En tykkää käydä poikaystäväni luona, koska hänen paras ystävänsä asuu samassa kerrostalossa, ja vierailee usein poikaystäni luona. Alkuun se ei häirinnyt minua, mutta tuntuu että hän nykyisin vihaa minua. Olen melko ujo ja hiljainen, poikaystäväni on erittäin puhelias, ulospäinsuuntautunut ja samoin hänen kaverinsa. En mielestäni mitenkään ole häntä loukannut, mutta noin 5kk sitten aloin tuntea oloni vaivaantuneeksi kun hän oli paikalla. Hänen katseestaan näki selvästi että hän ei haluaisi minun olevan siellä.
Nyt viimeksi kävi niin, että hänelle tuli kylään, yksi toinen kaveri, jota en ollut tavannut aiemmin. Poikakaverini lähti käymään kaupassa, jäin kaksin hänen kaverin kanssa. Puhuimme hiukan niitä näitä mistä päin kotoisin mitä opiskelee ym.,
mutta sitten se samassa talossa asuva tuli hakemaan silmälasejaan, Hän tokaisi aivan suoraan tälle toiselle kuin minua ei olisi siinä ollutkaan: Miten sinä voit istua samassa huoneessa minun kanssani, sillä hän itse ei siedä olla samassa huoneessa minun kanssa, olen niin tylsää seuraa, kun en puhu. Se sattui todella, koska olen ujo, hiljainen ja tiedän että en ole välttämättä se mielekkäin juttu kaveri ja no totuus sattuu. Onneksi hieman helpotti oloa kun se toinen sanoi, että kyllä me tässä ollaan vähän juteltu. Itse en kommentoinut mitään, menin vain hiljaiseksi.
Minulla on hirveä olo, minä en halua ängetä paikkaan missä minua ei kaivata, menen mieluummin muualle.
Ongelmana on, että he ovat tunteneet pitkään. Enkä halua pilata heidän välejä, tai minun ja poikakaverini, mutta aina jos menen poikakaverini kanssa viettämään aikaa kavereiden kanssa, tunnen oloni niin epävarmaksi, tunnen että muut eivät haluaisi minun olevan mukana. Enkä halua käydä poikakaverini luona, koska minulla on jo ennestään heikko itsetunto, ja nyt se on vielä alhaisempi, ja pelkään että hänen kaverinsa on paikalla, ja en halua mennä sinne silloin.
Haluaisin kertoa hänelle että miä en halua olla hänen kaverinsa seurassa. Mutta pitäisikö minun? vai annanko asian vain olla?
Nyt viimeksi kävi niin, että hänelle tuli kylään, yksi toinen kaveri, jota en ollut tavannut aiemmin. Poikakaverini lähti käymään kaupassa, jäin kaksin hänen kaverin kanssa. Puhuimme hiukan niitä näitä mistä päin kotoisin mitä opiskelee ym.,
mutta sitten se samassa talossa asuva tuli hakemaan silmälasejaan, Hän tokaisi aivan suoraan tälle toiselle kuin minua ei olisi siinä ollutkaan: Miten sinä voit istua samassa huoneessa minun kanssani, sillä hän itse ei siedä olla samassa huoneessa minun kanssa, olen niin tylsää seuraa, kun en puhu. Se sattui todella, koska olen ujo, hiljainen ja tiedän että en ole välttämättä se mielekkäin juttu kaveri ja no totuus sattuu. Onneksi hieman helpotti oloa kun se toinen sanoi, että kyllä me tässä ollaan vähän juteltu. Itse en kommentoinut mitään, menin vain hiljaiseksi.
Minulla on hirveä olo, minä en halua ängetä paikkaan missä minua ei kaivata, menen mieluummin muualle.
Ongelmana on, että he ovat tunteneet pitkään. Enkä halua pilata heidän välejä, tai minun ja poikakaverini, mutta aina jos menen poikakaverini kanssa viettämään aikaa kavereiden kanssa, tunnen oloni niin epävarmaksi, tunnen että muut eivät haluaisi minun olevan mukana. Enkä halua käydä poikakaverini luona, koska minulla on jo ennestään heikko itsetunto, ja nyt se on vielä alhaisempi, ja pelkään että hänen kaverinsa on paikalla, ja en halua mennä sinne silloin.
Haluaisin kertoa hänelle että miä en halua olla hänen kaverinsa seurassa. Mutta pitäisikö minun? vai annanko asian vain olla?
Vastaukset 6
Vanhimmat
niin pitää kertoa.
Kerro ihmeessä poikaystävällesi! Eikös poika ole itse huomannut kaverinsa suhtautumista sinuun? Joskus mäkin saatan monesti kuvitella, että jotkut vihaa mua ja olettamukset ovatkin vääriä. Mutta tuo kaverin tokaisu taitaa kyllä todistaa luulot todeksi. Eihän siinä nyt tietenkään ujon ja hieman epävarman tee mieli puhua, jos joku "vahvempi" siinä aukoo päätään ja nolaa toisen.
Jos poikaystäväsi välittää, hän kyllä ymmärtää. Ehkä hänen kaverinsa on vain katkera ja mustasukkainen. Tuskin mitään pahaa olet hänen kaverilleen henk. kohtaisesti tehnyt. Kannattaa myös opetella hieman ilkeäksi. Mäkin olen tosi epävarma uusien ihmisten ympärillä, mutta jos joku sanoisi mulle noin niin varmaan päästäisin suustani jotain kamalaa. Tuollaiseen tilanteeseen voi keksiä jotain nasevaa mikä pistää tuollaisen kusipään hiljaiseksi. Mikä yllätys hänelle olisikaan kun luulee että hän voi kiusata heikompiaan. ;) Jos jätät menemättä, todistat vain sen että olet tosiaankin sen kaverin pompoteltavissa. Joku henkinen ongelma ihmisellä on pakko olla jos on arvosteltava kaverinsa tyttöystävää ja vielä ääneen. Jos poikaystäväsi ei puolusta sinua pätkääkään tai suuttuu, niin hän ei ole sinun arvoiseni. :)
Niin ja jos kerta se yks tyyppi sun kanssa vaihtoi kuulumisia tai jotain höpötteli, se todistaa sen että et ole kaikkien mielestä tuppisuu tai ärsyttävä. ! Ajattele vain että YHDEN ihmisen mielestä ehkä olet. Ja se nyt on aika vähän jos ajatellaan että kuinka paljon ihmisiä maailmassa on.
Joo, voin uskoa, että jos sanoisin jollekkin jotain nasevaa, kaikki yllättyisivät, jotka minut tuntevat. En pysty kuvittelemaan itseäni sanomassa mitään takaisin. Pelkään kertomista, koska jos se pilaisi heidän välit, entä jos poikakaverini jää minulle katkeraksi siitä. Olen miettinyt että ehkä tämä kaveri kunnioittaisi minua ennemmän jos alkaisin hieman samalla tavalla kohtelemaan häntä, ja pistäisin takaisin. Mutta jos hän alkaisikin kilpailemaan, jäisin toiseksi, tiedän että pystyn hieman muuttamaan luonnettani hetkeksi, mutta en jaksa vetää erilaista roolia päivää pitempään. Ja luulen että sitten se vain pahentaisi asiaa.
Ehkä jos kerron poikakaverilleni vain sen että, minusta tuntuu että hänen kaverinsa ei pidä minusta. Mutta sitten hän varmaan sanoisi vain että luulen väärin.
Hän ei ole varmaankaan huomannut, koska ei hän aikaisemmin mitään suoraan ole sanonut, ja enkä minä ole mitään maininnut asiasta. Ja se että olen hyvin hiljainen hänen kaverinsa paikalla ollessa, ei luonteeni takia tunnu niin oudolta. Hän varmaan ajattelee vain että ujostelen.
Koko lapsuuden olen pitänyt aikuisia fiksuina, turvallisina, jotka arvostavat toisia, eivät kiusaa toisia kuin pikkulapset. Odotin "aikuistenmaailmaan" pääsemistä, mutta täällä onkin täysin samanlaista ja ehkä pahempaa.
Jos kerrot ja jos poikaystävä ei sinua usko, niin lähde vetämään. :) Silloin hänelle on vissiin tärkeämpää tuo mulkku kaverinsa. Jos taas et kerro, joudut pelkäämään aina ja vetämään jotain raastavaa roolia jatkuvasti ja tuntea paskaa oloa ja lopulta varmaan tulee ero, koska eihän sellaista kukaan kestä. Silloin tämä kaveri varmaan myhäilis tyytyväisyydestä.
Sinun paikallasi mä ainakin kertoisin. Vaikka olis kuinka ujo ja epävarma, ei pidä antaa vahvempien pompottaa. Mä tiedän sen, että jos mulla olisi sama tilanne poikaystäväni kaverin kanssa, poikaystäväni uskoisi sen ja tekisi kaikkensa että mulla olisi myös mukava olla. Se on rakkautta. Jos sinulla on poikaystävä joka välittää, sun pitäis pystyä huoletta kertoa sun pahasta olosta ilman, että jätkä siitä suuttuu. Ei se tarkota että heidän välit menisi poikki. Jos poikaystäväsi kaveri ei hyväksy teidän onnea, niin mikä hemmetin ystävä se sellainen on? Jos he ovat hyviä ystäviä, ehkä koko homma selviää vain sillä että poikaystäväsi selvittää, että mikä henkinen ongelma tuolla kaverilla on. Vahvasti uskon että mustasukkaisuus, koska olen monesti kuullut kun joku idiootti haukkuu ystävänsä tyttöä läskiksi ja rumaksi ja inhottavaksi, vaikkei edes tunne koko ihmistä. On vain katkera siitä ajasta minkä ystävä viettää tyttönsä kanssa.