Mietinpä tässä vain sitä, että miksei työnantajien/esimiesten intresseissä ole tehdä mitään, jos työpaikalla esiintyy kiusaamista. Sekä kiusaaja että kiusattu eivät taatusti ole tuottavia työntekijöitä, joten luulisi, että se on taloudellisessa vastuussa olevien eduksi, että tällaiset tilanteet ratkottaisiin mahdollisimman pikaisesti.
On se kumma, ettei työnantajia kiinnosta...
Minna
81442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kun ei niitä kiinnosta.
sitäpaitsi meillä ainakin kiusaaja on esimiesasemassa: valta tehdä kiusaa niin paljon kun sielu sietää. onneksi on pikkusieluinen, ettei paljon.
toisilla on vaan kosto mielessä, joku on vuosia sitten sanonut pahasti, ja nyt pomon reittä pitkin kiivettyään tämä pikku paskantärkeä haahka pääsee "antamaan takaisin".
ja haukkuu kiusattaviaan lapsellisiksi...
Voi kun kiusaajana voi olla luottamusmieskin, niin mahdottoman tärkeä. Luulee omistavansa koko talon ja mannut. Tietysti kun on samoilla jalansijoilla tepastellut yli 30 vuotta varmassa talossa ja hyvällä palkalla, niin sitä on päätä ja kaulaa. Sitä luulee olevansa jotakin ja onkin, ainakin tyranni toisia kohtaan. Hänen onnistui tuhota minun itsetuntoni, työni ja ansioni. Mitä teen?
puolivuotta meni etsiessä uusi työpaikka.kaikki on taakse jäänyttä aikaa.
Olen ollut työpaikassani kohta 25vuotta ja nähnyt sivusta kuinka hiljakkoin pääluottamusmieheksi valittu nainen söi toisen naisen ulos osastolta valehdellen ja kieroillen. Kaikki keinot olivat käytössä, kun tunnollinen ja kiltti työntekijä revittiin kappaleiksi! Lopulta ei enää jaksanut, vaan itki jo töihin tullessaan ja luottamusmiehen avustuksella siirrettiinkin sitten pois. Työpaikkamme on nykyaikainen, edistyksellinen, tehokas jne. Kuitenkin meillä sallittiin se, että joukolla painettiin yhtä ihmistä, hänet jätettiin ulkopuolelle, ei kerrottu hänelle, että ollaan menossa yhdessä jonnekin, ei tervehditty, ei annettu kunnollisia työtehtäviä, ei pidetty ihmisenä ensinkään, vaatteet olivat hirveitä, haisikin mukamas pahalle, ei päästetty koulutuksiin, puhuttiin aina pahaa. Silloinkin kun hän oli sairaalassa leikkauksessa, puhuttiin turhasta sairaslomasta, kun muut joutuu töissä raatamaan ja yksi vain sairastaa.
Me, jotka asian tajusimme, emme uskaltaneet tehdä mittän, ettei jouduta seuraavana hampaisiin.
Tuttua on, MPi.
Tällä lailla, on saatu työntekijöitä jopa portin ulkopuolelle useassa työpaikassa, varsinkin isoilla työnantajilla. Tapaukset jäävät valitettavasti piiloon, koska kohde on jo sen verran alaspsyykattu, että pelkää luottaa toiseen, vaikka häntä lähestyisi auttajana kannustamaan askelen eteenpäin. Pääasia että saatu portista ulos...
Usein kohteena on tunnollinen ja kiltti työntekijä, koulutettukin ja aikaansaava, ilman poissaoloja. Asiaa vain, valitettavasti, pahentaa jos ottaa yhteyttä liittoon. Siellä on kokeneita puhujia, joita ei ihmisen auttaminen kiinnosta työntekijänä. Ainoastaan työmumerona ja tuottavuusdiagrammeina. Yksi poikkeus oli, mutta sitäkin henkilöä muut liitossa tarvitsivat vain, esim kuolleen, aikoinaan ammatti-ihmisen hautajaisiin. Näin tämä henkilö kertoi minulle liiton kokemuksistaan, että kovin kylmäkiskoista oli. Liiton "pää",(nainen) sai yhdessä isossa firmassa lempinimiä kuten "osakenainen", "kiero nainen", "kylmä nainen"...
Olen kuullut, että jopa työpaikkalääkäri osallistuu osaltaan psyykkaamaan henkilön ulos, että parempi mennä ulkopuoliselle lääkärille, jos haluaa keskustella henkisestä paineestaan.
Minäkin jouduin lähtemään työpaikastani, en tosin kiusauksen takia, vaan ison työnantajan rationalisointien takia. Porukkaa pois vaan, ja ylityötä entisenkin ylityön päälle.
Työpaikkani ammattiliitosta oli vastaus, että "ylimääräiset henkilöt eivät ole liiton ongelmia, he ovat työnantajan ongelmia".
Silloin ajattelin, että niitä rahoja, jotka on tileistäni kolmisenkymmenen vuoden aikana mennyt liitolle, olisi voinut laittaa vaikka kesämökkiin. Hyvin pieni osa maksuista meni työttömyyden kassoihin.
Ammattiliitto auttoi vielä 70-luvulla, mutta sen jälkeen olen saanut kuulla juttuja tyyliin "meidän tulee ajatella niitä osakkeenomistaja-parkoja, niillä menee huonosti".
Kysyessäni oikeusapua liitolta erääseen arkipäivän asiaan, niin vastaukseksi tuli vain, ettei siitä asiastani kannata kirjoittaa. Valitin omasanaisesti, kirjastossa lakikirjaa selaillen ja tuli minua puoltava vastaus.
Yhteenvetona voin sanoa, että liitto neuvottelee sopimukset, hyvä niin. Mutta miksipä näin, sitten kun käytännössä olisin tarvinnut liitosta kokenutta apua, niin olkoonpa kertomatta tässä, mitä "kulissien takana" isoilla työnantajilla näin ja kuulin. Niin kauan, kun ei ole "oma perse tulessa"...
Tässä osa kokemuksia sekä Ruotsin, että Suomen työpaikoilta, miesvaltaisilta.
Luulenpa, että suurimpana syynä on se, että työnantajat/esimiehet eivät ole halukkaita puuttumaan työpaikkakiusaamiseen siitä syystä, että se aiheuttaa heille ylimääräistä työtä. Toisaalta kiusaamisesta on vaikeaa saada näyttöä, jos kiusaaja toimii vaivihkaa tai muitten työntekijöiden hyväksyessä kiusaajan toiminnan. Pahimmassa tapauksessa työpaikkakiusaamisesta esimiehelleen ilmoittanut henkilö joutuu entistä ahtaamalle, kun esimies ratkaisee pulman syyttämällä ilmoituksen tehnyttä työntekijää esimerkiksi yhteistyökyvyttömäksi tai työyhteisöön soveltumattomaksi henkilöksi.
Meidän firmassa joutui ihan fiksu ja tunnollinen työntekijä kestämään suoranaista eristämistä ja mollaamista monta vuotta. Vihdoin asia tuli kuin vahingossa julkiseksi, kun hän ei yksinkertaisesti kestänyt enempää. Esimies leimasi hänet tietysti yhteistyökyvyttömäksi ja hankalaksi ja valitti hänestä henkilöstöpäällikölle. Vaikka totuus oli aivan toinen. Työntekijä sai sitten vain lisää painamista, nyt myös talon johdolta.
Neuvoin häntä hakemaan apua työterveydestä!
Harmi vain, että kun hän lopulta meni, työterveyslääkäri kohteli pilkallisesti ja ylimielisesti. Lääkäri ei sanonut sanaakaan, kun kiusattu työntekijä oli kerännyt kaiken rohkeutensa ja kertonut miten hän herää yöllä, miten huimaa ja on paha olo, vatsa ei kestä ruokia, paino on alentunut, eikä jaksa enää yhtään enempää. Lääkäri varmaan toivoi pääsevänsä jo syömään tai edes kahville. Hän toivoi luultavasti, että edessään itkeä tiuhuuttava tyyppi häipyisi äkkiä häiritsemästä. Lääkärin on paljon kivampi keskustella vaikkapa luomesta, silmätulehduksesta tai iskiasvaivoista, ne eivät ole niin hankalia!
Jos ei muuta voi niin varmaan jokaisen duunista löytyy edes yksi tai kaksi hyvää kaveria, joiden kanssa jakaa hankalaa tilannetta. Voi selvitä joitain yhteisöllisiä tai hallinnollisia syitä kiusaamiselle ja näin kiusatuksi tulleen tai tulleiden on näitä kokemuksiaan helpompi käsittää ja sietää. Ja voihan olla, että tuo päivittely ja jakaminen laajenee porukoissa, mukaan voi tulla jopa huumori ja jonkinlainen jännite sattuneen/sattuneiden ympäriltä lievenee tai väistyy.