olen seurustellut alle kolme vuotta, ensimmäiset kuukaudet mieheni oli puhelias ja mukava mutta siitä eteenpäin on ollut ihme jörö ja kylmä äijänkäppänä joka istuu sohvalla ja raapii pallejaan, ei ole kiinnostunut minusta, ellen ota puhelinta käteen, silloin kysyy aina että kenelle soitat tekstaat jne.
olen yrittänyt sanoa etten voi seurustella tollasen jäärän kanssa, en ole onnellinen jos en nää toisen silmistä että se rakastaa mua tai edes käytöksestä, kyllä hän sanoo rakastavansa ja sanoo että olen ihanin ja plaa plaaa plaaa mutta mikään teko ei sitä ikinä ole todistanut.
omasta mielestään hänessä ei ole mitään vikaa ja ei ymmärrä miksi väitän että hän on kylmä.. en minäkään ymmärrä, tuntuu vaan siltä???
mies on aina ollut tosi kuiva ja poissaoleva..auttaako tähän miehen vaihto pelkästään vai pitääkö minun ampua itseäni päähän että paine hellittää..
jokin mättää
olen yrittänyt sanoa etten voi seurustella tollasen jäärän kanssa, en ole onnellinen jos en nää toisen silmistä että se rakastaa mua tai edes käytöksestä, kyllä hän sanoo rakastavansa ja sanoo että olen ihanin ja plaa plaaa plaaa mutta mikään teko ei sitä ikinä ole todistanut.
omasta mielestään hänessä ei ole mitään vikaa ja ei ymmärrä miksi väitän että hän on kylmä.. en minäkään ymmärrä, tuntuu vaan siltä???
mies on aina ollut tosi kuiva ja poissaoleva..auttaako tähän miehen vaihto pelkästään vai pitääkö minun ampua itseäni päähän että paine hellittää..
jokin mättää
Vastaukset 5
Vanhimmat
sinä selvästi tiedät mitä haluat, jos mies ei ole sitä niin lähde ihmeessä. Jos toinen ei täytä edes tärkeimpiä kriteereitäsi tulevasta puolisosta niin ei niitä kannata odottaa muuttuvaksikaan. Toisaalta eihän ero välttämättä ole lopullinen. Jos sinä ja miehesi olette hetken erossa voi yhteen paluu olla yhtä juhlaa..niinkuin omalla kohdallani kävi, mutta jos tuntuu, ettet usko hänen koskaan olevan enää sosiaalinen ja tunnerikas niin etsi sellainen :)
sinua vain itsestäänselvyytenä.
Samaan suuntaan kallistuisin minäkin. Ensimmäiset kuukaudet on tsempannut, jotta saisi sinut naisekseen. Kun homma on hoidettu, ei tarvitse enää yrittää, kun se "akka on jo hankittuna". On miehiä, jotka eivät vain ymmärrä, että suhteessä oleminen toimii eri säännöillä kuin auton hankkiminen. Sitten kun akka lähtee, ihmetellään mikä sille nyt tuli ja miksi sen lähti, kun kaikki oli juuri niin kuin pitikin (miehen itsensä mielestä). Ei vaan tajuta, että suhteessa ei toinen osapuoli sanele yksinään sitä, milloin homma toimii.
Havahdutaan vasta siinä vaiheessa, kun on jo liian myöhäistä ja jälkikäteen mietitään, että "Kyllähän se jotain taisi nipottaa, mutta ei mitään vakavampaa. Naiset nyt vaan ovat sellaisia tikusta asiaa vääntäjiä." Usein eivät edes muista, mistä se nainen on nipottanut, kun on annettu asioiden mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Mitäs sitä nyt paineita ottaa, kun kaikki on kuitenkin ihan hyvin. Ja se ei sitten koskaan selviä, miksi se "eukko yht'äkkiä vaan lähti".
Surullista, mutta valitettavasti totta.
Oletko itse ollut yhtään "läsnä" tuossa suhteessa? Oletko antanut miehen tehdä kaiken ja olla aina joka asiassa se aktiivinen osapuoli? Oletko kertaakaan soittanut miehelle ja ehdottanut jotain yhdessä oloa tai tekemistä?
Jospa se mies on vain väsynyt paapomaan sinua, itselle käy ainakin niin jos nainen ei tee yhtään mitään suhteen edistämiseksi kuin sanoo "joo".
en todellakaan ruikuttaisi jos en olisi aktiivinen hänen suhteensa, palvon tätä miestä ja näytän sen myös.. yritän innosta moneenki asiaan mutta ei... siksi se loukkaakin niin paljon ettei hän tunnu olevan lainkaan kiinnostunut minusta.. ja silti väittää muuta.. olen jo melkeen toivoni heittänyt