Ainakin itsestä tuntuu nyt siltä. En ole rakkaastani kuullut vähään aikaan, ei siitä sinänsä pitkä aika kun viimeksi oltiin yhteyksissä. Mutta kun tunteet on niin voimakkaat että huolestuu jos menee jo päiväkin ettei kuule toisesta. Olen kyllä itse viestinyt hänelle, monellakin konstilla. En vaan saa vastausta, sattuneesta syystä.
Onko kenestäkään muista tuntunut samalta?
PS. En ole teini vaan erittäin rakastunut ja rakastava aikuinen.
Onko kenestäkään muista tuntunut samalta?
PS. En ole teini vaan erittäin rakastunut ja rakastava aikuinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ongelmasi on kyllä siellä pururadan pätkällä!
ei rakkauselämässä.
pilailijoita ja provoja riittää? Liian pitkät pyhätkö sen tekee? Jumaliste, jos jollain on kova ikävä toista ihmistä niin eikö silloin se liity nimenomaan rakkauselämään?
..riudun tällä hetkellä ikävästä..
Todella raastava tunne, mutta pitkästä aikaa sentään tunnen jotain..
Elämä on niin ihanan kamalaa.. =)
Ikävästä ainakin tietää että tuntee toista kohtaan ja rakastaa. Varsinkin jos se ikävä raastaa rintaa ja sielua. Silloin tietää rakastavansa toista koko sydämellään.
Pieni kaipaaminen on ihan tervettä. Pitää kyllä malttaa odottaa jos viestin on lähettänyt. Meinaan tuota sun peräjälkeen viestittämisiä. Kyllä se kulta sieltä vastaa jos on vastatakseen. Ei alkaa mieletöntä viestin laittoa yms. harrastamaan? Ahdistuuhan se toinen pitemmän päälle?
Kyllä minäkin kaipaan mutta yhden viestin laitan ja odotan vastausta. Sitten kun tulee niin sitten taas heitän viestiä kun mahdoton ikävä. Vaikka menisi kuinka kauan vastausviestiin niin odotan vaikka hammasta purren.
Viesti viestistä. :-)
en tiedä vastaako hän enää...
jos aikuinen kypsä ihminen. Malttia...