Flirttaillenko vakavaan suhteeseen?

Kysymys on suunnattu pitkäaikaisessa eli ns. vakavassa suhteessa oleville ihmisille. Kun tapasit kumppanisi alkoiko suhteenne kevyesti flirttaillen vai pokerinaamalla edeten? Johtaako flirttailu vain kevytmielisempiin suhteisiin? Lähestyvätkö miehet eri asenteella naisia, joista ovat kiinnostuneet pitkäaikaisemmassa mielessä verrattuna naisiin, joista haluavat väliaika-kaverin? Tietävätkö miehet edes mitä haluavat lähestyessään naista?
22209
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 22

Vanhimmat

Ei taida olla tällä palstalla pitkäaikaisiin suhteisiin kykeneväisiä ihmisiä... Kysymyshän oli todella mielenkiintoinen ja vastaukset kiinnostaisivat naisia takuulla.

Äänestä
  • Musta flirttaus on turhaa ja typerää touhua. En todellakaan haluis parisuhdetta aloittaa millään flirttaamisilla puolin enkä toisin.

    Musta onnistuva parisuhde alkaa niin, että eka tutustutaan ihan vaan kaveripohjalta ujoina ja ehkä vähän varautuneestikin. Sitten kun ollaan jo oltu kavereina niinkauan, että toiseen on tutustunut paremmin, alkaa se luottamus pikkuhiljaa heräillä toista kohtaan. Mitä enemmän aikaa yhdessä vietetään, sitä enemmän toiseen kiintyy ja tässä vaiheessa yhtäkkiä sitä vaan huomaa, että tuo toinenhan on just se ihminen, jota ilman en voisi elää päivääkään.

    Äänestä

  • vänksy kirjoitti:

    Musta flirttaus on turhaa ja typerää touhua. En todellakaan haluis parisuhdetta aloittaa millään flirttaamisilla puolin enkä toisin.

    Musta onnistuva parisuhde alkaa niin, että eka tutustutaan ihan vaan kaveripohjalta ujoina ja ehkä vähän varautuneestikin. Sitten kun ollaan jo oltu kavereina niinkauan, että toiseen on tutustunut paremmin, alkaa se luottamus pikkuhiljaa heräillä toista kohtaan. Mitä enemmän aikaa yhdessä vietetään, sitä enemmän toiseen kiintyy ja tässä vaiheessa yhtäkkiä sitä vaan huomaa, että tuo toinenhan on just se ihminen, jota ilman en voisi elää päivääkään.

    Mutta ei silläkään mitään loppuelämän kestävää suhdetta voi taata.

    Äänestä

  • UPDATE_9003451 kirjoitti:

    Mutta ei silläkään mitään loppuelämän kestävää suhdetta voi taata.

    mut se on kuitenkin tärkeintä et suhteeseen lähdetään muulla kuin seikkailu- ja leikkimielellä. Nää flirttailijathan mun käsittääkseni on enemmänkin just näitä seksikeskeisiä ihmisiä, eikä ota vakavasti mitään.

    Äänestä

  • vänksy kirjoitti:

    Musta flirttaus on turhaa ja typerää touhua. En todellakaan haluis parisuhdetta aloittaa millään flirttaamisilla puolin enkä toisin.

    Musta onnistuva parisuhde alkaa niin, että eka tutustutaan ihan vaan kaveripohjalta ujoina ja ehkä vähän varautuneestikin. Sitten kun ollaan jo oltu kavereina niinkauan, että toiseen on tutustunut paremmin, alkaa se luottamus pikkuhiljaa heräillä toista kohtaan. Mitä enemmän aikaa yhdessä vietetään, sitä enemmän toiseen kiintyy ja tässä vaiheessa yhtäkkiä sitä vaan huomaa, että tuo toinenhan on just se ihminen, jota ilman en voisi elää päivääkään.

    Jos olisit tavannut jonkun jonka kanssa hitaasti tunnustellen etenisitte mutta välimatka ja arjen muut asteet vaikeuttaisi näkemistä ja yhdessäoloa, kuinka paljon antaisit painoarvoa enimmäkseen sähköpostilla ja puhelimen välityksellä tapahtuvalle yhteydenpidolle? Jos kaikki tapahtuisi pääasiassa noin eikä fyysisen olemisen kautta? Minusta aito toiseen tutustuminen syntyy yhdessä vietetyistä hetkistä jota puhelin ja sähköpostit tukevat, ei päinvastoin. Ajattelin kysyä naisen näkemystä kun tapasin viime vuoden lopulla eri paikkakunnalla asuvan vähän ujolta vaikuttavan naisen, kiinnostuttiin molemmat mutta jonka kanssa tutustuminen on milloin mistäkin syystä painottunut lähes päivittäiseen sähköiseen viestintään. Naisella ei vaikuta koskaan olevan aikaa tavata ja alkanut tulla epäluuloiseksi koko yhteydenpidon motiiveista. En enää jaksa uskoa kyse olevan pelkästä ujoudestakaan. :/ Kuitenkin noin 6 kuukautta kulunut. Ei kai kenelläkään voi noin kiire olla ettei ehtisi viettää aikaa toisen kanssa? Ainakaan jos on siitä kiinnostunut. Tuskastuttavaa. Oma mielenkiinto lähes romahtanut ja kärsivällisyys ainaisen ymmärtämisen takia koetuksella.

    Äänestä

  • nuoren miehen elämää kirjoitti:

    Jos olisit tavannut jonkun jonka kanssa hitaasti tunnustellen etenisitte mutta välimatka ja arjen muut asteet vaikeuttaisi näkemistä ja yhdessäoloa, kuinka paljon antaisit painoarvoa enimmäkseen sähköpostilla ja puhelimen välityksellä tapahtuvalle yhteydenpidolle? Jos kaikki tapahtuisi pääasiassa noin eikä fyysisen olemisen kautta? Minusta aito toiseen tutustuminen syntyy yhdessä vietetyistä hetkistä jota puhelin ja sähköpostit tukevat, ei päinvastoin. Ajattelin kysyä naisen näkemystä kun tapasin viime vuoden lopulla eri paikkakunnalla asuvan vähän ujolta vaikuttavan naisen, kiinnostuttiin molemmat mutta jonka kanssa tutustuminen on milloin mistäkin syystä painottunut lähes päivittäiseen sähköiseen viestintään. Naisella ei vaikuta koskaan olevan aikaa tavata ja alkanut tulla epäluuloiseksi koko yhteydenpidon motiiveista. En enää jaksa uskoa kyse olevan pelkästä ujoudestakaan. :/ Kuitenkin noin 6 kuukautta kulunut. Ei kai kenelläkään voi noin kiire olla ettei ehtisi viettää aikaa toisen kanssa? Ainakaan jos on siitä kiinnostunut. Tuskastuttavaa. Oma mielenkiinto lähes romahtanut ja kärsivällisyys ainaisen ymmärtämisen takia koetuksella.

    ei ole kokemusta kaukosuhteesta, mutta uskoisin, että sekin kyllä minulta onnistuisi, (kunhan tiedossa olisi taas lähempikin suhde taas jossain vaiheessa) - ja silloin olisi "tyydyttävä" siihen mitä on, eli useimmin se sähköinen viestintä varmaan nykypäivänä olisi se, joka sen suhteen pitäisi voimissaan tietysti toisen intensiivinen ajattelu :)

    Kuitenkin, tuo onnistuisi omalla kohdallani vain, jos alussa oltaisiin oltu jo ihan kasvotustenkin suhteessa; vietetty öitä yhdessä, nähty jne.. Miehen tarvisi siis olla jo entuudestaan tuttu ja luotettavaksi ja hyväksi koettu. Vieraan miehen kanssa en pystyisi kaukosuhdetta aloittamaan. Siihen ei vaikuttaisi mitään viestien määrä, eikä yhteydenpidon tiheys, koska se läheisyys puuttuisi ja se just on musta suhteessa äärimmäisen tärkeää (edes että sitä on alussa ollut, vaikka sitten tauko siihen tuliskin)

    Mitä tuohon mainitsemaasi puoleen vuoteen tulee, niin en usko että itsekään olisin valmis vielä puolen vuoden kirjoittelun jälkeen täysin ventovierasta miestä tapaamaan. Omalla kohdallani kyse olisi kyllä ujoudesta ja jännityksestä, ei mistään ajanpuutteesta tai muusta.

    Äänestä

  • vänksy kirjoitti:

    ei ole kokemusta kaukosuhteesta, mutta uskoisin, että sekin kyllä minulta onnistuisi, (kunhan tiedossa olisi taas lähempikin suhde taas jossain vaiheessa) - ja silloin olisi "tyydyttävä" siihen mitä on, eli useimmin se sähköinen viestintä varmaan nykypäivänä olisi se, joka sen suhteen pitäisi voimissaan tietysti toisen intensiivinen ajattelu :)

    Kuitenkin, tuo onnistuisi omalla kohdallani vain, jos alussa oltaisiin oltu jo ihan kasvotustenkin suhteessa; vietetty öitä yhdessä, nähty jne.. Miehen tarvisi siis olla jo entuudestaan tuttu ja luotettavaksi ja hyväksi koettu. Vieraan miehen kanssa en pystyisi kaukosuhdetta aloittamaan. Siihen ei vaikuttaisi mitään viestien määrä, eikä yhteydenpidon tiheys, koska se läheisyys puuttuisi ja se just on musta suhteessa äärimmäisen tärkeää (edes että sitä on alussa ollut, vaikka sitten tauko siihen tuliskin)

    Mitä tuohon mainitsemaasi puoleen vuoteen tulee, niin en usko että itsekään olisin valmis vielä puolen vuoden kirjoittelun jälkeen täysin ventovierasta miestä tapaamaan. Omalla kohdallani kyse olisi kyllä ujoudesta ja jännityksestä, ei mistään ajanpuutteesta tai muusta.

    kokemusta kaukosuhteesta. Luulen kuitenkin tarvitsevani tuota samaa mistä kirjoitit. Täytyisi olla yhteisiä kokemuksia ja hetkiä, kenties myös lähekkäin oloa vaikka ilman seksiä jolla tehtäisiin perusta sille kaukosuhteella ja toisen fyysiselle poissaololle sekä siitä selviämisellä. :) Ollaan tavattu kaikkiaan kahdesti hyvin pintapuolisesti ja lyhyesti, alussa ja siitä 2 kuukautta eteenpäin. Vaivaa kun kuitenkin usein puhutaan siitä että nähtäisiin kunnolla mutta tuntuu että nainen ei kuitenkaan haluaisi tavata koska molemmille sopivaa ajankohtaa ei koskaan löydy. Ehkä se on vieläkin kiinnostunut ja kyse on ujoudesta, on vaan pirun vaikea jaksaa uskoa kun sanotaan sellaista mitä teot ei lainkaan tue. Omille ystävilleen ja kavereilleen aikaa riittää, eli kyse ei aina ole ajanpuutteesta.

    Äänestä

  • vänksy kirjoitti:

    mut se on kuitenkin tärkeintä et suhteeseen lähdetään muulla kuin seikkailu- ja leikkimielellä. Nää flirttailijathan mun käsittääkseni on enemmänkin just näitä seksikeskeisiä ihmisiä, eikä ota vakavasti mitään.

    En ole kyllä seksikeskeinen.

    Äänestä

  • vänksy kirjoitti:

    Musta flirttaus on turhaa ja typerää touhua. En todellakaan haluis parisuhdetta aloittaa millään flirttaamisilla puolin enkä toisin.

    Musta onnistuva parisuhde alkaa niin, että eka tutustutaan ihan vaan kaveripohjalta ujoina ja ehkä vähän varautuneestikin. Sitten kun ollaan jo oltu kavereina niinkauan, että toiseen on tutustunut paremmin, alkaa se luottamus pikkuhiljaa heräillä toista kohtaan. Mitä enemmän aikaa yhdessä vietetään, sitä enemmän toiseen kiintyy ja tässä vaiheessa yhtäkkiä sitä vaan huomaa, että tuo toinenhan on just se ihminen, jota ilman en voisi elää päivääkään.

    on huomannut, että toinen on just se ihminen, ketä ilman ei voi elää, niin hän jättää yhtäkkiä tekstiviestillä ja kertoo, ettei todellisuudessa ole mitään tunteita... Tää viittas nyt ekoihin suhdekokemuksiini.

    Äänestä

  • vänksy kirjoitti:

    Musta flirttaus on turhaa ja typerää touhua. En todellakaan haluis parisuhdetta aloittaa millään flirttaamisilla puolin enkä toisin.

    Musta onnistuva parisuhde alkaa niin, että eka tutustutaan ihan vaan kaveripohjalta ujoina ja ehkä vähän varautuneestikin. Sitten kun ollaan jo oltu kavereina niinkauan, että toiseen on tutustunut paremmin, alkaa se luottamus pikkuhiljaa heräillä toista kohtaan. Mitä enemmän aikaa yhdessä vietetään, sitä enemmän toiseen kiintyy ja tässä vaiheessa yhtäkkiä sitä vaan huomaa, että tuo toinenhan on just se ihminen, jota ilman en voisi elää päivääkään.

    Asia selvä ja hyvin ymmärrettävissä. Mutta en kysellytkään, että miten asioiden pitäisi olla vaan miten ne todellisuudessa tapahtuvat.

    Äänestä

sekä että.. Ihan aluksi mies oli ihan hangon keksinä ja minä pokerina, siitä ne sitten tasoittuivat =)

Äänestä
  • :-)

    Äänestä

flirttailuksi voi kutsua. Mä ajattelin ekana, että siinäpä ärsyttävä akka ja yhdessä vaiheessa sanailua kutsuin sitä vitun kalkkunaksi.

Mutta sitten kun se siitä lähti toisin meneen, niin se oli kyllä vakavaa heti.

Äänestä
  • Aika hauska ja erikoinen tarina. Vitun kalkkuna. Miten tuosta voi lähteä kehittymään mitään vakavampaa ja varsinkaan heti?? Vai oliko se leikkimielistä kettuilua?

    Äänestä

tietty ja vaikka siten nyt oonki leimautunu seksikeskeiseksi ihmiseksi aiemman sanomisen mukaan ja vaikka seksi onki sillä hetkellä mielessä ollu niin sitä ei silti oo heti ollu joten oon varmaan ihan hirveen paha ihminen. (tosikoille pitää nykyään sanoa: huomatkaa sarkasmi)

flirttailu voi johtaa vakavaan, kyllä, jos samanhenkisen tapaa.

miehistä en muuten osaa sanoa, olen nainen.

jotkut miehet ei tiiä mitä haluavat kuten ei jotkut naisetkaan, kunhan muuten vaan lähestyvät ja näkevät sitte.

terveisin: sinkku mutta pitkäaikaisessa suhteessa ollut.

Äänestä
  • Kiva kuulla, koska nimittäin itsekin flirttailen mielelläni mielenkiintoisten tapausten kanssa, enkä ole seksikeskeinen ja hirveän paha. :)

    Äänestä

kaukana. Oli päättänyt ottaa. Tuli ja otti. Mutta kauan se kesytys kyllä kesti. En ollut helppo saalis.

Äänestä
  • Tuli ja otti, mutta kesti kauan??

    Äänestä

  • fllllliiiiiiiiiiirt kirjoitti:

    Tuli ja otti, mutta kesti kauan??

    max. 3 minuuttia

    Äänestä

  • ******* kirjoitti:

    max. 3 minuuttia

    Aika normilukema taitaa olla. Sekin voi tuntua liian pitkältä taitamattoman käsissä...

    Äänestä

  • fllllliiiiiiiiiiirt kirjoitti:

    Tuli ja otti, mutta kesti kauan??

    eikä antanut periksi vaikka miten käskin häipymään niin kauas kuin pippuri kasvaa. Itsepäisempää otusta en ole ennen koskaan tavannut, vaikka harvoin itsekin toiseksi jään. Sitten aloin kaipaamaan häntä. Siinäpä se sitten olikin. Niinpä niin.

    Äänestä

  • ******* kirjoitti:

    max. 3 minuuttia

    Baaristako sinä noin helposti naisen saat??? Ehei! Siinä oli kyse paljon pidemmästä kesytyksestä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


flirtttt kirjoitti:

Kysymys on suunnattu pitkäaikaisessa eli ns. vakavassa suhteessa oleville ihmisille. Kun tapasit kumppanisi alkoiko suhteenne kevyesti flirttaillen vai pokerinaamalla edeten? Johtaako flirttailu vain kevytmielisempiin suhteisiin? Lähestyvätkö miehet eri asenteella naisia, joista ovat kiinnostuneet pitkäaikaisemmassa mielessä verrattuna naisiin, joista haluavat väliaika-kaverin? Tietävätkö miehet edes mitä haluavat lähestyessään naista?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu