Voiko mielestänne muiden pahoista teoista (tarkoitan tässä pahoilla teoilla kaikkea sitä mikä on joko laitonta tai mitä yleisesti pidetään vääränä esim. valehtelu, pettäminen, liikennevaloissa punaisia päin ajaminen yms.) etsiä oikeutusta omille pahoille teoilleen? Minä en ainakaan pysty sellaiseen. Silmä silmästä-logiikka on pitkällä tähtäimellä tuhoontuomittua ja johtaa loputtomaan kostonkierteeseen jossa paha ruokkii itse itseään.
Pahojen tekojen oikeutus
tubulus
13307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ainakin ihmisillä on taipumus oikeuttaa omat, muiden silmissä olevat pahat teot, oikeutetuksi. Sanotaan nyt vaikka esimerkkinä se mies, joka murhasi jenkkiläisen aborttilääkärin, niin eiköhän vain omassa päässään kokenut sen olevan joku jumalan tahto. Samoin kaikki itsemurhaiskujen tekijät ja..no lähes kaikki, luulisin. Raiskaajatkin varmaan ajttelevat, että sitä se ämmä halusi.
Ei ehkä oikeutusta, mutta syitä kyllä. Tietty, kunhan ne syyt käytetään niin, että ymmärretään miksi, että voidaan parantua ja lopettaa (pahat teot).
Koska ymmärtäminen on monesti tärkeää, siis tietää syyt seurauksiin. Harvoin kukaan Paha on, vaan että asioihin on aivan loogiset syyt. Jos ihminen tajuaisi tämän, olisi helpompi lopettaa, muuttua. Ei ääritapauksissa, mutta suurin osa ei ole ääritapauksia. Pahinta on, jos ihminen alkaa pitää itseään pahana. Koska silloinhan hän voi tehdä mitä vaan, koska hän kuitenkin on "paha". Ja "pahassa" ympäristössä taas tottuu pitämään vääriä asioita hyvänä hyvin helposti.
Olen saamaa mieltä, että silmä-silmästä on väärin. Muistan tarinan terroristinaisesta, joka lopulta joutui itse pommin uhriksi, ja vammautui vakavasti. Hän kertoi, että vasta siinä hän tajusi, että ei enää. Hänen joukkonsa olivat tietenkin valmiit kostamaan: ehkä kostivatkin. Mutta hän alkoi puhua anteeksi annosta ja kostosta luopumisesta, koska tajusi, että tätä se on, loputtomiin ja loputtomiin. Aina löytyy uusia tekoja, uusia syitä, aina on jotain kostettavaa, muttei koskaan elämää.
"Paha" ruokkiikin itseään ja sen kierteeseen on helpompi joutua kun siitä pois. Lisäksi koko ajan omatunto vaimenee ja tekojen helppous kasvaa. Ensimmäisen kerran jos jostain valehtelee, on kamalan huono omatunto. Mutta kun ihminen keksii itselleen selityksiä ja tottuu tunteeseen, kummasti se omatuntokin hiljenee. Tunsin patologisen pettäjän, joka oli jo keksinyt itselleen selityksen olla sekä pettäjä, että hyvä ihminen. Hän selitti, että niin kauan kun pettämisestä sentään tulee huono omatunto, hän kuitenkin on vielä hyvä, sitten täytyy huolestua, jos ei tule edes huono omatunto... Eli vasta sitten. Mutta ilmeisesti, selittelyä kun harjoittelee, se onnistuu...
En suosittele. Siinä maailmassa, mitä rakentaa ja mihin uskoo, joutuu myös itse elämään.
Jokaisen pitää elää oman pään sisällä, omassa nahassaan. Tottakai saa äksyä takasin ja pitää puoliaan jos joku hyppii väärin syin niskoille, mutta rajansa kaikella.
Sehän on sitten aika veteen piirretty viiva, mikä on "paha teko". Joskus aikoinaan naulittiin kristittyjä ja syötettiin kansan huviksi leijonille. Silloin se ei ollut paha teko. Tai raiskatut naiset naitettiin raiskaajan kanssa, kun oli mennyt viemään naisen tärkeimmän arvon, eli neitsyyden.
Jos siis tarpeeksi moni tekee jotain asiaa, niin paha teko muuttuu hyväksytyksi teoksi, tai jos se eliitin taholta sellaiseksi muovataan. Eihän sodassa tappamistakaan pidetä pahana tekona.
Olen monesti huomannut, kun olen saanut p:tä niskaan joltakin, että nämä ikävät ihmiset saavat lopulta itse samalla mitalla - ihan itseltään. Jotenkin ovat sellaisia luonnostaan, että tekevät pahaa toisille, niin samalla sähläävät omat asiansa.
Uskon vakaasti, että kosto, vaikkakin on suloinen, on turha, koska maailma ns. kostaa ihmiselle hänen pahat tekonsa. Pahan ihmisen loppu on harvoin hyvä, ja paha ihminen on harvoin täysin onnellinen. Kun tämän voi todeta, niin ei tarvitse kostaa.
Ja paras kostohan on joka tapauksessa se, että ei reagoi millään tavalla.
Monen moni paha ihminen elää rikkaana ja onnellisena sekä kuolee rikkaana eikä yhtään sen onnettomampana kuin muut kuolijat.
Onko sinulla lisää viisauksia niiden miljoonien varalle, jotka syntyvät surkeuteen, kärsivät elämänsä ajan taudeista, julmuuksista ja hyväksikäytöstä ja kuolevat sitten sairauksiin ja pahoinpitelyihin?
Hetkinen, kenenköhän viestiin olet nyt vastannut?!
Et ainakaan minun: Viestini sanoma on, että harva paha ihminen on oikeasti onnellinen.
Miten vastauksesi liittyy minun viestiini?!?!
Sinulle vastasin.
Mistä kummasta sinä voit arvella, että harva paha ihminen on oikeasti onnellinen? Minä olen törmännyt tosi moniin ihmisiin, jotka ovat onnensa kukkuloilla ollessaan ilkeitä ja pahoittaessaan toisten mieltä. Ihan tavallisilla työpaikoilla voi nähdä tuota ja muissa seurusteluympyröissä vielä enemmän. Vilkaisepa myös TV-uutisia; siellä on tänäkin iltana rivissä porukkaa, joilla juuri nyt on pahuutensa vuoksi vähän kettuuntunut olo (kun ovat jääneet kiinni), mutta kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu.
Jos maailma kostaa pahat teot, jossain pitää piillä tasapainoa. Maailmaan mahtuu hirveä määrä palkkansa saamatonta pahuutta ja käänteisesti siis maailman pitää palkita myös hyvyys ja viattomuus, joten:
onko sinulla lisää viisauksia niiden miljoonien varalle, jotka syntyvät surkeuteen, kärsivät elämänsä ajan taudeista, julmuuksista ja hyväksikäytöstä ja kuolevat sitten sairauksiin ja pahoinpitelyihin?
Mielestäni nämä pahat ihmiset elävät omassa helvetissään koko maanpäällisen elämänsä ajan ja joutuvat sinne myös kuolemansa jälkeen.
Eli pahan ihmisen sielu ja mieli on musta, eivät he näe keväällä tulvivia jokia, luonnon puhkeavaa kauneutta, eivät kuule linnunlaulua, eivätkä tunne sadepäivän raikasta tuoksua, he eivät oikeasti elä jos ymmärrrät mitä tarkoitan, he ovat zombieita eli eläviä kuolleita.
Hyvän ihmisen pitää varoa näitä tyyppejä viimmeiseen asti ja suojella itseään muutenkin maailmalta, maailma kun riistää liian helposti "lapsen ilon" ihmisen sydämmestä.
Näillä ihmisillä jotka syntyvät kaduille tai muualle surkeuteen saattaa olla hyvin kaunis mieli ja se on asia jolla vain on merkitystä elämässä, eli sisäiset asiat tekevät elämästä taivasta tai helvettiä.
Olen sinun kanssa samaa mieltä. En usko, että pahat ihmiset voivat olla oikeasti onnellisia, vaikka saavatkin hetken nautinnon toisten kärsimyksestä. Sellaiset ihmiset joutuvat aina riidasta toiseen, syyttelevät muita ja hautovat kostoa iltaisin.. ja katkerina kuolevat, vaikka mammonaa olisi kertynyt, niin ei siitä ole kuoleman hetkellä iloa.
... kuvittelet olevasi?!
Mistä sinä, hyväosainen länsimainen, voit tietää, millainen on todelliseen kurjuuteen syntyneen mieli? Jotenkin sinusta tulee juuri se vaikutelma, että ladot täällä näennäisviisauksiasi ymmärtämättä elämästä ja sen todellisuudesta olennaista.
Kurjuudessa on myös kauneutta, sellaista, josta me hyväosaiset emme tiedä mitään. Monet Afrikassa kehitystyössä olleet ovat kertoneet ihmisten aidosta ilosta, jota ei muualla edes enää juuri kohtaa.
Nuorempana ajattelin, että riittävän suureen pahuuteen järkevä ihminen vastaa samalla mitalla. Sittemmin jouduin toteamaan, että siitä ei ole hyötyä, vaan päinvastoin haittaa. Tämä ei silti tarkoita, etteikö pahoilta ihmisiltä pitäisi suojautua ja puolustautua. Paha palaa aina lähettäjäänsä - ennemmin tai myöhemmin. Olen kokenut tämän omakohtaisesti sekä nähnyt tapahtuvan muille. Mitä pidempään vääryydellä onnistuu juhlimaan, sitä suurempi on pysäytys. Voitte vapaasti sanoa minua hörhöksi, mutta uskon karman lakiin.
Yleisen moraalin mukaan voi toimia vaikka moraali olisikin hieman vilunkia. Valehtelun asteen voi napata muilta... esim. vaikka presidentiltä tai pääministeriltä.