Tapailin erästä miestä tässä kolmisen kuukautta. Oikeastaan kyseessä oli eksäni, sillä joskus viime kesänä me tapailtiin myös sellaiset kolme kuukautta. No joka tapauksessa alusta asti tiesin, että mies on varattu(asui avoliitossa), mutta silti tapailimme miehen kanssa toisiamme. Mies lähetteli minulle päivässä kymmeniä ihania tekstiviestejä ja minä hänelle. Hän puhui tulevasta, että sitten kun saa asiat kuntoon eli eronsa selväksi, niin voidaan nähdä enemmän. Minä leijuin joka hetki, kun sain jutella puhelimessa tuon miehen kanssa tai joskus harvoin kun pystyimme tapaamaan jossain ja seksimme oli aivan mahtavaa!
Mies piti minua kuitenkin koko aika epätiedossa enkä tiennyt kauanko menisi ennen kuin hän saisi eronsa selväksi, joten kysyin mieheltä suoraan, että missä mennään ja onko tässä nyt muutosta tapahtumassa. Ikuisestihan en voi odottaa. Mies vastaili todella lyhyesti..mm näin: "Kyllähän mä sut tahtoisin:)" Eli jätti kaiken vain avoimeksi. Totakin jatkui aikansa kunnes sanoin miehelle suoraan, että tämä ei voi jatkua, sillä minä haluan olla ykkösnainen. Mies vastasi siihenkin todella kierrellen ja kaarrellen. Sanoin sitten lopuksi, että on siis parasta ettemme enää laita mitään viestiä toisillemme tai soittele tai yhtään mitään. Mies vastasi: "Ok, mikäs siinä!"
Jotenkin tuo miehen tyly suhtautuminenkin pahentaa tätä entisestään! Ja lähes aina ennenkin on käynyt tälläisten tapausten kanssa silleen, että tämä mies on ollut taas yhteydessä ehkä parin viikon päästä kun oma arki alkaakin käydä tylsäksi ja taas kaivataan kakkosnaista:,(
Olen itkenyt hysteerisesti lähinnä sitä, että miksi minä en kelpaa olla koskaan se YKKÖSnainen? En ole siis koskaan seurustellut ja olen 20v. Ja minä olen oikeasti hyvännäköinen!
Ja olen tälle miehelle vieläpä kateellinen siitä, että hänellä on joku, jonka viereen mennä nukkumaan, joku jonka kanssa pussailla, joku siinä rinnalla elämässä... Mä jäin täysin yksin! Huoh... selviiks tästä ikinä?
Minua oksettaa, kun ajattelen tuon miehen harrastamassa seksiä tyttöystävänsä kanssa ja selittämässä hänelle samoja juttuja kuin minulle. Pahinta tässä tekee se, että meillä on sama työpaikka ja nähdään joka ikinen päivä! Onneksi ei tarvitse kommunikoida keskenään, mutta useimmiten se pakollinen "Moi" pitää vaihtaa.
Löydänkö minä koskaan ketää?:(
Mies piti minua kuitenkin koko aika epätiedossa enkä tiennyt kauanko menisi ennen kuin hän saisi eronsa selväksi, joten kysyin mieheltä suoraan, että missä mennään ja onko tässä nyt muutosta tapahtumassa. Ikuisestihan en voi odottaa. Mies vastaili todella lyhyesti..mm näin: "Kyllähän mä sut tahtoisin:)" Eli jätti kaiken vain avoimeksi. Totakin jatkui aikansa kunnes sanoin miehelle suoraan, että tämä ei voi jatkua, sillä minä haluan olla ykkösnainen. Mies vastasi siihenkin todella kierrellen ja kaarrellen. Sanoin sitten lopuksi, että on siis parasta ettemme enää laita mitään viestiä toisillemme tai soittele tai yhtään mitään. Mies vastasi: "Ok, mikäs siinä!"
Jotenkin tuo miehen tyly suhtautuminenkin pahentaa tätä entisestään! Ja lähes aina ennenkin on käynyt tälläisten tapausten kanssa silleen, että tämä mies on ollut taas yhteydessä ehkä parin viikon päästä kun oma arki alkaakin käydä tylsäksi ja taas kaivataan kakkosnaista:,(
Olen itkenyt hysteerisesti lähinnä sitä, että miksi minä en kelpaa olla koskaan se YKKÖSnainen? En ole siis koskaan seurustellut ja olen 20v. Ja minä olen oikeasti hyvännäköinen!
Ja olen tälle miehelle vieläpä kateellinen siitä, että hänellä on joku, jonka viereen mennä nukkumaan, joku jonka kanssa pussailla, joku siinä rinnalla elämässä... Mä jäin täysin yksin! Huoh... selviiks tästä ikinä?
Minua oksettaa, kun ajattelen tuon miehen harrastamassa seksiä tyttöystävänsä kanssa ja selittämässä hänelle samoja juttuja kuin minulle. Pahinta tässä tekee se, että meillä on sama työpaikka ja nähdään joka ikinen päivä! Onneksi ei tarvitse kommunikoida keskenään, mutta useimmiten se pakollinen "Moi" pitää vaihtaa.
Löydänkö minä koskaan ketää?:(
Vastaukset 16
Vanhimmat
itsekin olen vähän päälle 20 enkä ole koskaan seurustellut, kakkoseksi kyllä kelpaan kun miehellä itsellään alkaa mennä huonosti..myöskin tämän kyseisen ihmisen kanssa samassa työpaikassa, mutta onneksi ei tarvitse nähdä koska pystyn välttelemään häntä.
Sinun olisi ehkä parempi olla olematta yhteydessä häneen ja yritä pysyä poissa hänen läheltään jos se vaan on mahdollista. Jos hän ei ota yhteyttä eikä mitään niin asia on sitten selvä, tai sitten hän huomaa että pitää sinusta kuitenkin enemmän kuin siitä nykyisestään. Älä ainakaan juokse tai roiku hänen perässä ettet anna epätoivoista kuvaa itsestäsi.
Me löydämme kyllä itsellemme uuden vielä ihanamman miehen jolle olemme se ykkönen..ja silloin nauramme, että kuinka olemme voineet itkeä tuollaisten tunnekylmien ihmisten takia.
Kiva, löytyy kohtalontovereita!:)
Mies on siis ollut minuun yhteydessä ennenkin, ihan aina, vaikka ollaan sovittu, että ei enää tekstailla. Voipi olla, että hän hakee vain piristystä arkeen. Syksystä 2009 helmikuuhun 2010 jaksoin sanoa joka kerta hänelle, että lopettaa, mutta helmikuussa tapasinkin hänet kahden ja päädyttiin harrastamaan seksiä ja siinähän ne tunteet leimahti.
Mä vähän mietin, että vaihtaisin toistaiseksi työpaikkaakin.. tai oikeastaan työpistettä, koska mun duunissa mä pystyn tekemään niin. Ja tiedän, että mies tekee enimmäkseen iltavuoroja, niin itse tekisin aamuvuoroja. Eli välttelisin miestä tälleen ainakin sen pari kk ja saisin muuta ajateltavaa ja siten mies ei olisi jatkuvasti mielessäni.
Ja rukoilen joka ilta miehelle ja hänen naisellensa onnea elämään. En halua katkeroitua.
Niimpä! Kyllä me vielä hyvä mies löydetään! Se on vain ajan kysymys: )
Ja kun aloin miettiä, niin en tiedä ikävöinkö miestä vai ikävöinkö tajunnanräjäyttävää seksiämme.... tuntuu, että enemmän murehdin jälkimmäistä eli en niinkään sitä, että saisin vain olla hänen seurassaan.
Varmaan mies ei tahdo erota vaikka sitä on sinulle vakuutellut.. Ei ole kuitenkaan uskaltanut sanoa sitä suoraan.. Varmaan sinun kannalta olisi paras unohtaa tämä mies ja alkaa etsimään vapaita miehiä.. Tiedän ettei se ole niin helppoa koska itsekin olen pitänyt yhteyttä varatun miehen kanssa, mutta meillä on peli selvä ja sanonut ettei eroa ainakaan vielä.. Minullakin on tätä miestä kohtaan tietenkin tunteita mutta samalla olenb yrittänyt elää elämää eteenpäin. Olen sinusta vähän vanhempi ja näin iän myöt saanut itsekin huonmata elämän on lopuksi aika raadollista mutta samalla siihen pystyy vaikuttamaan itsekin miten se menee vaikka aina se ei ole helppoa kun tunteet sotkevat kuviot.. tsemppiä mutta sinä olet vielä kuitenkin nuori ja varmasti löydät itsellesi vapaan kumppanin.. Itsekin olen sekavassa elämäntilanteessa mutta pääsääntöisesti kuitenkin yritän ajatella että vielä löydän ihmisen jonka kanssa voin olla onnellinen...=)
No ei teistä ykkösiä voi tullakkaan,kun suostutte vapaaehtoisesti olemaan kakkosia.Vähän likat itsekunnioitusta peliin ja lähtekää hemmettiin nuista suhteista.Jos miehellä on vaimo/naisystävä jo omasta takaa,niin vittuako siihen väliin yrittää ängätä! Ja vaikka mies nyt sattuis eroamaan vaimostaan,niin kuinka voit luottaa tollaseen mieheen? Sehän tekee luultavasti saman sulle,koska näköjään pettäminen ei heilauta hänen omaatuntoaan yhtään.Mut ainahan nuita "hempukoita" löytyy kakkosena olemaan.Mikä helvetin "aarre" se sellanen mies muuten edes on,joka naisia kohtelee tolla tavoin...?
Mun tapauksessa mies antoi ymmärtää, että ovat erossa ja, että nainen etsii itselleen asuntoa yms.
Mutta siis heti on parempi olo kun päästin miehen menemään ja keskityn nyt vain itseeni: ) Ei tartte stressata miehen sanomisia ja tekemisiä!
munkin tapauksessa mies anto ymmärtää ja tyttöystävästä sain kuulla vasta myöhemmin..
ja ei todellakaan ole aarre sellanen mies, onneksi tajusin sen mutta silti menee hetki ennen kuin pääsen kokonaan tästä yli. Olin siis vain ihastunut siihen kuvaan jonka olin hänestä kehittänyt mieleeni ja oli kova paikka kun selvisi että hän oli kaikkea muuta kuin sitä mitä olin unelmoinut. Täysin tunnekylmä joka ei kunnioita ihmisiä..
Suurinpiirtein sama tilanne, mutta päin vastoin minä varattu. Viimeinen viesti jonka tämä kaveri laittoi olet ruma, lihava ja haiset pahalle. Näistä yksikään väittämä ei pidä paikkaansa.
Ei kun rinta rottinkille miehet ovat kuin linja-autoja niitä tulee ja menee
Hmm ihan ku oltais seurusteltu saman henkilön kanssa :D kuulostaa niin tutulta.. minäkin seurustelin pitkään ja eri pätkissä erään miehen kanssa jolla oli lapsi edellisestä suhteesta. suunniteltiin miehen kanssa tulevaisuutta, yhteen muuttoa yms. Mies väitti, että suhde exään on loppu ja nainen etsii itselleen omaa asuntoa ja mies kuulemma itse asuu itse vanhempiensa luona siihen saakka kun saa oman asunnon. No sitä saiki sitte ootellla.. Lupaili kaikkea ja sano, että tosi pitkät jonot asuntoihin, ettei oo mahollista saada vielä. Kaikkea paskaa selitti ummet ja lammet ja minä uskoin kaiken, koska olin niin rakastunut. Soiteltiin joka päivä, laitettiin ihania viestejä ja ootin niin paljo aina yhteisiä viikonloppuna ja niitä oli ehkä kerran tai kaks kuussa. En ajatellu siinäkään vielä mitään outoa, koska hänellä oli epäsäännöllinen työ. Kaikkea outoja juttuja ilmaantu ja yritin työntää ne pois mielestä, koska en halunnu kohdata tosiasiaa, että mies on edelleen tämän naisen kans. No viiden kuukauden seurustelun jälkeen selvisi, että mies on edelleen tämän naisensa kanssa ja on koko ajan ollut!! Asunut koko ajan saman katon alla tämän naisen kanssa ja mulle vannonu rakkautta yms muuta paskaa! Ja aina ku oli riitaa niin sanoi, ettei halua menettää minua ja rakastaa enemmän ku mitään muuta koko maailmassa! Tunnen itteni niin naurettavaksi ku oon uskonu siihen ja sen juttuihin! Miten ihminen pystyy tekemään jotain tuollasta! Ite oon myös parikymppinen ja mielestäni ok:n näkönen, mutta tuntuu, ettei löydy ketään kuka sytyttäs samalla tavalla ku tämä idiootti..
Onneksi tämä mies asuu eri paikkakunnalla niin ei tarvii nähä sitä. Silloin tällöin ehkä pakko yhteisten kavereiden kautta. Muuten haluan pysyä mahdollisimman kaukana. Ja mikä pahinta, se edelleen laittaa viestiä ja väittää että haluaa olla minun kans ja rakastaa! Vois jättää jo rauhaan. Häpeis itteään..
Miltäs sitten tuntuu kun löydätte unelmienne miehen jolle olette "ykkösiä", ja äijä puuhaa 20vee kakkostypykkää selän takana. Sepä vasta olisi ihanan suloista kohtalo ivaa:)
että minun tapauksessani en tiennyt olevani kakkonen, koska sain tyttöystävästä kuulla myöhemmin.
Täällä toinen kaveri. Tekstisi kuulosti täsmälleen siltä kuin olisin itsekkin voinut kirjoittaa sen, olen vielä saman ikäinenkin. Paitsi minä en koskaan päätynyt mihinkään fyysiseen tämän ihastukseni kanssa.
Tuntuu ihan hirmu vaikealta, kun ei pysty vaan unohtamaan. Ihastus piti siis myös minusta, mutta taisin olla vaan hetken huumaa ja ihastusta kun omassa pitkäkestoisessa suhteessa meni huonosti. Ihan muutama päivä sitten juteltiin asiat selviksi, ei jätkä varmaan olisi edes aloittanut puhumista mutta sain vihdoin rohkaistua mieleni ja kerroin kuinka vaikeaa minun on olla kaveri kun tunteita olisi enemmän (ollaan siis aikaisemmin jo paljastettu kiinnostuksemme toisiamme kohtaan, mutta emme ole koskaan jutelleet näistä asioista kasvotusten). Jätkä vaan sanoi että minä olisin kyllä ehdottomasti ensimmäinen vaihtoehto hänen tyttöystäväkseen jos tilanne olisi toinen. Ja kertoi kuinka ajattelee mua tällä hetkellä vaan kaverina. Se oli kuin puukon isku sydämeen. Kertoi kuitenkin että haluaisi pitää minut edelleen kaverina, mutta en tiedä kuinka sekään onnistuu pitkällä tähtäimellä, kun tähän mennessä olen kituuttanut itseään hänen kaverinaan sen toivonkipinän takia että "ehkä jonain päivänä" ja sen takia koska en kestä olla hänestä erossa.
Mulla on tällä hetkellä sellainen olo että en pääse tästä yli, enkä tule löytämään ketään. En kyllä itsekkään usko tuohon, mutta silti ajattelen noin. Jollain tasolla en haluaisi edes päästä yli. Ahdistaa ajatella että tää nyt oli vaan tällainen "opettava vaihe" mun elämässä ja valmentaa tulevaan. En osaa paremmin selittää. Surettaa vaan että olen "turhaan" tuntenut näin ja ollut ihastunut, vaikken sitä kadukkaan. Tuleepas sekavaa tekstiä..
Tästä nyt ei varmaan hirveästi apua ollut mutta samassa veneessä ollaan. Voimia
Tuo sun toinen kappale kuvaa täysin mun fiiliksiä.
Koko ajan uskottelee itselleen, että kyllä tästä yli päästään ja tämä on sitten opettavainen kokemus joskus. Mutta mielestäni minun ja eksäni suhde jäi ikäänkuin vähän kesken, eikä kortteja katsottu loppuun (hän siis jätti minut). Enkä halua päästää irti siitä ajatuksesta, että ehkä vielä joskus, vaikka kyllä pitäisi. Mutta sen avulla jaksaa hyvin päivästä toiseen...
Mitä se hyvä ulkonäkö tähän mitään vaikuttaa? Sä vaikutat vähän yksinkertaiselta.
jos ei muuta ollu, niin voit varmaan jakaa mielipiteitäs muualla. kiitos.
miehenä minua hävettää moiset siipiveikot joihin olet törmännyt. itse olen yhden naisen mies. jos tapaa uuden naisen pitää olla sen verran munaa että tekee valinnan ennen intiimiä kanssakäymistä. varattujen miesten kanssa voisi olla hyvä konsti vaatia kihlat ennen tositoimia. näkisit missä mennään.
Mitäs ollette niin helppoja ja yksinkertaisia? nimim. "vahnhanaikainen?" puhuu asiaa.