tehneet tällä palstalla galluppia siitä, millaisia ihmisiä täällä kumppaneiksi toivotaan ? - Listanneet esim. oman ikänne ja sukupuolenne sekä kolme tärkeintä seikkaa, jotka kumppaniehdokkaalta odotatte. - Nimettömänä ja asuinaluettakaan sen kummemmin määrittelemättä sen ei luulisi olevan tän palstan sääntöjen vastaista ?
Ajattelin, että onko tämä vain nuorten sinkkumiesten palsta vai pyöriikö täällä oikeasti myös sinkkuudesta kärsiviä naisia tai eronneita..
Aloitan.
Olen nainen, 40-v ja toivoisin kumppanin olevan
- suurin piirtein saman ikäinen kuin minä
- yli 180 cm (eli pidempi kuin minä)
- ei halua lapsia
- Jatkakaa, jos aihe kiinnostaa. Hyvää viikonloppua kaikille :)
Ajattelin, että onko tämä vain nuorten sinkkumiesten palsta vai pyöriikö täällä oikeasti myös sinkkuudesta kärsiviä naisia tai eronneita..
Aloitan.
Olen nainen, 40-v ja toivoisin kumppanin olevan
- suurin piirtein saman ikäinen kuin minä
- yli 180 cm (eli pidempi kuin minä)
- ei halua lapsia
- Jatkakaa, jos aihe kiinnostaa. Hyvää viikonloppua kaikille :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen nainen 26-v ja kumppani kriiteeri toivomukset:
- 25-30 (jos siisti niin voi olla esim. 35)
- yli 180 ja hoikka, urheilullinen (itse 170cm, hoikka, urheilullinen) (175;kin käy)
- haluaa lapsia joskus
- töissäkäyvä uraihminen
- pukeutuun Gantin, Peakin, Hilfigerin vaatteisiin ja tuoksuu Hugo Bossille (Itse laitan rahaa vaatteisiin)
- siiisti
- koulutettu, mieluiten AMK tai yliopisto, töissä isossa ja kansainvälisessä firmassa.
- ei pelimies, vaan kiltti. Viihtyy viikonloppuisin myös kotona. Kaverit ei kaikkein tärkeimpiä. Ei joka viikonloppu ja arkisin baareissa
- auto ja asuu yksin
- ehdottomasti vapaa
- tykkää eläimistä
- fiksu, siisti ja kiva tyyppi.
No, kylläpäs menee lähelle minun kuvaustani, tuo yllä oleva gallup-vastaus. Itselläni on pituutta 179.7, mutta kaippa tuon voi pyöristää sopivaksi. Ainoa selkeä puute on se etten omista tällä hetkellä autoa, kun Helsingissä asun ja työmatkaa on vain 400 metriä ja olen yrittänyt säästellä tässä jo yli vuoden ajan rahaa pidempää lomamatkaa varten. Työskentelen keskisuuressa useassa Euroopan maassa toimivassa yrityksessä, mutta työtehtäväni siellä eivät kyllä ole lainkaan kansainvälisiä, mutta mikä ihmeen vaatimus tämä oikein on? Mitä ihmeen väliä sillä voi oikein olla tekeekö mies töitä kansainvälisessä vai täysin Suomessa toimivassa firmassa? Oma työnkuvani olisi kyllä melko samanlainen olinpa sitten kv- tai 100% suomi-firmassa töissä. Ja pukeutumisesta sen verran, että kyllä minulta löytyy kaapista parikin Tommy Hilfigerin kravattia ja ainakin pari gantin kauluspaitaa, pukua yleensä töissä käytän ja vapaalla sitten jotain siistiä kauluspaitaa, mutta ei kai nyt kukaan nainen miestä sen mukaan valitse sattuuko hänellä juuri sillä hetkellä olemaan päällä gantin vai melkan kauluspaita? Eihän?...
Ainoa mikä jää kysymysmerkiksi on tuo eläimistä pitäminen, koskeeko se myös koiria? Ja mitä tuolla "pitämisellä" oikein tarkoitetaan? Pitääkö omistaa lemmikki tai käydä silittämässä aina sitä kadulla vastaantulevan koiraa? Itse olen koirille allerginen, joten sellainen omistaminen ei kyllä tule kysymykseenkään, enkä oikein mielellään ole edes samassa tilassa niiden kanssa, kun silmät alkaa vuotamaan, mutta en kyllä niitä vihaakaan.
Olen 27-v mies ja oma toivomukseni kumppanin suhteen ovat:
- Ikää 20-25
- Omaa hoikan, normaalin tai urheilulllisen kropan
- Ei ole lapsia, mutta haluaa niitä
- Ei tupakoi
- Sinkku
- Kohtuu hyvin koulutettu, AMK tai yliopisto, tosin tämä nyt ei ole niin tiukka vaatimus, sillä olen tavannut lukiopohjallakin olevia mukavia naisia.
Loput selviää sitten kun sen toisen tapaa, turha niitä kaikkia pikku vaatimuksia on alkaa toiselta edellyttämään, sillä silloin käy hyvin usein niin ettei voi enää käydä treffeillä kenenkään kanssa, sillä täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan, ei ainakaan oman pää ulkopuolella.
Mäkin mahdun sun vaatimuksiin.
Tuo kansainvälinen firmahan tarkoittaa lähinnä sitä ettei työskentele missään tulevassa konkurssifirmassa jossa on kaksi työntekijää jossain siis hanttihommissa.
Tuo merkkivaatimukset perustuu siihen etten pidä jack&jonesin miesten farkuista yhtään, vaikka siellä muut miesten vaatteet ovat ihan kivoja. Miehelle pitää olla hyvin istuvat farkut ei sellaisia liian isoja tai joissa vyötärö kainaloissa. Ja kaikki hyvännäköiset miehet asuu Helsingissä, epistä!
Eipä tuo kansainvälisyys ole enää nykypäivänä mikään tae siitä onko yritys kohta konkassa, vai ei. Ja kyllä niitä hanttihommia löytyy, niin pienistä suomalaisista firmoista, kuin noista isoista kv-yrityksistäkin. Toki isossa yrityksessä sitä saa jonkinlaista turvallisuuden tunnetta sen työsuhteen jatkumisen kannalta, mutta itse olen aina lähtenyt siitä ajatuksesta että kukaan ei ole korvaamaton ja aina pitää olla lähtövalmiina 15 minuutissa, varsinkin näin alkuvaiheessa uraa. Ei nykypäivän Suomessa ole enää varmoja työpaikkoja, eikä samassa työpaikassa kannata olla vuosikausia, varsinkaan näin alkuvaiheessa uraa.
Paikkakunta on tosiaan Helsinki, sillä itsellä ei ainakaan ollut mitään mahdollisuuksia saada työtä omalta opiskelupaikkakunnalta, sillä kilpailu paikoista oli kovaa ja niitä oli hyvin vähän tarjolla. Toki ajatuksena on jossain vaiheessa muuttaa takaisin, mutta pitää kyllä ensin hankkia useampi vuosi tätä kultaakin kalliimpaa työkokemusta ja katsoa mihin se elämä vie.
Niin, ja farkkuja minulla ei ole ollut sitten 90-luvun...
http://www.youtube.com/watch?v=Ga4h0L6RKKE
Ihan totta mitä sanot. En nyt tässä viitsi sen enempää alkaa selittelemään.
En mäkään enää juurikaa käytä farkkuja..
Mut just tollaisia housuja vihaan mitä tossa videossa oli, kammottavaa! Ihan söpö poika oli laulamassa, mut muuten aika painajaismainen video. Olis varmaan lähes voittanut NRJ:n huonoin-kappale-ikinä -äänestyksen.
musiikin osalta.
Minkälainen ihminen kuuntelee tuommosta hintti kamaa,jos musa vois tappaa niin mä kyllä menin.
- Yli 175 cm (itse olen 174)
- Hoikka/ atleettinen (itse olen hoikka ja kroppa hyvassa kunnossa liikunnan vuoksi)
- Ei alkoholisti, ei absolutisti = Kultainen keskitie, ei nipota jos kerran kuussa kayn jossain ja osaa itsekin valilla ottaa alkoholia kohtuudella. Rakakannissa perisuomalaisittain ei tarvitse olla, voi juoda vaikka etelaeurooppalaisittain kunhan ei tosiaan taysin kieltaytyja ole.
- Mielellaan ei tupakoisi, koska en itse tupakoi = haju epamiellyttava itselleni, mutta tietyissa olosuhteissa saatan katsoa tupakoimista lapi sormien. Esim: jos polttaa vain kaydessaan baarissa ns. sosiaalisena tupakoijana.
- Tiettya sopoytta kasvoissa, minun makuuni siis = ei tarvitse olla mikaan yleisesti hyvannakoinen, kaikkien tavoittelema komeistus, vaan enemmankin sellainen omaan makuun sopo. Olen huomannut etta komeudessa minulla on kavereideni kanssa hyvin samanlainen maku, mutta sopoydessa vaihtelee ihan aaripaasta toiseen, eli toisen sopo on toisen kauhistus ja pain vastoin. Siksi mielestani sopoyden vaatiminen ei ole liikaa, koska sen maaritelma vaihtelee hirmuisesti naisesta riippuen. Esimerkiksi ujoissa pojissa on monia sopoja miehia, jotka kuitenkaan eivat ole kauhean kokeneita naisten kanssa juuri sen ujoutensa/'hiljaisten' aloitteidensa (= lahinna silmiin katsomista ja leveaa hymyilya) vuoksi.
- Huumorintajuinen: elamasta tulisi liian tylsaa jos joutuisi aina olemaan toisen kanssa haudanvakavana ilman mitaan hauskuutta ja pilketta silmakulmassa. Ja tarkeaa on nimenomaan YHTEENSOPIVA huumori - toisen puujalkavitsit eivat valttamatta kaytannon huumorista pitavaa ihmista viihdyta.
- Uskollinen
- Ei satojen naisten kanssa ollut, kokematonkin saa sen sijaan vaikka olla
- Tarpeeksi itsevarmuutta seista sanojensa takana ja puolustaa omia nakemyksiaan ja oikeuksiaan: eihan siita mitaan tule jos on niin nosso etta toiset tallovat maahan (kilttikaan ei aina ole nosso, tasta hyva esimerkki oma isani joka on kiltti ja empaattinen, tunteellinen ihminen mutta voi sita kiroilua valitusnumeroon soitettaessa jos jossain instanssissa on topeksitty!)
- Puolustaa itseaan jos joku alkaa lyomaan, mutta ei itse ole mikaan riidanhaastaja
- Koiraihminen (itse olen), tama tosin ei valttamatonta silla voin luopua ajatuksesta koirista taysin jos vain sen vuoksi loytaisin muuten sopivan kumppanin
- Ei narkkari/huumeidenkayttaja
- Ei rikollinen
Olen 43v. nuorimies, ja toivekumppani:
- väliltä 0-40, hoikka/sopusuhtainen neitsyt
- kiinnostus molemminpuolista, omani eniten
- haluaisi harjoitella/-taa yhdyntää kanssani
Okei, rehellinen lista, mutta en tiedä haluanko luopua unelmastani.
Voin tietysti vastata vain omasta puolestani, mutta ainakin minun tapauksessani ihanteet ja haavekuvat muuttuvat jatkuvasti, eikä niillä tunnu olevan mitään tekemistä sen kanssa, millaisen kumppanin todellisuudessa haluaisin. Teininä luin hullun lailla Jane Austenia, haaveilin Mr. Darcystä, ja ihannemieheni oli tietysti jokin nykypäivän Darcy, tummanpuhuvan komea englantilainen lordi, jolla olisi ainakin toinen jalka vielä 1800-luvulla. Sitten rupesin haaveilemaan herkästä Kurt Cobain-tyyppisestä nuhjuisesti pukeutuvasta taiteilijasielusta, jonka taivaansinisistä silmistä heijastuvia henkisiä kärsimyksiä tietysti vain minä pystyisin ymmärtämään. Ja niin edelleen...
"Ihanne" on kai miltei joka päivä jotain uutta, sitä mukaa kun uusia kiinnostuksenkohteita syntyy ja oma persoonallisuus kehittyy. En ole tätä miestä vielä tavannut, joten se ei voi olla muuta kuin yhdistelmä oman tämänhetkisen persoonan varjoja ja heijastuksia. Siksi en osaa ajatella ihanneominaisuuksia minään vaatimuksina... miten voisin tyhjästä kuvitella ihastuttavan ihmisen, jota en ole koskaan vielä tavannut??
Nytkin voisin sanoa, että haluaisin kumppanikseni miehen, joka on 28-30-vuotias, hoikka mutta urheilullinen, 187,5 senttiä pitkä, ekohenkinen, kirjallisuudesta ja tieteestä kiinnostunut, herrasmiesmäinen ja hyvä keskustelija, jolla on vaaleansiniset silmät ja komeat kasvot... mutta kuitenkin käytännössä se tietty mies, jonka haluaisin vierelleni enemmän kuin ketään muuta, ei ole pahemmin kirjoista kiinnostunut, ilmaisee itseään paremmin musiikillisesti kuin sanoilla mutta on kiinnostunut sellaisesta musiikista josta en itse liiemmin pidä, on aika taviksen näköinen, laiha ja täysin epäurheilullinen, ruskeasilmäinen, alle 170-senttinen, itseäni vuoden nuorempi, ja aika lailla sellainen tyypillinen hiljainen, mököttävä suomalainen luonne. Ja silti viettäisin mieluummin elämäni tämän tyypin kuin sen ihannemiehen kanssa.
Eli toivomuslistaksi riittää:
- ei liian vanha, ei liian nuori
- ihan mukava
- jollain tavalla mielenkiintoinen
Olen 33-vuotias mies, ja kumppanilta toivon vaikka seuraavaa kolmea seikkaa:
- Tykkää pitää kädestä, halata, jne.
- Ei vaivaannu hiljaisista ja sanattomista hetkistä
- Ei halua yhteistä OK taloa ja lapsia, (lapsi asia varauksella, ja lapsia voi toisella olla entuudestaankin)
Olen nainen s. 1968 ja toivoisin, että mies haluaisi halata ja suukottaa minua muutenkin kuin sängyssä, antaisi minulle tilaa ja ottaisi sitä itselleenkin, eikä haluaisi heti muuttaa saman katon alle minun ja 2 lapseni kanssa vaan tulisi toimeen omillaan.
Nämä ovat tärkeimmät. - Luonnollisesti toivoisin, että mies olisi vähintään samankokoinen kuin minä tai kookkaampi, eikä kovin karvainen ;) Mutta ne ovat sellaisia asioita, jotka pian unohtuu, jos kolahtaa...
Olen 29 nainen ja treffeillä olen yleensä käynyt sellaisten miesten kanssa jotka ovat:
- minua 2-5 vuotta vanhempia
- minua pidempiä
- kohtalaisen hyvä kuntoisia (ei läski, mutta ei mikään luurangonlaihakaan)
Miehet ovat usein olleet myös minua paremmin koulutettuja, kun itsellä siihen valkolakin hankkimiseen, mutta enpä minä sitä koulutusta ole pitänyt minään treffi kriteerinä. Yleensä sitä vasta treffeillä juteltua huomaa onko toinen sellainen että täyttää nuo omat joskus tiedostamattomatkin vaatimukset. En pidä itseäni mitenkään kapeakatseisena tai pinnallisena naisena, mutta kyllä nuo ensi treffien perusedellytykset ovat melko pinnallisia, ainakin näin kun niitä alkaa kirjaamaan ylös.