että kaikkia ihmisiä ei ole luotu mihinkään parisuhteeseen. He ovat onnellisempia vaikka yksin tai muulla tavoin tekemällä jotain hyödyllistä. Ihmetyttää ja raivostuttaa etenkin ainainen koti, perhe, parisuhde. Ihan kuin ne kaikki yhdessä poistaisivat kaikki ongelmat. Näin ei ikävä kyllä ole. Sinkkuja on nykyään enemmän kuin koskaan, osa pakosta, osa vapaaehtoisesti ja se on heidän oma valinta.
Olen sitä mieltä
poikamies ikuisesti
4253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei sinkun elämässä mitään vikaa ole! Jos kerran itse roolissaan viihtyy!
Toiset kuitenkin vain ovat parisuhde ihmisiä ja elämä tuntuu täydeltä sillai. Se on taas heidän valintansa!
Itse olen koko elämäni ollut suhteissa ja saanut kaipaamani lapset sillä tavoin...Minä olen taas tällainen äitihahmo ja viihdyn näin hyvin...:)
Omia aikuisia lapsiani olen kehoittanut nauttimaan täysin rinnoin sinkkuudestaan ja miettimään kahteenkin kertaan sen "oikean" tullessa vastaan, että onko sittenkään puolen vuoden jälkeenkin se oikea ja kannattaako todellakaan sitoutua toiseen kauemmaksi aikaa...ainakaan ennen 30v ikävuotta!
Itse olen aina kaivannut kuitenkin toista vierelleni ja tuntenut oloni orvoksi ilman toisen lämmintä olkapäätä.
Mutta minä olenkin tällainen toisen kainalossa viihtyjä.. ;)
Oo sinäkin ihan rauhassa sitä, mitä haluat, eihän sitä kukaan muu puolestasi päätä.
toisille ihmisille tuntuu pitkälti parisuhde olevan jonkinlainen "ihmisyyden mitta"..?
Omassa kaveripiirissä on niin sinkkuja kuin perheellisiäkin ihmisiä ja ikävästi särähtää korvaan parinkin "äiteimmeisen" kommentit eräästä kaverista: "pakko siinä on jotain vikaa olla, kun ei ole miestä saanut"... Olenkin heiltä kysynyt, että onko heidän mielestään elämän ainoa autuaaksi tekevä asia parisuhde? Vaikka huonokin, kunhan vaan on se parisuhde... Nimittäin näistäkin kahdesta naisesta toinen jakaa elämänsä tapapettäjän kanssa: kaikki sen tietävät, mutta kun ei se naista tunnu haittaavan, niin mikäs siinä. Hän on valinnut ns turvallisen elämän, mies vie ulkomaille pari kertaa vuodessa koko perheen ja päällepäin kaikki näyttää olevan ok - se on hänen valintansa.
Itse en samaan pystyisi, viihdyn paremmin yksin kuin epäluotettavan kumppanin kanssa. Pari kertaa olen parisuhteessa elänyt, mutta etenkin tämän viimeisen yrityksen päädyttyä eroon olen tullut siihen tulokseen, että olen liian itsenäinen - en niinkään itsekäs - ihminen elämään toisen kanssa. Miehelle oli liikaa se, että kun hän oli kovin aikava askareissaan esim kotona, minä tein ne itse enkä tarvinnut häntä niihin - niinpä hän sitten etsi toisen naisen, jolle saa olla Mies ja perheen pää. Lapset asuvat kanssani ja hyvä niin ; jos joskus vielä joku kiva mies vastaan tulee, se on pelkästään positiivista. En erityisesti hae ketään enkä halua alkaa uusia kotileikkejä enää. Tietoinen valinta, en halua esittää kenellekään muuta kuin olen.
sitten eronnu..... Jatkanko sinkkuna vai etinkö uuven parisuhteen? Ehkä ei kannata hätäillä.....
Eikös tuo ole itsestään selvää, että toiset haluaa elää parisuhteessa ja toiset sinkkuna. Kukin sen mukaan mikä itselle sopii. Ei kai tarvitse ajatella että kaikkien pitäisi valita elämäntapansa samalla tavalla?
Jostain syystä sinkuilla tuntuu olevan aika kielteinen käsitys parisuhteesta ja vastaavasti suhteessa elävät kuvittelevat että sinkkuna on ikävää. Ei kannata yleistää omia kokemuksia toisiin ihmisiin.