Sydän on niin särkynyt

tehdä. Olen iltaisin rukoillut ja se on helpottanut. Pääsiäinen meni niin, että alkoi tosi paljon masentamaan ja tuntui seinät kaatuvan päälle. Välillä tulee tunteita, ettei jaksa ja haluaisi vaan kuolla pois, mutta sitten taas yritetään kohentaa olotilaa. Tiedän sen, että alkaa pikkuhiljaa masennus hiipimään, kun yleensä teen ja suoritan paljon ja sitten tulee sitä väsymistä, niin sitten en vaan jaksa ja tulee luovuttamisen ja huonommuuden tuskaa ym. Olen aina ollut tällainen, et olen miettinyt, että voisiko se johtua jostain sairaudesta. Suvussa on maanisdepressiivisyyttä todettu. Sekin vaikuttaa, että kun olen hieman erilainen, niin kukaan ei halua olla tällaisen kanssa, vaikka järjessä ei olisi mitään vikaa ja olisi lahjakas muuten.

myös sitä kirjoitti:

tehdä. Olen iltaisin rukoillut ja se on helpottanut. Pääsiäinen meni niin, että alkoi tosi paljon masentamaan ja tuntui seinät kaatuvan päälle. Välillä tulee tunteita, ettei jaksa ja haluaisi vaan kuolla pois, mutta sitten taas yritetään kohentaa olotilaa. Tiedän sen, että alkaa pikkuhiljaa masennus hiipimään, kun yleensä teen ja suoritan paljon ja sitten tulee sitä väsymistä, niin sitten en vaan jaksa ja tulee luovuttamisen ja huonommuuden tuskaa ym. Olen aina ollut tällainen, et olen miettinyt, että voisiko se johtua jostain sairaudesta. Suvussa on maanisdepressiivisyyttä todettu. Sekin vaikuttaa, että kun olen hieman erilainen, niin kukaan ei halua olla tällaisen kanssa, vaikka järjessä ei olisi mitään vikaa ja olisi lahjakas muuten.

Sinä olet sellaisena Jumalan silmissä hyvä ja tarpeellinen! Kun nyt illalla rukoilet,niin kiitä Jumalaa siitä että hän loi sinut omaksi kuvakseen ja rakastaa sua niin paljon että uhrasi oman poikansa sinun takiasi! Jeesus kuoli että sinä saisit elää!! Mielialat vaihtelee meillä jokaisella,mutta sillon ku ei ite jaksa,on Jumala luvannut meitä kantaa sylissään!! Sä saat olla heikko ja väsynyt ja silloin sulla on lupa levätä Isän sylissä ja ne käsivarret jaksaa kantaa!!!
Pitää kuitenkin näin ammatti-ihmisenä sanoa,että sun kannattais varmaan käydä juttelemassa lääkärin tai psykologin kans ja ne vois tehä sulle esim.masennustestin!? Muistan sua rukouksin!!!

Oli tosi ihanasti sanottu. Kiitos:)

tämä tunne taka-alalla. Kyllä se mm. syyllisyyden tunteesta tulee ja sitten siitä, että minua ei oteta vakavasti ja että olen pettynyt miessuhteissa. Mutta en voi enää tehdä mitään, että voin vaan elää tätä elämää. Olen alkoholiperheestä. Pitäisi ajatella ja olla tyytyväinen, että on näin hyvin selviytynyt, koska tästä eivät ihmiset tai näistä kokemuksista eivät ihmiset kovin helposti selviydy, mutta välillä tulee totaalisia romahduksia. Kaduttaa, että olin elämässäni tosi masentunut nuori, etten välittänyt itsestäni ja inhoan sitä, mikä "kännikala" olin silloin. Sellainen nuori, joka on kännissä melkein joka viikonloppu. Hirveää menoa. Olin hyvä koulussa ja oli hyvät todistukset, mutta en jaksanut taistella. Luovutin. Se oli minun tapa selviytyä niistä vaikeista kokemuksista, mutta olisin tarvinnut silloin apua ja kukaan ei auttanut. Olen käynyt terapian läpi ja "parantunut". Ei siinä mitään. On työpaikka ja kaikki on ok päällisin puolin, mutta olisin halunnut, että joku olisi joskus auttanut ja tämä tunne nousee aina aika ajoin pintaan ja en tiedä, miten sen kukistan. Olen yrittänyt muita nuoria auttaa, jos olen pystynyt. Ne on elämän hirveimpiä kokemuksia, kun isä lyö ja haukkuu äitiä ja äiti haukkuu lapsia. Väkivalta on niin traumatisoivaa, että sitä ei pysty selittämään kenellekään, joka ei sellaista ole kokenut. Kukaan järjllinen mies ei halua olla esim. kanssani, koska kukaan ei usko niitä juttuja, mitä meidän perheessä on tapahtunut eikä ymmärrä, miksi minulla ajoittain nousee paha olo, joka tulee itkuna ja huutona. Pitää vaan itse selviytyä. Ihmiset ovat niin raadollisia. Ei ne välittä näistä jutuista mitään.

yrittänyt tehdä mukavia juttuja, mutta sitten tulee totaalisia masennuksia/romahduksia, että en oikein itsekään tiedä, mistä ne lopulta johtuu. ;(

Mutta kyllä se tästä. Eteenpäin elävän mieli.:)

ite oot,vai et sulla on Jumala?

säkö kirjoitti:

ite oot,vai et sulla on Jumala?

SIIS mää olen

itsepsyykkaus kirjoitti:

SIIS mää olen

täydellisesti

ymmärretty kirjoitti:

täydellisesti

Olen kohtalontoverisi ja miettinyt todella paljon syitä noihin riittämättömyyden tunteisiin. Jotenkin on vain vaikea uskoa, että joku rakastaisi minua. Itse kyllä omasta mielestäni rakastan itseäni ja osaan vaalia itseäni; mulla on hyvä koulutus, vakituinen työpaikka, harrastuksia, kaunis oma koti ja muutama ystäväkin. Elän terveellisesti ja liikun. Arvomaailmanikin on mielestäni kunnossa. Mutta kun tullaan tarpeeksi lähelle minua, niin oma usko loppuu ja valtava ahdistus alkaa.
Uskon, että syyt kumpuavat lapsuudesta. Muistan olleeni hyvin yksinäinen lapsi, siis perheessä ei ollut ketään, joka olisi rakastanut minua. Mulla oli lapsena paljon kavereita ja niistä ihmissuhteista olen ammentanut vähät voimani. Vanhempani olivat tavallisia, mutta riitelivät paljon ja erosivatkin lopulta vuosien taistelun jälkeen. Lapsena tunsin aina, että sisaruksiani rakastettiin, mutta minut unohdettiin; olinhan kiltti lapsi ja aina hiljaa.
Kyllähän aikuisena voi luoda itsensä uudelleen, mutta se vaatii työtä. Mäkin pärjään hyvin kunnes tulee joku mies, johon ihastun. Silloin epävarmuus muuttaa minuun. Olen tietysti pettynyt suhteissa useasti, koska pelkoni estää minua olemasta todellinen, ja tämä oravanpyörä pyörittää itseään aina uudelleen. Vihaan niin näitä tunteita!
Jos se nyt yhtään lohduttaa, niin et ole yksin tunteinesi.