Selipaattiko?
En ole koskaan antanut edes ajatellut sellaista vaihtoehtoa että voisin löytää vaimoni tilalle naisen johon rakastuisin. Niin tuulen vietävänä en ole.
Olen Rakastanut vaimoani siitä kun hänet tapasin yli 10v sitten.
itkeäkkö vaiko nauraa. Puuttumatta muuten mihinkään ,niin tämä yksi lause " En ole koskaan antanut edes ajatellut sellasta vaihtoehtoa että voisin löytää vaimoni tilalle naisen johon rakastuisin" oli niin tuttua, juuri
näin sanoi miehenkin jäätyään kiinni salasuhteesta. Lisäsi vielä, että paikkaani hänen sydämessään ei koskaan kukaan vie. Eikö pitäisi reagoida hieman ennen kuin on paskat housuissa? Onko se oikeasti niin, että pettäessään naisilla on tunteet pelissä, mutta harvemmin kuitenkaan miehillä? Vielä minulla mies on ex ja katkera en ole eikä pihtaamisestakaan voinut syyttää..
En tiedä minäkään pitäisikö itkeä. Naurata ei yhtään. Pitäisi antaa anteeksi ja pitäsikö ymmärtää?
En anna anteeksi jos anteeksi ei pyydetä ja ymmärtää en osaa. On todella tilanne 6-0 vaimon hyväksi.
Matka turusta sujui täysin hiljaisessa autossa kumpikaan ei sanonut sanaakaan, 2tuntiin ja eipä olla pahemmin keskusteltu sen jälkeenkään. Lapset on tyytyväisiä ja ihmeissään jotenkin tiedän pojan ymmärtävän tilanteesta jotain omalla tavallaan.
En tiedä onko tämä protesti koska huomaan vaimosta tavallaan vihjeen kostosta ilman sanomattakin.
Jollakin tavalla keskustelu on avattava minun vapaani loppuu keskiviikkona ja ei voida vaan palata samaan vanhaan tilanteeseenkaan.
mikä tehty mitä siitä enää miettimistä on?
Ei mitään tulevaisuutta kun molemmat olette jo mielessänne niin
päättäny ja lähtenyt jo eriteille.
osaa ymmärtää?
Varmaan aika helppoa sinulle luulisi olevan kun oot ite sen kokenut?
Samat tarpeet ne on naisillakin ja ei oo vaimos saanut tyydytystä sun kanssa
ku on tarttenut toisen miehen avuksi. Mahtoks sun vaimo ymmärtää
sun seikkailuja? Kysyitkö ees vai ootteko aina noin puhumattomia?
Ootko vihanen kun vaimos petti?
Ajattele vaikka ittes siihe vaimos tilalle ni voit oppia jotain.
En vaan osaa ymmärtää ja tietysti naisillakin on tarpeet silti ne minun näkemyksen mukaan pitäisi ensin oman miehen kanssa hoitaa.
Olen vihainen se on selvä ja ehdotinkin avioeroa nyt vaimolle vaikka en vielä ole vastausta saanut uskon että tämä oli se viimeinen niitti ja erohan tässä tulee.
'En vaan osaa ymmärtää ja tietysti naisillakin on tarpeet silti ne minun näkemyksen mukaan pitäisi ensin oman miehen kanssa hoitaa.' Tuota tuota..missäs sinä hoiditkaan ne tarpeesi..? Koskeeko tarpeiden hoito kotona vain vaimoa, muttei sinua?
niin minusta kummatkin ovat tehneet toisinaan kohtaan väärin joten ei minusta teillä kummallakaan ole oikeutta toista tuomita.. itse olen myös pettänyt mutta en ainakaan siitä toista syytä vaan näen että itse tein väärin ja suhteessa oli joku pielessä kun niin pääsi tapahtumaan.. ja niin olen itse asioita miettinyt ja tiedotanut ne eikä siinä mikään selittely auta.. sinä petit ja vaimo petti sinua joten eihän siinä ole muuta vaihtoehtä kuin erota tai mennä eteenpäin ja saada asiat keskusteltua..
Erkki nyt oisi sun vaan paikka miettiä ja tilata joku pariterapeutti teille
ettet sielä tee mitään semmosta mitä kadut jälkeenpäi.
Sulla on jo niin paljon tehtynä niittä kaduttavia juttuja ja vaimollaskin on ni leikkikää aikusta ja ottakaa kumpiki vastuu tekemisistänne.
Eroominen nyt on mun mielestä just vaan pakenemista siitä mist aita
on matalin.
Alussa uhoot ettei se oo ees vaihtoehto ja jotain tarttee tehdä ensin.
Nyt teet etkä narise!
Kiitos ohjeesta!
Hiukan olen saanut vaimonkin avautumaan ja hän ei ole eron kannalla vaan haluaa sopia asioita ja keskustella terapeutin edessä yhdessä minun kanssani.
En usko että voin antaa anteeksi vaimoni kostoyritystä koska olisin ollut niiden tarpeiden joita naisillakin on olen kuullut siis olisin auttanut niiden hoitamisessa. Olen loukattu ja mustasukkainen.
Satamassa mies joka oli vaimon seurana ei halunnut tulla keskustelemaan kasvotusten kanssani vaan luikki pakoon kun koira.
Edelleen pidän vaimoni tapaa kostaa vääränä minä olin käytettävissä toisin kun vaimoni siis tilanne oli täysin erilainen.
Ero on minulla edelleen mielessä ja ajatus koko vyyhdin ratkaisuksi.
voi perkule mikä sotku ja voin ottaa syyt niskoilleni ja eikö nyt ole jo tarpeeksi raippoja saatu vai mitä?
Onko terapeutti se taika joka muuttaa asiat paremmiksi vai ainoastaan rahankeruuta?
Naisilla henkinen yksinäisyys ja se kotona loukussa oleminen saattaa ollaa tosi kova pala. Jos vaimosi ei ole saanut sinulta tukea ja apua kotona ja lasten kanssa, tai ei ole saanut sinulta rakkautta, kunnioitusta ja hyväksyntää on se jo ajanut hänet niin kauksi ettei ole kyse enää mistään fyysisistä tarpeista. Ehkä hän sai tarvitsemaansa hyväksyntää, rakkautta ja henkistä läheisyyttä toiselta mieheltä. Pettämistä sekin ja väärin. Keinot olisi pitäneet olla aivan toiset.
Mutta Eerikki, yritä nähdä asia vaimosi kannalta myös, vaikka oletkin loukattu ja mustasukkainen. Asiat on monimutkaisia ja hankalia.
Vaikka eroaisitte, asiat kannattaa puhua, jotta erosta ei tule ruma. Jokatapauksessa joudutte olemaan toistenne kanssa tekemisissä lasten takia.
Voimia!!!
Kiitos kirjoituksestasi!
En tosiaan tiedä miten tästä sotkusta noustaan?
Olen valvonut ja kierrellyt autolla ympäri kaupunkia kävellyt yöllä pimeitä katuja miettinyt miten pääsen pakoon tätä tunnetta.
Huomenna on työpäivä. En osaa nukkua vaimoni vieressä kuuntelen vaan kun hän itkee.
Ei tämä voi näin jatkua.
Ei sun tarvitsekaan tietää nyt heti, mitä tehdä. Selvähän se on, että noi ei voi jatkua, mutta ei tossa kannata hätäisiä päätöksiä tehdä. Ei ole helppoa yrittää pyöritellä asioita ja antaa hetken aikaa ajan kulua, mutta niin kuitenkin kannattaa tehdä. Niin ja tietenkin kannattaa käydä terapiassa selvittämässä.
Teillä on molemmilla paha olo, ja te olette molemmat loukattuja. Molemmat olette tehneet väärin ja molempien pitäisi pyytää ja antaa anteeksi. Asiat on tosi solmussa ja jodutte varmasti kaivaa syvälle, jotta saatte jonkinlaisen selvyyden ja jotta pystytte edes jollakin lailla ymmärtää toisianne. Siksipä se terapia onkin hyvä ja turvallinen paikka asioita kaivaa.
Vaimosi haluaa koettaa selvitä ja jatkaa liittoa. Eikö sinunkin kannattaisi yrittää? Voitte vaíkka sopia, että katsotte puoli vuotta tai vuoden niin että selvitätte samalla asioita terapiassa, ja sitten puolen vuoden tai vuoden kuluttua punnitsette, että tuntuuko siltä että on edelleen halua ja rakkautta jatkaa. Jos nyt eroat, et luultavasti tule voimaan tämän paremmin. Tuo tämänhetkinen tilanne on kammottava, kun ajatukset pyörii tuskallisesti saman repivän asian ympärillä. Mutta siitä ei pääse yli muuten kuin selvittämällä. Jos nyt jätät asiat taakse ja eroat, tulet kohtaamaan sen aina uudestaan uusissa parisuhteissa, ja katkeruus ja tuska varmasti sotkee sinun ja lastesi äidin välejä. Lastenkin kannalta se vaihtoehto olisi varmasti vaikein.
Voimia, sekä sinulle että vaimollesi!
kirjoita asiat ylös muistiin. Tee siitä tarina ja jaa kaikille huoraaville matkamiehille opiksi ja ojennuseksi, miten voi käydä. Voithan vaikka jakaa sitä lehtisinä hotellien aulassa ja muissa kohtauspaikoissa. Mukaan vielä tietoa sukupuolitaudeista ja pari kondomia. Minulta sinulle ei säälipisteitä heru. Paskiainen.
puhuit asiaa!! Minusta ei kannata tehdä nyt mitään. Ei se ongelma katoa eroamalla ja se oma paha olo ei sillä katoa, se on varma se.
Jos Eerikki ajattelisit niin, että kuuntelisit mitä vaimosi sinulle kertoo... aika selvää varmasti on, että vaimollasikin on paha olo, koska iltaisin itkee. Mitä jos sanoisit hänelle, että puhu kaikki, miltä tuntuu...
Turha sinun on olla ääripäitään loukkaantunut, koska olet itse tehnyt samaa mitä vaimo. Se on asia, mistä ei pääse yli eikä ympäri.
Puhukaa, jos ei onnistu, niin sitten terapiaan.
Kiitos mielipiteestäsi.
Tästä ei viitsi tarinaa tehdä ja kyllä me matkamiehet tiedetään mikä on meidän maine ja onhan siinä osa tottakin. Kaikkia ei kannata meidän
muutaman kusipään takia leimata.
Olin tänään vaimoni kanssa tutun lääkärin vastaanotlla. Päätin että tämä asia alkaa siitä että kumpikin saa nukuttua ja sain myös sairaslomaa.
Vaimo myös tarvitsi apua.
Sääliä en ole odottanutkaan sillä ei ketään auteta.
Olen aikuinen mies tiedän kuten muutkin aikuiset kondoomien tarkoituksen. Terapeutille siis mennään ja taas olo on hiukan toiveikkaampi ja uskon meidän kuuluvan yhteen joten yrittää kannattaa kuitenkin.
Oikein vituttaa kirjottaa tänne tätä perhedraamaa joka ilmeisesti on
minun syytäni.
En ole mikään lapsi asiantuntija mutta olen huolissani pojastani.
Tyttö on vielä niin pieni ettei ymmärrä.
Vaimoani en ole koskaan ennen nähnyt tämmöisenä kun hän nyt on.
Ei hän aiemminkaan mikään ilopilleri ole ollut muttei nykyistä käytöstä
enää osaa tulkita.
Eilen istuimme aamiaispöydässä ja aloitin keskutelun vaimolleni ehdottaen hetken kävelylenkkiä ja keskustelua sain maitolasillisen kasvoilleni ja myös siis lasin joka aiheutti haavan huuleeni.
Tämä lasten nähden ja eihän minun ehdotus voinut niin rankka olla.
En ymmärrä enää miten voin uskaltaa luottaa ettei nämä raivokohtaukset kohdistu lapsiin kun en ole paikalla.
Onko koti turvallinen paikka enää lapsille kun äidin mielenterveys tuntuu olevan heikoilla?
Ei siis kävelylenkiä, ei keskustelua, vaimon itkeskelyt jatkuu.
Ehkä lasten paras paikka on isovanhempien luona ja vaimon paikka lepokoti tai sairaala.
pitäisi asua erillänne jonkun aikaa, jotta tilanne rauhoittuisi. Tuo on melkoinen soppa, kunmolemmat osapuolet ovat pettäneet ja asia tullut tietoon molemmista petoksista suurin piirtein samaan aikaan. Kannattaa muistaa, että kun nainen pettää, hän on yleensä ollut liitossaan onneton, että nainen ei yleensä sitä seksiä hae,vaan hakee rakkautta. Sillä lailla naisen pettäminen on usein vakavampaa.
edelliseen puhujaan! Paitsi että olen nainen.
Mua ei voisi kiinnostaa vittu vähempää että mitkä sen toisen naisen motiivit oli, kun mieheni petti minua.
Mua ei kiinnosta se nainen. Mua ei kiinnosta kumpi teki aloitteen, nainen vai mieheni. Mua ei kiinnosta flirttailiko nainen enemmän kuin mieheni.
Mua kiinnostaa se, että mieheni päätti hypätä toisen naisen sänkyyn, vaikka mies eli minun kanssani ja vielä edellisenä iltana sanoi rakastavansa.
That's it. Vittu.
Mene hoitoon tomosesta sekoilusta kärsii sun lapset eniten!
Eerikki tässä kotona ja nyt on koko perhe myös vaimo monen mutkan kautta samassa talossa josta ovet paukkuen lähdettiin riitojen jälkeen.
Käytiin juttelemassa ja selvittämässä asioita jotenkin asiat on selvinnyt vaikka oon huomannut minulle tämä enemmän ongelmia saa aikaseksi.
Itse petin ja kerroin vaimolle hitto tää on vaikeeta.
On juteltu ja nyt ollaan taas suossa ja syvällä.
Seksi sujuu jotenkin tai sitä on ollut enemmän kun vuosiin. Se ei piruvie ole silti edes tarpeeksi no on kuitenkin.
Vaimo on paksuna ja minä mietin samalla kun katselen vaimon innokasta hääräilyä ja tulevan vauvan vaatteiden silittelyä, mietin vain onko tämä lapsi minun edes?
Ääneen en ole vielä sanonut mutta aattelin jos täällä saisin vinkkejä kuinka tän asian ottasin esille ?
Vielä olen pitäny turpavärkkini kiinni etten taas munaa koko hommaa.
Meinaan vaan tämä lapsi tuli hiukkasen yllätyksenä kun se seksi oli niin harvinaista ja suomeksi sanon vituttaa jos tässä vielä jonkin reppureiskan siementä ihaillaan ultralaitteilla neuvolassa niin voin sanoa liian iso pala minulle.
Ajattelet jos sinä itse saisitkin kuulla että sulla on lapsi tai useita kun luin ketjun käsitin että olet itsekkin semmonen reppureiska?
Ei se vauva sielä vaimosi vatsassa ole saanut valita kuka reppureiska sattuu isäksi.
kuka hyvänsä, Suomen lain mukaan aviomies on laspen isä eli SINÄ olet lapsen isä, joten alapa ihailemaan niitä ultrakuvia. Täytyy sanoa, että lapsiparka, kun syntyy tuollaiseen ihmissuhdesotkuun. Siellähän se toinen mies najaili kotonasi, kun olit reissussa..voihan olla, että hän on siiittäjä, mut sen ei oo väliä. Sinusta tulee isä, onneksi olkoon!
Luin ketjuasi aikaisemmin. Siinä on draamaa kerrakseen. Miten pitkällä raskaus on ? Missä vaiheessa vauva on saanut alkunsa ? Siitä voit jo päätellä jotain. Jos vaimo ei kerro kuka isä on, saat asian selville vasta vauvan synnyttyä isyystutkimuksella.
Suuttuuko vaimo, jos kerrot, että sinua vaivaa kovasti kaiken tapahtuneen jälkeen, että oletko isä.
Että voi mies olla tyhmä, kiitos ohjeesta itse ei tullut neuvolavihko mieleenkään.
14 2 siinä on ja koitan selvittää mitä se tarkottaa.
Vaikka mitäs tässä rutisee kun paskat on jo hiusussa?
Suuttuuhan vaimo, suuttuu ja mykkäkoulu on varmasti edessä jos edes epäilen tai kyselen toisesta miehestä. Minun nimiin vauva on varmasti tarkoitus synnyttää, ei sillä minulla ei lapsia vastaan ole mitään mutta saisi se reppumies tulla vastaan elatusmaksujen muodossa.
On minulla yhden vaavelin vaippoihin varaa mutta vituttaa silti tämä tilanne. Olis piru käyttäny kumia.
14 viikkoa ja kaksi päivää raskau on kestänyt.
Sulla on kaiken järjen ja rehtiyden nimissä oikeus pyytää isyystestiä. Siihen varmaan vaimokin suostuu, turha siitä on suuttua. Teillä on puntit tasan ja vauvan isyys on asia erikseen. Lapset on viattomia lahjoja ja syyttömiä aikuisten toilailuun.
Muuten voisi todeta ,että miehet ovat tosi usein uskottomia vaimon lapsivuodeaikana , niitä huomaan nyt sinkkuaikana tosi usein tuolla baareissa vonkaamassa.
Eikös laskenta toimi niin, että aikaa aletaan laskea vaimon viimeisten kuukautisten alkamisajankohdasta, joten hedelmöityminen on tapahtunut noin 12 viikkoa sitten siitä päivämäärästä taaksepäin , jolloin tuo merkintä on neuvolassa tehty.
sitä en vaan ymmärrä vaimosi puolelta ettei huolehtinut ehkäisystä vai oliko lapsi tarkoitus saada maailmaan? Jos harrastaa seksiä ilman ehkäisyä niin voihan ottaa edes jälkiehkäisyn.. tuntuu jotenkin käsittömättömältä aikuisten keskuudessa??
Ärsytys on noussut lakipisteeseen, tiedän ei olisi varaa kun itse olen saanut vaan ikävyyksiä aikaan.
En vaan millään olisi uskonut minun vaimosta kun eihän se antanu mullekkaan, miksi jollekkin saamarin ulkopuoliselle ?
Prr..kele!
Oilisin vittu sentään itse tarjonnu sille kondoomit kun mulla niitä oli hanskalokerossa.
Okei, sinä olit nyt rehellinen. Onko vaimosi myös kertonut KAIKEN! Ei tosta hommasta ikinä tule mitään, jos ettet nyt molemmat laita kaikkia kortteja pöytään.
No kotona ollaan koko sakki ja en usko enään mihinkään selitykseen.
Pitäiskö lähteä mukaan sinne neuvolaan että minulle selviää edes
onko mahdollista että olisin isä?
Se merkintä 14 2 oli 2.6 merkitty ja en tosiaan ole laskenut vaimon kuukautisten alkamisia.
En ole koskaan kuullut muidenkaan äijien pitävän päiväkirjaa eukon punasesta viikosta.
Minä olen se tässä perheessä joka puhuu ja vaimo myötäilee ja viskelee niitä maitolaseja.
Ne itkeskelytkin saatto olla vaan jotain hormooniheittelyitä niitä on ollut muutenkin ja
olen jotenki nyt ihan pirun ulkopuolella kaikesta.
En muista tällästä aikasemmista kerroista kun rouva on ollut paksuna.
Laitoin jo tuossa ohjeen, että hedelmöitymisajankohta on noin 2 viikkoa eteenpäin tuosta ajankohdasta 14 2 eli tapahtunut about 12 viikkoa sitten viikon 10 tienoilla. Jos maaliskuun alkupuolella teillä ei ollut vipinää peiton alla, niin siitä voi tehdä johtopäätöksiä. (Tuo 14 2 tarkoittaa että vaimon viimeiset kuukautiset ovat alkaneet silloin. Raskauden laskeminen aloitetaan siitä, vaikka siinä ei pariin viikkoon ollakaan vielä raskaana. Ko. päivämäärä on kuitenkin faktaa ja siihen voidaan kiinnittää raskausviikkojen laskenta.)
Tilanne pitäisi saada jotenkin purettua. Siihen tarvitaan luultavasti ulkopuolista apua. Onko vaimo myöntänyt Martin olemassaolon ? Voiko asian ottaa esille neuvolassa terveydenhoitajan läsnäollessa ? Jos lapsi ei ole sinun, vaimollasi on aikamoinen kriisi päällä tällä hetkellä.
Kiitos avusta.
En tiedä olenko typerä tai ääliö mutta soitin tässä Martille ja keskusteltiin
pitkään. Martti on Chattikaveri vaimolle alunperin ja perhanan noloa minun vaimo on oikein pyytänyt Martilta seksiä, prrr..kele sentään täysillä vituttaa.
olen kuulemma semmonen lörppämuna ja nyt en voi taata kun rouva tosta lasten kanssa palaa kävelyltään että voisin olla raivostumista näyttämättä.
Sanoin ;artille jos hän nyt ei tiedä niin mennäänkö oikein porukalla sinne vitun neuvolaan.
se on vaikeaa. Meilläkin oli kommunikointiongelmia. Mies koki seksin puutetta ja mua ei huvittanut, koska ei nainen halua seksiä, jos kommunikointi ei pelaa. Molemmat ovat seksuaalisia olentoja, mutta naisen kiihottaminen tapahtuu pään sisällä, kun miehelle jos vilauttaa sisäreittä ja rintaa, niin seksiä tulee (okei toi oli kärjistystä).
Olen kuitenkin sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus myös muuttua! Ja me ainakin olemme oppineet kommunikoimaan ja myös muuttumaan molemmat. Kasvaminen tekee kipeetä, mutta se aina kannattaa. Menkää avioliittoleirille HNMKY (paremman avioliiton perheleiri), siellä saa oikeasti apua!!!
Martille soitto oli ihan järkevää. Jos vaimo ei puhu, niin hyvä että joku kertoo mitä on tapahtunut. Olen edellisen vastaajan samaa mieltä, että ongelmat ovat jossain ihan muualla kuin makuukamarissa. Ne vain näkyvät siellä. Mitäs teet jos vaimo ei suostu valaisemaan asiaa.
Vaimolla on varmaan aavistus kuka tulevan lapsen isä on.
Tilanne pitäisi saada purkaantumaan. Suuttuminen ja puhumattomuus eivät edesauta sitä, vaan kaikilla pitää olla oikeus tietää missä mennään. Kävittekö parisuhdeterapeutilla keskustelemassa ?
musta alkaa tuntumaan siltä, että tämä on täysin keksitty tarina. Ensinnäkin vaimosi olisi raskaana 14 2 ja nyt vasta saat tietää/huomaat sen, en usko että kukaan mies voi olla noin tyhmä. Muutenkin tässä jutussa on monia palasia, jotka eivät enään osu paikalleen.
Tämä on nyt mun mielipide, mutta jos olisi totta, niin on kyllä kaksi todella tyhmää yhdessä.
suustani! Jotenkin tossa tarinassa alkaa olla vähäsen liikaa saippuaoopperan aineksia - vaikka sieltähän ne saippuatkin aiheensa ammentavat, todellisesta elämästä... Jotenkin alkaa vaan mennä nää Martti-jutut vähäsen överiksi...
No kiitos kommenteistanne!
Jatkan tästä ilman tän palstan neuvoja.
Täällä on aina monenlaisia kommentteja. Kaikkien mielikuvitus ei riitä käänteisiin joita sinulle on sattunut. Älä noista välitä.
Informoiko Martti vaimoa soitostasi ? Kiukutteleeko vaimo edelleen ? Teillä on päällä sellainen solmu, että se ei taida aueta helposti. Ihan ensimmäiseksi vaimon pitäisi löydä avoimesti kortit pöytään, jotta asia lähtisi purkautumaan. Miksi vaimo ei halua tehdä sitä ?
Voimia..
Martista ei halua vaimo jutella sanaakaan sivuuttaa siinäkohdalla aiheen sujuvasti. Minä olen 2 kertaa puhunut martin kanssa ja hän on myös varattumies ja ei ole suunnitellut minun vaimon ottamista, en antaisikaan, vakituisemmaksi.
Juteltu on neuvolassakin ja hyvä siellä tämä naisihmihminen kyllä yllätti fiksulla suhtautumisella, minä siis tungin itseni neuvolaan vaimoni mukaan.
Kysyin mikä olisi hyvä osoite kun on ongelmia meidän suhteessa ja martista en siis maininnut en halunnut nolata koko porukkaa. Niinhän siinä olisi käynyt. Saatiin ohjeita ja onhan tässä väkisin juteltu kahden, vaimo ja minä siitä en tiedä onko hyötyä en voi mitään ärsytykselle mikä minulla nousee kun mietin marttiasiaa.
Tässä joku mietti miten tyhmä olen voinut olla kun en huomannut että vaimo on raskaana, eihän se näy kunnolla päälle kun vaimo on muutenkin mallia muodokkaan pyöreä.
Enkä reissuillani ole "ehtinyt" pitää kirjaa mistään kuukautisista kun vaimo on ennenkin ne asiat hoitanut ilman minun apua.
En usko monenkaan miehen pitävän kirjaa vaimon huonoista päivistä ne vaan huomaa ja kuulee.
Erosta puhuin vaimoni kanssa siis puhuin hän ei puhunut ja ei muuta kun en eroa vastauksella osallistu kysymykseen miten jatketaan haluuko eron?
Ok minä olen itse asiani sotkenut ja en tiedä saadaanko tätä soppaa enään kuntoon.
Lähden viikolla taas työreissuun ja en ole poistanut numeroita toisille naisille, ne on tallessa. Kaikki on vielä auki.
Vaimon viimeisten kuukautisten alkamispäivän katsoit itse neuvolakortista. Se oli 14 2 , jossa oli merkitty 2.6. Sen jälkeen laskin ylempänä jo milloin tuleva lapsi on saanut alkunsa eli maaliskuun alkupuolella viikon 10 tietämillä. Nyt kaivat kalenterin esiin ja tarkistastat missä liikuit silloin ja muistatko oliko vaimon kanssa sutiinaa. Siitä voit päätellä onko lapsi sinun.
No joo olen tutkinut ja neuvolasta aika samansuuntasta sain kun urkin vaan vaikea varmasti sanoa meillä on tuo seksi ollut noin kerta kuukaudessa jos sitäkään noihin aikoihin ja olin alkuvuodesta Saksassa pitkiä aikoja ja olen miettinyt että hyvin olen antanut vaimolle mahdollisuuden ja aikaa muihin suhteisiin poisolemalla.
Siis hyvin on tärpännyt meillä jos noilla kerroilla ollaan saatu lapsi aikaseksi.
Martti kyllä ei uskonut olevansa myöskään isäksi sopiva ja kysy oisko muita ehdokkaita.
Vituttaa ihan suunnattomasti koko asia en osaa muuta sanoa ja on ero mielessä tosi usein vaikka alkuun muuta mietin.
Tyttären 4v syntymän jälkeen meidän on seksi ollut hakusessa ja vois sanoa tosi harvinaista. Tietysti minun työkin vaikuttaa mutta edes ne jaksot jotka olen iltoja kotona ei käy kovinkaan usein vaimolle ja ei ole auttanut lomat tai hellittelyt, saati kukkaset tai muu lahjominen.
Voin olla tai olen siis tyhmä mies kun en osaa omaa vaimoa ton paremmin hoitaa mutta voi perhana olenko tosiaan ainoa tässä ?
Hiukan voisi vaimokin yrittää auttaa kun ei eroa halua pitää vaihtoehtona.
Mulle tollainen mies kelpais koska vaan.
Täältä saat hellyyttä, halausta, hymyä ja seksiä.