Ei nyt ymmärrä. Kaikki oli omasta mielestä ihan hyvin anopin ja apen kanssa. Tulimme juttuun ja joskus saatoimme jopa istua iltaa yhdessä. Asuimme tosin tällöin 300 km:n päässä. Nyt muutimme ennen joulua samalle paikkakunnalle ja yhteydenpito heidän puoleltaan loppuikin sitten tähän. Mieheni paljasti, etteivät ole muutenkaan olleet kovin kiinnostuneita pitämään yhteyttä tai kysymään kuulumisia kun poikansa opiskeli muualla. Kaikki yhteydenpito hoitui tällöin mieheni aloitteesta. Onko paluu nyt siis tähän.
Tuntuu oudolta, että ihmisten käytös muuttuu näin yhtäkkiä. Pitävät tiiviisti yhteyttä kyllä toiseen lapseensa joka asuu samassa kylässä, mutta meille ei vaan matka taitu. Ja nekin kerrat kun nähdään, meistä molemmista tuntuu että he suorastaan halveksuvat meitä tai sanomisiamme. Tuntuu kuin jokaista rentoa letkautustakin heidän seurassaan saisi nykyään varoa. He ovat olleet aina äärivanhoillisia mielipiteisssään, mutta ovat silti naureskellen vain ottaneet vastaan omani modernin ajattelutapani. Nyt tulee herkästi mieleen että kaikki onkin ollut vain silmälumetta.
Mikä sitten on muuttunut. Omalta puoleltamme ei muu kuin se, että mieheni joutui työttömäksi. Niin ja viime syksynä sanoin toiselle miniälle ettei heidän jyrkistä mielipiteistä tarvitse aina niin välittää, kun tämä oli loukkaantunut heidän sanomisistaan taas kertaalleen. Olisko voineet vetää härkäsen sitten tästä pienestä lohkaisusta, jos juttu on kaikunut ikävämmin eteenpäin. Vaikeita, hiukan suppeakantaisia ihmisiä, mutta joskus lupsakoitakin vanhuksia joiden kanssa luulin jo löytäneeni yhteisen sävelen. Mutta mihin se sitten katosi.
Tuntuu oudolta, että ihmisten käytös muuttuu näin yhtäkkiä. Pitävät tiiviisti yhteyttä kyllä toiseen lapseensa joka asuu samassa kylässä, mutta meille ei vaan matka taitu. Ja nekin kerrat kun nähdään, meistä molemmista tuntuu että he suorastaan halveksuvat meitä tai sanomisiamme. Tuntuu kuin jokaista rentoa letkautustakin heidän seurassaan saisi nykyään varoa. He ovat olleet aina äärivanhoillisia mielipiteisssään, mutta ovat silti naureskellen vain ottaneet vastaan omani modernin ajattelutapani. Nyt tulee herkästi mieleen että kaikki onkin ollut vain silmälumetta.
Mikä sitten on muuttunut. Omalta puoleltamme ei muu kuin se, että mieheni joutui työttömäksi. Niin ja viime syksynä sanoin toiselle miniälle ettei heidän jyrkistä mielipiteistä tarvitse aina niin välittää, kun tämä oli loukkaantunut heidän sanomisistaan taas kertaalleen. Olisko voineet vetää härkäsen sitten tästä pienestä lohkaisusta, jos juttu on kaikunut ikävämmin eteenpäin. Vaikeita, hiukan suppeakantaisia ihmisiä, mutta joskus lupsakoitakin vanhuksia joiden kanssa luulin jo löytäneeni yhteisen sävelen. Mutta mihin se sitten katosi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.