Mitä kannattaisi tehdä alkuhuuman jälkeisessä suhteessa, jotta toisen naama ei alkaisi kyllästyttää? Onko ehdotuksia?
Alkuhuuman päättyminen
Akeyla
15965
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
siihen vaiheeseen tullessa on toivottavasti tullut jotain pysyvämpää tilalle. Kiinnytään ja tarvitaan toisiaan. Ehditty tutustua ja löytää yhteisiä kiinnostuksen kohteita, ruvettu harrastamaan jotain tai suunnittelemaan tulevaisuutta. Siis huomattu että yhdessä olossa on muutakin antoisaa (antoisampaa) kuin jännittävä uutuuden viehätys. Pitkässä suhteessa hyväksytään se että saa olla myös tylsää ja se ettei kukaan vastaa täysin toisen ihmisen toiveita (eikä tarvitse) Rakastetaan myös rakkaansa puutteita ja omituisuuksia... sitä että tietää tulevansa hyväksytyksi sellaisena kuin on. Sellainen luottamus on onnea. Monia liimaa yhteen se että on antoisaa ruveta elämään perheenä ja siinä on pitkäksi aikaa uutta kiinnostavaa yhteistä.
Pitkääkin suhdetta on tarpeen piristää jatkuvasti. Toistensa huomioimista, ihailua ja hemmottelua, molemmin puolin. Keksiä vaihtelua, jännittäviä muita kokemuksia tms Oma kokemukseni on että vuosien kuluessa tapahtuu uudelleen rakastumista toisiinsa ja uutta alkuhuumaa silloin tällöin, ja yleensä isojen tapahtumien, matkojen tms yhteydessä.
Eihän kukaan jaksa jatkuvaa alkuhuumaa. Sen jälkeen tavallinen tylsä turvallinen arki tuntuu ihanalta.
Yritän pitää miehen onnellisena järjestämällä arkielämää mukavaksi. Hemmottelen hyvällä ruualla ja hellyydellä. Näytän että ihailen häntä ja annan muutenkin huomiota. Pientä hulluttelua ja flirttailua. Hassuja yllätyslahjoja. Annan hänen tuntea itsensä tarpeelliseksi ja vähän vahvemmaksi ja paremmaksi vaikkei oliskaan. Haluan olla myös hyvä keskustelija, koska huomaan että hän nauttii siitä että saa mielipiteilleen vastusta. Tai sitten keksin mitä tahansa small talk-puhumista, joka pitää ilmapiirin positiivisena. Riidat ei haittaa jos ne lopulta sovitaan eikä ainakaan ruveta mököttämään. Mykkäkoulu on tylsistyttävintä mitä tiedän, ja sitä me on päätetty yhdessä välttää.
Kertokaas ihmiset lisää!
Arki on ihanampaa kuin alkuhuuma. Onnellista on lököttää tylsänä rakkaan kainalossa telkkaria katsomassa, voida rentoutua ja viihtyä ilman mitään suorituspaineita. Puhua kaalisopan kypsymisestä tai sukkapyykistä, ja potea tylsyyttä yhdessä tietäen että toinen on minun ja pysyy.
Kiitosta, imartelua ja passaamista, siitä kaikki tykkää. Jonkinlainen sitoutumissopimus vahvistaa tunteita myös.
Mutta sanokaapas, mistä syntyy se rakkaus, että toinen saa lihoa ja rypistyä, olla tylsä ja käyttäytyä hankalasti ja silti sitä rakastaa niin että ei voisi elää ilman?
Alkuhuumassa rakastutaan kuviteltuun henkilöön, kun eihän toista vielä silloin tunne. Siihen mennessä kun tutustuu on alettu viihtyä yhdessä, eikä sitten enää haittaa vaikka selviääkin että toinen ei tietenkään ole sellainen kuin ensin kuvitteli. Kumppanuus ja sitoutumiseen liittyvä turvallisuus käy tärkeämmäksi ja tyydyttävämmäksi kuin alkuvaiheen ulkonäköpuoli tai valloittamisen jännittävyys. Tämä ei kuitenkaan päde sitoutumiskammoisten kohdalla, jotka haluavat elää ainoastaan jännittäviä alkuvaiheita.
tilaa!!!!!
Eletään sitä arkea. Itse totesin omaavani riittävän hyvän parisuhteen ja naisen ja sen myötä en vilkuile sivuille. Tätä päätöstä en kadu ja suosittelen muillekin. Koska: Huuman jälkeen koittaa arki ihan kaikissa suhteissa!
Huuman jälkeen onnea on se että on hyvä suhde, kiintymystä, jatkuvuutta, turvaa, seuraa, ja tietysti sopivassa määrin intohimoa myös. Riittää että on mukavaa ja tykkää toisistaan, eikä kukaan jaksa loputtomiin alkuseurustelun kuvioita. Minusta vuosia kestänyt suhde tuntuu nyt paljon paremmalta, kun jo tunnetaan toisemme ja tiedetään että tää kestää. Suhteeseen liittyvä kodin perustaminen ja yhteiset lapset tai muut yhteiset suunnitelmat ovat paljon mielenkiintoisempaa ja jännittävämpää kuin alkuajan valloitusvaihe.
Ystävissäni on sellaisia jotka eivät halua yhteistä kotia tai lapsia vaan pelkkää seurustelua, ja heidän suhteensa loppuvat aina.... varmaan muuttuukin tylsäksi jos ei siirrytä yhteiselämävaiheeseen joka tuo niin paljon uutta sisältöä. Kuka jaksaa deittailla ja keksiä tekemistä, jos se tekeminen ei ole tavallista arjen ja yhteisen kodin pyöritystä?
"Ystävissäni on sellaisia jotka eivät halua yhteistä kotia tai lapsia vaan pelkkää seurustelua, ja heidän suhteensa loppuvat aina."
En tajunnut tätä. Kyllä mekin ollaan seurusteltu jo vuosia ja alkuhuuma loppunut, mutta ei meillä ole suunnitelmissakaan muuttaa yhteen saati hankkia tuskin ikinä lapsia. Eikä tässä silti mihinkään eroamassa olla, ihan samalla tavalla rakastetaan toisiamme kuin vaikkapa naimisissa olevat ja lapsia omaavat parit.
Kiitos vastauksista! Hyviä ehdotuksia on tullut. Varmasti se tilan antaminen toiselle on myöskin ratkaisevaa, tulee nopeasti taas ikävä jos tekee muutamien päivien ajan ihan omia juttuja. Myös yllätysten järjestäminen kuulostaa kivalta, pitäisi keksiä jokin kiva ja arkeen sopiva ylläri vielä!
Tyttöystäväni oli terveysintoilija ja ikuinen laihduttaja. Jos mentiin ulos syömään, hän otti vain salaattia, ja jos olimme hänen luonaan, minullekaan ei ollut varattuna juuri mitään. Toki voin syödä tarpeekseni etukäteen, mutta on aika kolkkoa istua iltaa, jos ei ole mitään tarjottavaa, ja tylsää olla ainoa joka syö, jos makunautintoja ei koeta yhdessä. Ruoka on tärkeä tekijä, jos ajatellaan viihtyisyyttä, toistensa huomiointia ja aistikiihotusta muutenkin. Kun ei ole tarjottavaa, tulee tunne että ei ole tervetullut. Tämmönenkin voi tehdä sen että alkaa kyllästyttää
yritän pitää huolen siitä että on vaihdellen arkea ja juhlaa, ei siis tasapaksusti pelkkää arkea tai pelkkää huippuhetkeä. Välillä tavallinen arki tekee hyvää, ja sen vastapainona juhlat piristää suhdettakin. Yritämme saada viikonloput tuntumaan erilaisilta kuin arkipäivät. Vähän toisenlainen aikataulu, vähän parempaa ruokaa, siivottu koti ja illaksi jotain kivaa. Joko leppoisa saunailta ja hyvää syömistä, tai viihteelle johonkin. Ei unohdeta merkkipäiviä ja juhlapäiviä, ja juhlitaan myös eritysisä tapahtumia, vaikkapa pullo shampanjaa onnistuneen työn kunniaksi. Vaikka joulut ja pääsiäiset vietetään sukulaisissa, teen juhlatunnelmaa myös omaan kotiin,. Myös loma-ajaksi keksitään aina jotain tavallisesta poikkeavaa, juuri lomillahan on mahdollisuus irrota tutuista ympyröistä.
Kun päästään tilanteeseen, jossa ollaan varmoja rakkaudesta, on rauhallinen ja hyvä olo, joka on parempi kuin alkuhuuma. Käytännön teot tavallisessa arjessa merkitsevät enemmän kuin romanttiset yllätykset.
No en minä niitä romanttisia yllätyksiä jatkuvasti vaadikaan, ja myönnän että arki tuntuu vakaassa suhteessa hyvältä. Olisi kiva kuitenkin jotain piristystä arkeen keksiä, niin suhde pysyisi tuoreena ja arvaamattomana. Ei kukaan varmasti jaksa samaa vanhaa päivästä toiseen.
Olisiko lisää ehdotuksia vielä?
Kiitos hyvistä vastauksista!