Olen alta kolmekymppinen mies, ja ongelmana on kun eräs samanikäinen miespuolinen kaverini juonittelee usein ihan turhasta. Juonittelun aihetta on viime aikoina tullut mm sellaisesta, kun olen ollut joskus erään toisen yhteisen kaverimme luona saunomassa viikonloppuiltana, josta sitten on johonkin lähdetty. Kun tämä minun kaverini on kuullut sen, että olen ollut siellä saunomassa niin juonittelua on saanut myöhemmin kuulla siitä, että miksi häntä ei sinne kutsuttu saunoon. Tässä aika vasta sitten pidimme viimein saunaillan kolmistaan sen yhteisen kaverimme asunnolla. Olihan tuosta asiasta jo pitkään jappastukin, mut viimein se toteutui. Siitä huolimatta tämä kaverini keksi juoniteltavaa, ja syy oli nyt se, kun sen kutsun olisi pitänyt tulla suoraan henkilökohtaisesti hänelle, eikä minun kautta. Tuo meni jo aivan naurettavaksi, ja mehän olimme vielä kolmistaan sopineet että pidämme kahden viikon päästä saunaillan porukalla. Mua ärsyttää juuri tuollainen turha virallisuus ja vielä nuorelta ihmiseltä. Nuorten aikuisten porukassahan pitäisi olla sellaista rentoa ja välitöntä, eikä mitään turhia virallisuuksia ja nipotuksia. Olen yrittänyt tälle kaverilleni sanoa, että sinä voit ihan reilusti ehdottaa tai pyytää että sopisiko nyt jos pidettäs saunailta, tai että saanko minäkin tulla saunomaan, eikä odottaa vain kutsua niinkö johonkin linnan juhliin. Siinä ei olisi ollut mitään ongelmaa, mutta jääräpäinen kun on, niin hän on päättänyt että ei tule ilman kutsua, niin turha yrittääkkään hänen päätä kääntää. Samanlaista juonittelua on ollut muissakin vastaavanlaisissa asioissa, ja se ei tunnu mitenkään kivalta, kun hän jostain syystä kaataa ne vähän niin kuin minun niskoille. Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia ja mitä mieltä muut asiasta yleensä. Eihän tuollainen käytös ole normaalia.
Eräs kaverini juonittelee ihan turhasta
pettynyt*
4511
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on vähän toisinpäin oleva tilanne, että kaverini on liian huoleton joissakin asioissa. Esimerkiksi jos ollaan sovittu jo viikkoja etukäteen että lähdetään viikonlopuksi vaikkapa helsinkiin, niin sitten kun h-hetki alkaa olla lähellä niin kaveri soittaakin, että voitasko lähtöä siirtää tunnilla tai parilla ja muutenkin hän alkaa pakkaamaan kamojaan vasta silloinkun auto on jo pihassa. Sitten kun ollaan vihdoin ja viimein päästy tienpäälle, niin kaverilleni ei millään käy se että pysähdytään johonkin kahville tai muutenvaan tauolle vaikka oikeasti meinaan nukahtaa rattiin. Sitten hän kiukuttelee hetken aikaa, kun väkisin käännän sen auton huoltiskan pihaan. Olen sanonut monta kertaa tästä hänen käytöksestänsä, mutta vastauksena saan kuulla sunnilleen, että olen tiukkapipo tai liian virallinen vaikka en todellakaan ole liian tiukka noissa aikatauluissa mutta liika on liikaa.
Viime syksynä olikin meillä sitten toistaiseksi viimeinen reissu kun oli tarkoitus mennä yhtä konserttia katsomaan Helsinkiin ja konserttipäivä oli perjantai, olin ottanut töistä palkattomaksi vapaaksi koko päivän, että varmasti ehtii ajoissa paikalle. Taas sama juttu, kaveri vitkutteli lähtöä ja aina löytyi lisää asioita jotka piti hoitaa heti. Sitten kun saavuimme helsinkiin, niin yllättäen piti vielä hakea kaverini paikallisia kavereita autollani konserttiin mukaan, ihan niinkuin he eivät itse olisi voineet metrolla tulla paikalle. Artisti veti jo ensimmäistä biisiään, kun saavuttiin paikalle. Hammasta purren siitä viikonlopusta selvisin mutta en sen koommin ole enää jaksanut matkustella tämän kaverin kanssa.
On kyllä outoa tollanen kiukuttelu melkein kolmekymppiseltä tyypiltä. Ehkä hänellä on jokin myöhäinen murrosikä edelleen käynnissä?
Täytyy myöntää, että itse olen sortunut samanlaiseen käytökseen. Olen kylläkin nainen ja vähän nuorempi.
Kyseessä luultavasti itsetunto-ongelma, johon liittyy alemmuus-kompleksi. Itse tunsin vastaavissa tilanteissa jääväni syrjään. Tuon tapaista käytöstä minäkin joskus koin ja ajattelin, että minua halutaan syrjiä ja että ne kaksi muuta haluavat vain viettää yhteistä aikaa ilman minua. Itse olisin toivonut, että kaikille ilmoitetaan samaan aikaan "tapahtumasta" ja kaikki voisivat jotenkin olla alusta asti osallisina suunnittelemassa ym.
Minulla myös vastaavaa asennetta itsellä. Se johtuu juuri siitä, että kokee olevansa ei-toivottua seuraa, tulevansa ulkopuolelle jätetyksi. Ja se, että vaatii kutsun ja ehdottomasti itselleen suoraan, johtuu siitä, että näin haluaa varmistua, että on varmasti tervetullut ja oikeasti kutsuttu, etkä ole omin luvin kutsunut häntä ja kaveri sitten ihmeissään kun hänkin pamahtaa paikalle ei-toivottuna, koska tämä olisi halunnut olla sinun kanssasi kahdestaan. Ei halua väkisin tuppautua seuraan, johon ei ole haluttu. En minäkään änge mukaan porukoihin, joihin minua ei ole kutsuttu. Jos ei kutsuta, se tarkoittaa silloin sitä, että ei ole tervetullut. Silloin ei mennä koska näin vältetään kaikille osapuolille kiusalliset tilanteet. Näin minä tämän asian näen.