Olen reilu parikymppinen, ja minulla on 1-vuotias lapsi. Tapasin kuukausi sitten miehen, johon ihastuin korviani myöten ja hän myös minuun. Hän on minua nuorempi muutaman vuoden, ja sanoi ettei lapsi ole mikään este, ehkä vähän hidaste tässä suhteessa, mutta ei muuten. Olemme tapailleet, ja meillä on ollut todella hauskaa, ja aina välillä on myös lapseni ollut mukana kun olemme jossain olleet, enimmässä määrin kyllä ollaan oltu keskenämme. He tulevat lapseni kanssa todella hyvin juttuun, ja lapseni pitää hänestä paljon.
Mutta nyt viikonloppuna mies muuttui kylmäksi, ja sitten ilmoitti että hänellä on vaikea sopeutua tähän suhteeseen lapseni takia ja että hän kaipaa nyt etäisyyttä ja mietintätaukoa. En tiedä mitä tehdä!? Olen aivan ihastunut vieläkin, ja pelkään mitä seuraavaksi tulee eteen. Hänen sydän on kuulemma monesti särjetty, hänen haaveensa olisi vain löytää nainen jonka kanssa hän haluaisi perheen. Ne viikot, joita tapailimme, hän sanoi aina että vihdoin hänellä on sitä mitä hän on halunnutkin.
Ja yhtäkkiä näin? Mitä mieltä olette? Joka päivä olemme kuitenkin tekstailleet muutaman sanan, ja hän vaikuttaa edelleen kyllä kiinnostuneelta. Pitäisikö vaan odottaa hänen vastaustaan?
Mutta nyt viikonloppuna mies muuttui kylmäksi, ja sitten ilmoitti että hänellä on vaikea sopeutua tähän suhteeseen lapseni takia ja että hän kaipaa nyt etäisyyttä ja mietintätaukoa. En tiedä mitä tehdä!? Olen aivan ihastunut vieläkin, ja pelkään mitä seuraavaksi tulee eteen. Hänen sydän on kuulemma monesti särjetty, hänen haaveensa olisi vain löytää nainen jonka kanssa hän haluaisi perheen. Ne viikot, joita tapailimme, hän sanoi aina että vihdoin hänellä on sitä mitä hän on halunnutkin.
Ja yhtäkkiä näin? Mitä mieltä olette? Joka päivä olemme kuitenkin tekstailleet muutaman sanan, ja hän vaikuttaa edelleen kyllä kiinnostuneelta. Pitäisikö vaan odottaa hänen vastaustaan?
Vastaukset 15
Vanhimmat
On kuule mahdoton sanoa.
Saattoi olla helpon piparinkin perässä kun yksinhuoltaja olet ja nyt kehitteli tekosyyn ettet hermostuisi. Tuo on ehkä sellainen inhorealistinen kyynistinen ajatusrakennelma.
Toinen mahdollisuus on että alkoi tosissaan miettiä haluaako perheen nyt heti ja alkaa valmiiseen puoliperheeseen osaseksi.
Jos ei ole omia lapsia miehellä ja varsinkin jos on paskat kokemukset aiemmista suhteista niin yh-äidin kanssa seurustelu ei välttämättä ole sitä mitä mies oikeasti odottaa.
Parempihan se että asia selviää nyt jos hän ei kykene tai yksinkertaisesti halua sopeutua lapseen. Se olisi paljon hankalampaa sitten myöhemmin.
Suosittelen että otatte rauhallisesti ja sitten myös järjestät yhteistä aikaa keskenänne KAHDESTAAN.
Kuvittele itsesi vastaavaan tilanteeseen jossa miehen lapsi olisi läsnä ja mahdollisesti naisen mielessä koko ajan.
Itse en juuri tuosta syystä yh-äitejä tapaile enää vaikka kuinka nainen muuten olisi kiinnostava ja olisin ihastunutkin. Ei vain maksa vaivaa alkaa siihen kolmanneksi pyöräksi.
Karua tekstiä. Mutta varmaankin ihan totta. Ja mistään "helposta piparista" ei ole tod. kysymys, koska sängyssä emme ole vielä olleet. Hän ei tehnyt aloitetta vielä sen suhteen, haluaa tuntea kauemmin ennenkuin menee sänkyyn.
Mä lupasin antaa hänelle niin paljon aikaa kuin vaan tarvitsee, ja olenkin järjestänyt meille todella paljon aikaa kahdestaan. Hän on vaan useasti halunnut tulla luonamme käymään, ja vaikka olen sanonut että lapseni on täällä, hän on silti halunnut tulla.
On vaan niin järjettömän paska fiilis tästä. Oman eroni jälkeen ei vielä kukaan ole kolahtanut tällä tavalla kuin tämä tyyppi. Hänen kaverinsa ovat kertoneet, että tämä mies kokoajan vaan puhuu minusta, ja että olen hänelle todella tärkeä. Ja sitten yhtäkkiä näin. :/ Voi kun osais lukea ajatuksia..
älä vielä vaivu epätoivoon. Mies kokee normaalisti tuollaisia epävarmuuden tunteita, anna hänelle hetki aikaa miettiä omia tuntemuksiaan. Jos hän tulee takaisin, hän on entistä varmempi tunteistaan sinua kohtaan. Miehet tarvitsevat tuota etäisyyttä, älä ahdistele vaan koita täyttää aikasi nyt jollain muulla tekemisellä.
Älä loukkaannu noista yh-puheista, tosimies osaa suhtautua naiseen ja lapseen niinkuin miehen kuuluukin. Toisen sosiaalisella statuksella päätään vaivaavat ovat ostamassa seurustelusuhteissaan itselleen itsetuntoa, eivät rakkautta.
"Älä loukkaannu noista yh-puheista, tosimies osaa suhtautua naiseen ja lapseen niinkuin miehen kuuluukin. "
Lässyn-lässyn. Tosimies sitä ja tosimies tätä. Kun joku päivä kohtaisi sen TosiNaisen joka suhtautuu samalla tavoin asioihin kuin asioihin niin sitten sitä voisi alkaa Tosimieheksi. Ennen sitä joutuu tyytymään vain mieheen jolla on omakin tahto eikä ole pelkkä naisen edellisten suhteen lasten elätti-isä.
". Toisen sosiaalisella statuksella päätään vaivaavat ovat ostamassa seurustelusuhteissaan itselleen itsetuntoa, eivät rakkautta."
Vittu miten kaukana olet tosiasioista.
Jos et tajua että sillä ei ole sosiaalisen statuksen kanssa mitään tekemistä.
Toisessa suhteessa joutuu tutustumaan kahteen ihmiseen ja olemaan jopa tälle toiselle tukena ties missä, samalla sopeuttaen kaikki odotukset tuolta itse parisuhteelta tuohon lapsen vaatimaan huolenpitoon.
Rakkaudellakin on kuule rajansa. Itsetuntoinen ihminen tajuaa että hän etsii mieluummin parisuhteen jossa tahtoo olla eikä ala leikkimään epäonnistuneissa perheissä toista isää.
Kuulostaa kunnon mieheltä.
Miettii varmaan sitä että miten suhtautua lapseen ja sinuun.
Ei ole mikään helppo yhtälö. Puhun totuutta vaikka kovastikin.
Osa ihmisistä ei vain tajua miten vaikeaa ulkopuolisen on tulla siihen naisen kumppaniksi jolla on jo lapsi. Se on niin erilainen kuvio kaiken kaikkiaan.
Saattaa olla epävarma eikä tahdo viedä asiaa yhtään pidemmälle kuin on varma. Saattaa kamppailla senkin kanssa että alunperin ajatteli että olisi helppoa sopeutua naiseen jolla on lapsi ja aivan yhtäkkiä on alkanut tulemaan eri fiiliksiä.
En tiedä miten läheisiä olette, mutta anna hieman aikaa ja yritä sitten jutella. Varsinkin noissa tapauksissa suosittelen käymään asiat läpi silloin alussa. Kerro myös tunteistasi hänelle miten hyvä hänen kanssaan on olla.
Voi olla ihan perusujoutta ja epävarmuutta. Saattaa olla ihastunut sinuun myös, mutta kuten sanoin, asiat eivät vain ole niin yksinkertaisia.
Eikä ollut tarkoitus leimata kaikkia yksinhuoltajia huonoiksi valinnoiksi vaan kertoa että niissäkin suhteissa on omat ongelmansa ja vaikeampi tilanne se on miehelle kuin lapseton nainen.
Eniten ihmetyttää että eikö lapsen omaava ihminen tajua moista vaan olettaa että kaikki todellakin on kuten lapsettomilla sinkuilla suhdetta varsinkin aloittaessa.
Ihan kuin lasta ei olisi olemassakaan ja vain siihen aikuiseen tutustutaan.
Suurin syy miksi uusioperheet yms. tuollaiset yksinhuoltaja lapseton mies ei toimi on se että lapsen vaikutusta suhteeseen ei etukäteen osata arvioida. Pahimmassa tapauksessa tuloksena on aika epätoivoinen uusi yritys.
agressiivinen purkaus...kuka on puhunut elätti-isästä? Oliko aloittaja hakemassa sellaista lapselleen, luulin hänen olevan hakemassa rakkaussuhdetta ja kumppania itselleen.
Sitten kun sinäkin aikuistut ja saat omia lapsia,niin ehkä huomaat, ettei maailma olekkaan täydellinen ja pyöri sinun napasi ympärillä. Joskus jopa keskenään lapsen tehneet eroavat.
Niinpä, elämä ei aina mene niinkuin oli suunnitellut. Mieluummin sitten olen tällainen nk. sinkkuäiti, kuin huonossa suhteessa väkisin. Ja en todellakaan hae lapselleni elättäjää, enkä edes isää koska se hänellä jo on. En hae edes itselleni elättäjää, vaan rakkautta, hellyyttä yms. Mun talous on siinä kunnossa että hyvin pärjätään.
Älä nyt hyvä jumala jokaista panokaveriasi lapsellesi esittele!
Menevät tuosta kyllä ihan sekaisin. Sitten on aika esitellä kun juttu on vakavammalla pohjalla.
No en kyllä todellakaan ole vienyt "jokaista panokaveriani" näytille, niinkuin jo aikaisemmin mainitsin, ei olla edes tehty mitään "sellaista". Ja tämä mies oli ensimmäinen jonka otin mukaan lapseni elämään edes tämän verran. Muut ketä olen tapaillut olen vaan itsekseni tapaillut, mutta kun tämä tuntui kaikin tavoin niin oikealta!
Moikka,
Kuulosti kovasti omalta tarinalta, josta on nyt jo 3 vuotta aikaa. Meillä tapailu kesti n. 5 kuukautta, ja sitten eräänä päivänä, aivan yllättäen sain tekstiviestin, jos hän kaipasi taukoa ja hengitystilaa. Annoin tilaa, enkä ollut yhteydessä.. tätä kesti 2 kuukautta. Sitten kuin aivan yllätäen, hän halusikin takaisin. No minä odottaneena, täysin ihastuneena, otin hänet takaisin. Taas meni lähes vuosi, kaikki hyvin..ja kuten arvata saattaa, sama juttu uudestaan. Tämän jälkeen nähtiin satunnaisesti.. ja sitten tein stopin. Olen vielä näiden vuosien jälkeen saanut muutaman puhelinsoiton, jossa kertoo, että on ikävä jne, mutta ei muuta kuin sanoja. Miehet ovat hyvin erilaisia, eikä niistä aina voi ottaa selvää. Mun kannustukseni on, että koita antaa sitä hänen tarvitsemaansa aikaa, ja odota yhteydenottoa. Saattaa olla, että hän vain haluaa sopeutua tilanteeseen. Mutta toivon, ettei meistä tule kohtalotovereita.
Voimia alkaneeseen kevääseen, toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin! :)
Kiitos sinulle, ja toivon todellakin että kaikki kääntyisi parhainpäin, vaikka nyt tuntuukin jo vähän siltä että huonosti tässä käy :(
Hyvää kevättä myös sinulle :)
yöllinen optimismi pursuaa, mutta epäilen että teille käy hyvin.
Ehkä tämä sitten perustuu siihen että osaan kokemusperäisesti asettua miehen asemaan ja olisin ollut huolissani jos tällaista tuumaustaukoa ei olisi tässä vaiheessa tullut. En väitä että kyseisessä tilanteessa kaikki miehet tuumaustaukoa kaipaavat, mutta olen sitä mieltä että se on hyväksi.
Miehen pitää tuossa tilanteessa miettiä suhdetta sinuun ja lapseen ja sen lisäksi tulee suhtautuminen lapsen biologiseen isään. Vaikka et mitään elättäjää lapselle haekkaan niin kyllähän tämä perheen suojelu on miehille vähän sisäänrakennettua ja siihen kuuluu myös taloudellinen puoli. Te olette vielä nuoria ja mahdollisesti vielä jopa yhteisiä lapsia. Siinä on nuorelle miehelle purtavaa ja sulateltavaa. Tekstistä nyt ei käynyt selville onko hän opiskelemassa tai työelämässä, jos niissäkin ollaan kriittisissä vaiheissa niin kuorma vaan kasvaa.
Hienoa että olette kuitenkin viestitelleet ja olet antanut hänelle tilaa ja aikaa. Kuitenkin jossakin vaiheessa; aika piankin pitää kysäistä esim. Mitä mietit ja voidaanko puhua? Pelkkä miettiminen ja vatvominen ei välttämättä vie eteenpäin. Näillä keskusteluilla sitten osoitatte tukea toisillenne.
Oli mun luona yötä ja vietettiin aivan mahtava viikonloppu. Kunnes yhtäkkiä sunnuntaina hän muuttui kylmäksi. Ja nyt ei ole kuulunut mitään kahteen päivään. Taitaa olla aika tuuliviiri koko tapaus. Musta vaan tuntuu, että parempi jättää tämä tähän ennenkuin muhun sattuu pahemmin. Hän on työelämässä, ja työ on todella epäsäännöllistä, mutta facebookista tänään luin että hänellä on vapaapäivä ja tekemisen puute. Miksei sitten voinut pyytää mua vaikka kahville? Itse en uskalla ottaa häneen yhteyttä, ettei hän vain ahdistu. Tää on mun vaikein "suhde" mitä mulla on elämässä tähän asti ollut, koska toinen on niin ailahtelevainen. Hän saa sanoa mulle mitä vain, ja kohdella mua kuin roskaa, mutta mun täytyy varoa jokaikistä sanaani ja tekoani, ettei hänelle iske se saatanan ahdistus.
Miksi sitä tarttee ihastua tollaisiin idiootteihin? :(
Jäi siis tekstistä alku pois, eli viikonloppuna nähtiin, ja hän kertoi kuinka on ikävöinyt mua lähes koko ajan, oli mun luona yötä jne.. (sit jatkuu tolla ylemmällä viestillä)