Olen suhtautunut aina todella varauksella deittisivuihin, mutta jotenkin päädyin kuitenkin kokeilemaan nettideittailua. En ole koskaan tavannut ketään netissä tapaamaani henkilöä. Olen kirjoitellut erään miehen kanssa vasta muutamia päiviä. Miehen profiili on kuvallinen ja profiiliteksti on ihan huolella kirjoitettu. Olemme miltei naapureita, ja mies tahtoisikin tavata jo nyt. Toki mitään vaaraa ei pitäisi olla kun tapaamisen sopii yleiselle paikalle, mutta jotenkin silti arveluttaa.
Onko parempi koittaa ensin tutustua netissä kunnolla, ja vasta sitten tavata? Kuuluvatko miehet, jotka haluavat tavata heti, sarjadeittailijoihin, joita ei kiinnosta oikean ihmissuhteen rakentaminen, vai johtuuko miehen into tavata minut mahdollisesti siitä että asumme todella lähellä toisiamme?
Vinkkejä ensitapaamiseen nettituttavan kanssa? Jotenkin tilanne on varmasti outo kun teoriassahan olemme jonkin asteen tuttavia, mutta käytännössä kuitenkin täysin vieraita toisillemme.
Onko parempi koittaa ensin tutustua netissä kunnolla, ja vasta sitten tavata? Kuuluvatko miehet, jotka haluavat tavata heti, sarjadeittailijoihin, joita ei kiinnosta oikean ihmissuhteen rakentaminen, vai johtuuko miehen into tavata minut mahdollisesti siitä että asumme todella lähellä toisiamme?
Vinkkejä ensitapaamiseen nettituttavan kanssa? Jotenkin tilanne on varmasti outo kun teoriassahan olemme jonkin asteen tuttavia, mutta käytännössä kuitenkin täysin vieraita toisillemme.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kannattaa tavata, ainakin jos etsii muuta kuin kirjeystävää.
Tapaamaan siis, minä ainakin suosittelen tapaamaan heti kun jompikumpi ehdottaa koska siten voi saada varmuuden mahdollisesta seuraavasta askeleesta. Siis joko jatko tai onnen toivotukset paremman kumppanin etsintään!
Kyllä se on hyvä tavata kohtuu nopeasti, ei nyt ehkä vielä yhden viestin jälkeen, mutta itse olen ainakin pyrkinyt tapaamaan n. viikon viestittelyn (3-10 viestiä) jälkeen, jos toinen on vielä tuntunut kiinnostavalta.
Jos viestittelee useita viikkoja, tai jopa kuukausia, niin sitä alkaa päässä kehittelemään kaikenlaisia oletuksia toisesta osapuolesta ja sitten pettyy pahasti kun toinen ei vastaakaan niitä kun vihdoin hänet tapaa.
Jos olette lähes naapureita, niin kannattaa harkita, tapaako ollenkaan... On aika kiusallista, mikäli tyyppi hullaantuu sinuun tai toisaalta hän ei miellytä sinua ollenkaan. Sitten voi olla työlästä vältellä tyyppiä, ja noloa, kun hän tulee suunnilleen joka päivä kadulla vastaan tai lyöttäytyy seuraan jne.
Taas näitä kommentteja, joissa asioista vedetään jo heti kärkeen kummallisia kuvitelmia vaikka ei tiedetä asiasta yhtään mitään.
Kannattaako mahdollinen onni heittää hukkaan vain siksi, että etukäteen pelkää tavata siksi että lähellä asuvan kanssa voisi tulla joku mahdollinen kiusallinen tilanne jos homma ei menekään putkeen? Mielestäni omaa suhtautumista seuranhakuun ja ylipäätään ihmisiin tutustumiseen kannattaa vakavasti miettiä, jos asenne on tällainen ja tällaisia asioita täytyy etukäteen pohtia.
En usko sinun mahdollisuuksiin oikeassa elämässä, olet liian avuton. Sinun ei kannata tavata ketään, niin riippuvainen olet netistä, kun pitää jokainen mielipideasiakin varmistaa täältä.
Vero nettideitin naisia, ne on Pereellisiä PETTURITA, jotka etsivät vain kaveriseuraa!
Itse ainakin ajattelen, että ihminen on paljon muutakin kuin vain tekstiä. Niinpä mielestäni ei ole mitään syytä venyttää tapaamista jonnekin hamaan tulevaisuuteen, koska vasta tavattaessa pääsee parhaiten kärryille minkä tyylinen ihminen toinen on. Ensimmäinenkään tapaaminen ei toki kaikkea kerro ja siksi siihen pitäisi osata suhtautua tarpeeksi avoimesti. Mutta mielestäni jos on hakemassa seuraa netistä niin ei sitä tapaamista kannata liian pitkälle siirtää. Toki joitain viestejä on hyvä ennen tapaamista vaihtaa, mutta jos tuntuu siltä, että voisipa vaikka tavatakin niin ei kun sitten tapaamaan. Turha sitä asiaa on pähkäillä liian paljon pelkkien tekstien perusteella. Siinä vain muodostaa omia kuvitelmia toisesta, jotka eivät välttämättä vastaa lainkaan todellisuutta.
Mielestäni pelkällä kirjoittamisella ei edes ole mahdollista tutustua kunnolla. Kyllä se vaatii ihan kasvotusten tapaamista ja yhdessä oloa. Itse kiinnostun siitä ihmisestä enkä vain tekstistä ruudulla. Pelkkien tekstien perusteella en kovin ihmeellisiä fiiliksiä pysty saamaan itselleni enkä haluakaan.
Eipä se mies välttämättä mikään sarjadeittailija ole tai muutenkaan mikään kummajainen. Ehkä hän ei vaan haluaisi turhaan kuluttaa aikaa netissä kirjoittamiseen vaan haluaa tavata oikeasti, jotta myös näkee voisiko tilanteesta oikeasti olla johonkin. Tuolla hän myös osoittaa olevansa tosissaan etsimässä seuraa eikä vain kirjoittele ajanvietteenä. Näin myös itse toimin.
Kannattaa tavata mahdollisimman pian, koska loppujen lopuksi vasta se livetapaaminen ratkaisee, voiko jutusta tulla mitään.
Kannattaa tavata heti kun mahdollista. Jos siis olet etsimässä vakavasti otettavaa suhdetta. Kirjoittelemalla voi tutustua ihan hyvin edellyttäen molemmilta rehellisyyttä ja samanhenkisyyttä viestinnässä.
Tosiasia kuitenkin on, että vain naamatusten saa oikean kuvan toisesta. Ja jos tapaaminen ei ala järjestymään järkevässä ajassa, minä ainakin epäilisin vahvasti jotain. Netti kun vetää kaikenlaisia saalistajia ja heillä on joskus aika mielenkiintoiset syötit sekä selitykset sitten kun pitäisi oikeasti alkaa tutustua.
Itse lähdin nykyiseen suhteeseen S24 Treffien kautta noin viikon kirjoittelulla ja sitten tapaamaan. Hyvin meni ja nyt on toista vuotta jo takana onnellista kimpassa kulkemista.
Vinkkinä ensitapaamiselle antaisin että valitse julkinen paikka, jossa on muitakin. Ja sellainen, että pääset lähtemään halutessasi milloin haluat. Esim. kahvila keskustassa on hyvä. Jos ehdokas ei tule sinne, vedä johtopäätökset. Ota kassi mukaan niin voit sanoa vaikka lähteväsi salille sitten kun näyttää olevan tarve päästä irti. Jos sellaista ei tule, jatkatte siitä minne haluatte...
Pöh, mitään kasseja pidä alkaa roudata minnekään tekosyyksi. Eikö niitä treffejä voisi osata päättää ihan vain normaalimmin? Jos istutaan vaikka kahvilla niin ei voi olla kovin vaikeaa jossain vaiheessa todeta, että voitaisiin vaikka lähteä. Minä ainakin pitäisin treffikumppaniani aika outona jos kesken treffien hän ilmoittaisi yhtäkkiä lähtevänsä salille, jos sellaisesta ei olisi ollut aikaisemmin puhetta. Miksi pitäisi keksiä joku tekosyy? Tulee vaan varsin hölmö ja kiusallinen fiilis jos pitää alkaa keksiä jotain äkillisiä ihme syitä lähtemiseen.
Muuten kyllä voin yhtyä siihen mitä kirjoitit.
Kahden viikon sisällä ensikontaktin ottamisesta. Oikeasti hakupäällä oleva aktiivinen ihminen osaa siinä ajassa selvittää josko livetapaaminen kiinnostaa. Kaikki tästä aikataulusta poikkeavat ihmiset on pelureita, eivät tiedä mitä tahtovat, ei kelpaa mikään eikä kukaan.
Vinkkejä? Suostu treffeille jos kiinnostava ihminen sinua pyytää! Itse ainakin miehenä skippaan naisen, jos en häntä kahdessa viikossa onnistu treffeille saamaan. Koko elämäntarinan vatvominen netitse ennen tapaamista ei johda mihinkään
Puheet siitä ettei löydy sopivaa, on itsepetosta. Pitää vaan tarttua elämän tarjoamiin tilaisuuksiin!
Internetissä ei voi oikeasti tutustua ihmiseen. Se oikea tutustuminen tapahtuu tuolla ulkona kasvotusten. Internetissä voi kyllä saada kontaktin ihmiseen, joka on sopivan ikäinen, elämän arvoiltaan, asenteiltaan ja tulevaisuuden toiveiltaan / -haaveiltaan saman henkinen kanssasi. Kun nämä lähtökohdat kohtaavat deittiprofiilin ja parin viestin perusteella, niin ei muuta kuin puhelinnumerot vaihtoon ja ääneen juttelemaan. Jos keskustelu kulkee puhelimessa, niin on varsin mahdollista että se kulkee myös kasvotusten.
Itse en pysty kirjoittelemaan viikkotolkulla. Mulle tulee jossakin vaiheessa sellainen henkinen lukko, että en enää pysty kirjoittelemalla kertomaan elämästäni täysin tuntemattomalle ihmiselle, jonka mahdollinen tapaaminen on täysi arvoitus. Ruudun toisella puolella voi olla ihan minkälainen nainen vaan, hänen henkinen hyvinvointinsa voi olla mitä vaan, tai hänen hän voi kirjoittaa ihan puuta- heinää itsestänsä ja elämästänsä minun mielikseni. Lisäksi kaikki mitä kerran kirjoitat, on aina kopioitavissa ja levitettävissä jos sattuu törmäämään outoon tyyppiin. En vaan pysty kirjoittamaan vaikka kuinka paljon täysin oudolle ihmiselle yksityiselämästäni vaikka kuinka pitkään. Taas pelkän yleisen höpön löpö diipa daapan kirjoittelu ei ole sitä ajanvietettä mitä nettitreffeiltä etsin. Kasvotusten tapaamalla ihmistä on paljon helpompi arvioida. Kaikki ilmeet, äänen sävy, yleiset eleet ja reaktiot, tapa katsoa silmiin - kaikki miten hän kommentoi kehonkielellään joihinkin juttuihini, näitä ei kirjoittelemalla selville saa. Ja pikainen tapaamistoive on siis minun mielestäni pelkkästään sopivaa varovaisuutta.
Viimeisin nettituttavuuteni eteni näin: törmäsimme toistemme profiileihin torstaina ja vaihdoimme viestit. Perjantaina vaihdettiin puhelinnumerot ja lauantaina juteltiin ääneen. Tänään sunnuntaina tapasimme pitkän ulkoilulenkin ja koirien juoksutuksen merkeissä. Lenkin päälle istahdimme kahvilassa hetkisen. Nainen oli kaikkea mitä oli kertonutkin sekä ihan nätti ulkoiselta olemukseltaan. Meillä on paljon yhteistä ja samanlaisia toiveita tulevaisuudesta. Pari tuntia meni ihan siivillä ja hänen kanssaan oli helppo jutella kaiken maailman asioista. Mitään suurta kolahdusta en voi sanoa tunteneeni, mutta kyllä hänessä voi olla ainesta pysyvään parisuhteeseen. Haluan ehdottomasti tutustua häneen vähän paremminkin vielä. Olimme molemmat sitä mieltä että kannattaa tavata myös uudelleen. Niin että pidelkääpä peukkuja mulle...:-)
kirjoittaa tosi hyvin. Peukkuja sinne, jotta se kolahduskin tapahtuisi (molemmille osapuolille).
Mulla oli sellainen juttu, että mies ei kertonut itsestään mitään, ei edes siviilisäätyään. Siitä päätellen, että profiilin mukaan oli lapsia, niin mies oli varattu...
Minä kerroin kaiken elämästäni, työstäni....ja hän vuodatteli jo toisessa viestissään, että pitäisi tavata. Alkoi ällöttää ne hali-pusu viestit ja lopetin kokonaan kirjoittelun. Onko kauhean vaikea kertoa itsestään jotain ennen tapaamista, jolloin voisi päätellä kannattaako edes tavata.