Omani on kun menin yksin korpeen ekan kerran. Pelotti ja mietin, että kuolen kylmään ja joku petoelukka syö mut. Heräsin mielettömän kauniiseen aamuun. En kuollut, eikä minua syöty. Vain suopursu tuoksui ja vaivaiskoivu teki lehtiä.
Kaunein fiilis..
maniamania
59486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
on ihana. Tiesitkö, että suopursua voi käyttää myös saunatuoksuna, kunhan ensin uuttaa kyseisen kasvin? Suopursussa on myös suuri energiakenttä. Myös nuorista koivunlehdistä saa uskomattoman hyvän makuista teetä, sekä niistä voi tehdä myös shampoota. Pulloon vain vettä ja kourallinen nuoria koivunlehtiä, sekoitetaan ja shampoo on valmista.
Itselläni kauneimmat fiilikset myös liittyvät luontoon ja sen kuuntelemiseen, vuoropuheluun.
oli kuitenkin silloin, kun sain muutaman tunnin ikäisen sisareni tytön (tulevan kummilapsen) ensimmäisen kerran syliini ja katseemme kohtasivat. Siinä hetkessä oli kaikki.
kuuluu mun miestä suolle. Kotona se sattuu päähän. Liian vahva tuoksu ottaa mukaan. Ajattelet kauniisti!
on kaikkein kauneinta ja koskettavinta. Se on kai syvällisin ja voimakkain tunne mitä mä oon koskaan kokenut.
on elämää.
Olet onnenlapsi, jos olet koskenut sitä.
kun naista eka kerran sai.
et ole saanu naista vieläkään
Etkö yhtään tunne itsees tyhmäksi?
Mä puolestaan en ole eläissäni pettynyt itseeni niin pahoin kuin silloin. Sitä vaan jäi miettiin että on mulla saatana pieni muna ja nopee muna ku ei ehtinyt sen minuutin aikana keksiä mihin laitaan sitä ois pitänyt hieroa.
SE suoritushan meni mullaki päin reisiä, mutta tarkoitin sitä kohtaa kun pääsi ensi kertaa tytön kanssa oikein kunnolla iholle.
on ollut, kun lapsena pääsi tädin mökille ja soutelemaan. - Kaunis kesäpäivä, tai vaikka vähän tihkusateinenkin, mato-onki mukana veneessä ja ehdottomasti ankkuri. - Sit ankkuri pohjaan ja istuu siinä ihan hiljaa, kuuntelee kun vesi vähän liplattaa veneen kylkeä vasten ja katselee kun koho kelluu ja nyppii. Ei tarvitse puhua kenellekään mitään... - Siitä on kivoja muistoja :) Rauhoittavaa !
tuota kaunista vois olla enemmän?
tädillä mökkiä, eikä ole muutakaan niin tuttua paikkaa, jossa odottais mato-onget mökin seinustalla ja vene rannassa heti, kun pöräyttäisin sinne autolla pihaan :) Niin..., no; ehkä joskus jossakin taas.
oo ku pelkästään huonoja.
noin surkiaa voi olla ! Mites toi viimeinen koulupäivä ;) ?
että tästä tää vielä pahenee.
...se oli kun pojankossina otin elätti harakan, ja kun Kille kutsusta aina pyrähti ja istahti olalle. Lopulta silloinen kissamme Mosse koitui kohtaloksi. Minkä kissa luonnolleen voi. Ehkä joskus vielä uudestaan... =) Haukka olisi hieno myös....
onneksi mitään vaarallista :D Olet poika ja niillä on juttunsa..
Kebnekaise
Ilma oli pilvinen, joten emme nähneet juuri kättämme pidemmälle, koska olimme pilvirajan yläpuolella. Sydtoppen.
(harjanne on noin metrin leveä, mutkitteleva ja kartassa täysin olematon viiva. Korkeuskäyrät molemmin puolin näyttävät kuin yhdeltä ja samalta musteelta)
Seisoin harjanteella ja näin vain kenkäni ja niiden kärjistä törröttävät piikit. Kellon mukaan matkaa ylös olisi ollut vielä neljäkymmentä metriä, mutta se oli mahdotonta, koska olin jo ylhäällä.
Äkkiä harmaa pilvimatto haihtuu ympäriltäni ja keskipäivän aurinko lyö lumeen kuin kärpäslätkä. Taivas yllä on koboltinsininen ja maa allani olematon, tuntematon.
Seison kengänmitan päässä viidensadan metrin pystysuorasta pudotuksesta alas laaksoon. Kun katson toiselle puolelle, niin sama, mutta varjoisampi jyrkänne. Näky oli huimaava.
Istuudun alas. Syön patukan Marsia ja nauran kuin hyeena.
Fiilinki vähän suurentaa (muistaakseni) mittoja, but enyway.
On mulla toi kartta kirjahyllyssä, jos joku haluaa että skannaan.
(hähä)
lähtevän polun päässä eräänä kesänä. Nikkaluoktasta kuljetetan helkopterillakin. Porukka oli niin väsynyt ettei jaksanut sinne asti lähteä.
Mihin aikaan vuodesta?
Olihan se tossa: kesällä.
Me oltiin elokuun lopulla. Huippu on ikilumessa niin kuin mun aivot.
marspatukalla päähän.
Paitsi se inkkarimainos oli hieno. Se äijä meni kuolemaan ja poika saatteli, mut se sai patukan ja halus sit muuta.
En muista enää päivää, mutta ennen Juhannusta kuitenkin. Riksgränsenillä oli vielä lunta ja laskettelijoita. Mahtavia maisemia siellä Torniojärven rantamilla.
Kungsleden lähtee/päättyy Abiskoon. Siitä tuli kipiteltyä Nikkaluoktaan. Tää kuuden vuorokauden väli tuntureita oli lähes mykistävä kokemus. Tunturit siellä päin eivät ole laakeita, kuten suomessa, vaan jotkut lähes pystysuoria ja satoja metrejä korkeita. Siinä on aika pieni siellä sisällä. Ei niitä oikein osaa kuvailla. Musta näkymät ovat täysin uniikkeja koko Telluksella, eikä niihin voi oikein edes törmätä, jos ei heilauta rosnaansa selkään ja pakkaa kamaa messiin.
Tosin ruotsalaiset ovat hyvin fiiniä kansaa: keskellä ei mitään seisoi ulkohuussi. Ja paikalliset sopilit niin uteliaita, että aamulla sai repusta ravistella sinne eksyneitä sopuleita, koska ne tykkäs pitää bileitä ulos jätetyissä kamoissa.
Mä ainakin suosittelen. Ja kun tossa katselin aamulla kuvia ja fiilistelin vanhoissa muistiinpanoissa, niin kaikenlaista tuli mieleen. Kebe itse on hyvin vaarallinen tunturi. En tiedä yhtään vuotta jona siellä ei joku olisi menehtynyt, vammautunut tai muuten vain saanut helikopterikyydin.
Talvella se on täydellinen maanpäälinen helvetti, sillä niistä tuulista vuonoissa sai jo syyskuussa erittäin hyvän käsityksen, kun erehdyimme etenemään kohti etelää, josta kylmät ja mereltä tuoksuvat tuulet puhalsivat. Porojakin nähtiin. Cuul.
Aijai
No sussa on taito lämmittää patukka olosuhteissa kuin olosuhteissa. Itse järsin ihan vain vittuillakseni kylmiltään ja purkamatta paketteja.
vittuilla, vaikka kamalasti olen koittanut opetella. Kävin just halaamassa kanoottia, joka talvehtii tallissaaa. Sekopäinen koiralapsi pomppi ympärillä ihmeissään.. se ei vielä tiedä, mihin kesällä joutuu.
Liikaa lämmitetty sauna on surullinen näky! Patukat hyytyy pakastimessa.
Jos joskus jossain joenmutkassa näet kirkkaankeltaisen minikajakin pyyhkivän vastaan, niin pysäytä se jokamiehen/naisenoikeudella. Mä tulen sitten läähättäen perässä omallani.
Tää oppi just konttaamaan -> eteenpäin. Congratulations.
Mulla on vasemmassa lavassa Tipi ja oikeassa Sylvesteri. Siitä tunnistaa mun huumorintajuni. Ja liikaa lämmitetty sauna yleensä palaa.
viitsi kertoa, kummallako puolella mua on noi huumorintajutunnisteet. Mut nyt muutama tunti työvirettä. Illemmalla saunanlämmitystä. Toivottavasti ei tarvitse vaivata Kemijärven palokuntaa siinä hommassa. --->
olivat ihania. Narvikissakin näytti niitä laskevan joka puolelta mereen. Kävimme Lofooteilla, Tromssassa ja Skibottenissa. Erään tunturinlaelta katselimme erittäin kaunista maisemaa. Sama maisema oli sitten jälkeenpäin eräässä leipämainoksessa.
Ihania muistoja ja kokemuksia.
Sinäkin :)
Hyvä! Sittenhän sä jo kohta käveletkin! =)
Jos mä tässä naksuttelen puolitoimivalla päälläni niin ymmärrän, että syyskuussa jäätiköiden sulamisvesien pitäisi olla niihin aikoihin matalimmillaan, ja silti niitä valtavia vesimassoja ryskyi rotkoissa niin että jos jotain halusi ilmoitella kaverilleen, niin piti karjua korvaan.
Tämän logiikan mukaan siellä on alkukesästä melkoinen show päällä. Ja se vesi on niin kylmää ja kirkasta, että siihen pulahtaminen aamulla herätti perimmäisetkin ajatukset. Mä ajattelin kuvata tämän tällä tavalla miehen silmin, koska sä hoidit tuon tyylikkään femiinin osuuden hienosti kotiin... tai maisemakorttiin.
Jou
Kehtaatko laittaa Lofooteista tähän alle jotain sellaista jota ei ole saatavilla mistään muualta kuin kokemuspiiristäsi ja muistikuvista. Toi mesta on vähän samalla viivalla kuin Huippuvuoret, Novija Semlja ja Kanariansaaret mulle.
Mua kiinnostaa oikein kovin.
pääsee Narvikista siltaa pitkin. Mieleeni jäivät terävähuippuiset vuoret. Satama vuonon suojassa, kalastusveneitä. Sinisiä, punaisia, keltaisia taloja. Suojaisia hiekkarantoja. Tiet kiemurtelivat vuorten sivulla. Saarista toisiin pääsee myöskin siltoja pitkin. Lintuja tuhansittain. Yhtään valasta emme nähneet.
Valoisat yöt. Ajoimme takaisin mantereelle ja yövyimme erittäin kauniissa mökkikylässä, vuonon rannalla, tunturipurojen solistessa.
auriko laskeutumassa. Rantasauna lämpiää, savu leijailee tienoon yllä. Käki kukkuu ja joutsenpari uittaa poikasiaan järvessä. Muutama lokki lentelee järven yllä. Vähän kauempana majavat kuljettava koivunrunkoa pesäänsä. Istun laiturilla, järvivesi huuhtelee varpaitani.
*
Nousen. Taitan koivun oksista vastan (vihdan) ja astelen saunaa kohti. Saunomisen välillä pulahdan järvessä ja menen takaisn lämmittelemään. Pesen itseni pehmeällä järvivedellä.
*
Keitän kahvia, juon sen päivällä leivotun tuoreen pullan kera. Katselen vielä mökin ikkunasta majavien touhua, kunnes raukeus voittaa ja menen nukkumaan.
*
Hyvää yötä ja kauniita unia kaille!
...peukku ylös... =)
Nyt on väsymyksen vika.
;)
ääripää tarinaasi verrattuna, mutta kun hautausmaalla kävelee amun hiljaisina hetkinä kesällä, nurmikko on kasteessa ja kastelee varpaat, saa laittaa kukkia ilman pienintäkään ihmisääntä pienen kiven viereen, linnut laulavat, kaste valuu kiven pintaa alas samaan aikaan poskilta tippuvien kyynelten kanssa.
hetkillä ole ääripäitä. Surun mykistämät hetket ovat lähellä korvessakin. Olen antanut kyynelten tippua.
Meillä on maalaustalkoot. Minä ja neljä muuta talkoolaista olemme nyt kahvitauolla. Minä olen keittänyt kahvin ja tehnyt voileivät. Istutaan pellon reunassa. Pikkuveli ja minä pelleilemme, vaikka aikuisia ollaankin jo molemmat, toinen 24, toinen 29. Nauretaan punamullan tahrimille vaatteillemme ja veli maalaa vielä valkoiseen t-paitaansa pari kuviota, käyttökelvotonhan se jo on. Joku talkoo-porukasta, sukulainen sanoo jotain hänelle hyvin tyypillistä. Katsomme veljen kanssa toisimme ja pyöräytämme silmiämme : "aina tuommoinen" On kaunis, aurinkoinen, puolipilvinen sää. Hyvä maalausilma. Punamulta tuoksuu aivan ruispuurolle. Kaukana soi suomi-iskelmä. Ampiainen pörisee. Iso suruvaippa lentää silmiemme edessä. Yhtäkkiä on aivan hiljaista. Kaikki seuraavat sen lentoa. Hetki on pysähtynyt. Sitten äänet taas jatkuvat, kuuluu naurua ja yleistä höpinää. Nousemme ylös ja minä jään keräämään kahvitarvikkeita. Miehet lähtevät maalaamaan. Minä kohta perässä.
Se hetki olisi voinut pysähtyä siihen. Mutta ei pysähtynyt. Elämä jatkuu.
Pikkuveli on aina pikkuinen. Omani pieniveli on jo 26. Kerroit hienosti hetkestä! Uusia hienoja hetkiä tulee tuolla asenteella.
Tuleehan niitä. Ei samanlaisia, mutta toisenlaisia. Toivotaan ainakin. Suruvaipan näkeminen on vaan joskus raskasta. Niin kevyt kuin se onkin.
ihan pienetkin ovat vahvat. Vaikka elämän tivoli jatkuu aina vaan, niin pienin ja kevein koskettaa lujimmin.
...Kun keskellä yötä olin tupakalla ja katselin talvista tähtitaivasta aamuyöstä ja yhtäkkiä tuli sellainen fiilis että mun vaimoni on se ainoa oikea ja mä oikeasti rakastan sitä sydänjuuriani myöden. Se tunne kesti ohi kiitävän hetken.
mut kai tajusit, ettei röökin imemisetä oo mittää hyötyä?
.
eipäs tuprutella siellä
.
On tuota röökiä mennyt vielä senkin jälkeen.
.
* HÄKÄÄN!!!!!!!!!1111!!!111! *
.
.
* HÄKÄÄN!!!!!!1111!!!!!1 *
.
Lasten syntymät olivat elämässäni ne hienoimmat hetket.Kun sai ne pienet kultamuruset vatsan päälle ja viereen.Mikään ei voita tuota tunnetta.Se oli rakkautta ensisilmäyksellä,jokaisen kohdalla ihan saman verran.
Tuo rakkaus ei kuole koskaan:)
Lapsieni kanssa aina ollut erinomaiset välit :)
sitä kauneinta. Mieleenpainuvimpia oli kun pylsin silloista tuoretta tyttöystävääni, nykyistä vaimoani kesämökin pihanurmella (olimme kaksistaan niiden porukoiden huvilalla) aurinko paistoi ja oli kauhee helle.
Vai oliko se kuitenkin se hetki, kun lähdin kuusamon korpeen hiihtämään rinkka selässä tammikuussa ja oli muuten täysin pimeää, vain täysikuu valaisi öisen metsän. Muutama poro oli siellä tynkkylumisten kuusien seassa ja kai ne ihmettelivät kahelia etelän miestä joka puskee umpista kohti autiokämppää.
Pirun hyvin on myös mieleen jäänyt se kerta, kun olin kesällä yksin lapin kairassa ja kiivettyäni vaaran laelle pidin ruokatauon ja silloin oli kaunis lämmin ilma, hyttyset eivät vaaran laella kiusanneet ja päätin vetää keskellä päivää pienet ruokalevot rinkka pään alusena.
Vai onko se kuitenkin ne lukemattomat kerrat, kun olen vetänyt uistinta auringon laskun aikaan kesällä ja taivas on ollut auringon laskun punaama. Mene ja tiedä.
taaksepäin. Tyhjensin kaapin sisällön kassiin. Kävelin pukuhuoneesta eteiseen. Joukko ihmisiä halasi toisiaan toivotellen puolin ja toisin kaikkea hyvää tulevaisuudelle. Poistuin rakennuksesta painavan kassini kanssa. Kadulta oli sulanut lumet. Se oli autio ja aurinko lämmitti mukavasti. Kiersin vesilammikoita viininpunainen baskeri päässäni.
MP3stani kuului http://www.youtube.com/watch#!v=BBDxDBPtndM&feature=related
Hymyilin leveästi.
Uusi aika koittaa.
esikoisen syntymä. Se hetki kun ääretön tuska loppui ja lämmin vauva nostettiin mahan päälle/rinnoille eka kertaa. Ei sille rakkauden määrälle mikään vedä vertaa! :)
Pässin kanssa lumihangessa käsi kädessä seisomassa talvista koivikkoa katsellen. Sillon oli niin Se Oikea fiilis kuin vaan onnellisuudeltaan pystyy kokemaan.
.
vielä siellä lumihangessa???????????
.
kun lapseni ryömi ensimmäisen mahani päällä, nosti pientä päätänsä ja katsoi minua ekan kerran silmiin. Hän näytti siltä kuin olisin tuntenut hänet aina.
Ei mulla ole mitään tiettyä hetkeä jonka muistaisin olleen The Kaunein fiilis.
Joten nautiskelen tasa-arvoisesti pienemmistä tässä. Tykästyin Mokoman uuteen levyyn, siitä irtosi muutama kaunis fiilis. Kenties melankolinen mutta silti.
Vain kolmas sana puuttuu.