Olen 26-vuotias mies, ja tyttöystäväni on 28. Olemme seurustelleet 1,5 vuotta, josta olemme yhdessä asuneet noin vuoden päivät. Alusta asti minua on jotenkin häirinnyt tyttöystäväni äijämäinen luonne. Se ilmenee kaikessa; hän ei voi sietää kotitöitä, ja onkin melkoinen sotkija. En itsekään ole mikään siivousintoinen, joten tässä asiassa ei ole riitaa tullut - en voi syyttää häntä jostain mitä en itsekään koe mielekkääksi, tai painostaa häntä tekemään asioita joita en itsekään jaksaisi. Lisäksi hänen elämänsä ykkösintressi on tietokone- ja konsolipelit. Pidän itsekin pelaamisesta, mutta naisella tämä on jotenkin kummallinen ominaisuus. Hänellä ei myöskään ole yhtään naispuolisia kavereita, ja hän on aika epäsosiaalinen. Onko tämä naisten keskuudessa yleistä?? On minullakin jokunen kaveri vastakkaista sukupuolta, mutta kuitenkin valtaosa on miehiä. Kaikilla muilla tuntemillani naisilla on iso liuta tyttökavereita, mutta omalla naisellani ei ole yhtäkään. Eikä hän tunnu muutenkaan viihtyvän naisten seurassa, sanoo että tuntee silloin olonsa ulkopuolisiksi, eikä häntä kiinnosta naisten jutut. Joskus harvoin hän tapaa miespuolisia kavereitaan urheilun tai pelien merkeissä. Hän inhoaa kaupassa käymistä, ja vaateostoksiakin hän tekee vasta sitten kun on "pakko". Eli käytännössä tämä tarkoittaa että vasta sitten kun vanhat hajoavat. Hänellä on ehkä kolme paria kenkiä, ensimmäinen tuntemani nainen jolla on niin vähän. Laukkuja hänellä ei ole ollenkaan. Hän meikkaa jonkin verran, mutta muuten ulkonäkö ei tunnu häntä erityisemmin kiinnostavan. Onhan hän tosin erittäin luonnonkaunis ja hoikka, mutta antaa kuitenkin villiintyneen metsäläisen vaikutelman, ei todellakaan naisellisen naisen. Häntä kiinnostaa tietokoneet, autot ja löhöily, ja joskus minua vaivaa kovasti, kun hän tietää ns. miesten jutuista enemmän kuin minä.
Onko muilla miehillä vastaavia kokemuksia? Mitä mieltä olette tällaisista naisista? Häiritseekö se? Itseäni häiritsee, mutta rakastan kuitenkin erittäin paljon tyttöystävääni, eikä olisi oikein sanoa hänelle että hänen perusluonteensa minua niin rassaa. En kuitenkaan tiedä voinko olla tällaisen naisen kanssa loppuelämääni.
Onko muilla miehillä vastaavia kokemuksia? Mitä mieltä olette tällaisista naisista? Häiritseekö se? Itseäni häiritsee, mutta rakastan kuitenkin erittäin paljon tyttöystävääni, eikä olisi oikein sanoa hänelle että hänen perusluonteensa minua niin rassaa. En kuitenkaan tiedä voinko olla tällaisen naisen kanssa loppuelämääni.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Heti ensiksi, kuinka paljon noista ominaisuuksista on valittuja ja paljonko pakon sanelemaa? Varmaan 90% pakkoa ja lopulla ei tuossa enää ole merkitystä. Voisi kuvata melkein minuakin, en tosin ole koukussa pelaamiseen. Mut sekinhän on aivan selvä pako todellisuudesta, jos niin on. On helpompi sanoa, ettei tietyt naiskaverit kiinnosta, jos on jotenkin syrjitty tai kiusattu ja he ei ota mukaan joukkoon, sen vaan vaistoaa, että kaikki ei huoli. Eihän ne naisten jutut silloin tietenkään kiinnosta. Miesten on mahdoton ymmärtää, että miten hienovaraisista asioista se on kiinni.
Kaikki ei löydä sellaista sopivaa kaveriporukkaa, jossa löytää itsestä oikean puolen teeskentelemättä muuta kuin on. Osa ei huoli kaveriksi, ilman, etten muuttuisi paljon ja ne jotka huolii, on vähän eri aaltopituudelta, mutta en viitsi nirsoilla ja meneehän ne hyvänpäiväntututkin. On helpompi olla menemättä jatkuvasti vaatekauppaan, jos on rahat tiukalla, ja vuokrat ja vino pino laskuja odottamassa, mitä nyt ei ole kuitenkaan tietenkään muille ehkä esittelemässä. Muiden voi olla vaikea tajuta, että joku voi olla tyytyväinen vanhoissa kengissään, kun tietää, että sai huolehdittua kuukauden menot, vaikka ei kenkiä tullutkaan ja se häiritsis muita kuinka hyvänsä. Ei sillon paljon jaksa miettiä uutta vaatekaappia joka kuukausi, vaikka mieli tekis. Lisäks se vaan menee niin, että kun on pää täynnä kaikenlaista tärkeämpääkin ja raskaampaakin miettimistä, kuin se, miltä joka ikinen päivä näyttää, ei ulkonäkö vaan ole ykkösprioriteetti valitettavasti, vaikka se jotakin häiritsisi hirveästi itseäkin.
On parempi, että tosiaan tietää miesten juttuja, jos on pakko selviytyä ilman, että kukaan auttaisi ja kyllä tonikänen nainen jo on väkisin joutunut opettelemaan, kiinnosti tai ei. Ei kaikki välttämättä ole niin innostuneita "miesten jutuista", mutta ne on parempi osata, jos ilmankaan ei onnistu ja jää muuten jokatapauksessa tekemättä. On helpompi olla hiljaa kuin valittaa miehelle, joka vielä loppujen lopuksi helposti vetää noista kaikesta väärät johtopäätökset. Tekishän sitä mieli diivailla monellakin tavalla. Kyllä kai jokainen haaveilee vaikka mistä, se on eri asia sitten, mikä kannattaa tehdä ja mistä haaveilla. Ikävä jos sun käsitykset naisista on myös sellaset, että kun ei ole kokoajan ulkonäkö pinnalla syystä tai toisesta, niin nainen on jotenkin huono.
Itselläni on kaksi veljeä ja ole jollain tavalla poikamainen. Minulla on ollut paljon miespuolisia kavereita mutta nyt vasta olen tajunnut että heistä on lähinnä haittaa ja helposti on niin että toisella on kuitenkin jotain tunteita piilossa. Toisaalta miehet ovat kaverina ehkä luotettavampia kuin naiset.
Olen kyllä sikäli naisellinen että meikkaan, pidän itsestäni huolta, ostelen vaatteita ja kaikkea naisellista. Minulla ei ole montakaan hyvää naispuolista kaveria koska en vain jaksa pitää yhteyttä heihin, jotenkin helpompi jäädä kotiin makaamaan ja syömään suklaata. Ja siinä on aina sopiminen että nähdäänkö nyt jne..
Lisäksi tempperamenttisen ja itsestään pitävän luonteen ansiosta osaa karkottaa kaverit pois.
Exällä oli suhde myös kaveriini jonka kanssa liikuin päivittäinen, toinen kaveri vei minulta aikoinaan kesätyöpaikan, kolmas kaveri yrittää jatkuvasti mustamaala minua muille työpaikalla sekä poikaystävilleni...etc..
Jos liikkuu poikaporukassa niin siellähän jutellaan lähinnä autoista, tietokoneista ym.
Itselläni mitta tuli täyteen silloin kun kaikki työkaverini olivat miehiä, silloin alkaa kaivata myös naisten seuraa ja naisten juttuja ulkomaanmatkoista, vaatteista, sairauksista ja oireista, suhteisiin ym,.
Minä olen kanssa tuollainen nainen. Jo pienenä minua kiinnosti poikien lelut ja urheilulajit. Kiinnosti kyllä tyttöjenkin lelut. Opiskelut johti miesmäiselle alalle yms. vaatteostoksia en jaksais, olen sotkunen ihminen, peleistä tykkään, menestyn hyvin elämässä uralla ja rahallisesti, otan riskejä.
Suurin ongelmani on ollut juuri toi että naisten kanssa en tuu hyvin toimeen. Naiset ovat aika kieroja tai miten sen sanois. Niillä on omat sosiaaliset säännöt joihin en sulaudu. Esim. laumasta ei saa poiketa, seläntakana pitää juoruilla ym. Ja monet jutut ei kerta kaikkiaan kiinnosta puheenaiheena (esim. ihon hoito). On mulla kuitenkin enemmän naiskavereita kuin miehiä, mutta se johtuu siitä että oon laiska pitää yhteyttä ja naiset jää jotenkin helpommin roikkumaan kun miehet.
Olen muutamalle miehelle sanonut tästä että olen miesmäinen. He ovat kauhuissaan kiljasseet että et ole. Kun ulkomuodoltani olen kuitenkin naisellinen ja varmaan eleiltäni. Eli ei siitä haittaa ole ollut miesten parissa.
Ei kai kaikki miehetkään ole samasta muotista puristettuja. Miksi siis naisten oletetaan olevan?
Tuo kenkätouhukin on joku ihme myytti. Ei kaikilla naisilla ole kymmeniä kenkiä. Itselläkään ei ole kuin muutamat kengät sään ja tilanteen mukaan. Kyllä naisetkin vaan on yksilöitä omine omituisuuksineen ja on naisia joilla äo on suurempi kuin toisilla naisilla tai miehillä ja he pystyvät puhumaan monista asioista ja omaavat erilaisia kiinnostuksen kohteita. Ajattele nyt jja vertaa otain tyhjäpää-tuksua ja vaikka jotain naisministeriä. En itsekään viihdy joidenkin naisten seurassa, koska suurin osa on niin typeriä ja pinnallisia kanoja, joille elämän tärkein päämäärä on jonkun käsilaukun omistaminen. Sellaistako sinä haluaisit?
Sen luulisi olevan vaan hyvä, kun naisystäväsi tajuaa asioita mitä sinäkin. Aina motkotetaan siitä, kun miehet ja naiset puhuu niin eri kieltä, mutta teilläpä tätä ongelmaa ei näyttäisi olevan. =)
miksi tuo häiritsee sinua? haluaisitko tyttöystävän jota voi esitellä kaupungilla? koetko olevasi enemmän tosimies jos sinulla on tosinainen? jos tyttöystävääsi ei haittaa, ettei hänellä ole hirveästi ystäviä, miksi sinua se haittaisi? olisi eri asia, jos tuo nainen olisi tyytymätön itseensä ja tilanteeseensa, ja sinä siksi miettisit miten saisit hänelle enemmän ystäviä jne.
on monia naisia jotka eivät viihdy tuossa perinteisessä naisen roolissa ja monia miehiä, jotka eivät kestäisi olla naisellisen ja vähän turhamaisen naisen kanssa parisuhteessa. siksi täytyy yrittää löytää kumppani, jonka kanssa on arvot ja luonteet edes jonkinverran samalla aaltopituudella. minä laittaudun todella paljon, ja pari exääni molemmat vihasivat tätä. yksi oli ylimustasukkainen kun käytin näyttäviä vaatteita ja toinen oli hippi, joka ei tykännyt yhtään kosmetiikasta. nykyisin kumppanini on itsekin vähän turhamainen ja tykkää panostaa vaatteisiinsa erityisesti hiuksiinsa. tämä on mielestäni ihana piirre hänessä, koska ymmärrämme toisiamme tässäkin asiassa. joka tapauksessa jos et kuitenkaan halua erota naisesta niin miksi sitten alkaisit huomautella/valittaa naiselle asiasta? ei nainen todennäköisesti tule kuitenkaan muuttumaan kommenteistasi huolimatta, joten tulet vain aiheuttamaan riitaa ja eripuraa suhteessanne.
"minä laittaudun todella paljon, ja pari exääni molemmat vihasivat tätä. "
miltä tuntuisi jos poikaystäväsi meikkaisi ja laittaituisi kauemmin kuin sinä ja käyttäytyisi muutenkin naismaisesti? entä jos se kikattaisi ja juoksisi pakoon hiiriä? tykkäisi ompelemisesta ja käyttäisi aikaansa miettimällä sisustusta ja lukemalla naistenlehtiä?
Kuinkas monta hiiriä pakoon juoksevaa, kikattelevaa ja täydessä tällingissä ompelua harrastavaa sisustaja naista oikein tunnet? Ja tämä kaikki vielä Gloria kainalossa. Eiköhän tuollaiset karikatyyrit sovi paremmin sketsisarjaan kuin tosielämään.Jos naiset todellakin olisivat tuollaisia, olisi lajimme kuollut sukupuuttoon iäisyys sitten (mikä toisaalta olisi saattanut olla ihan hyvä asia).
Ainaki minä, paitsi en täyställingissa !
onko kyseessä naisen luonne vai joku muu asia? Ensimmäiset merkit masennuskaudesta tai piilomasennuksesta on tuontyyppisiä, ettei jaksa huolehtia itsestään. Jos nainen on aina ollut tuollainen ja kaikki on hyvin, kyse on luonteesta, jos huolehtimattomuus on uusi ilmiö, voi olla esimerkiksi kevätmasentunut.
Kyllä, naisystäväni on aina ollut samanlainen. Olemme siis keskustelleet aiheesta ;). Jo lapsena hän oli poikatyttö, joka viihtyi poikaporukassa ja poikien lelujen parissa. Kaikessa tässä on siis kysymys hänen omasta luonteestaan ja arvoistaan. Hänellä on kohtuullisen suuret tulot, eikä rahahuolia, joten shoppailullekaan ei siis ole mitään taloudellisia esteitä. Enkä minä nyt sitä sanokaan, että kunnon naisen pitäisi shoppailla - tämä oli vain yksi piirre muiden joukossa. Jos pitäisi alkaa luettelemaan jotain naisellisia piirteitä ko. henkilössä, niin en varmaan keksisi yhtäkään... Paitsi tietenkin se että hänestä näkee ulospäin, että hän on fyysisesti nainen eikä mies.
Onhan tällä puolensa, mutta jokin minua tässä häiritsee. Jotenkin olisi mukava jos tuntisi olevansa naisen kanssa, ja naisella olisi myös naisellisia ominaisuuksia. Siis noin niinkuin luonteessa. Mutta naiseni on karskimpi ja kovempi äijä kuin minä. Ja minkäs minä sille voin.
Kyllä mun mielestä on jotain vikaa naisessa oltava, jos ei yhtään tyttöjenjutut kiinnosta eikä naisystäviäkään ole! Onko hän omasta puolestaan selittänyt asiaa millään lailla? Onko teillä seksielämää? Ettei olisi lepakko? Ei oo ihan normaalia että naiset pelaa jotain tietokonepelejä, tossa iässä ainakaan....
jos esimerkiksi vähätellään naisellisuutta, ja tehdään siitä huono asia, kasvaa ajatukseen, että naisellisuus ei olekaan hyvä asia. Myös isän tai miehen tuen puute saa korostumaan ne piirteet, että on pakko selvitä sekä "miehenä että naisena". Jos tyttö tai nainen ei saa koskaan vahvistusta naiselliselle identiteetilleen, sen ilmaisu voi olla todella vaikeaa. Jos kukaan ei pidä tai arvosta naisena, ei naiselliset piirteet koskaan tule kunnolla esiin. Voi myös olla kyse hormonihäiriöstäkin, estrogeenin puute voi olla syynä, mutta se näkyisi jo ulkonäössä.
no mikä mies se enää on jos akka on ku toinen ukko?
homoksihan siinä ittesä tuntee.
Kyl miehet haluaa naisen jota suojélla ja olla naiselle se turva ja miehekäs.
Miehet rakastavat _NAISIA_ jos joku on poikatyttö..nii ei se enää ole nainen.
kyllä nää feministit ja feminatsit on perseestä ko ne ajaa kaikkia vääriä oikeuksia nykyää. mieeltä viedää miehisyys, mut sit ei oikeeseen alistamisee ja väärinkäytöksii puututa. typerää
oli vähä out off topic, mut oli pakko sanoo
toisiaan. Ei e nais-/neitimäinen mieskään ole kiva. Tarvitaan naisessa jonkin verran miesmäisyyttä että asiat sujuvat. Ei kaksi naista/kaksi miestä osaa pitää asioida kasassa.
faktat; naisvaltainen ala, mutta työnkuvaan kuuluu olla aikas luomu (menee muuten katu-uskottavuus) ja työvuorojen välillä lyhyiten 9 tuntia niin väännä sitten siinä kiharoita.
kroppa; juu, rantakunnossa ne hylkeetkin on eli minihameet yms. näyttäisivät tod. huvittavilta (realiteetit)
huumori; musta ja karski
harrastus; koirat..näyttäis varmaan tosi hienolta kulkea metsässä korkokengillä ja meikit naamalla sateella koiran kanssa.
korut ja kimallus; vähissä on =budjetti
vaateshoppailu; budjetti..pakko ostaa käytännöllistä (vittu uudet kumpparit vuotaa)
lluonne; reipas, itsenäinen, ei kestä mammanpoikia.. pitää olla mies eikä vinkulelu.
seksi; välillä pikaista ja agrea, välillä paapomista.
ja nyk. siipalta saa kuulla koko ajan et kuinka toiset naiset meikkaa ja koruissa ja hameissa stn. ja sen kerran ainoaan asiaan mit ei osaa tehdä (lampun laitto kattoon siihen stn sokeripalaan) pyytää apua, saa kuulla olevansa avuton. Eli ongelma..pitäis olla sopivasti miestä ja naista.. kuka määrittelee sopivan?!
siis tää on taas näitä keskusteluja et naisen pitää olla huora sängyssä ja äiti keittiössä..perkele.
rakastat,kaunis,hoikka?!!!ei tuhlaa rahojas kaiketpäivät ostoksilla hyppäämisiin,eikä omiaankaan,kai?erotkaa ihmeessä!jos se on susta oikein.minulla muijjani kanssa vähän samoin,mutta itsekkin olen vähän niin ku "turvennuija",ulko-asultani,ku kotona ollaan.en ole laskenut kenkiämme,mutta edustava pari meistä saadaan,ku tarve vaatii.nainen halkoo kirveellä halkoja,on kuulemma kivaa,ajaa traktoria ym.haluaa aina tiskata itse,vaikka konekkin on.tekee ruuan itse joka päivä,leipoo ja ku taikina nousee,niin ryntää pelaileen wiitä.ei ole naisystäviä tällä munkaan tytöllä,mutta en häntä häpeä.ja ehtoisin,kun menemme maate ja yöllä kun en saa unta katselen naistani ja tuumin että olen onnellinen mies.itse olen 38vuotias ja kaunis naiseni on 32v.
Miksi naisen pitäisi asettua johonkin muottiin, joka ei ole hänelle luonnollinen? Stereotypiasi "naismaisuudesta" on vanhentunut aikapäiviä sitten. Naiset tahtovat ja heidän pitää nykyisin hallita paljon muutakin kuin kenkiä ja vaatteita - jos katsot Sinkkuelämäsi ihan vakavissaan niin huomaat, etteivät ne "kenkänaiset" siinä paljon töitä tee, ei palkkatöitä eikä kotitöitä. Älä siis usko ihan kaikkea, mitä televisiossa näytetään.
Itse olen oppinut kantapään kautta sen, ettei koskaan pidä olettaa että joku toinen (= mies) olisi hoitamassa _minun_ kotitöitäni. Jos ei ole varaa hankkia ostopalveluna erilaisia asennuksia, huonekalujen kokoamisia, maalauksia, pikkuremppoja... niin ainoa vaihtoehto on opetella tekemään ne itse. Autoa ei ole enkä niistä mitään ymmärrä, mutta tietokoneiden kanssa joudun vehtaamaan päivittäin.
10-16 -tuntisen (matkoineen) työpäivän jälkeen on ensimmäisenä mielessä koiran ulkoiluttaminen. Siinä arvostaa mukavuutta huomattavasti enemmän kuin ulkonäköä. (Silloin kun päivä venyy yli 10-tuntiseksi, koiralla käy alkuillasta ulkoiluttaja, mutta silti se tarvitsee myös minun aikaani.) Viikonloput kuluvat kesällä puutarhatöissä, kohta alkaa taas maankääntö lapiolla, kanankakan kärrääminen säkeittäin, pensaat pitäisi leikata jo pikimmiten.. ja niistä hommista jää elämisen jälkiä käsivarsiin ja kämmeniin.
Jakaisin tosi mielelläni arkeni miehen kanssa, joka osallistuisi minun(kin) harrastuksiini (ja minä vuorostani hänen), mutta monet asiat on joka tapauksessa hoidettava, oli yksin tai parisuhteessa, joten jos niiden tekeminen tarkoittaa "miesmäisyyttä" niin sille ei sitten voi mitään.
Minä olen kanssa sellainen, että en kykene antamaan mitään naisellista vaikutelmaa. Ruumiinrakenne ei ole naisellisen muodokas. Mikään minussa ei ole kovin naisellista. Siksi en enää edes pyri siihen vaan olen tottunut pukeutumaan melko "poikamaisesti" koska se pukee minua paremmin kuin naisellisuus. Tyttäreni on samanlainen. Hän on kovin poikamainen ja häntä pukee tosi hyvin poikamaiset vaatteet mutta annas olla, jos hän laittaa jotain pitsihörhelöä tai prinsessamaista eikä hän sellaisia enää käytäkään. Omasta mielestään hän näyttää pojalta vaikka olen vakuutellut hänelle, että kyllä hän kovin tytön näköinen on. Olen myös hyvin epäsosiaalinen eikä naisten jutut kiinnosta minua. Ystäväni ovat kyllä yleensä naisia mutta useimmat aika erikoislaatuisia naisia. Joukossa tunnen itseni aina tosi ulkopuoliseksi. Se mikä minut erottaa sinun naisystävästäsi on se, että rakastan kenkiä ja ostan kalliita kenkiä. Meikkaan jonkun verra ja haluaisin meikata enemmän mutta en meikkaa kun töihin pitää mennä aamulla enkä jaksa herätä vieläkin aikaisemmin meikatakseni. Minua kanssa kiinnostaa tietokoneet ja elokuvat yms. Mutta minä olenkin tulkinnut, että minulla on Asperger ja tyttärelläni on Asperger ja tyttärestäni on niin sanonut neurologikin. Mutta puhua me kyllä osaamme eli ihminen joka ei tunne meitä, ei arvaa, että meillä on Asperger koska taitava puhetapamme huijaa :).